Urheilulääkärien valiojoukkoon kuuluva Ilkka Tulikoura täytti 80 vuotta.

Seiväslegenda Sergei Bubka saa kuntoutusohjeita luottolääkäriltään Ilkka Tulikouralta vuonna 1999. Kuva: Juha Metso

Suomalaisten urheilulääkärien aateliin kuuluva Ilkka Tulikoura täytti perjantaina 80 vuotta. Hänellä on takanaan 50 vuoden ura suomalaisten ja ulkomaalaisten urheilijoiden hoitamisessa ja leikkaamisessa. Eikä Tulikoura ole jättäytynyt vieläkään sivuun urheilun tiimellyksestä, sillä hän konsultoi tarvittaessa urheilijoita ja avustaa Huippu-Urheilu-Uutiset -lehteä artikkeleillaan.

Tulikouran ura urheilulääketieteen saralla käynnistyi vuonna 1973, jolloin Suomen urheiluliittoon perustettiin ns. lääkärikolmio Pekka Peltokallion johdolla. Ensimmäinen nimekäs potilas oli aitajuoksija Ari Salin, jonka akillesjänteen Tulikoura korjasi niin laadukkaaksi, että juoksijan ura saattoi jatkua maaottelutasolla.

Yleisurheilu oli Kuopiossa kasvaneelle Tulikouralle luonteva valinta, koska hänen lempilajinsa nuoruudessa olivat korkeushyppy ja keihäänheitto.

Rata- ja kenttäurheilu tuli myös verenperintönä, sillä isä Toimi Tulikoura oli olympiaedustaja kolmiloikassa Amsterdamin olympiakisoissa 1928 ja myöhemmin pitkäaikainen SUL:n johtohahmo.

Pojan urheilu jatkui yliopistovuosien jälkeen lähinnä kuntoilutarkoituksessa, mutta urheilijoiden auttajana hän oli etulinjassa. Peltokallion johtamana lääkäriryhmän maine kiiri maailmalle, ja Helsinkiin saapui 1970-luvulta lähtien kovan luokan yleisurheilijoita.

-?Varsinkin itäeurooppalaiset olivat innokkaita tulemaan tänne, Tulikoura sanoo.

Hänen mukaansa lääkäriasemaa ei tarvinnut mainostaa, koska puskaradio oli tehokas.

SUL:n lääkärinä Tulikoura oli mukana maaotteluissa ja arvokisoissa. Kesän 1983 MM-kilpailut Helsingissä olivat suurtapahtuma, jossa kiinnitettiin erityishuomiota turvallisuuskysymyksiin.

-?Minun erityisvastuualueenani oli katastrofivalmius. Meidän piti valmistautua sellaiseen skenaarioon, jossa joku laittaa täynnä räjähteitä olevan jenkkikassin katsomon alle ja katsomo romahtaa.

Ilkka Tulikoura toimi Pekka Peltokallion jälkeen myös Diacorin urheilulääketieteen osaston ylilääkärinä. Kuva: Peter Jansson

Tulikoura neuvotteli mahdollisista pelastustoimenpiteistä sotilasviranomaisten ja poliisien kanssa, mutta kisajärjestäjien onneksi ainoa katsomoihin liittyvä vaaratilanne oli aurinkokatsomon yläpuolelle rakennetun tilapäisen putkikatsomon huojuminen Tiina Lillakin voittoheiton jälkeen.

Helsingin Olympiastadionilla syttyi tähti, joka loisti yleisurheilutaivaalla seuraavat 15 vuotta. Ukrainan neuvostotasavallassa kasvanut Sergei Bubka taivutti seiväshypyssä maailmanmestariksi. Hänestä tuli lajin hallitsija, mutta kova treeni aiheutti vammoja, joiden lääkitsemiseen tarvittiin suomalaisapua.

-?Bubka tuli Atlantan olympiakisoissa 1996 näyttämään jalkaansa, joka oli ollut kuukausia kipeä, Tulikoura kertoo.

