Porilainen Jesse Urholin pyrkii vapaaottelun huippuorganisaatioon UFC:hen. Kuvissa Urholin Cage Warriorsin ottelussa. Kuva: Dolly Clew / Cage Warriors, Veera Korhonen

Jesse Urholin pyrkii vapaaottelun huippuorganisaatioon UFC:hen, mutta sinne ei päästä pelkillä taidoilla. Siksi porilainen on kasvattanut pitkän takatukan.

Verinen takatukka liehuu Lontoon illassa.

Jesse Urholin takoo matossa makaavaa vastustajaansa.

Urholinin yläpotku on hetki sitten pudottanut Aaron Khadilin kanveesiin. Suomalainen on hyökännyt perään, mutta siinä samassa kopsauttanut silmäkulmansa walesilaisen kyynärpäähän.

-?Silmäkulmasta alkoi vuotaa paljon verta. Tilanne näytti pahemmalta kuin todellisuudessa oli, sillä naama, vastustaja ja blondattu takatukkakin olivat aivan yltä päältä veressä.

-?Olihan se ihan kauhuelokuvamateriaalia, hän naurahtaa.

Niin raadollinen kuin näky olikin, se oli juuri sitä, mitä välisarjassa otteleva Urholin unelmansa saavuttamiseksi tarvitsee.

Voittoja, näyttäviä suorituksia ja jotain, millä erottua muista.

-?Noin voi sanoa. UFC on viihdebisnestä, Urholin, 32, huomauttaa.

Tämä artikkeli on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 44/2021. Lisää urheilun spesiaalijuttuja Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Voit myös kuunnella jutun täältä.

Jesse Urholin Cage Warriorsin ottelussa. Kuva: Dolly Clew / Cage Warriors

UFC:stä Urholin saattaa olla enää yhden voiton päässä.

Porilainen on vain reilussa kolmessa vuodessa noussut kolkuttelemaan maailman suurimman vapaaotteluorganisaation ovia.

Jackie Chan -elokuvia, showpainia ja vääntöjä pikkuveli Rikun kanssa.

Tuo oli Urholinin kosketus "kamppailu-urheiluun" täysikäiseksi asti.

-?Mopoikäisinä kävimme taekwondon peruskurssilla, mutta ei se kovin kauan kestänyt. Nuorempana pelasin enemmän pallopelejä kuten jalkapalloa, sählyä ja lätkää. Eihän tuohon aikaan lapsilla ollut kovin paljon mahdollisuuksia harrastaa kamppailulajeja, hän sanoo.

Liekki kamppailu-urheilua kohtaan roihusi ennemminkin penkkiurheilijana.

Urholin muistelee ryhtyneensä noin 15 vuotta sitten internetistä seuraamaan nousevaa urheilumuotoa vapaaottelua.

Internetistä hän löysi myöhemmin myös uuden harrastuksen.

Jesse Urholin on huomannut, ettei vapaaottelussa riitä se, että pärjää. On myös erottauduttava muista. Kuvassa Urholin Cage Warriorsin ottelussa. Kuva: Dolly Clew / Cage Warriors

-?Olin 2008 lähdössä armeijaan. Huomasin, että brasilialaisen jujutsun peruskurssi olisi alkamassa. Päätin ilmoittautua sinne.

Sen jälkeen kaikki onkin tapahtunut hyvin nopeasti.

Brasilialaisesta jujutsusta ja eritoten lukkopainista Urholin ja hänen pikkuveljensä löysivät intohimonsa. Aluksi harjoittelu oli maltillisempaa, mutta hiljalleen määrä kasvoi 5-7 kertaan viikossa.

Veljekset alkoivat kilpailla myös ulkomailla. Erään Puolan-matkan aikana kärsityt tappiot avasivat silmiä lajin vaatimustasosta.

-?Tajusimme, ettemme nykymenolla pääse mihinkään. Lanseerasimme kello kuuden aamupainit: aloimme treenata ennen töitä ja töiden jälkeen.

Pian elämä alkoi muistuttaa ammattiurheilijan arkea.

Sitä seurasi menestys.

Lukkopainissa Urholin voitti Euroopan mestaruuden kahdesti. Vuonna 2017 porilainen oli pronssilla brasilialaisesta jujutsussa mustien vöiden EM-kisoissa.

