Kuva: Piroschka van de Wouw / Reuters

-?Rakkaus on tärkeintä elämässä, Ardant sanoo.

Ranskalainen elokuva Perintö (2020) tuli teattereihin viikko sitten. Elokuvan suurin tähti Fanny Ardant ei juuri puhu yksityisasioistaan, mutta muisteli elämäänsä toimittajille Pariisissa ennen kuin korona sulki maailman.

Perinnön ohjaaja, myös näyttelijänä tunnettu Maïwenn Le Besco käyttää työssään vain etunimeään. Kokonaista perhettä kuvaavassa melodraamassaan hän heijastelee omaa algerialaisranskalaista taustaansa.

Elokuvan alkuperäinen nimi ADN tarkoittaa ranskaksi DNA:ta, siis pikemmin geenejä eli perimää kuin perintöä. Ardant näyttelee riitaisen perheen matriarkkaa.

-?Näyttelen mielelläni henkilöhahmoja, jotka ovat erilaisia kuin minä, Ardant kertoo.

Fanny Ardant näyttelee uutuuselokuvassa Perintö.

Ardant syntyi vuonna 1949 porvarisperheeseen. Hänen isänsä työskenteli Monacossa prinssi Rainierin palatsissa neuvonantajana. 1960-luvun lopulla Ardant lähti opiskelemaan valtio-oppia - perheensä vaatimuksesta. Siitä hyvästä hän kirjoitti gradun, jossa puolusti anarkismia.

-?Olin nuori ja se oli jännää aikaa. Politiikassa ja taiteessa tapahtui kaikkea. Silloin tupakoitiin ja bailattiin. Rakastin Amerikkaa enemmän kuin nyt, vaikka se soti pientä Vietnamia vastaan. Myöhemmin en ole ollut yhtä poliittinen enkä ole bailannut yhtä paljon.

Ardant muistelee, että 1970-luvulla Lontoo oli fantastinen. Hän ei mainitse, että oli siellä töissä Ranskan lähetystön kulttuuriosastolla, mutta sai potkut jatkuvan myöhästelyn takia. Ei hän asiaa kyllä taida salaillakaan.

-?Sain potkut monista duuneista, mutta ei se silloin haitannut, Ardant sanoo hyväntuulisesti.

Eikä Ardant ollut kovin poliittinen edes nuorena 1960-1970-luvuilla. Hän halusi näyttelijäksi, varsinkin teatteriin.

Kulisseissa vuonna 1982. Kuva: Entertainment Pictures / Zuma / MVPhotos

-?Minussa oli kyllä raivoa, mutta en tehnyt mitään muuttaakseni maailmaa. Ehkä olin itsekäs, mutta ei minua kiinnostanut liittyä mihinkään ryhmään ja juoksennella poliiseja karkuun. Arvostin kyllä kovasti niitä, jotka tekivät sellaista.

Ensimmäisen kerran Ardant esiintyi teatterinäyttämöllä vuonna 1974. Myös ensimmäiset pienet elokuvaroolit tulivat 1970-luvun puolella, mutta ne eivät juuri herättäneet huomiota.

Pieni oli rooli myös Claude Lelouchin musikaalissa Bolero vuonna 1981, mutta se sai palkinnon Cannesissa ja yli kolme miljoonaa katsojaa Ranskassa. Suomessa se on julkaistu vain tallenteena.

Fanny Ardant ja Francois Truffaut vuonna 1983. Kuva: Keystone / Zuma / MVPhotos

Kuva: Entertainment Pictures / Zuma / MVPhotos

Samana vuonna sai ensi-iltansa Francois Truffaut'n Kohtalokas nainen, jossa Ardantilla oli päärooli. Truffaut oli ranskalaisen uuden aallon tärkeimpiä ohjaajia. Ardant näytteli myös Truffaut'n seuraavassa elokuvassa Pitkä viikonloppu (1983), joka jäi ohjaajan viimeiseksi.

