Iivo Niskanen nousi Suomen kansan tietoisuuteen, kun hän voitti yhdessä Sami Jauhojärven kanssa parisprintin olympiakultaa Sotshissa kahdeksan vuotta sitten. Tuota hetkeä on jälkikäteen muisteltu niin paljon, että suhteellisen moni suomalainen tietää dramaattisen finaalin tapahtumat.

Harvempi kuitenkin muistaa, mitä tapahtui viisi päivää ennen tuota ikimuistoista hetkeä. Tuo hetki määrittää hyvin pitkälle Niskasen tulevaa talvea kahdeksan vuotta myöhemmin.

22-vuotias Niskanen oli kiinni jättipaukussa. Henkilökohtaisessa olympiamitalissa. Se oli kova juttu, koska huippulupaava Niskanen oli sairastellut kesällä ja alkusyksystä. Jopa olympialaisiin pääsy oli ollut syksyn jälkeen pienimuotoinen yllätys.

Niskanen oli vahvasti ottamassa pronssia 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Hän oli kolmen parhaan joukossa kaikissa väliajoissa. Kaksi ja puoli kilometriä ennen maalia Niskasella oli väliajoissa kymmenen sekunnin johto Ruotsin Daniel Rickardssoniin.

600 metriä ennen maaliakin Niskanen oli väliajoissa hieman vajaat kaksi sekuntia edellä ruotsalaista, mutta niin vain Rickardsson kampesi Niskasen ohi vaivaisen 0,2 sekunnin turvin.

Suomessa otsikot huusivat vertailuja Juha Mietoon ja ikonisiin vuoden 1980 Lake Placidin olympialaisten sadasosatappioon ruotsalaisellle Thomas Wassbergille.

Niskanen pitää kahdeksan vuoden takaista niukkaa tappiota käänteentekevänä hetkenä hänen urallaan.

- Nykyisillä kellotuksilla ei kovin paljoa lähemmäksi mitali voi jäädä. Se otti vähän päähän silloin, Niskanen kertaa ennen kauden alkua Yle Urheilun haastattelussa.

Päähän Niskasta otti etenkin se, että hänellä oli seuraavan kerran mahdollisuus menestyä päämatkallaan vasta kahdeksan vuoden päästä.

- Totta kai se oli hyvä suoritus ja aivan ylärekisterissä sen hetkiseen tasoon nähden, mutta se ei riitä, kun pääsee lähelle. Siinä hetkessä tuntui pahalle, vaikka olin tehnyt uran parhaan hiihdon.

Niskasen valmentajaksi Sotshia edeltäneenä keväänä tullut Olli Ohtonen piti kokonaisuudessaan Sotshin olympialaisia todella hienoina. Vaikka sairastelukierteeseen oli yritetty puuttua, niistä ei päästy eroon.

- Kun kilpailukausi päästiin avaamaan joulukuun kieppeillä, se lähti aika hyvälle jengalle. Jälkikäteen ajatellen se meni kuin elokuvissa. Skandinavia-cupista maailmancupiin ja sieltä olympialaisiin. Sitten vielä hieno 15 kilometrin kilpailu ja hieno menestys parisprintissä yhdessä Mustin (Sami Jauhojärvi) kanssa, Ohtonen sanoi.

Pettymys henkilökohtaisessa kilpailussa jäi Niskasen mieleen. Kahdeksan vuoden ajan tuosta hetkestä on Niskasen mielessä ollut sama tavoite: menestyä vuoden 2022 olympialaisissa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa.

Matka uuteen mahdollisuuteen ei ole kuitenkaan helppo, vaikka menestystä vuosien varrella on tullut. Siitä Niskanen sai maistiaisia heti seuraavalla kaudella. Nyt Niskanen ja Ohtonen avaavat arvokisa arvokisalta, mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä on opittu.

Falunin MM-kisat 2015

Niskanen lähti uuteen kauteen erilaisesta tilanteesta. Nyt hän oli 15 kilometrin kilpailun pettymyksestä huolimatta olympiavoittaja. Huomio oli suurempaa kuin aiemmin. Nuoren hiihtäjälupauksen itsevarmuus oli nousussa. Sotshin onnistumiset toivat lisää uskoa siihen, että hän pystyy olemaan suomalainen mieshiihtäjä maailman huipulla.

Niskanen linjasi, että tällä kertaa kauden päätavoitteena oli 50 kilometrin maailmanmestaruus Falunin MM-kisoissa Ruotsissa.