Kuva: Dolly Clew / Cage Warriors

Painimenestyksen ohessa vapaaottelukin oli hiipinyt Urholinin elämään.

Se oli tullut sinne naisen muodossa.

Urholin ja Suomen tunnetuin naisvapaaottelija Suvi Salmimies olivat lähettäneet sosiaalisessa mediassa toisilleen onnitteluviestejä, jos jompikumpi oli menestynyt otteluissaan.

Hiljalleen suhde syveni, ja kaksikko alkoi seurustella.

Kouvolalainen Salmimies alkoi viettää enemmän aikaa Urholinin luona Porissa.

Salmimies ei tuntenut paikallista vapaaotteluväkeä, joten hän otti Urholinin mukaan harjoituksiinsa.

-?Olin apupoikana, kun treenejä tehtiin Suvia varten. Enhän minä osannut muuta kuin joitain aivan perusjuttuja koko lajista.

Jesse Urholin päätyi lajiin avopuolisonsa Suvi Salmimiehen innostamana. Kuva: Kari Mankonen

Urholin sanoo, ettei olisi nykyisessä tilanteessa ilman avopuolisoaan.

-?Olisin minä mennyt vapaaotteluhäkkiin ilman Suviakin. Lupasin joskus itselleni, että ennen kuin täytän 30, haluan kokeilla yhden matsin vapaaottelua. Siihen yhteen matsiin amatöörikehissä vapaaottelu-ura olisi varmaan jäänytkin, jos Suvi ei olisi tullut elämääni.

Vapaaottelussa on merkitystä sillä, kuka tuntee kenetkin - niin meillä kuin muualla. Salmimies tunsi kotimaiset vapaaottelupiirit. Hänen kontaktiensa kautta Urholin pääsi näyttämään taitojaan ammattilaiskehiin Cage 43 -tapahtumaan Helsinkiin.

Elettiin kevättä 2018.

-?Hyppäsin heti syvään päätyyn.

Urholinin jalat tärisevät ja häntä oksettaa. Debyytti ammattilaiskehissä on ollut voitokas. Hän on kaatanut vastustajansa Aaron Kennedyn toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä.

Väännön jälkeen Urholin on täysin poikki. Fyysinen ja henkinen koettelemus olivat vieneet hänet äärirajoille.

-?Silloin tajusin, kuinka kovaa touhua tämä oikeasti on. Vastustaja oli minua paljon isompi ja lihaksikkaampi, Urholin sanoo.

Kuva: Dolly Clew / Cage Warriors

Päällimmäinen tunne oli kuitenkin euforia.

Urholin oli ollut isoissa painiotteluissa aiemminkin, mutta vapaaotteluhäkkiin astelu oli jotain aivan muuta.

-?Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Lukkopainissakin ottelut jännittävät, mutta jännitys on erilaista. Vapaaottelussa kaiken keskipisteenä on ajatus, että kaveri voi potkaista hampaat kurkkuun. Ei painissa sellaista tunnetta kohtaa.

Jesse Urholin kasvatti pitkän takatukan ja harkitsi viiksiäkin erottautuakseen muista vapaaottelijoista. Kuva: Veera Korhonen

Voitokkaan debyytin jälkeen oli päivänselvää, ettei ottelu jäisi Urholinin viimeiseksi. Lukkopainijasta tuli vapaaottelija, kun ikää 29 oli vuotta.

-?Sitten aloin satsata täysillä vapaaotteluun. Keskittyminen on alusta asti ollut vain ja ainoastaan seuraavassa ottelussa ja sen voittamisessa. Mikään kiire minulla ei ole ollut, sillä jos kroppa pysyy kunnossa, minulla on vieläkin 3-4 vuotta aikaa olla huipulla.

Maltillinen tyyli on toiminut.

Ottelu kerrallaan vastustajat ovat kaatuneet porilaisen mattotaitojen edessä.

Matkan aikana Urholinin ulkoinenkin olemuskin on muuttunut.

Kuva: Veera Korhonen

Hän kasvatti ensiksi pitkän takatukan ja lopulta värjäsi sen vaaleaksi. Tyylin innoittaja on Huuhkajien kapteenin Tim Sparvin veli Glenn Sparv, joka on myös vapaaottelija.

-?Suvi ehdotti, että pitäisikö minunkin kasvattaa takapiiska. Ehdotin siihen lisäksi vielä viiksiä, mutta se ei käynyt, Urholin naurahtaa.

