Hengitän syvään ja koetan keskittyä hetkeen, mutta kädet ja jalat tärisevät. Heti ensimmäisenä tulee tiukka ohje.

"Pestäänpä alkuun tuulilasi."

Rävellän tuulilasinpyyhkijää edes takaisin, mutta pesuneste suihkuaa itsepintaisesti pelkästään takalasiin. Kertasin pyyhkimien toiminnot juuri 15 minuuttia sitten ajo-opettajan kanssa. Miten aivot voivatkin olla näin jumissa.

Olen 33-vuotias ja toista kertaa yrittämässä ajokoetta.

Ensimmäinen suoritukseni oli niin selvä hylky, etten jälkikäteen kehdannut eritellä opettajalle, mikä kaikki meni pieleen.

Hylkäysperusteita:

• Yritin kääntyä vasemmalle vastaantulevien kaistalta.
• Ajoin pyörätien jatkeella melkein pyöräilijän päälle - kahdesti.
• Kuljettajantutkinnon vastaanottaja eli tutvo joutui tarttumaan rattiin, kun auto luisui viereiselle kaistalle.
• Auto sammui, no, monta kertaa.

Vaikka pisteeni ensimmäisessä ajokokeessa olivat lähes huonoimmat mahdolliset, tutvo lohdutti parkkipaikalla.

- Olet selvästi turvallisuushakuinen ja osaat liikennesäännöt, mutta ajotunteja on liian vähän alla. Huomio menee auton hallintaan, etkä siksi ehdi havainnoida.

Analyysi oli täysin oikea.

Yritin ajokoetta, kansankielellä inssiä, ensimmäistä kertaa koetta vain kolmentoista autolla ajetun tunnin jälkeen.

Naiset ovat huonompia ajokokeessa, mutta turvallisempia liikenteessä

Ensimmäisen inssin jälkeen oloni oli kammottava. Menin ajokokeeseen itsevarmana, mutta mokasin helpon reitin. Vaikka tiesin, että tarvitsen vain lisää harjoitusta, nöyryytys siitä, että olen jossain asiassa näin huono, itketti pitkään.

Oma ongelmani oli, etten ollut ajanut tarpeeksi, mutta liityin samalla osaksi vaivaannuttavaa tilastoa: Naiset läpäisevät inssin ensimmäisellä kerralla selvästi harvemmin kuin miehet. Traficom ei tilastoi muunsukupuolisten suorituksia omassa kategoriassaan.

Ilmiö näkyy koko maassa, ja se korostuu, kun katsotaan niiden naisten ja miesten suorituksia, jotka opettelivat ajamaan ajokoulussa eivätkä opetusluvan kautta.

Traficomin päällikkö Max Fogdell sanoo, että eron taustalla voi olla monta tekijää.

- Esimerkiksi poikien suurempi kiinnostus tieliikenteeseen ja ajoneuvoihin.

Miehet ajavat mopo- ja moottoripyöräkortteja huomattavasti enemmän kuin naiset ja hallitsevat siksi B-korttia hankkiessa liikenteen valmiiksi paremmin.

Tilastot ovat kuitenkin sukupuolittuneita myös toiseen suuntaan: nuoret miehet ovat yliedustettuina liikennerikkomusten ja kolareiden tilastoissa.

Mies oli pääaiheuttaja 85 prosentissa kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista, kertoo Onnettomuustietoinstituutin julkaisema raportti vuodelta 2020.

Max Fogdell korostaa, että tutkinnon vastaanottaja pystyy arvioimaan ainoastaan ajokokeen suoritusta siinä hetkessä.

- On eri asia, miten ihminen käyttäytyy liikenteessä, kun kuvittelee, ettei kukaan ole valvomassa.

Liikenneopettajien kokemus on, että naisoppilaita on helpompi opettaa, sanoo liikenneopettajakoulutuksen pedagoginen koordinaattori Harri Saartenkorpi Hämeen ammatti-instituutista.

- Opettaja suhtautuu oppijaan yksilönä, mutta naisilla on usein sellainen asenne, joka on autoilussa tärkeää. Naiset ovat rauhallisempia ja turvallisuushakuisempia kuljettajia.

Saarteenkorven mukaan nuorten miesten kanssa joudutaan useammin toppuuttelemaan liiallista riskinottoa ja tilannenopeutta.

Tunnistan itseni stereotyyppisestä turvallisuushakuisuudesta. Sain ensimmäisessä ajokokeessa kritiikkiä myös sosiaalisen ajotyylin puutteesta: kun 60-rajoitusalueella köröttelee 30 kilometriä tunnissa, muilta menee hermo.