Huippukautta seurasivat kuitenkin suuret pettymykset.

Kausi alkoi vielä parhaalla mahdollisella tavalla, kun Niskanen otti heti kauden avauksessa Rukalla uransa ensimmäisen maailmancup-voiton. Matka oli tuttu: 15 kilometriä perinteisellä hiihtotavalla.

Tour de Ski lähti vuodenvaihteessa myös mallikkaasti liikkeelle, kunnes iski influenssa.

- Olin viikon 40 asteen kuumeessa. Käytännössä oma kausi oli siinä arvokisojen osalta. Pääsin vielä jonkunlaiseen vireeseen Faluniin, mutta tulin vielä uudelleen sairaaksi. En päässyt osallistumaan sen hetkiselle päämatkalle, Niskanen avaa.

Valmentaja Ohtonen muistuttaa, että Niskanen näytti pystyvän käsittelemään ison olympiahetken hyvin.

Niskanen palasi perustyöhön ja lähti pitkäjänteisesti tekemään töitä eteenpäin. Sotshin menestys ei ollut missään nimessä liikaa. Jo nuorempana vaivainneita sairastelukierteitä ei vain saatu vieläkään täysin ratkaistua. Ohtosen mukaan siinä tehtiin virheitä, mutta samalla opittiin.

- Oli ylipäätänsä yksi surkeimmista kausista ikinä. Ei tehty mitään harjoituksellisia mokia, mutta en vain pysynyt terveenä, Niskanen muistelee.

Kohti Lahden MM-hiihtoja

Falunin jälkeen Niskasen ja hänen valmentajansa Olli Ohtosen katseet kääntyivät seuraaviin MM-kisoihin. Ne järjestettiin Suomessa ja Lahdessa. Niskanen oli jo ennen Sotshin olympiamenestystä kertonut, kuinka haluaa palauttaa MM-kotikisoissa hiihtoilon takaisin Suomeen.

Niskaselle Lahden MM-kisat olivat siihen astisella uralla suurin tavoite. Etenkin 15 kilometriä perinteisellä.

Ennen Lahtea oli edessä arvokisaton vuosi. Silloinkin mielessä oli puhtaasti Lahti. Niskanen ja Ohtonen olivat Sotshin kitkerän pettymyksen jälkeen päättäneet aloittaa tasatyöntöprojektin. Olihan Niskanen hävinnyt mitalin Sotshissa juuri stadionin laskussa ja siitä seuranneella tasatyöntöpätkällä stadionilla.

Välivuosi käytettiin Niskasen mukaan nimenomaan tasatyönnön kehittämiseen.

- Tasatyöntöä tuli merkittävästi lisää. Siihen haettiin vielä päälle äärimmäistä kuormitusta. Menin syksyllä maajoukkueleirin jälkeen Magnar Dalenin vetämien pitkän matkan hiihtäjien leirityksen mukaan. Se oli todella kova kuukausi ennen kautta. Ei varmaan tule enää niin kovaa rypistystä, Niskanen sanoo.

- Jatkettiin suoraan maajoukkueleiriltä tuoreiden miesten mukaan leirille. Väsymys heijastui todella kauas kilpailukaudelle. Vasta keväällä Rukalla sain hiihdettyä Suomen mestaruuden.

Suomen mestaruus oli hyvä merkki Niskaselle. Tuolloin hän ajatteli pääsevänsä MM-kisakauteen hyvässä vireessä.

- Pääsin aloittamaan huippukunnossa harjoituskauden kohti Lahtea. Harvoin käy noin, että pääsee todella hyvästä kunnosta rakentamaan uutta kautta. Tuolla kaudella luotiin pohjat Lahden harjoituskaudelle, Niskanen sanoo.

Kevät 2016 oli iso miettimisen paikka. Niskanen ja Ohtonen pohtivat tarkasti, miten pysytään tekemään tulosta kilpailukaudella. Arkeen tuotiin palautumisen seurantaa, kuten sykevälivaihtelua. Lisäksi vahvasti mukaan tulivat pikkumattotestit.

- Saatiin viikottaisia kontrollipisteitä. Nähtiin, miten harjoitusvire etenee. Niiden pohjalta ohjattiin harjoittelua, Ohtonen kuvailee.

- Kuormitusmittareilla oli selkeä ohjaava vaikutus. Samat mittarit ovat vähän muokattuna edelleen käytössä. Pikkumattotestit ovat keskeinen osa harjoittelua. Niitä tulee kymmeniä vuosittain.