Suomalaistohtorit ilmoittivat, että heidän mielestään akillesjänne ei parane hyppykuntoon ilman leikkausta.

-?Bubka ei innostunut ajatuksesta ja kävi näyttämässä jalkaansa Sveitsissä. Sieltä tuli arvio, jonka mukaan leikkausta ei tarvita.

Kun kivut jatkuivat, Bubka otti uudelleen yhteyttä Tulikouraan ja saapui joulun alla 1996 Suomeen.

-?Hän halusi pitää vierailunsa salassa, mikä onnistuikin, Tulikoura kertoo.

Bubka liikkui kaupungilla isossa Nikita-karvahatussa, ettei häntä tunnistettaisi. Hotellin sijasta hyppääjä yöpyi yksityiskodissa.

Sergei Bubka vieraili usein Tulikouran vastaanotolla. Kuva vuodelta 1999. Kuva: juha metso

Piiloleikki kannatti, sillä leikkaus onnistui ja hyppääjä kuntoutti kroppaansa säntillisesti Tulikouran ohjeiden mukaisesti.

-?Kontrollikäyntien aikana ihmettelin nopeaa edistystä, Tulikoura kertoo.

Vielä enemmän tohtori hätkähti elokuussa, kun Bubka palasi parrasvaloihin ja valtasi MM-tittelin tuloksella 601.

-?Toipuminen kahdeksassa kuukaudessa tuohon suoritukseen oli hämmästyttävä, Tulikoura ihmettelee yhä.

Bubka arvosti saamaansa hoitoa ja kutsui Tulikouran ja Diacorin viestintäpäällikkönä tuolloin toimineen Esko Heikkisen Donetskiin. Perillä oli tarjolla tasokkaat hallikilpailut ja niiden jälkeen illallinen tyylikkäässä ravintolassa.

Seurueeseen kuului myös tunnettuja yleisurheilumanagereita, kuten norjalainen Svein Arne Hansen ja hollantilainen Jos Hermens. Dinnerillä menu oli ylenpalttinen eikä juoma loppunut saavista.

-?Vieraita kestittiin paikalliseen tyyliin ja votka-annoksia tuotiin nenän eteen tiuhaa tahtia, Tulikoura muistelee.

Hän arveli, ettei seuraavana aamuna ole kiva herätä.

-?Sanoin Eskolle, että tästä ei hyvä seuraa, mutta onneksi tarjoilija rauhoitti tahtia loppuillasta.

Tulikouran vastaanotolla on nähty urheilijoita eri maista ja maanosista. Yleensä on apu löytynyt. Vankan kokemuksensa ansiosta suomalaisasiantuntija on pystynyt tekemään nopean diagnoosin.

-?Etelä-Afrikan korkeushyppääjällä Jacques Freitagilla oli floppaajalle tyypillinen vamma nilkassa.

Tulikoura operoi jalan vuonna 2002 ja seuraavana kesänä Freitag juhli maailmanmestaruutta Pariisissa.

Ruotsalaisella pika-aiturilla Ludmila Engquistillä (aik. Narozhilenko) oli puolestaan harvinainen polvivamma, jonka parissa Tulikoura joutui askartelemaan hieman pidempään. Tälläkin kertaa lopputulos oli täysosuma, sillä leikkauksesta toivuttuaan Engquist oli nopein Ateenan MM-radalla 1997.

Ilkka Tulikoura (vas. ilman paitaa) tutustui helteiseen olosuhteisiin kisapaikoilla ja kehitti yhdessä Hartwallin kanssa Hartsport-juoman nestetasapainon ylläpitoon. Kuva vuoden 1995 Göteborgin MM-kisoista, joissa Valentin Kononen voitti 50 km kävelyn. Kuva: ARI-VEIKKO PELTONEN

Hyvä kirurgi pystyy saamaan toivottomistakin tapauksista kilpailukykyisiä. Tulikouran bravuuriesimerkki on 3-loikkaaja Johan Meriluoto, jonka vammakierre oli surullisen pitkä.

