Niko Lakela kävi Tulppion majoilla jo lapsena, nuorena hän juhli siellä juhannusta, ja nyt hän omistaa koko paikan.

Tulppion Majat on syrjässä kaikkialta ja ihmisasutukseen on kilometrejä matkaa ja se kiehtoo matkailijoita. Kuva: Olga Oinas-Panuma

Matkustan ensin Rovaniemeltä 173 kilometriä Savukoskelle. Sitten hyppään autoon ja taitan 20 kilometriä asvalttitietä kohti pohjoista ja Venäjää ja sen jälkeen 60 kilometriä soratietä, jossa on ajoittain asvalttia. Keskellä ei mitään, kaukana ihmisasutuksesta tai paremminkin keskellä luonnonrauhaa kohoaa baari-ravintola ja leirintäalue.

Olen saapunut Tulppioon.

Paikallinen yrittäjä Niko Lakela osti Tulppion Majat vuosi sitten. Syrjäisen paikan ostopäätös kypsyi nopeasti.

- Voisi sanoa, että se oli pelikirjan seuraava askel.

Lakela aloitti yritystoiminnan vappuna 2009. Hän hankki ensin yrityksensä kanssa hotelli-ravintola Samperin Savotan. Seuraava liike oli vuonna 2012 ostaa kunnan entinen käsityökeskus ja muokata siitä hotelli- ja majoitusrakennus. 2014 Lakela laajensi ostamalla paikallisen Lyytin pubin, johon tuli myös matkahuolto ja postipalvelut. Vuonna 2021 Tulppio oli edellisille hankinnoille luonnollinen jatkumo.

Nyt Lakela pyörittää yhdessä liikekumppaneidensa kanssa majoitustilaa ja baaria 80 kilometriä Savukosken keskustasta.

Sijainti ei huolettanut Lakelaa. Hän muistaa käyneensä Tulppiossa jo lapsena.

- Me kaikki mukana olevat yrittäjät olemme paikallisia. Meille Tulppio on ollut legendaarinen paikka.

Lakela oli töissä Tulppiossa ennen armeijaa, ja nyt hän omistaa sen.

- Muistan jo lapsena käyneeni Tulppiossa esimerkiksi vasanleikon aikaan. Sittemmin täällä vietettiin aina juhannusta.

Kesällä vasanleikossa eli porojen kesämerkityksessä porot kootaan aitaan ja vasoille laitetaan emänsä merkki korvaan, jotta jatkossa tiedetään, kenen omistama poro on. Tulppion seudussa vasanleikossa olleet poromiehet käyvät usein myös Tulppion Majoilla.

- Täällä oli kauhiat jamit. Se oli kaikille savukoskelaisille selvää, että juhannukseksi mennään Tulppioon.

Tätä perinnettä Lakela haluaa nyt elvyttää.

Tulppion Majoilta on Venäjälle linnuntietä alle 20 kilometriä.

Venäjän läheisyys voi tuntua hurjalta, mutta Lakelaa se ei pelota. Itälappilaisena hän on tottunut Venäjän läsnäoloon.

- Suomalaiset tietävät, ettei Venäjän läheisyys ole mikään riski. Ei heitä pelota tulla itärajalle. Eurooppalaisille Venäjällä voi olla vaikutusta, mutta suomalaiset eivät sen vuoksi jätä tulematta.

- Ulkomaalaisille sitä saa selittää enemmän. Syksyllä tapasin matkanjärjestäjiä Saksassa, he ihmettelivät, miten Venäjän rajanaapuruus vaikuttaa.

Venäjän raja aukesi heinäkuun alussa. Vaikka Savukoski on Venäjän rajanaapuri ja selkeällä säällä sen tunturit ja valot loistavat Tulppionkin seudulle, tuleva matkailijavirta ohjautuu Sallan rajanylityspaikan kautta lähinnä Sallaan, Kemijärvelle ja Rovaniemelle.

Lakela kertoo, että Tulppiossa on riittänyt hyvin kävijöitä.

- Se on kyllä ristiriidassa muuhun toimintaan, sillä Savukosken kylällä Samperissa esimerkiksi on ollut normaalia hiljaisempaa.

Lakelan mukaan Tulppiossa on paljon vakioasiakkaita. Tänä vuonna pisimpään ollut majoittuja kalasteli 1,5 kuukautta seudulla.

- Juuri kukaan ei eksy tänne muuten vain.

Suurin osa Tulppiossa kävijöistä on luonto- ja kalastusmatkailijoita. Urho Kekkosen kansallispuistoon on yrityksestä kivenheitto. Sesonkiaikaa on myös syksy, jolloin linnustajat kaipaavat koskemattomiin kairoihin.

Tulppio on kuitenkin tuttu paikka myös paikallisille. Kahvilla, kaljalla ja pitsalla käyvät niin rajavartijat kuin poromiehetkin.

Tällä hetkellä Tulppion Majoissa on töissä neljä kokoaikaista työntekijää, joilla on mahdollisuus majoittua yrityksen läheisyydessä.