Truffaut'sta ja Ardantista tuli myös pari ja he saivat tyttären. Truffaut kuoli vuonna 1984, vain 52-vuotiaana. Ardant oli silloin 35-vuotias. Hän ei puhu suhteestaan Truffaut'n kanssa, mutta sanoo arvostavansa häntä ohjaajana, joka auttoi löytämään elokuvan.

-?Aiemmin minua kiinnosti vain teatteri ja löysin elokuvan myöhään. Mutta Tarkovskin Andrei Rublev ja Bergmanin Neidonlähde tekivät valtavan vaikutuksen. Elokuvat ovat täynnä yllätyksiä!

Ardant asuu Pariisissa Latinalaiskortteleissa ja kehuu kaupunginosan elokuvateattereita, jossa voi nähdä mitä vain, vaikka iranilaista tai egyptiläistä elokuvaa. Nykyohjaajista hän innostuu ylistämään unkarilaista Béla Tarria, joka tunnetaan pitkien ja hitaiden elokuvien ohjaajana.

-?Kun Tarrin elokuvia katsoo, se hitaus ärsyttää. Mutta jälkeenpäin kuvat pysyvät päässä.

Vuonna 2002 Ardant näytteli elokuvassa 8 naista. Kuva: ZUMA Press/mvphotos

1980-luvulla Ardant näytteli muun muassa kolmessa Alain Resnais'n elokuvassa. Hänetkin lasketaan uuden aallon mestareihin, vaikka hän aloitti uransa jo aiemmin. Resnais'n tyyli oli korkealentoisempi kuin Truffaut'n.

Ardant on näytellyt kymmenissä elokuvissa ja jatkaa edelleen ahkerasti. Tällä vuosisadalla hän on myös ohjannut kolme pitkää elokuvaa. Näyttelijänä Ardant on Catherine Deneuven ja Gérard Depardieun ohella ikäluokkansa tunnetuin ranskalainen elokuvatähti.

Monet elokuvatoimittajat tuntevat Ardantin kuulemma ärtyisänä tai jopa umpimielisenä haastateltavana. Pariisissa hän teki ryhmähaastatteluja sarjatuotantona, mikä ei ole koskaan ihanteellista, mutta suurten nimien kanssa tavallista.

Fanny Ardant palkittiin roolisuorituksestaan elokuvassa La Belle Époque - Elämämme kaunein aika. Kuva: Piroschka van de Wouw / Reuters

Kuva: DPA / Zuma / MVPhotos

Nyt Ardant pysyi hyväntuulisena, jopa hilpeänä. Hän ei hermostunut edes kliseisestä kysymyksestä, vaan vastasi nätisti ja löysi jopa tuoreita sävyjä. Mikä on tärkeintä elämässä?

-?Rakkaus - aina! 15-vuotiaana en ollut kiinnostunut mistään muusta. Myöhemmin opin, että myös rakkauden odottaminen ja jopa menetetty rakkaus ovat tärkeitä. Olen pessimisti enkä usko, että taide voi muuttaa maailmaa, mutta se, elämä ja tunteet ovat arvokkaita.

Perintö-elokuva tuli teattereihin pe 19.11.

Kuva: Zuma / MVPhotos

? Fanny Marguerite Judith Ardant syntyi Ranskassa, Saumurissa 22.3.1949.

? Nuorin viidestä lapsesta. Kasvoi Monacossa, jossa kävi luostarikoulua.

? Opiskeli vuodesta 1966 alkaen valtio-oppia Aix-en-Provencessa eliittiyliopistossa.

? Alkoi näytellä teatterissa 1974 ja elokuvissa 1976.

? Läpimurto Francois Truffaut'n elokuvissa Kohtalokas nainen (1981) ja Pitkä viikonloppu (1983).

? Filmografiassa noin sata roolityötä. Lisäksi kymmeniä näytelmiä.

? Ohjannut ja käsikirjoittanut kolme pitkää elokuvaa 2009-2013.

? Saanut kaksi César-palkintoa (Ranskan "Oscaria") elokuvista Pédale douce (1996) ja La belle époque - elämämme kaunein aika (2020).