-?Molemmat akillekset poikki, toisesta nilkasta nivelsiteet revinneet ja toisessa nilkassa murtuma, Tulikoura luettelee.

Ja siitä huolimatta porvoolainen loikki 16,95.

-?Minä pidän sitä invalidien ME:nä, Tulikoura vitsailee.

Urheilussa Tulikoura pelasti uria, mutta toimiessaan Töölön sairaalan päivystyksessä hän pelasti ihmishenkiä. Valkoisen takin taskusta löytyi kirurgin ja ortopedin tutkinnon lisäksi traumatologin paperit, joten kyvykkyys kolareissa ja onnettomuuksissa loukkaantuneiden auttamiseen oli hyvä.

Ilkka Tulikoura työpaikallaan Töölön sairaalassa maaliskuussa 2005. Kyseisenä päivänä tapaturma-asemalle tuotiin auto-onnettomuudessa vakavasti loukkaantuneita potilaita. Kuva: Peter Jansson

-?Pystyin pelastamaan kriittisessä tilassa olleita ihmisiä, joten kai sitä voisi kutsua urheilutermein "huipputekemiseksi".

Ihmishengen pelastamisessa kaikki keinot ovat käytössä. Urheilun puolellakin keinot olivat moninaiset, eivätkä kaikki tyytyneet sallittuihin rohtoihin. Tulikouran 50-vuotisen uran aikana suomalaisessa huippu-urheilussa paljastui kymmeniä doping-tapauksia, mutta lääkäri sanoo olleensa statisti.

-?Jollain lailla koen henkilökohtaisesti helpotuksena, että onnistuin olemaan vähän niin kuin sivustakatsojana tässä asiassa, Tulikoura muotoilee.

Hän sanoo keskustelleensa urheilijoiden kanssa aineiden käytöstä.

-?Mutta kukaan ei oikein vaatinut, että hänelle annettaisiin aineita.

Useat suomalaisurheilijat ovat kertoneet käyttäneensä dopingaineita 1970-80-luvuilla. Tulikouran mukaan niiden käyttö ei perustunut systemaattisuuteen.

-?Aika pian Suomessa meni siihen, että se ei ollut systeemi, vaan perustui yksityiseen yritteliäisyyteen.

Lääkäri kuvattuna voimistelurenkaiden vieressä vuonna 2014. Kuva: Leena Koskela

Aihe pysyi tabuna, josta ei haluttu avoimesti keskustella.

-?Aineiden käytöstä vaiettiin joukolla, koska se ei ollut hyväksyttyä menettelyä.

Tulikoura antaa vastaavan esimerkin nykypäivästä.

-?Vaiettiin vähän samaan tapaan kuin tällä hetkellä politiikan puhumisesta Venäjällä.

Aineiden vaikutuksiin Tulikoura perehtyi aikoinaan ja tietää niiden antavan lisäpotkua harjoitteluun ja palautumiseen.

-?Anaboliset steroidit parantavat suorituskykyä muissakin kuin voimalajeissa. Siitä ei ole epäilystä, vaikka joskus on toisin väitetty.

Aineiden ansiosta lihas toipui kovasta harjoituksesta huomattavasti nopeammin kuin normaaliravinnolla.

Tulikoura asuu nykyään Espoossa ja seuraa edelleen tiiviisti lempilajiaan.

-?Laiton MM-kisojen aikana kellon soimaan klo 3 yöllä. Kun ei tarvitse mennä töihin, niin saattoi sitten nukkua päivällä, pirteä kasikymppinen sanoo.

Kesällä hän viettää vaimonsa kanssa paljon aikaan Kangasalla sijaitsevalla kesämökillään. Sieltä voi seurata urheilua ja ottaa vastaan aktiivien viestejä.

Yksi tuoreimmista tuli 100 metrin Suomen ennätyksen 10,16 juosseelta Samuli Samuelssonilta, jonka akillesjänteen Tulikoura operoi vuonna 2018. Kuntoutuminen vei kaksi kautta, mutta sen jälkeen Ikaalisten pikajuna on kiitänyt huimaa vauhtia.