Sakari Manninen, 30, on kulkenut pitkän tien pienikokoisesta Mestis-pelaajasta Leijonien ykkössentteriksi. Onko seuraava osoite NHL:ssä?

Sakari Manninen loisti Leijonien ykköshyökkääjänä MM-kotikisoissa. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti

Koskaan ei pidä antaa periksi. Leijonien 30-vuotias tähtihyökkääjä Sakari Manninen on tästä elävä esimerkki.

Pienikokoinen oululainen ei ollut nuorempana mikään junioritähti. Oulussa oli kirjaimellisesti suurempiakin samanikäisiä lupauksia, kuten Mikael Granlund ja Joonas Donskoi, jotka paistattelivat parrasvaloissa.

Yksi piirre Mannisessa kiinnitti kuitenkin heti ensisilmäyksellä Lauri Marjamäen huomion, kun tämä otti Oulun Kärpät komentoonsa kesällä 2013.

- Katsoin, että kuka on tuo pieni jätkä, joka vetää ihan täysillä ensimmäisissä treeneissä salibandykentällä, Marjamäki muistelee hymyssä suin.

Manninen oli tuolloin 21-vuotias, liigaportteja vasta kolisteleva pelaaja. Edellisellä kaudella Manninen tahkosi Mestistä Kajaanin Hokissa, eikä murtautuminen Kärppien nimekkääseen liigaryhmään näyttänyt erityisen todennäköiseltä.

Marjamäki näki kuitenkin paljon potentiaalia parikymppisessä Mannisessa.

- Manninen maksoi oikeastaan aina juniorina hintaa. Hän ei ollut koskaan se kirkkain tähti. Periksi antamattomuus on ollut "Manen" suurin vahvuus aina. Kaiken päälle hän on huippujätkä. Aina hymy huulilla hallilla. Kaikki tykkäävät olla hänen seurassaan.

Ja miksei tykkäisi. Kun Manninen loistaa valokeilassa, Leijonat kahmii kultamitaleja.

Manninen on tottunut nuoresta pitäen kilpailemaan isompia ja vahvempia vastaan. Junioreissa hän oli aina joukkueensa pienimpiä pelaajia, jonka piti löytää eri keinoja pärjätä ja kilpailla koolla jyrääviä vastaan.

- Olen aina joutunut menemään jotain muuta kautta, koska koko on rajoittanut. Esimerkiksi kamppailutilanteissa on pitänyt keksiä erilaisia keinoja, ettei jää jalkoihin. Minulla on aina ollut aika kova vaatimustaso itseäni kohtaan. Joka päivä on pitänyt puskea, 172-senttinen Manninen kertoo.

Sinnikkyyttä ja kovaa luonnetta on tarvittu monesti, kun Manninen haki nuorempana eri lainapesteillä peliaikaa SM-liigassa ja Mestiksessä. Luovuttaminen ei käynyt koskaan mielessä.

- Olen aina joutunut menemään niin sanotusti limiitillä. Koko ajan pitää pelata äärirajoilla. Kehittyminen on ollut sellaista positiivista puskemista, kun olen joutunut taistelemaan jatkuvasti omaa maksimia vastaan. Sitä kautta olen pystynyt kehittymään pelaajana, Manninen kokee.

Sisukkuus on kantanut hedelmää hieman myöhemmällä iällä.

Oululainen on raivannut tiensä Mestiksen ja SM-liigan kautta KHL:ään ja lopulta kansainvälisen tason tähtihyökkääjäksi, joka on johtanut Leijonien hyökkäystä Bratislavan MM-kultakeväänä 2019 ja aiemmin tänä talvena Pekingin olympiakultakisoissa.

Manninen oli taas eturivissä ja teki isoja osumia MM-jäällä.

Sakari Manninen iski isoja maaleja Leijonille MM-kotikisoissa. Kuva: Kalle Parkkinen

Marjamäki näkee selkeät syyt siihen, miksi Manninen on pystynyt murtautumaan nähdyllä tavalla kansainväliselle huipputasolle.