Viola Nurmimäki on tullut Tulppioon töihin Sievistä. Hänen mukaansa asiakkaat ovat pääasiassa kivoja ja hyvällä tuulella. Nurmimäki nauttii siitä, että voi työpäivän jälkeen käydä kalalla ja vaeltamassa. Kuva: Olga Oinas-Panuma

Luontomatkailua voi harrastaa ympäri maan, mutta mikä saa ihmisen ajamaan Suomen harvaan asutuimman kunnan, 1?010 asukkaan Savukosken keskustasta vielä 80 kilometriä sivuun?

Lakela uskoo, että Tulppion juttu on juuri sen syrjäinen sijainti ja sen lähellä virtaava luonnonvarainen Nuorttijoki, josta kalastajat voivat pyytää luonnonvaraista kalaa. Vedenjakajan toisella puolella sijaitseva Nuortti laskee Venäjälle ja sitä kautta Jäämereen.

- Jokeen ei ole ikinä istutettu mitään.

Lakela haluaa kääntää syrjäisyyden mahdollisuudeksi.

- Moni haluaa tutkia, mitä näin syrjässä tosiaan on. Se on se juttu, että se on täällä. Ei missään kylillä, Lakela hymyilee.

- Lähtökohtainen ajatus on, että haluamme järjestää kattavat palvelut kaukana kaikesta. Laadukas ravintola, majoitus ja ohjelmapalvelut.

Myös Tulppion historia houkuttaa.

Lakela on Tulppion majojen, tuttavallisemmin "Tulppion tiskon" viides omistaja. Yrityksen perusti vuonna 1968 Arvi Pöyliö.

- Se liittyi jo silloin Sokliin. Pöyliö piti kauppaa Martinkylässä ja siirsi kämpän Lattunasta Tulppioon vuonna 1966. Tänne haluttiin matkailua.

Tulppion vieressä sijaitsee suuri fosforiesiintymä, ja paikalle on puuhattu Soklin kaivosta vuodesta 1967. Toistaiseksi kaivosta ei ole kuitenkaan näkyvissä ja matkailijat voivat vielä rauhassa kulkea seuduilla.

Lapin ensimmäinen koneellinen metsätyömaa, Samperin savotta kulki aikoinaan Tulppion kautta. Paikalla on edelleen nähtävissä toinen Yhdysvalloista savottaan tilattu telaketjuilla kulkeva höyryveturi.

Nuortti virtaa Venäjälle ja sitä kautta Jäämereen. Kuva: Visit Savukoski-Korvatunturi -kuvapankki

Talouslaskennan tradenomi Lakela päätyi yrittäjäksi sattuman sanelemana. Porotalousyrittäjä hän on ollut aina, mutta muuhun liiketoimintaan hän ajautui, kun edellinen työpaikka siirtyi Kemijärveltä Saloon. Lakela ei halunnut siirtyä töiden mukana, sillä Savukoskelle olisi jäänyt niin porot kuin sukujuuretkin.

Samaan aikaan Savukosken kunta päätti hankkiutua eroon isosta kiinteistöstään ja siinä ravintolaa ja hotellia pitäneet yrittäjät yritystoiminnasta.

- Teimme sitten kaupat Samperin savotasta kunnan kanssa ja yrityksestä edellisten yrittäjien kanssa.

Yrittäminen lähes 1?000 kilometrin päässä Helsingistä ja yli 170 kilometrin päässä maakuntakeskuksesta Rovaniemestä tuo mukanaan omat haasteet. Työntekijöitä on koronan jälkeen vaikea saada, kun monet osaajat vaihtoivat alaa. Lakela uskoo, että sama ongelma on ympäri maan.

- Täällä ei ole juuri satunnaista asiakasvirtaa, vaan asiakkaan pitää nimenomaan tulla tänne.

- Pitää myös ennakoida, mitä menee kaupaksi. Meille tulee tukkukuorma kaksi kertaa viikossa. Esimerkiksi tuoreitten tuotteitten suhteen se on välillä haastavaa.

Lakelan mielestä parasta on, että Savukoskella on mahdollisuuksia.

- Se on ihan omissa käsissä, mitä täällä tekee ja yrittää.

Lakelan yritysten merkitys on paikkakunnalla iso, sillä matkailupalveluitten lisäksi hänen yrityksensä turvaavat paikallisten peruspalveluita kuten Postin ja Matkahuollon toimintaa sekä bensanjakelua.

Inflaatio ja kustannusten nousu eivät hetkauta Lakelaa. Hänelle yrittäminen on elämäntapa.

- Olen ollut yrittäjä toistakymmentä vuotta, jos olisin ollut nyt vasta pari vuotta, olisin voinut ajatella, että hitto minkä tien valitsin.

Kun Lakelalta kysyy, onko hän loppuiän yrittäjä, hän kertoo, ettei hänellä ole kiirettä lähteä mihinkään tai hävittää mitään.

- En tiedä olenko loppuikääni matkailuyrittäjä, mutta porotalousyrittäjä ainakin olen.