Miia Sillman koki tänäkin kesänä pahan takaiskun, mutta hän sanoo kokeneensa jo paljon kovempia. Kuva: Kalle Parkkinen

Miia Sillman on ylpeä, että uskalsi puhua lapsuudessa kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kun Miia Sillman voitti kesällä 2021 Kalevan kisojen seitsenottelussa uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden, vain kourallinen joukko ihmisiä tiesi, miten paljon vaikeuksia hän oli onnistunut sitä ennen selättämään.

Vahva myötäinen oli parina aiempana vuotena muuttunut vinhaksi vastatuuleksi.

Kesällä 2019 Sillman oli otellut Napolissa ennätyksekseen 6?209 pistettä voittaessaan Universiadien kultaa, ja jo aiemmin hänen kehityksensä oli ollut selvästi nousujohteista. Kunnes hänen mielensä joutui todelliseen mankeliin.

Kesällä 2020 sattui nilkkavamma kauden tärkeimmässä kisassa, eikä valmistautuminen kauteen ollut ylipäätään sujunut optimaalisesti. Sillman oli joutunut nuorena ravivalmentaja Erkki-Pekka Mäkisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja tapaukseen liittyvä tutkinta- ja oikeusprosessi oli alkanut talvella 2020. Se oli stressannut Tampereen Pyrinnön urheilijaa suuresti.

- Vaikka treenaaminen oli prosessin aikana terapeuttisia, tapaus piinasi joka tapauksessa alati takaraivossani. Kun myös vammat olivat vaikeuttaneet matkaani, tuntui välillä siltä, että oli vaikeuksia pysyä kasassa, Sillman, 27, kertoo nyt.

- Olinkin äärimmäisen helpottunut saavutettuani uran ensimmäisen SM-kullan. Viimein kaikki vaikutti olevan hyvin.

Miia Sillman joutui unohtamaan yleisurheilun EM-kisat loukkaantumisen takia. Päätähtäin on nyt Kalevan kisoissa. Kuva: Kalle Parkkinen

Tänä juhannuksena tulee kuluneeksi reilu vuosi siitä, kun Mäkinen tuomittiin 4,5 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen yhdestä lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yhdestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ampuma-aserikkomuksesta. Kaikkiaan uhreja oli kolme.

Kun tuomio tuli lainvoimaiseksi, Sillmanin katseet kääntyivät jälleen toiveikkaasti itse urheilemiseen. Tavoitteet kirkastuivat varsinkin sen jälkeen, kun hän kertoi marraskuussa 2021 Urheilulehdessä ja Ilta-Sanomissa avoimesti kokemuksistaan hyväksikäytön uhrina.

Salaisuuden paljastaminen vapautti mielen kahleista.

Urheilijan horisontissa siinsivät erityisesti kesän 2022 EM-kisat ja uuden ennätyksen tekeminen.

Kunnes viheliäiset selkävaivat iskivät yllättäen. Niiden kuntouttamisessa meni kolmisen kuukautta, jonka jälkeen urheilija ehti vetää kolmen viikon vahvan ja lupauksia herättäneen leiripätkän.

Sitten pamahti jälleen, tällä kertaa reidessä toukokuun puolivälissä. Siihen iskenyt revähdys nakersi pohjan unelmalta.

- Se hetki toukokuussa tuntui musertavalta - samalta kuin veisi tikkarin pikkulapsen suusta pois, Sillman sanoo.

- Pakko myöntää, että heti vamman jälkeen jouduin työstämään tosi paljon mentaalipuolen kanssa. Mutta vaikka oli rankkaa, aika nopeasti opin mieltämään tämänkin vastoinkäymisen osaksi henkistä kasvuprosessiani. Tuen avulla löysin ulospääsytien tuskasta.

Sillman harjoitteli Tampereella tiistaina. Kuva: kalle parkkinen

Kuva: Kalle Parkkinen

Yleisurheilukesä 2022 on jo pitkällä, mutta Sillman joutuu edelleen kuntouttamaan reittään. Ei kuitenkaan enää pitkään.

- Pystyn jo tekemään kaikkia muita harjoitteita paitsi pikajuoksua. Lonkan koukistaja on ollut pahasti jumissa, koska olen joutunut rasittamaan sitä korostetusti säästelläkseni toista reittäni, mutta kyllä se tästä, Sillman selvittää.

- Heinäkuussa ohjelmassani on jo yksittäisiä lajikisoja, ja sitten elokuussa täysimittainen seitsenottelu Kalevan kisoissa. Ne ovat nyt kaikkien vaikeuksien jälkeen kauden ehdoton päätavoitteeni.

Tuesta puhuttaessa Sillman nostaa jalustalle oman henkilökohtaisen valmentajansa Mika Vakkurin.

- Kuntoutuksen aikana Mikan arvo on korostunut huimasti.

Sillman siirtyi Vakkurin valmennukseen Matti Liimataisen valvovan silmän alta syksyllä 2021. Vakkuri valmentaa myös Sillmanin kovinta suomalaista kilpakumppania Maria Huntingtonia.