Kauhukuvana piikittelevä autosetä

Harmittaa myöntää tätä, mutta koko autoilun ajatus jännitti osin nainen ratissa -vitsien vuoksi.

Pelkäsin autokouluun mennessä eniten vastuuta kuljettaessani tappavaa vauhtia etenevää metalliesinettä, toiseksi eniten mielikuvieni piikittelevää miesopettajaa. Aikuisena, feminismin kyllästämä äiti-ihmisenä ajatus siitä, että autosetä pääsee vitsailemaan kyvystäni erottaa vasen ja oikea, tuntui täysin sietämättömältä.

Pelkoa ei lieventänyt, että monet naispuoliset ystäväni kertoivat ikävistä miesopettajista.

Yhdelle opettaja kertoi ennen inssiä, ettet todellakaan tule läpäisemään (läpi meni). Toisen miesopettaja kaappasi kesken tunnin asuntonäytölle niin, että oppilas myöhästyi töistään (hän valitti ja sai korvausta autokoululta).

Yleinen tunne siitä, että suljetussa tilassa on epämukavaa kuunnella neuvoja mieheltä, oli kavereideni puheissa toistuvaa.

Myös miespuolisia kavereitani ärsyttivät ajo-opettajat, jotka odottivat oppilaalta äijä-asennetta.

Emme ole kaveripiirini kanssa ainoita.

- Ajo-opetus on alana vielä hyvin miesvaltainen, ja tähän liittyy paljon sellaisia vanhanaikaisia ja toksisia ajatusmalleja, sanoo ajo-opettaja Kasper Kivistö.

Kivistö on myös sukupuolivähemmistöjä edustavan Trasek ry:n puheenjohtaja ja tunnettu yhdenvertaisuusvaikuttaja. Hän saa ajo-oppilaikseen usein ihmisiä, jotka vaihtavat ajokoulua huonojen kokemusten vuoksi.

Kivistö kertoo naisoppilaasta, joka vaihtoi koulua, kun teoriatunneilla opettaja puhui vain pojille. Tytöille opettaja sanoi, että älkää sitten ajako korkkarit jalassa.

- Ihmeteltiin yhdessä, että tämä tyyppi on skeittari, joka käyttää lenkkareita. Miksi hänelle puhutaan korkkareista?

Kasper Kivistö opiskeli ajo-opettajaksi Hämeen ammatti-instituutista vuosina 2016-2020. Hän sanoo kohdanneensa silloin paljon rasistista ja seksististä asennetta muilta opiskelijoilta, mutta myös opettajilta.

Räikeimpänä esimerkkinä oli vitsailu seksuaalisella ahdistelulla heti opettajan etiikkaa käsittelevän tunnin päätteeksi.

- Opettaja naureskeli luokassa toisen opiskelijan kanssa, että jos bussiin tulee nuori nainen mekko päällä, hydrauliikka-askelmaa voi nostaa ylemmäs niin, että nainen joutuu nostamaan jalkaa ja kuski näkee hameen alle.

Kivistö sanoo puuttuneensa tilanteeseen, jonka jälkeen opettaja myönsi, ettei tällainen vitsailu ole ok.

- Jos tällä tavalla opetetaan jo liikenneopettajia, niin mikä se asennemaailma siellä työelämässä on, Kivistö kysyy.

Harri Saartenkorpi Hämeen ammatti-instituutista sanoo kuulevansa kyseisestä tilanteesta ensimmäistä kertaa. Saartenkorven mukaan instituutti olisi puuttunut tapaukseen, jos siitä olisi tiedetty.

- Ainahan huumori kukkii ja asioita heitellään puolin ja toisin, mutta sukupuoliasiat ovat sellaisia, etten niistä mielelläni päästä sellaista keskustelua syntymään, Saartenkorpi sanoo.

Pedagoginen koordinaattori ei koe, että kahdenkymmenen vuoden uransa aikana olisi koskaan törmännyt minkäänlaiseen asenneongelmaan naiskuljettajia kohtaan.

- Liikenneopettaja kohtaa arjessaan koko kansan kirjon. Se vaatii äärimmäisen herkkää tuntoaistia sen suhteen, miten tämän oppilaan kanssa tulee toimia ja minkälaista huumoria oppilas kestää, Saartenkorpi sanoo.