Niskanen vähensi myös kilpailumääriä ja keskittyi ennen Lahtea kilpailemaan nimenomaan 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailuja. Toki hiihdettiin jotain pakollisia kilpailuja, kuten minikiertueilla 15 kilometrin perinteistä edeltäneitä kisoja.

- Haluttiin ajaa kisojen ja matkustamisen määrä alas, Ohtonen avaa.

Lahden jättipotti

Pedantti suunnitelma vielä ennen Lahden MM-hiihtoja sai viimeisemmän säväyksen Skandinavia-cupin kilpailussa tammikuun alussa. Niskanen voitti kilpailun, mutta he huomasivat Ohtosen kanssa erään tärkeän seikan: Niskasen merkittävä johto kutistui roimasti kahden viimeisen kilometrin aikana.

Niskanen ja Ohtonen ottivat tavoitteeksi kolme viimeistä nousua, joissa ei saanut jäädä yhtään. Se oli yksi menestyksen avaimista Lahdessa.

Pyeongchang 2018

Pyeongchangia kohti hyödynnettiin Lahden valmistautumisen hyvät toimintamallit, kuten pikkumattotestit ja kuormitusmittarit. Tavoite oli tällä kertaa kuninkuusmatkalla: olympiavoitto perinteisen 50 kilometrin kilpailussa.

Valmistavat kilpailut sujuivat Niskasen ja Ohtosen mukaan jälleen hyvin. Kovin tulos oli kolmas sija Rukan kauden avauksesta perinteisen 15 kilometrin kilpailusta.

Tällä kertaa Niskanen ja Ohtonen eivät pystyneet keskittämään kilpailuja samalla tavalla kuin Lahtea kohti, kun 50 kilometriä on niin harvoin kilpailuohjelmassa. Sen sijaan Niskanen jätti joitain maailmancupin viikonloppuja väliin ja teki erikoisharjoitteita kotiseudulla Kuopiossa.

- Tein harjoitteita, jotka oli suunniteltu tiettyihin maastonkohtiin ja ennakoiduilla kulmilla sekä maalintuloilla, Niskanen kertoo.

Kun Iivo Niskasesta tuli myös kuninkuusmatkan olympiavoittaja, nousi hän viimeistään silloin kaikkien urheilua seuraavien suomalaisten tietoisuuteen. Ulkopuolisten odotukset luonnollisesti kasvoivat. Nyt palkintokaapissa oli kaksi olympiakultaa ja yksi maailmanmestaruus.

Niskanen valittiin kaksi kertaa peräkkäin Vuoden urheilijaksi vuoden 2014 valinnan jatkoksi. Hiihtotähden mukaan Pyoengchangin ja Lahden menestysten jälkeen kasvanut julkisuus ei enää hetkauttanut.

- Sotshista kotiin tullessa tuli alkushokki, kun otti vastaan tunnettavuuden nousun. Sen jälkeen tunnettavuus lisääntyi Lahden ja Korean jälkeen hyvin merkittävästi. Tuli niin sanotusti isoksi jutuksi. Siihen oli kuitenkin valmistautunut henkisesti. Ennen Sotshia en ollut siihen valmistautunut, Niskanen kertoo.

Seefeeld 2019

Seuraava kausi oli jälleen MM-kisakausi. Pyeongchangin ja Lahden tapaan valmistautuminen Seefeldin MM-kisoihin onnistui hyvin.

Seefeldiä edeltäneesä maailmancupissa Cognessa Italiassa Niskanen pääsi ottelemaan kunnolla Pyeongchangista tuttua kilpakumppania Aleksandr Bolshunovia vastaan, vaikka taipuikin toiseksi.

Ennusmerkit olivat silti hyvät. Niskanen kuvaili olleensa Seefeldissä elämänsä parhaassa kunnossa. Sitten tulikin muita vastoinkäymisiä.

Skiathlonista tuleva menestysmatka?

Niskaselle neljäs sija Seefeldissä on toistaiseksi hänen paras sijoituksensa yhdistelmäkilpailussa. Niskasen mukaan siitä on tullut hänelle pikku hiljaa potentiaalinen menestysmatka, vaikka suomalaistähdelle hiihtojärjestys ei olekaan optimi. Jos vapaalla hiihtotavalla hiihdettäisiin ensiksi, Niskanen olisi luonnollisesti kovempi luu loppukiriratkaisuissa.

