Itämerelle eksyneen mursun kuolinsyy ja terveydentila kannattaa selvittää tarkkaan, sillä yksi selitys sen harhaantumiselle Suomeen saattaa olla ilmastonmuutos.

Mursu kuvattuna kotkalaisen omakotitalon takapihalla tiistaina 19. heinäkuuta. Kuva: Juha Metso

Haminan ja Kotkan edustalla seikkaillut mursu ehti nousta Suomessa valtavaksi keskikesän ihmeeksi. Uudeksi "Ruokolahden leijonaksi", joka olikin oikeasti olemassa.

Erikoinen eläintarina sai surullisen lopun, kun mursun elämä päättyi myöhään tiistai-iltana ihmisten hyvästä tahdosta huolimatta.

Eksyneen, nälkiintyneen ja mitä ilmeisimmin jo ikääntyneen villieläimen elimistö ei kestänyt, kun sitä yritettiin siirtää Korkeasaaren villieläinsairaalaan.

Vielä ei tiedetä, koituiko mursun kohtaloksi nukuttaminen siirto-operaation aikana vai oliko se jo lähtökohtaisesti sairas.

Mursusta tehtiin havainto ensi kerran 14. heinäkuuta Haminan edustalla. Kävi kuitenkin ilmi, että mursu oli ehtinyt herättää hämmennystä jo pitkään Itämeren rannikkovaltioissa.

Kesäkuun puolivälissä mursu nähtiin Saksan rannikolla. Eläin oli jatkanut matkaansa Puolan rannikon kautta Kaliningradiin, jonne se ilmestyi kesäkuun lopulla. Latvian edustalta se bongattiin heinäkuun alussa.

Mursu matkasi koko ajan kohti pohjoista, kun se päätyi Haminaan heinäkuun puolivälissä.

Eläimen sisäinen kompassi kertoi sille siis, että pohjoiseen olisi päästävä. Sitä se ei voinut kuitenkaan tietää, että nousu Stalinin kanavan kautta Vienanmerelle ja siitä Pohjoiselle jäämerelle ei olisi villieläimelle mahdollista.

Hetken näyttikin jo siltä, että eläin oli ymmärtänyt kääntyä takaisin, kun se tavattiin Kotkan edustalta surullisen kuuluisine seikkailuineen rysässä ja omakotitalon pihalla.

Lue lisää: Venäläinen mursuasiantuntija nukutuspäätöksestä: "Se on aina niin iso riski"

Mursun epäonnistunut siirto-operaatio Korkeasaareen on ehtinyt herättää sosiaalisessa mediassa monenlaisia kommentteja.

Jotkut väittävät, että mursun siirtoyrityksessä viivyteltiin liian pitkään. Toiset ovat sitä mieltä, että ihminen ei olisi saanut puuttua mursun elämään millään tavalla.

Kolmannet uskovat, että mursun pelastaminen olisi onnistunut, mutta nukutuksessa tehtiin virheitä. Neljänsillä, viidensillä ja kuudensilla on vuorostaan jokin muu oma näkemyksensä.

Osa kritisoi sitäkin, miksi Suomessa seurattiin mursu-uutisia niin tarkkaan. Joidenkin mielestä mursulle ei olisi saanut uhrata tilaa tiedotusvälineistä, kun paljon tärkeämpää uutisoitavaa olisi ollut vaikkapa Ukrainan sodasta, Venäjän tilanteesta ja ilmastonmuutoksesta.

Tosiasiassa mursu ei välttämättä ole täysin erillinen näistä kaikista kolmesta uutisaiheesta. Kun mursu eksyi Kaliningradin edustalle, sen kohtaloa seurattiin hyvin huolestuneesti myös Venäjällä.

Monelle kaliningradilaiselle oli todennäköisesti paljon helpompaa purkaa inhimillisiä tunteitaan ja suruaan koko maailmantilanteesta mursuun kuin ilmaista mielipidettään Ukrainan sodasta, jota Venäjälle ei saa sanoa edes sodaksi.

Venäläisten tutkijoiden yksi ajatus on, että mursun eksymiseen Itämerelle on saattanut vaikuttaa ilmastomuutos. Tämä teoria kannattaa tutkia tarkkaan, sillä jos niin olisi, mursusta voi tulla yksi uusi yhteinen ympäristönsuojelun herättäjä.

Huoli mursusta yhdisti meitä kaikkia ainakin hetken aikaa.