Maailmaa koetteli puolitoista vuosituhatta sitten tauti, jota kutsutaan historian ensimmäiseksi pandemiaksi. Paiserutto aiheutti epidemioita jokseenkin koko tuolloin tunnetussa maailmassa.

Justinianuksen ruttoon arvioidaan kuolleen neljännes tai jopa puolet Välimeren itälaidan väestöstä. Pieninkin arvio koko maailman menettämästä väestä on kymmenen prosenttia.

Silti monet tutkijat ovat alkaneet olla sitä mieltä, että Justinianuksen ruton yhteiskunnalliset vaikutukset olivat enimmäkseen vain nykyisten influenssojen luokkaa.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston historian professorin Peter Sarrisin tuoreen tutkimuksen mukaan ruton vaikutukset yhteiskuntiin olivat hyvin ankarat, kun niitä tarkastelee riittävän monesta näkökulmasta.

Jos muinoin levinneiden tautien laajuus ja seuraukset todella halutaan selvittää, on välttämätöntä, että historioitsijat ja arkeologit tekevät yhteistyötä geneetikkojen ja ympäristötutkijoiden kanssa, Sarris summaa Past & Present -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.

- Jotkut historioitsijat suhtautuvat suorastaan vihamielisesti siihen ajatukseen, että taudeilla olisi voinut olla ratkaiseva merkitys ihmisyhteisöjen kehityksessä. "Ruttoskeptisismi" on vallannut viime vuosina paljon alaa, Sarris sanoo.

Länsi-Rooma romahti 400-luvulla mutta vahva roomalaisaika jatkui itäpuolikkaassa, jota sittemmin ryhdyttiin kutsumaan Bysantiksi. Kun Justinianus I tuli sen keisariksi vuonna 527, hänen tavoitteenaan oli nostaa Rooman valtakunta takaisin menneeseen loistoonsa.

Prokopioksen sotakuvaukset kertovat, että suunnitelman toteuttaminen oli hyvässä vauhdissa aina vuoteen 542 asti eli juuri siihen saakka, kun rutto ylsi Itä-Rooman pääkaupunkiin Konstantinopoliin.

"Kuolema kiertelee ympärillä"

Sarrisin tutkimuksen mukaan ruton vaikutukset näkyvät Justinianuksen kriisilaeissa, jotka säädettiin parina ensimmäisenä ruttovuonna, ja myös uuden lainsäädännön kääntymisenä laskuun, kun epidemia yltyi pahimmilleen.

Jo vuonna 542 säädettiin pankkilaki valtiontalouden ja maanomistajien tukemiseksi, kun Prokopioksen mukaan "kuolema kierteli ympärillä" ja "oli levinnyt joka alueelle".

Vuonna 544 säädetyllä lailla keisari yritti hillitä hintojen ja palkkojen nousua, jotta työläiset eivät olisi päässeet mittaamaan hyötyä väestön vähenemisen aiheuttamasta työvoimapulasta.

Puolen miljoonan asukkaan metropolikseksi arvioidussa Konstantinopolissa kuoli Prokopioksen mukaan joka päivä jopa kymmenentuhatta ihmistä, kun ensimmäisen epidemia riehui rajuimmillaan.

Se helpotti muutaman kuukauden päästä mutta bakteeri jäi piilemään ja roihahteli yhä uudelleen. Kokonaan tauti sammui vasta 740-luvulla. Aaltoja on arvioitu kertyneen parikymmentä.

Jumala hyvyydessään lähetti kurituksen tehdäkseen työläisistä parempia ihmisiä, mutta he ovatkin sortuneet ahneuteen. Keisari Justinianus vuoden 544 palkka- ja työaikalain perusteluissa

Historiallisten pandemioiden merkitystä ei koskaan pitäisi arvioida vain sen mukaan, ovatko niiden koettelemat yhteiskunnat suorastaan romahtaneet, Sarris sanoo. Hänen tulkintansa mukaan haasteet eivät suinkaan olleet vähäisiä, vaan Bysantti osoitti suurta resilienssiä.

- Erityisen merkillepantavaa hallintojen reaktioissa niin Roomassa kuin Bysantissa on se, miten rationaalisia ja huolellisesti kohdennettuja päätökset olivat, vaikka viraomaiset joutuivat keskelle uppo-outoja olosuhteita.

Sarrisin mukaan meillä paljon opittavaa menneiden sukupolvien reaktioista tautiin ja myös siitä, miten pandemiat ovat vaikuttaneet sosiaalisiin rakenteisiin, vaurauden jakautumiseen ja ajatteluun.

Myös Propkopioksella oli keisarin päätöksiin kanta, vaan ei suopea. Justinianus korotti veroja, jotta kokonaiskertymä ei laskisi, vaikka veronmaksajia kuoli joukoittain, ja rahat pantiin keisarin rakennusprojekteihin, ei ruttouhrien auttamiseen, Prokopios suomi.