- Yksi suurimmista tekijöistä on hänen fysiikkansa. Hän oli nuorempana pieni, siis todella pieni. Manninen on kasvattanut esimerkiksi jalkojen voimatasoja merkittävästi, mikä näkyy nykyisin hänen luistelussaan. Luistelu, tasapaino, pelikäsitys ja kyky reagoida ovat aivan huippuluokkaa, Marjamäki analysoi.

Kaudesta 2018-19 tuli Mannisen uran kannalta käänteentekevin. Siirto Marjamäen valmentamaan Jokereihin oli samalla ensikosketus KHL:n raastavaan arkeen. Pienikokoinen hyökkääjä loisti Jokerien toiseksi parhaana pistemiehenä tehoilla 20+28=48.

Huippukausi Jokereissa nosti Mannisen pelaajaprofiilia myös maajoukkueessa. Bratislavan MM-jäillä Manninen otti tahtipuikon itsevarmasti käsiinsä. Manninen oli Leijonien mestarijoukkueen paras pistemies tehoilla 2+9.

Sensaatiomaisen kultakevään jälkeen Mannisella riitti ottajia. Jokerit olisi pitänyt mielellään tähtihyökkääjänsä riveissään, mutta Marjamäki ei halunnut asettua Mannisen unelmien tielle.

- Meillä oli Mannisen pelaajaoikeudet, mutta Ufasta tuli sen verran posketon tarjous, että sanoin (GM) Jari Kurrille, että antaa Mannisen mennä. Hän on maksanut sen verran kovaa hintaa uransa aikana, että ansaitsee tämän mahdollisuuden, Marjamäki kertaa.

Avauskaudella 2019-20 Manninen ei vielä räjäyttänyt pankkia Ufassa, kun hän nakutti 56 ottelussa kymmenen maalia ja 31 pistettä. Marjamäki näkee pistesaldon pienentymiselle selkeän syyn.

- Manninen on aina ymmärtänyt voittavan jääkiekon periaatteita. Hän oppi vastuullisuutta Kärpissä, Jokereissa ja maajoukkueessa. Manninen sai vähän rapaa Ufassa aluksi, kun hän puolusti tunnollisesti eikä tehnyt ensimmäisenä vuonna niin paljon pisteitä, Marjamäki kertoo.

- No, sen jälkeen niitä pisteitäkin on tullut ihan kivasti.

Toisella kaudella kaikki palaset loksahtivat paikoilleen, kun Ufa hankki Mannisen ja Teemu Hartikaisen rinnalle Pohjois-Amerikasta palanneen Markus Granlundin. Loppu on historiaa.

Sakari Manninen teki Ufan paidassa kolmen KHL-kauden aikana 149 runkosarjaottelussa 115 pistettä. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Miksi Sakari Manninen ei pelaa NHL:ssä? Tätä kysymystä monet asiantuntijat pyörittelivät MM-kotikisojen aikana.

Työkseen NHL:ään pelaajia tarkkailevat scoutit näkevät kaksi selkeää syytä kuumaan kysymykseen: Mannisen koon ja iän.

- Hän kolmekymppinen ja pienikokoinen pelaaja. Vaikka olisi kyse 26-vuotiaastakin pelaajasta, pelaajan pitää sopeutua pohjoisamerikkalaiseen kulttuuriin ja olla kärsivällinen, että paikka aukeaa. Matkan varrella voi tapahtua kaikenlaista, eräs NHL-seuran pelaajatarkkailija sanoo.

Manninen on noussut vasta myöhemmällä iällä kansainvälisen tason huippupelaajaksi, mikä myös osaltaan vaikuttaa NHL-seurojen kiinnostukseen.

Scouttien mukaan koon takia Manninen on ollut helppo sivuuttaa NHL-spekulaatioista.