Haastattelun jälkeen Saartenkorpi tekstaa vielä, ettei löytänyt säännöllisesti kerättävistä opiskelijapalautteista syrjivään tai rasistiseen käyttäytymiseen viittaavaa palautetta.

- Työnantaja ei hyväksy tällaista käytöstä missään muodossa, ja se johtaa kurinpitotoimiin, Saartenkorpi kirjoittaa.

Kympin tyttö ratissa

Mokaamalla ensimmäisen ajokokeen olen myös ikäni puolesta tilaston malliesimerkki: yli kolmekymppiset mokaavat ensimmäisen inssin selvästi useammin kuin 18-vuotiaat.

Viime vuoden tilastoissa 30-34-vuotiaiden ensimmäisistä insseistä alle puolet meni läpi. 18-vuotialla taas 60 prosenttia.

Kaikkein parhaiten ajavat ne 17-vuotiaat, jotka suorittavat kokeen ikäpoikkeusluvalla: 70 prosenttia heistä pääsee inssistä läpi ensimmäisellä yrittämällä.

- Iällä on suurempi vaikutus kuin sukupuolella, 17- vuotiaat naiset pärjäävät paremmin kuin 18-vuotiaat miehet, huomauttaa Traficomin päällikkö Max Fogdell.

Epäonnistuminen kokeessa tuntui pahalta myös ikäni vuoksi. En ole pitkään aikaan joutunut tällä tavalla toisten arvostelun kohteeksi.

18-vuotiaana elämä on täynnä kohtalokkaita testipäiviä, jotka määrittävät pitkään elämän suuntaa: ylioppilaskirjoitukset, pääsykokeet, ajokoe.

Koko ajokortti-projektin aikana sisälläni on herännyt vahvistunut empatia nuoria aikuisia kohtaan. Aina puhutaan nuoruudesta ja vapaudesta, mutta hallitsemattomuus ja epävarmuus ovat vähintäänkin yhtä määrittäviä piirteitä juuri täysi-ikäistyneen elämässä.

Olin (ja olen) se parjattu kympin tyttö, joka on tottunut tekemään hemmetisti töitä ja onnistumaan kaikessa. Epäonnistunut inssi tuntui epäreilulta, koska en saanut treenata niin paljon kuin olisin halunnut. Tai siis olisin saanut, mutta koetin säästää rahaa.

Mielikuvaharjoittelin motarille liittymistä ja vaihteiden sulavaa käyttöä parkkipaikalla sammutetussa autossa, mutta ajamaan oppii ajamalla.

Ensimmäisen inssin jälkeen ostin kuuliaisesti lisää ajotunteja.

Niiden aikana ymmärsin vihdoin kunnolla, mikä on kuollut kulma (sitä tarkistaessa koko kehoa ei kannata kääntää niin, että ohjaus lähtee heittelehtimään). Opin vaihtamaan kaistaa turvallisesti ja tarkkailemaan liikennettä tarpeeksi pitkälle.

Kun oli aika ajaa uusi ajokoe, oloni oli varma ja valmis.

Kunhan ei tulisi yllätyksiä. Sitten.

"Pestäänpä alkuun tuulilasi."

Lopulta etupyyhin ruiskuttaa pesunestettä tuulilasille. Sanon ääneen, että nyt kyllä jännittää. Sovitaan tutvon kanssa, että jännitys jää tänne parkkipaikalle ja lähdemme ajamaan.

Kiihdytän motarilla sataan kilometriin tunnissa ja osaan moottorijarruttaa liittymästä ulos. Teen taskuparkin Turun jokirantaan. Pysäytän auton kokonaan suojatien kohdalla, kun sen edessä on laittomasti pysäköity auto.

Kun kurvaamme takaisin Ajovarman pihaan, en tiedä yhtään mitä odottaa.

Tutvo katsoo papereita ja sanoo heti alkuun: kyllä tämä suoritus on hyväksytty. Nyt harjoittelu voi alkaa.

En ole pitkään aikaan ollut näin helpottunut mistään.

Aion ajaa paljon ja olla jatkossakin tilastojen keskiarvo: turvallinen nainen ratissa.

Millainen sinun ajokoulukokemuksesi oli? Entä jouduitko uusimaan ajokokeen monta kertaa?

Voit kertoa kokemuksistasi tässä lomakkeessa ja jättää halutessasi yhteystietosi mahdollista haastattelua varten.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 30. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lue myös:

Kiistelty lakiesitys 17-vuotiaiden ajokortista vaatii aikalisän - liikennevaliokunta haluaa odottaa selvitystä nuorten onnettomuusalttiudesta