Jukka Jalonen sai arvokasta oppia edellisistä olympialaisistaan siitä, miten NHL-pelaajien kanssa kannattaa toimia.

Jukka Jalonen (oik.) luotsaa Leijonia uransa toisessa olympiaturnauksessa. 12 vuotta sitten Vancouverissa Leijonien nykyinen GM Jere Lehtinen pelasi Jalosen joukkueessa. Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen, 59, valmistautuu uransa toiseen olympiaturnaukseen täynnä itseluottamusta.

Moninkertainen mestarivalmentaja tietää tasan tarkkaan, millainen savotta häntä ja nimekästä leijonajoukkuetta odottaa Pekingin olympiakaukalossa.

Tasan 12 vuotta sitten tilanne oli toinen. Tuolloin 47-vuotias päävalmentaja valmistautui uransa ensimmäiseen olympiaturnaukseen, jossa valmennettavana oli Jaloselle entuudestaan tuntemattomia NHL-pelaajia.

- Näiden kahden olympiaprojektin välillä on muutamia isoja eroja. Ei pelkästään se, että olin silloin kokemattomampi valmentaja. Silloin joukkue ei todellakaan ollut kokematon, Jalonen muistelee Ilta-Sanomille.

Kun Jalonen luotsasi edellisen kerran Leijonia Vancouverin olympialaisissa 2010, maajoukkueen runko oli hyvin erityylinen niin profiililtaan kuin iältään.

Vancouverin-turnauksessa joukkueen keski-ikä oli 31,7 vuotta, ja avainpelaajien keski-ikä vielä korkeampi. Kapteenistoon kuuluivat elävät Suomi-kiekon legendat Saku Koivu, Teemu Selänne ja Kimmo Timonen.

- Meillä oli 15 pelaajaa, jotka olivat yli 30-vuotiaita. Ja moni pelaajaa oli selvästi yli 30-vuotias. Se oli varmaan kautta aikojen kokenein leijonajoukkue. Joukkueen nuorimmat pelaajat (Valtteri Filppula ja Sami Lepistö) olivat 26-vuotiaita, Jalonen laskee.

Jukka Jalonen ohjeistamassa NHL-tähdillä varustettua joukkuettaan Vancouverin olympialaisissa 2010. Leijonat saavutti kisoista olympiapronssia. Kuva: Antti Hämäläinen

NHL:ssä meritoituneiden konkaripelaajien ja Suomessa vaikuttaneen päävalmentajan välillä oli näkemyseroja siitä, miten asioita pitäisi hoitaa ja millaista jääkiekkoa pienessä askissa pitäisi pelata.

- Joukkueessa oli kokeneita huippupelaajia. Vanhemman ihmisen ei ole helppoa alkaa muuttaa asioita, jos tiettyjä asioita vähän fiksaillaan ja tehdään eri tavalla kuin mihin on tottunut joka päivä. Varsinkin jos peli ei toimi, eikä tule välttämättä tehoja odotetulla tavalla. Silloin sormi osoittaa helposti jotain muuta kuin itseään.

- Ne olivat inhimillisiä ja ymmärrettäviä juttuja. Olin vielä kokematon valmentaja ja pelaajat olivat kokeneita. He halusivat toimia omalla tavallansa, mutta tieto ei kulkenut riittävän hyvin suuntaan ja toiseen, Jalonen ruotii.

Jalonen on katsonut jälkikäteen turnauksen otteluita ja tehnyt omia johtopäätöksiään.

- Voi sanoa, ettemme pelanneet mitenkään erityisen eurooppalaisesti. Kaukalo asettaa omat vaatimuksensa siihen, miten pelataan. Toki oli siellä tiettyjä juttuja, jotka olivat erilaisia kuin mihin jotkut pelaajat olivat tottuneet.

Peliä palasteltiin turnauksen aikana Jaloselle ominaiseen tapaan. Korjattavia asioita perattiin suorasukaisesti esimerkiksi videolta, mikä aiheutti närää joissakin pelaajissa.