Yhdistelmäkilpailu tai kansainväliseltä nimeltään skiathlon on herättänyt vuosien varrella suuria tunteita hiihtopiireissä. Sen poistamista arvokisaohjelmasta on aina ajoittain ajettu ja kilpailumuotoa on parjattu kovasti.

Niskanen itsekin muistaa, kuinka aikoinaan hän ensin vihasi muiden maajoukkuehiihtäjien kanssa yhdistelmähiihtoa. Sittemmin Niskasen suhtautuminen on muuttunut.

- Vapaa hiihto oli heikolla tasolla monta vuotta uran alusta, niin se ei ollut koskaan suosikkimatka. Mutta kun se on ollut arvokisaohjelmassa, siihen on pitänyt suhtautua yhtä arvokkaana matkana kuin muutkin ovat. Olen skiathloniin keskittynyt koko ajan niin, että se voisi olla joskus mitalimatka, Niskanen sanoo.

Hän toivoisikin hiihtoväeltä skiathlonia kohtaan neutraalimpaa asennetta.

- Toivoisin, että oman lajin henkilöt luottaisivat omiin tuotteisiin ja perinteisiin, joita on saatu luotua. Joka vuosi ei ole tarvetta uusia koko hommaa. Ei maratoniakaan ole vaihdettu kymmenen vuoden välein juostavaan matkaan, Niskanen sanoo.

- Kisaohjelma on sprintistä 50 kilometriin ja se palvelee lajiamme siinä mielessä, että eri vahvuuksilla olevat urheilijat pystyvät menestymään. Tätä pitäisi ajatella enemminkin lajin rikkautena. Skiathlonissa pystyy kahden eri lajin taitajat erottumaan, jos he eivät ole absoluuttisesti parhaita yhdellä matkalla.

Oberstdorf 2021

Vapaasta hiihtotavasta puheen ollen Seefeldin jälkeinen aika leimautui julkisuudessa hyvin vahvasti Niskasen osalta vapaan hiihtotavan kehitttymiseen.

Valmentaja Ohtosen mukaan vapaan hiihtotavan kehittämisprojekti lähti liikkeelle jo Lahden MM-kisojen jälkimainingeissa. Esimerkiksi tehoharjoituksia ruvettiin tekemään entistä enemmän vapaalla hiihtotavalla.

Ohtosen mukaan Oberstdorfin MM-kisoihin valmistautumista leimasi keväällä 2020 maailmaan levinnyt koronapandemia. Se vaikutti harjoitteluun esimerkiksi niin, että korkean paikan leirit jäivät välistä. Oli samalla epävarmuutta, missä kisataan ja missä ei.

Ennen Oberstdorfin MM-kisoja Ohtonen ja Niskanen lähtivät kokeilemaan myös rohkeaa muutosta harjoitteluun.

- Mentiin hiukan enempi tehopainotteiseen malliin. Se toimi oikein kivasti kesäkaudella. Iivo oli syksyn kieppeillä parhaassa kunnossa kaikilla mittareilla. Sitten tuli haastavampaa, eikä voitu edetä pelisuunnitelman mukaan, Ohtonen kertaa.

- Halusin kokeilla jotain täysin uutta tapaa valmistautua kauteen ja hakea viimeistä vaihetta vapaalle hiihtotavalle. Loppupeleissä en hiihtänyt niin hyvin kuin edellisellä kaudella. Se söi jopa irtiottokykyä ja heijastui vähän perinteisellekin, Niskanen sanoo.

Kaikesta huolimatta Ohtosen mukaan Niskasella oli mahdollisuudet menestyä Oberstdorfin MM-kisojen lopussa, vaikka alkukisoissa ei valmentaja Ohtosen mukaan suojatin terveystilanne ollut sataprosenttinen. Siksi ennen viestiä ja kauden päämatkaa 50 kilometrin kilpailua ei ollut parasta kuntoa annettavissa.

50 kilometrin kisasta tuli kuitenkin Niskasen ja muiden tähtien kannalta yksi erikoisimmista kilpailuista koko hiihdon arvokisahistoriassa.

Iivo Niskasen mukaan tilannetta ja esimerkiksi siinä organisointia on käsitelty paljon jälkikäteen.

- Ei saisi ajautua sellaiseen tilanteeseen, että viiden kilometrin ajan ei kauden pääkisassa tiedä, mitä tuleman pitää, Niskanen sanoo.

