Kirjailija Salman Rushdien puukotus puhetilaisuudessa on nostanut jälleen esiin kysymyksen ilmaisunvapaudesta ja kielletyistä teksteistä.

Kirjoja on kielletty vuosisatojen ajan, mutta rajoitukset ovat todellisuutta myös nykyisin.

Sananvapauden kuristaminen ei ole vain islamilaisten tai kommunististen valtioiden ilmiö, vaan sitä tapahtuu kaikkialla, sanoo Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson.

- Kyse on vallasta. Sensuuria tulee aina olemaan valtaapitävien taholta, sillä sananvapauden rajoittaminen hyödyttää aina heitä.

Keräsimme tähän juttuun esimerkkejä kielletyistä kirjoista ja ilmaisunvapautta rajoittavista toimista neljässä maassa: Iranissa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Unkarissa.

Näissä maissa sensuuri johtuu uskonnollisuudesta, siveellisyyden vaatimuksesta tai vallanpitäjien arvostelusta.

Iran on esimerkki "islaminvastaisten" tekstien kieltäjistä

Salman Rushdien romaani Saatanalliset säkeet aiheutti ilmestyttyään kohun Iranissa. Maan ylin uskonnollinen johtaja, ajatollah Khomeini antoi Rushdieen liittyvän fatwan vuonna 1989.

Hän kehotti muslimeja tappamaan Rushdien, koska katsoi tämän romaanin loukanneen profeetta Muhammedia.

Arabian ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila Edinburghin yliopistosta ei usko, että vastaava reaktio olisi mahdollinen enää 2020-luvulla.

Hämeen-Anttilan mukaan kirjan julkaisuhetki oli "erinomaisen huono". Irakin ja Iranin vuosia kestänyt sota oli päättynyt vain hetkeä aiemmin vuonna 1988.

- Meillä on toki esimerkkejä pilakuvakohuista ja muista, kyllä näitä kohuja on myöhemminkin synnytetty. Mutta 80-luvun loppu oli tulenarkaa aikaa, Hämeen-Anttila sanoo.

Arabian kieleen ja islamin tutkimukseen erikoistunut tietokirjailija Andrei Sergejeff arvioi, että nykyään toisinajattelijoiden vaimentamiseen pyrkivät valtaapitävät islamilaisessa maailmassa eivät vaivaudu legitimoimaan päätöksiä enää uskonnolla, vaan käyttävät helpompia maallisia sortokeinoja.

- Ei nyt tarvitse enää fatwoilla paiskata, vaan voi murhata, laittaa vankiloihin ja kiduttaa siellä, hän sanoo.

Hämeen-Anttilan mukaan niin Iranissa kuin laajemmin Lähi-idässä vallalla on itsesensuurin tyyppinen lähestymistapa. Kirjoja ei kielletä, vaan ne jäävät julkaisematta.

Profeetta Muhammedin lisäksi erityisen arkoja aiheita Iranissa ovat avoimen ateistinen teksti sekä vallanpitäjien suora arvostelu, Hämeen-Anttila listaa.

Islamilaisessa maailmassa voi myös Sergejeffin mielestä sanoa ja kirjoittaa paljon, jos on korrekti.

Hämeen-Anttilan mukaan Iranissa korostuu aaltoilu liberaalimman ja konservatiivisemman hallinnon välillä. Nyt menossa on taas konservatiivisempi kausi, jolloin vapauksia rajoitetaan enemmän.

Saatanalliset säkeet on edelleen kielletty Iranissa. Niin on myös esimerkiksi brasilialaisen Paulo Coelhon romaani Zahir.

Vaikka teos julkaistiin Iranissa hallinnon luvalla 2005, painokset takavarikoitiin heti. Virallista selitystä ei kerrottu. Sana "zahir" tarkoittaa arabiaksi "näkyvä, läsnä oleva ja kykenemätön jäämään huomaamatta".

Kiina sensuroi kommunistisen puolueen suojelemiseksi

Viime vuosina vallanpitäjien valvonta on saanut uusia ulottuvuuksia etenkin Kiinassa. Enää ei puhuta pelkästään kirjoista vaan verkossa leviävästä materiaalista.

Amnestyn Frank Johansson kuvailee, miten Kiinassa sensuroidaan tekstejä, jotka nykyisen hallinnon näkökulmasta suhtautuvat kommunistiseen puolueeseen kriittisesti.

- Jos haluat kirjoittaa historiaa muulla tavoin kuin se on Kiinassa virallisesti kirjoitettu, teos sensuroidaan. Tosin usein kirjat julkaistaan ulkomailla ja ne palautuvat salakopioina takaisin, kuten aikanaan Neuvostoliitossa.