- Mika on opettanut minua näkemään edessäni enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, ja olen pystynyt keskustelemaan kaikista haasteista todella kypsästi, Sillman avaa.

- Moni valmentaja sanoo suojatilleen loukkaantumisen jälkeen, että tavataan sitten kun olet taas kunnossa, mutta Mika sitä vastoin toi heti pöydälle uusia näkökulmia. Hän alkoi hoitaa psyykettäni heti, Sillman korostaa.

- Aiemmin koko identiteettini perustui urheilulle. Jos tilanne olisi yhä sama, olisin varmasti masentunut reiden revähdettyä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että elämässä on paljon muutakin tärkeää kuin urheilu, enkä sen vuoksi vaivu enää itsesääliin.

Seitsenottelussa Euroopan taso on huippuluokkaa, useimmat nykyhuipuista löytyvät tältä mantereelta. Osa suomalaisesta yleisurheiluväestä on arvellut, että Euroopan huippua tavoitellessaan Sillmanille olisi sopinut valmentajaksi paremmin Liimatainen. Urheilija on itsekin kuullut näistä puheista, mutta hän seisoo odotetusti päätöksensä takana.

- Vaihdoimme Mikan kanssa ajatuksia jo sinä aikana, kun Matti valmensi minua. Joskus on mentävä kauaksi nähdäkseen lähelle, Sillman perustelee.

- Uskon vakaasti, ettei omaa maksimaalista urheilupotentiaalini ole vielä nähty. Olen pystynyt ottelemaan lähelle 6?000 pistettä vaatimattomallakin valmistautumisella, ja se on ollut itselleni valtavan positiivinen signaali. Olen kiipeämässä ylöspäin portaita, jotka vievät minua kohti pyramidin huippua.

Tuorein loukkaantuminen ei kaatanut Miia Sillmania. Kuva: Kalle Parkkinen

Juhannuksena Sillman rentoutuu mökillä kihlattunsa ja kahden koiransa kanssa. Koirista nuorempi, Piina, on vasta kotiutunut Sillmanin perheeseen.

- Nyt kun kisoja ei ole ohjelmassani normaalin tapaan, vietän kesää tosi paljon koirieni kanssa. Niistä vanhemman eli Sulon kanssa osallistumme heinäkuussa metsästyskoirille suunnattuun jäljestämiskisaan. Tarkoituksena on saada Sulolle jälkivalion titteli, Sillman kertoo.

- Sulo on jäljestämistouhuun ihan soiva peli. Minulle on tosi rentouttavaa päästä metsän keskelle. Mieleni todella lepää, kun saan vaan olla siellä kaikessa rauhassa tekemättä mitään ihmeellistä.

Syksyllä Sillman jatkaa kätilöopintojaan. Seitsenottelija sanoo etsineensä tarkoituksella ammattia, jossa voisi kokea samantapaisia adrenaliinimyllerryksiä ja onnistumisen elämyksiä kuin urheilussa.

Ammattia, joka osaltaan tukisi hänen henkistä kasvuprosessiaan.

- En halua pudota uran jälkeen urheilijoille tyypilliseen tyhjiöön, vaan valmistautua jo hyvissä ajoin tulevaan. Kätilön ammatti jäljittää mielestäni parhaiten urheilu-uraani, joka tietysti väistämättä jossain kohti päättyy. Siinäkin ammatissa on joka kerta paljon pelissä, siihen minun on helppo hypätä, Sillman näkee.

- Kätilön ammatti tyydyttää intohimojani.

Samaan hengenvetoon hän vie keskustelua sote-alan yhteiskunnallisiin ongelmiin, Suomessa parhaillaan podettavaan hoitaja- ja lääkäripulaan. Aiheesta on kohistu viime aikoina paljon.

- Ei hoitajapula ole mikään uusi asia. Pääasia kuitenkin on, että asiasta puhutaan ääneen. Nimittäin jos aina vaan ollaan hiljaa, mihinkään asiaan ei tule muutosta, Sillman näkee.

Sillmanin rakas harrastus ovat koirat. Etualalla Sulo ja sylissä tuorein perheenjäsen Piina. Kuva: Kalle Parkkinen

Samaa periaatetta Sillman noudatti puhuessaan hyväksikäytön uhrina olemisesta.

- Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt vaieta, mutta pääasiassa olen saanut ulostulostani positiivista palautetta. Tulin sen avulla paitsi auttaneeksi itseäni ihmisenä eteenpäin myös avanneeksi ketsuppipurkin, jonka jälkeen monen muun on ollut helpompi puhua omista ikävistä kokemuksistaan, Sillman sanoo.

- Olen ollut tiennäyttäjä, ja sillä on itselleni suuri inhimillinen arvo. Tapahtui urallani tulevaisuudessa mitä tahansa, uskon urheilun jo auttaneen minua ihmisenä eteenpäin enemmän kuin yksittäiset voitot tai mitalit.