Viime kauden jälkeen Suomen huoltoryhmään on tullut muutoksia, eikä huoltopäällikkö Martin Norrgård jatkanut tehtävässään. Nyt voitelupäällikkönä toimii Iivo Niskasen entinen henkilökohtainen huoltaja Mika Venäläinen ja hänen apuna etenkin logistiikassa on aiemmin Suomen huoltopäällikkönä toiminut Matti Haavisto.

- Kun on Mika Venäläisen ja Matti Haaviston kaltaisia kokeneita kavereita, voi luottaa sata varmasti radiopuheluliikenteen toimimiseen paineen alla ja kovissakin tilanteissa, Niskanen sanoo.

Niskanen tuli kilpailussa maaliin seitsemäntenä ja paiskoi suksiaan maalissa. Ennen sitä oli nähty yksi erikoisimmista huipennuksista MM-hiihtojen historiassa. Norjan Johannes Hösflot Kläbo ja Venäjän Aleksander Bolshunov kolaroivat niin, että Bolshunov putosi pronssille Kläbon maanmiehen Emil Iversenin taakse. Loppusuoralle venynyttä ratkaisua puitiin pitkään. Kläbo hylättiin estämisen takia ja näin kolmantena alun perin loppuratkaisuissa ollut Iversen kruunattiin maailmanmestariksi.

- Kilpailu ei jäänyt muutenkaan suosikkien joukkoon. Jokainen tietää, että Kläbo olisi ansainnut sinä päivänä kultamitalin. Tavallaan pronssimies tulee valituksi voittajaksi erinäisten selkkausten jälkeen. Siitä kisasta ei jäänyt varmasti kenellekään hyvä mieli, Niskanen toteaa.

Miten Iivo Niskanen on muuttunut kahdeksassa vuodessa?

Miten Niskanen on kasvanut kahdeksan vuoden aikana?

Niskasen mukaan tekemisen palo on säilynyt edelleen hyvin vahvana.

Suomalaisesta on aina paistanut voitonnälkä, eikä hän ole tyytynyt himmeimpiin mitaleihin. Seefeldin 15 kilometrin MM-pronssissakaan ei Niskasen mukaan ollut juhlittavaa, kun taskussa oli jo kahden vuoden takaa MM-kulta.

Niskanen kuitenkin kertoo, että ei ole aina siinä hetkessä nauttinut arvokisavoitoistakaan. Esimerkiksi arvokisojen jälkeen on nopeasti tullut vastaan arvostettu Holmenkollenin 50 kilometrin kilpailu, jonka Niskanen on halunnut voittaa.

- On ollut sillä tavalla julma tilanne, että heti on ollut mielessä seuraava kilpailu. Usein se on ollut arvokisojen jälkeen Holmenkollen. En ole koskaan kultamitaleistakaan pystynyt nauttimaan, nyt kun jälkikäteen ajattelee. Fokus on ollut aina seuraavassa kisassa menestymisessä, Niskanen sanoo.

- Tämä maailma on raju ja on paljon urheilijoita. Riman pitää olla aika korkealla. Yrityksiä on muutama. Yleensä kerran pääset ylittämään rimaa kauden pääkisassa. Silloin sen pitää mennä yli. Omaa tekemistä ovat ohjanneet kovat tavoitteet, Niskanen toteaa.

Niskasen mukaan kokemus on tuonut enemmän perspektiivä tekemiseen. Hän on nähnyt urallaan jo monta hyvää ja huonoa kautta. Suomalaistähden mukaan pettymyksen käsittelystä on tullut rutinoitunutta vuosien varrella. Siinä Suomen hiihtotähti on pyrkinyt iskostamaan itseensä samanlaista asennetta kuin kultamitalihiihtojen jälkeen ja asettamaan nopeasti seuraavaa tavoitetta kilpailun jälkeen.

- Elän ihan täysillä suorituksen aikaista juttua. Käy mitä tahansa. Muutaman kerran Holmenkollenilla on ollut täysin toimimaton suksi ja on tullut sanottua todella kovastikin itselle läheisille henkilöille, kuten henkilökohtaisille huoltomiehille. Heidän kanssaan kuitenkin elää puoli vuotta samaa suoritusta. Sitten tulee elettyä tunteella ja sanottua aika julmasti kesken suorituksen, Niskanen sanoo ja avaa perään asennemuutostaan.