- Se koko iskee vain silmille, kun pitää tehdä päätöksiä, haluammeko signata 170-senttisen sentterin. Se ei ole kauhean houkuttelevaa NHL-seuroille, yksi pelaajatarkkailija mainitsee.

- NHL:ssä sentterin pitää puolustaa paljon 190-senttisiä senttereitä vastaan. Se on aika vaikeaa 170-senttiselle pelaajalle. Kyllähän Manninen varmaan pärjäisi, ja hän on ollut loistava kansainvälisissä peleissä, mutta NHL:ssä sentteripelissä korostuvat räjähtävyys ja 1-1-taidot niin kiekolla kuin kiekottomana.

Pienikokoiselle hyökkääjälle - etenkin sentterille - pelaaminen NHL:n pienessä askissa on aina enemmän äärirajoilla suorittamista kuin isokokoisille pelaajille.

- Jos on noin pieni pelaaja kuin Manninen, silloin pitää olla todella poikkeuksellinen jossain asiassa ja kompensoida pituutta esimerkiksi kattamalla isoa aluetta loistavalla liikkuvuudella. Manninen ei ole ihan niin säkenöivän räjähtävä fysiikaltaan kuin pienen pelaajan pitäisi periaatteessa olla, pelaajatarkkailija näkee.

MM-kotikisoissa Manninen oli Leijonien ykkösnyrkin kapellimestari. Mannisen rinnalla tehoketjussa pelannut Mikael Granlund ei yllättynyt Mannisen dominoinnista.

- Ihan huippuluokan pelimies. Luistelutempo on hänen vahvuutensa ja taitoa on paljon, mutta etenkin se pistää silmään, miten hän pystyy luistelullaan tekemään tilaa. Ihan Euroopan huippuja. En näe mitään syytä, miksei hän pystyisi pelaamaan samalla tavalla Pohjois-Amerikassa, Granlund sanoo.

Granlund on tuntenut Mannisen pikkunassikasta asti.

- Jo ihan pikkupojasta asti se pelurimaisuus ja taito pelata on näkynyt. Kaikilla on aina oma reittinsä, jonka kautta kehitystä tapahtuu. Hän on saanut kokemuksen ja iän myötä lisää luistelu- ja kamppailuvahvuutta. Sitä tarvitaan aina varsinkin pienemmillä pelaajilla.

Mikael Granlund tuntee Sakari Mannisen juniorivuosilta lähtien. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Granlundilla on omakohtaista kokemusta siitä, miten pienikokoisena taitohyökkääjänä pitää raivata tie NHL:ään.

- Se on kiekossa pysymistä ja pientä jatkuvaa kamppailemista. NHL:ssä vastustaja on monesti aina niin sanotusti selässä. Silloin korostuu se, että pystyy pysymään kiekossa. Kyllä siellä pienikin pelaaja pärjää, kun osaa syöttää pieniä syöttöjä ahtaassa tilassa ja lukea peliä hyvin, kuvailee Granlund.

- Tuolla liikkumisella, joka Sakella on, saa niin paljon etua, joten en näe miksei hän voisi pelata Pohjois-Amerikassa.

Vaikka Manninen on Leijonissa ehdoton tähtipelaaja, hän ei ole edelleenkään koko kiekkokansan tuntema kultaleijona. Julkinen profiili on jopa hämmentävän pieni loistaviin näyttöihin peilaten.

Yksi ohikiitävä hetki MM-kotikisojen välieräottelun aattona oli paljon puhuva. Manninen paahtoi sähköpotkulaudallaan vilkasta Hämeenkatua pitkin perjantairuuhkan keskellä muina miehinä. Nimikirjoituksen pyytelijöitä ei näkynyt.

- Kadulla saa mennä rauhassa. Hyvä vaan, etteivät ihmiset tunnisteta, Manninen naurahtaa.

- Saapahan keskittyä tärkeimpään eli pelaamiseen.