Hän jopa epäili keisarin aiheuttaneen ruton veljeilemällä pimeyden voimien kanssa ja suututtamalla Jumalan. Hän oli "vetänyt hädän koko maailman ylle, ei ihmisen voimin vaan toisilla keinoin". Prokopios kirjoitti teoksessaan Salainen historia.

Yhtenä todisteena taloudellisista reaktioista ruttoon Sarris manitsee kultarahojen keventämisen. Niihin pannun kullan määrää alennettiin ensi kertaa. Jokseenkin samaan aikaan alettiin lyödä myös kevennettyjä kuparirahoja.

Sarris pitää näitä seikkoja paljon merkittävämpinä todisteina ruton vaikutuksista kuin sitä, että rutto mainitaan antiikin kirjallisuudessa suhteellisen harvoin, mihin monet muut tutkijat ovat oman tulkintansa pohjanneet.

- Prokopios jätti kesken valtavan sotahistoriallisen työnsä kirjoittaakseen sukupolvia vavisuttaneen kuvauksen siitä, miten rutto tuli Konstantinopoliin. Sellaisella on paljon enemmän merkitystä kuin rutosta kirjoitettujen sanojen määrällä, Sarris sanoo.

DNA puhuu

Vielä 2000-luvun alussa Justinianuksen rutto pääteltiin paiserutoksi pelkästään sen perusteella, miten muinaiset tekstit kuvailivat taudin oireita.

Tulehduksen turvottamien imusolmukkeiden, kuumeen, päänsäryn ja vatsakipujen lisäksi Prokopios mainitsee muun muassa harhat.

DNA-tutkimusten kehittyminen on tuonut aivan uusia työkaluja Y. pestis -bakteerin jäljittämiseen.

- Meillä on ollut tapana aloittaa kirjallisista lähteistä, jotka kuvaavat ruton saapumista Pelusiumiin ja leviämistä sieltä. Arkeologiset ja geneettiset todisteen on sovitettu niihin. Se ei enää käy, Sarris sanoo.

PNAS-lehdessä joitakin vuosia sitten julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa löytyi Y. pestis -bakteerin perimää niin Espanjasta ja Ranskasta kuin Englannista ja Saksasta.

Englannissa Edix Hillissä haudatuista ruton uhreista löytynyt Y. pestis -kanta osoittautui niin vanhaksi linjaksi, että rutto näyttäisi saavuttaneen Englannin eri kautta kuin on luultu, Peter Sarris kertoo tutkimuksessaan.

Leviämisreittejä Aasiasta olikin ehkä kaksi: Välimerelle rutto kenties päätyi Punaisenmeren kautta mutta Englantiin Baltiasta ja Skandinaviasta. Se antaisi aivan uuden näkökulman pandemian kehittymiseen, Sarris sanoo.

Hän painottaa, ettei tauti koskaan ollut vain itäroomalainen ilmiö, vaikka sille on annettu Itä-Rooman keisarin nimi.

Jo yksikin ruttouhri Itä-Englannissa todistaa kokonaisesta ekologiasta: kirpuista, rotista ja syistä, joiden takia ne pääsivät liikkumaan, sanoo Sarris.

- Niillä seuduilla tapahtui 400- ja 500-luvuilla sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia heilahduksia, jotka ovat hyvin tiedossa. Nyt kun tiedämme rutosta, olisi epäloogista kiistää, että sillä oli vaikutusta, Sarris sanoo.

Professori Peter Sarris ennustaa, että tulevaisuudessa Justinianuksen rutosta saadut geneettisiä todisteet vievät käsityksiä suuntiin, joita emme osaa vielä edes aavistaa.

Geenitutkimuksen menetelmien harppaus on luonut 2000-luvulla paleogenomiikan ja siitä haarautuneen muinaisten patogeenien genomiikan. Se tutkii ihmisiä sairastuttaneiden mikrobien evoluutiota, myös jo kadonneita kehityslinjoja.

Evoluution umpikujaan sammui myös se Y. pestisin linja, joka aiheutti Justinianuksen ruton. Keskiajan musta surma johtui sen sukulaisesta, joka tuli Eurooppaan 1300-luvulla kauppareittejä pitkin niin ikään Keski-Aasiasta.

Ruttotapauksia todetaan edelleen etenkin Madagaskarin saarella. Maailman terveysjärjestön WHO:n tuoreimman raportin mukaan ruttoon on Madagaskarissa kuollut tänäkin syksynä useita ihmisiä.

Antibiootit purevat ruttoon, kunhan terveydenhoitojärjestelmä pelaa. Nykyhygieniakin on sitä luokkaa, että rutosta tuskin on odotettavissa uutta pandemiaa, vaikka Y. pestisin perhettä tiedetään elelevän parissasadassa jyrsijälajissa ja yksittäisiä tartuntoja todetaan niin Yhdysvaltain maaseudulla kuin Kiinassa.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 29.11. klo 23:een asti.

Lue myös:

Luulöytö Latviasta: Rutto vei hengen eurooppalaiselta jo viisituhatta vuotta sitten - pari mutaatiota teki bakteerista miljoonien mustan surman