- Olen pyrkinyt siihen, että viisi-kymmenen minuuttia kilpailun jälkeen saa murehtia, kun on yksin. Sitten huoltorekalla pyritään hoitamaan asia niin, että siitä lähtiessä keskitytään seuraavaan kisaan. On mennyt kisa ollut kuinka tärkeä tahansa. Oberstdorf jyrsii vieläkin tietyllä tapaa, mutta ei kalva mieltä yhden yön nukutun jälkeen.

Valmentaja Ohtosen mukaan Niskanen tietää ja tuntee itsensä todella tarkkaan, kun mietitään taakse kahdeksan vuoden taakse Sotshiin. Keskustelu kaksikon välillä on ollut Sotshista asti jatkuvaa ja se on kantanut hedelmää.

- Iivo tuntee itsensä todella tarkkaan. Kohta on 30 vuotta mittarissa. Hän tunnistaa oman hyvin tilanteensa tarkkaan ja mitä vaaditaan, Ohtonen sanoo.

Ruka tärkeä mittari matkalla kohti tuntematonta Pekingiä

Tulevaan kauteen Niskaselle ei ole kuin yksi henkilökohtainen tavoite, joka hänellä on ollut jo kahdeksan vuotta: olympiakulta perinteisen 15 kilometrillä. Toki Niskanen kuvailee parisprinttiä hyväksi matkaksi ja toivoo joukkuemenestystä viestistä.

- Kun yksilöurheilusta on kyse ja haluaa olla yhtenä päivänä maailman paras, oma henkilökohtainen tavoite on 15 kilometriä perinteisellä Pekingissä, Niskanen alleviivaa.

Harjoituksellisesti Niskanen ja Ohtonen ovat viime vuoden jälkeen pakittaneet sitä aikaisempien vuosien suuntaan, varsinkin tehoharjoittelussa.

Helmikuisiin Pekingin olympialaisiin valmistautuminen on huomattavasti enemmän hyppäystä tuntemattompaan kuin aiemmissa arvokisoissa. Kuten Lahden esimerkki osoittaa, niin Niskasen ja Ohtosen menestyksen yksi syistä on ollut tarkka rata-analyysi.

Esimerkiksi Lahdesta, Oberstdorfista ja Seefeldistä on ollut saatavilla hyvinkin tarkkoja tietoja. Koronaviruspandemian takia tilanne ei ole sama Pekingin osalta.

Maastohiitokilpailut hiihdetään Zhangjiakoun alueella vajaan 200 kilometrin päässä Pekingistä noin 1 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Tuntematon tilanne on toki kaikille sama, kun toistaiseksi muillakin mailla on hyvin niukasti tietoa helmikuun olympialaduista.

- Pekingistä on ollut todella heikosti informaatiota tarjolla, esimerkkinä millaisia lenkkejä hiihdetään. Joitain dokumentteja olen kaivanut ja saanut aavistusta siitä, mitä lenkkejä hiihdetään esimerkiksi 10 ja 15 kilometrillä, Ohtonen sanoo.

Kauden avaus Rukalla on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä päästään heti Niskasen päätavoitteen kimppuun. Lauantaina Kuusamossa hiihdetään juurikin 15 kilometriä perinteisellä. Niskanen on itse havainnut leireillessään Oloksella ennen kauden alkua, että olympiakaudella on kaikki laitettu peliin.

Hän on nähnyt sen läheltä osallistuessaan venäläisten testikilpailuihin kauden kynnyksellä. Venäjällä on ollut kovat panokset ensiksi siitä, kuka pääsee maailmancupiin ja sitten vielä siiitä joukkueesta olympialaisiin.

Niskanen on itse usein pystynyt onnistumaan Rukalla huippukausinaan.

- Ruka on välitilinpäätös. Toivottavasti sen jälkeen on työrauha olympialaisiin. Tietää sen jälkeen, missä on oma taso sillä hetkellä, Niskanen sanoo.

Lue myös:

Iivo Niskasen poikkeuksellisesta luonteesta on monta erilaista tarinaa - lähipiiri kertoo, millainen Suomen hiihtokuningas on oikeasti

Iivo Niskanen myöntää tehneensä viime kaudella virheen tärkeässä asiassa - palasi vanhaan treenisapluunaansa ennen olympiatalvea

Olympiavoittaja Iivo Niskasen ja valmentaja Olli Ohtosen kultaresepti on kahden vastakohdan tiimityö - kännykkä käy kuumana, kun eloisa luonnonlapsi haastaa analyyttisen tutkijan