Lahtelainen Juha Rönkkö on keräilijän perikuva. Hän aloitti harrastuksen jo pikkupoikana.

- Aluksi keräilin postimerkkejä ja rahoja, jossain vaiheessa jopa eläinten nahkoja. Niistä luovuin ajat sitten, mutta keräily jatkuu.

Jossain vaiheessa mukaan kuvaan tuli antiikki, jota Rönkkö kävi myymässä antiikkimessuillakin.

- Tosin syynä oli se, että pääsin tutustumaan muiden myyjien valikoimiin hyvissä ajoin. Usein rahaa meni enemmän kuin tuli.

Rönkkö oli jo kiinnostunut koruista tavatessaan kauppiaan, jonka kanssa puhe siirtyi Elis Kaupin suunnittelemiin koruihin.

- Hän sanoi ostavansa, jos niitä löytyy. Reissasin työn vuoksi ympäri Suomea ja myin koruja hänelle pienellä voitolla. Huomasin, että hän vei ne huutokauppoihin ja keräsi hyvät voitot.

Pian Juha Rönkkö vei itse koruja huutokauppoihin ja huomasi, että harrastuksella voi tienata.

- Niinhän siinä kävi, että ihastuin koruihin. Pikkuhiljaa myyminen jäi, kun korujen keräily alkoi toden teolla. Vaimon mielestä niitä on niin paljon, että se lähentelee jo sairautta, hän naurahtaa.

Tieto jalosti harrastusta

Kiinnostus lisääntyi, kun Juha Rönkkö alkoi perehtyä koruihin, muotoiluun ja suomalaisiin korutaiteilijoihin. Tiedon kasvaessa harrastus jalostui. Keräilijä keskittyi entistä enemmän tiettyihin muotoilijoihin ja esineisiin.

- Minua kiinnostavat tunnetut suomalaiset muotoilijat, kuten Björn Weckström, Bertel Gardberg ja Liisa Vitali. Heillä on oma muotokielensä ja tapansa lähestyä asioita.

Kokoelmaan kuuluu Weckströmin koruja, joissa yhdistellään ennakkoluulottomasti akryylia ja hopeaa sekä Vitalin itse valmistamia koruja.

- Vitalin kohdalla onni potkaisi. Sain ostaa suuren erän hänen valmistamiaan uniikkikappaleita, jotka ovat olleet näyttelyissä, hehkuttaa Rönkkö.

Tamperelainen hopea tempaisi mukaansa

Tällä hetkellä Juha Rönkkö on kiinnostunut Reijo Sirkeojan suunnittelemista ja Pirkan kulta Oy:n valmistamista hopeakoruista ja esineistä. Niitä yhdistää mielenkiintoinen muotokieli.

- He valmistivat korujen lisäksi hienoja esineitä, kuten vateja ja kynttilänjalkoja. Jopa löylykauhoja, joissa on kivikoristeita ja muita yksityiskohtia.

Kiinnostavuutta lisää, että esineet valmistettiin käsityönä. Lisäksi niissä on usein mielenkiintoisia kaiverruksia, koska yritykset antoivat niitä merkkipäivälahjoiksi.

- Kokoelmassani on eräälle ministerille annettu esine, joka on tullut myyntiin perikunnan kautta.

Ei varastoon, vaan näytteille

Keräilijät eivät mielellään kerro arvokkaasta kokoelmastaan. He eivät halua tiedon kiirivän varkaiden korviin ja he pelkäävät kateuden nostavan päätään muiden keräilijöiden keskuudessa.

Mutta Juha Rönkön kokoelman koruja on esitelty alan kirjoissa, ne ovat kiertäneet näyttelyissä ja onpa hän järjestänyt oman näyttelynkin.

- Vuokrasin viisi vuotta sitten liiketilan Lahdessa paikallisen elokuvateatterin aulasta. Oli mielenkiintoista nähdä oma kokoelma siellä, koska eihän niitä kotona esille saa.

Keräilyä juustoveitsistä korkkiruuveihin

Juha Rönkkö matkusti aikoinaan usein työn puolesta Viroon, jossa antiikkiliikkeistä löytyi halvalla mielenkiintoisia esineitä.

- Aluksi keräsin hopeisia juustoveitsiä. Lopetin sen, kun sata veistä tuli täyteen.

Korkkiruuveista hän luki huutokauppakamari Christie'sin Living Magazine -lehdestä.

- Niitä oli myyty huutokaupassa jopa parilla sadalla punnalla. Näin Virossa samanlaisia korkkiruuveja antiikkiliikkeessä. Ne maksoivat markan tai kaksi, ja ostin vitriinin tyhjäksi tietämättä niistä mitään.

Hän otti yhteyttä Christie'siin, ja osa korkkiruuveista meni Englannissa kaupaksi hyvällä hinnalla.

- Taas jäin koukkuun. Nyt minulla on yli 2 000 korkkiruuvin kokoelma. Olen itse se, joka on ostanut niitä huutokaupoista kalliilla hinnalla.

Seuraava keräilyn kohde siintää mielessä.

- Nyt kun ikää on yli 50 vuotta, autot ovat alkaneet kiinnostaa. Ehkä niitä jokunen tallissa jo onkin, toteaa Juha Rönkkö arvoituksellisesti.