- Turnauksen aikana analysoimme ihan normaalisti hävityn pelin, kuten olen tehnyt sen jälkeenkin. Ehkä se oli joillekin pelaajille outoa, kun asioihin puututtiin ja niitä korjailtiin. Sitä kautta nousi henkilöitä esiin, koska ei tuollaisia juttuja voi anonyymisti esittää, vaan ne pitää osoittaa, jotta asioita voidaan korjata, sanoo Jalonen.

- Joku otti ehkä siitä herneen nokkaan, koska olin nuori valmentaja, eivätkä pelaajat tunteneet minua enkä minä heitä. Mutta en oikein osaa valmentaa muulla tavalla. Jos on jotain korjattavaa, niin sitten ne korjataan. Jos hävitään peli, niin asioita korjataan sen jälkeen. Se kuuluu ihan normaaliin turnausprosessiin.

Jalosen mielestä painajaismainen välierä USA:ta vastaan nosti kierroksia joukkueen sisällä.

- Kun välierä meni perseelleen, sen jälkeen kaikki ihan normaalitkin asiat nousivat pinnalle ja niistä tuli vähän liian isoja. Harva ihminen menee peilin eteen ensimmäisenä, kun homma ei kulje. Syitä etsitään usein muualta. Yleensä vika on jossain muualla.

Vaikeuksista huolimatta Jalosen valmentama Leijonat otti Vancouverissa pronssia. Turnaus oli kasvattava kokemus Jaloselle valmentajana.

Isoimmat opit Vancouverista liittyvät pelaajien ja valmennuksen väliseen kommunikointiin.

- Opin sen, että kannattaa pysyä vielä paremmin tietoisena pelaajien ajatuksista ja näkemyksistä. Se, että huomioiko niitä, on eri asia, mutta ne pitää tietää. Ettei turnauksen jälkeen tule yllätyksenä, että "ai te funtsitte tuolla tavalla". Pitää kunnioittaa pelaajien ajatuksia.

- Pyrimme Vancouverissakin korostamaan pelaajille, että olkaa avoimia ja kertokaa, jos joku homma ei toimi tarpeeksi hyvin. Ehkä sieltä ei tullut sellaista viestiä meille tai sitten me emme kuunnelleet. Jonkinlainen kommunikointiin liittyvä juttu siinä oli, Jalonen kokee.

- Olen mielestäni tässä asiassa parempi valmentaja kuin sillä hetkellä.

Jalosen pedanttiin valmennustapaan kuuluu selkeys. Kokenut valmentaja ei halua, että pöydällä on epäselviä asioita.

- Uskon, että se on ollut viime aikoina aika hyvällä tasolla Leijonissa. Siinä ei ole mitään ongelmaa.

Jukka Jalonen ohjeistaa pelaajiaan Leijonien avoimissa harjoituksissa tämän vuoden Karjala-turnauksessa marraskuussa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Jos NHL-pelaajat ovat mukana Pekingissä, Jalonen saa käsiinsä nuorekkaan, tähtiloistoa pursuavan joukkueen.

- Kokemus vaikuttaa. Toki nyt on yhtä haastava tilanne kuin Vancouverissa, mutta henkilökohtaisesti on helpompi valmistautua ja suhtautua tähän turnaukseen, kun tiedän mihin olen menossa ja tunnen pelaajat vähän paremmin.

Leijonien joukkueen keski-ikä on näillä näkymin noin 25 vuotta. Voi olla, että kolmekymmentä vuotta täyttäneitä pelaajia joukkueessa on vain muutama.

- Olen valmentanut aika montaa mukaan tulevaa pelaajaa aiemmin. Kun taas Vancouverissa pelanneesta joukkueesta en ollut ehtinyt valmentaa kovin montaa pelaajaa aiemmin. Sillä on oma merkityksensä, kun pelaajalla ja valmentajalla on olemassa jonkinlainen valmentajasuhde, Jalonen sanoo.

- Uskon, että nuorempi sukupolvi on valmiimpi myös muutoksiin. Toisaalta taas ei meidän tarvitse hirveästi tehdä muutoksia. Tunnemme toisemme vähän paremmin, ja sen takia on helpompi lähteä liikenteeseen.