Kiina on Frank Johanssonin mielestä hyvä esimerkki juuri nykyajan poliittisesta sensuurista.

Tarkoituksena on poistaa kirjat, jotka ovat laittomia, sopimattomia, puolueen oppien vastaisia tai sisältävät uskonnollisia piirteitä. Kiinan armeijaa ei saa pilkata.

Esimerkiksi Nalle Puh -elokuvia tai kirjoja Kiinassa ei sallita, koska hahmoa on käytetty sosiaalisessa mediassa presidentti Xi Jinpingin vertauskuvana.

Myös etniset seikat voivat olla vallanpitäjien sensuurin syy. Kiinan tapa sortaa islaminuskoista vähemmistökansaa uiguureja läntisessä Xinjiangin maakunnassa on Johanssonin mukaan maailman pahimpia ihmisoikeuskatastrofeja.

Siihen liittyen huhtikuussa 2021 kiinalainen oikeusistuin tuomitsi uiguurikirjailija Sattar Sawutin kuolemaan. Sawutia syytettiin yllyttämisestä väkivaltaisiin tekoihin.

Myös Ma Jianin kaikki seitsemän romaania on kielletty Kiinassa. Hän on nykyisin Britannian kansalainen. China Dream seuraa korruptoitunutta valtion virkamiestä, jonka tehtävänä on korvata ihmisten unelmat hallituksen propagandalla aivoimplanttien avulla.

Unkarissa sensuurin takana on oikeistopopulismi

Kysymys ilmaisunvapaudesta on ajankohtainen myös EU-alueella. Unkarissa sensurointi liittyy arvokonservatismin nousuun.

Unkari hyväksyi viime vuonna konservatiivisen valtapuolueen Fideszin ajaman lain, joka kieltää homoseksuaalisuudesta kertomisen nuorille. Kielto vaikuttaa ennen kaikkea koulujen opetukseen, mutta rajoittaa myös kirjojen jakelua.

Viranomaiset vaativat, että sateenkaariperheitä käsittelevissä kirjoissa tulee olla merkintä "erilaisesta" sisällöstä. Viime kesänä Unkari määräsi sakkoja kirjakauppaketjulle, jonka välittämässä lasten kuvakirjassa Micsoda család! käsiteltiin sateenkaariperheitä. Viranomaisten mukaan kirjasta puuttui riittävä merkintä sisällöstä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kertovia kirjoja ei saa esimerkiksi myydä enää koulujen ja kirkkojen läheisyydessä.

Yhdysvalloissa oikeistokonservatiivit sensuroivat vähemmistön tarinoita

Eri puolilla Yhdysvaltoja on uutisoitu uusista kirjakielloista viime aikoina. Sananvapautta puolustava järjestö Pen America arvioi keväällä, että tahti kirjojen kieltämiseksi on kiihtynyt merkittävästi.

Järjestön huhtikuussa julkaistun raportin mukaan Yhdysvalloissa oli pantu toimeen yli 1100 kirjakieltoa eri koulupiirien alueilla.

Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson korostaa, että sensuuri ei ole aina hallitustasoista. Yhdysvalloissa sensuuri toimii juuri alueilla. Koulut ja koulujen johtokunnat, erilaiset ryhmittymät poistavat koko ajan epäsopiviksi katsomiaan kirjoja lukulistoilta.

- Ne liittyvät sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, rotuerotteluun, lasten moraaliin. Pornografia onkin kaikista kieltosyistä suurin.

Yhteiskunnan jakolinjat kuten arvokonservatiivien ja arvoliberaalien aatteellinen vastakkainasettelu näkyvät selvästi.

Se, mitkä kirjat kouluissa ja kirjastoissa on kielletty, vaihtelee osavaltioittain ja jopa koulupiireittäin. Esimerkiksi tammikuussa tennesseeläinen koululautakunta kielsi holokaustin kauhuista kertovan Maus-sarjakuvan käytön opetuksessa.

Lopuksi Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson haluaa nostaa vielä yhden esimerkin, kenialaisen kirjailijan Ngugi wa Thiong'on, joka asui vuosikymmeniä maanpaossa Yhdysvalloissa. Kirjailija sai arvostella englannin kielellä hallitustaan rankasti, mutta kun hän vaihtoi tavallisten ihmisten kikujunkieleen, hänet pidätettiin.

- Sananvapauden ongelma on hyvin monitahoinen. Vallanpitäjille löytyy aina jokin syy.

Lue myös:

Guardian: Kiinan kirjojen poltto kuumentaa tunteita