Urholin ei pidä takatukkaa sen takia, että se olisi hänen mielestään erityisen tyylikäs. Se jää kuitenkin mieleen.

Ensimmäistä kertaa elämässään UFC:tä seuraava katsoja voi yllättyä.

Suuret UFC-tapahtumat ja kuohunta niiden ympärillä voivat toisinaan muistuttaa saippuasarjaa, jossa huippu-urheilu on yhdistynyt vapaapainin maailmasta tuttuun käsikirjoitettuun draamaan.

-?Osa ottelijoista vetää feikkiroolia ja osa on sellaista porukkaa, ettei heidän tarvitse edes esittää. He ovat oikeasti sellaisia. Toki usein puhutaan pääkorttitason ottelijoista, jotka ovat näitä pahimpia suupaltteja.

Jos Urholin olisi hiihtäjä tai yleisurheilija, niin tietyn tasoinen suoritus avaisi ovet lopulta isoimpiin kilpailuihin.

Urholin tähtää Cage Warriorsin mestariksi - ja sitten UFC:hen. Kuva: Dolly Clew / Cage Warriors

Vapaaottelun kohdalla asetelma ei ole yhtä yksinkertainen.

-?Viihdepuoli on vahva osa tätä lajia. Se pitää tiedostaa ja hyväksyä. Täytyy jäädä ihmisten mieliin rapakon takana, jos haluaa UFC:hen.

Se on syy sille, miksi Urholinilla on pitkä ja persoonallinen takatukka.

-?Itsetuntoni kestää kyllä sen, jos näytän hölmöltä. Hyvinhän tämä takapiiska on toiminut, kun se otetaan aina esille ja siitä puhutaan. Remember the hair!

Hiustyyli on kuitenkin ainoa asia, jolla Urholin aikoo brändätä itseään.

-?Sen verran urheilumies ja urheilun kannalla olen, että haluan edustaa lajiani ja itseäni vain omana itsenäni. Mitään feikkiroolia en aio vetää päälle. Jos se ei riitä UFC:lle, että voitan matsini dominoiden, niin sitten se ei vain riitä.

Jesse Urholin harjoittelemassa. Treenikaverina veli Riku Urholin. Kuva: Veera Korhonen

Osa ottelijoista vetää feikkiroolia ja osa on sellaista porukkaa, ettei niiden tarvitse edes esittää. Ne ovat oikeasti sellaisia.

Urholinin onneksi tärkein käyntikortti UFC:n suuntaan on yhä se, mitä tapahtuu häkissä.

-?Näyttävät voitot. Ne ovat paras tapa erottua muista.

Urholinilla takana on kahdeksan ottelua ja kahdeksan voittoa. Voitoista kuusi on tullut keskeytyksellä.

Kuuden Suomessa käydyn kamppailun jälkeen Urholin sai sopimuksen Euroopan johtavaan vapaaotteluorgaanisaatio Cage Warriorsiin, joka on ollut ponnahduslauta monelle UFC:hen.

Debyytti kansainvälisissä parrasvaloissa oli verinen vääntö Khalidia vastaan. Toinen voitto tuli lokakuussa teknisellä tyrmäyksellä Ioannis Palaiologosta vastaan.

Urholin on näyttänyt, että taso riittää Euroopan huipulle.

-?Pystyottelua täytyy kehittää, jos ajattelee UFC:tä. Matossa pärjään kenelle tahansa maailmassa.

Kolmas ottelu Cage Warriorsissa on aikaisintaan alkuvuonna 2022. Urholin on ilmaissut halunsa otella mestaruudesta.

-?Olisin sen jälkeen Cage Warriorsin voittamaton mestari: 9 voittoa ja nolla tappiota. Eihän sekään vielä takaa mitään UFC:tä ajatellen, mutta ainakin kortit siihen suuntaan olisivat hyvät.

Kuva: Veera Korhonen

Syntynyt: 18.5.1989 Porissa.

Luokka: Ottelee 77,1 kilon painoluokassa eli välisarjassa.

Ura: Vapaaottelu-urallaan voittanut kaikki kahdeksan otteluaan. Voittanut lukkopainin Euroopan mestaruuden kahdesti.

Muuta: Avopuoliso Suvi Salmimies on myös vapaaottelija. Työskentelee järjestelmäasiantuntija IT-alan yrityksessä.