Puhuja ei voi olla vastuussa toisen tunnereaktioista tai siitä miten vastapuoli ymmärtää tai jättää ymmärtämättä, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Seida Sohrabi.

Maailmankuulu kanadalainen psykologian professori ja kirjailija Jordan Peterson oli vuonna 2018 brittiläisessä Channel 4 Newsin uutisohjelmassa Cathy Newmanin vieraana. Petersonin ja Newmanin keskustelu oli raikasta katsottavaa kahdesta syystä. Molemmat osapuolet puhuivat selkeästi ja he haastoivat toisiaan asiallisen tiukkasävyisesti.

Tärkein anti keskustelussa on kohta, jossa Cathy Newman kysyy Jordan Petersonilta, miksi hänen oikeutensa sananvapauteen on tärkeämpää kuin transihmisen oikeus olla tulematta loukatuksi. Peterson toteaa, että kyetäkseen ajattelemaan, ihmisen täytyy ottaa riski olla loukkaava. Hän jatkaa osuvasti: "Katso nyt tätä keskustelua mitä käymme juuri nyt. Sinä olet valmis loukkaamaan minua pyrkiäksesi totuuteen. Mikä antaa sinulle oikeutuksen tehdä niin? Tilanne tuntuu melko epämiellyttävältä."

Newman vastaa olevansa tyytyväinen, että pystyi laittamaan Petersonin epämiellyttävään tilanteeseen. Tähän Peterson vastaa: "Sinä ymmärsit pointtini. Sinun kuuluu kaivaa, jotta voit saada selkoa [-]. Sinä käytät sananvapauttasi riskeeraten minun loukkaamista. Se sopii."

Cathy Newman menee tilanteessa hiljaiseksi. Jokin loksahti.

Sananvapaus voittaa aina toisen oikeuden olla tulematta loukatuksi. Sääntö koskee kaikkia. Tasapuolisesti. Kyky sietää epämukavia asioita ja mielipiteitä kuuluu elämään. Kyky ajatella on taito.

Jokaisen vapaaehtoisesti keskusteluun osallistuvan yksilön on oltava valmis sietämään vastapuolen näkemyksiä riippumatta siitä, kuinka eri mieltä niistä olisi. Päämääränä ei ole loukata, vaikka vapaa ajattelu sisältääkin sen riskin. Oikeus sananvapauteen on arvokkaampaa kuin velvollisuus vastapuolen tunteiden suojelemiseen.

Miksi? Koska ihmisten mielen pahoittamista on vaikea arvottaa. On vaarallista jos esimerkiksi uskontojen tärkeitä hahmoja ei voisi kritisoida vain siksi, että joku vetää siitä herneen nenään. On väärin vaatia toista olemaan samaa mieltä tai loukkaantua hiljentääkseen. Tällainen vaatimus on vallankäyttöä.

Puhuja ei voi olla vastuussa toisen tunnereaktioista tai siitä miten vastapuoli ymmärtää tai jättää ymmärtämättä. Hän on vastuussa omista sanoistaan.

N-sanan käyttö Ylen ajankohtaisohjelmassa on kenties harkitsematonta, mutta asian ydin on tärkeintä. Sen pointti, sanoma. N-sanalla useasti haukutuksi tulleena tiedän miltä tuntuu, kun ihmisarvoa loukataan.

Haukkuminen on eri asia kuin pointin esittäminen. Ymmärtäminen eri asia kuin hyväksyminen.

Ketään ei pidä syyllistää taustansa vuoksi. Jokainen argumentti pitää saada altistaa kritiikille. Puhujan kannattaa olla sensitiivinen, kunnioittava ja armelias toista kohtaan. Molemmat voivat toimia harkitsemattomasti. Vastapuolen on hyvä olla ymmärtäväinen ihminen, joka kuuntelee toista hyvässä uskossa, kuten armeliaisuusperiaate kehottaa.

Istuisin koska vain alas jonkun maailmanluokan ansioituneen ajattelijan kanssa, koska tiedän, että hän omistaa jotain arvokasta, josta ammentaa oppia.

Avaramielisyys sivistää, empatia pehmentää. Hyvässä uskossa on kohtaamisemme tuloksellisin.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, Lähi-idän asiantuntija ja Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu (kok).