Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä pitkään toiminut Hannu Lauerma on seurannut huolestuneena oman kotikaupunkinsa Turun katukuvaan ilmaantuneita, omissa maailmoissaan eläviä, harhaisia ihmisiä.

Tilanne on samansuuntainen koko maassa.

- Näyttää siltä, että katuskitsofreenikot on saatu Suomeenkin. Ilmiöstä puhuttiin Britanniassa jo 1980-luvulla, kun sairaalapaikkoja vähennettiin.

Lauerman mukaan kyse on poliittisesta valinnasta. Kalliista sairaalahoidosta on siirrytty avohoitoon. Pahiten tilanne on vaikeuttanut eniten avun tarpeessa olevien elämää.

- Vakavammin psykoottisesti sairaitten hoito huolestuttaa kaikkein eniten. Pelkkä avohoito ei riitä kaikille.

Nykyinen avohoitojärjestelmä perustuu potilaan omaan aktiivisuuteen. Se on Lauerman mielestä huono asia osalle potilaista.

- Heidän pitää soittaa tiettyyn puhelinnumeroon, jossa heille kerrotaan minne ja milloin heidän pitää mennä tapaamiseen. Moni ei välttämättä kykene palvelua edes käyttämään.

Moni vanki ei kuuluisi vankilaan lainkaan

Kun sairaalapaikkoja vähennettiin 1990-luvun laman aikana, rahoitus ei lupauksista huolimatta siirtynyt avohoitoon. Osasyy voi olla, että poliitikot eivät koe mielenterveydenhoitoa priorisoitavaksi, koska potilaat eivät ole kyenneet ajamaan asiaansa tehokkaasti.

- Vaikeimmin sairaat eivät pysty muodostamaan mitään lobbaus- ja painostusryhmiä. Myös heidän omaisensa ovat usein hiljaa, koska kokevat tiettyä stigmaa läheisen sairaudesta.

Lauerman mielestä kaduilla päivänsä viettävät mielenterveyspotilaat ovat yhteiskunnallinen ongelma, joka pitäisi hoitaa.

- Pitäisi lisätä sairaalapaikkoja ja toteuttaa avohoito niin, että myös vakavasti sairaat siitä hyötyisivät.

Lauerman mukaan kadulla oudosti käyttäytyvää, selvästi mielenterveyshäiriöistä ihmistä ei tarvitse useimmiten pelätä.

- Yleensä psykoottiset ihmiset ovat arkoja, eivätkä käy sivullisten kimppuun. Jos käytös vaikuttaa selvästi aggressiiviselta, on syytä väistää.

Psykiatrisessa vankisairaalassa edelleen osa-aikaisena asiantuntijaylilääkärinä työskentelevä Hannu Lauerma sanoo, että moni mielisairas päätyy vankilaan, koska ei ole saanut hoitoa.

- Nykyään heitä on ajelehtimassa kaduilla huomattava määrä: sitten he päätyvät vankiloihin pääasiassa lyhyille tuomioille erilaista rötöksistä.

Mielisairauksista kärsivien vankien määrä onkin kasvanut jatkuvasti.

- Psykoottisten vankien määrä on noussut kehitysmaatasolle. Vuodesta 2005 lähtien vuosittainen virtaama on kymmenkertaistunut, ja päivittäinen määrä yli kaksinkertaistunut.

Suomen vankiloissa on noin 3 000 vankia. Lauerman mukaan joukossa on runsaasti vankeja, jotka eivät sinne oikeastaan kuuluisi.

- Heistä muutama prosentti, kymmeniä tai jopa toista sataa, on kroonisesti mielisairaita, jotka kuuluisivat psykiatriseen sairaalahoitoon.

Mielentilatutkimuksia pitäisi tehdä enemmän

Syksy toi myös uusia haasteita kesällä 60 vuotta täyttäneen Lauerman uralle. Hän aloitti työelämäprofessorina Turun yliopistossa, jossa hän vastaa oikeuspsykiatriaan erikoistuvien lääkärien koulutuksesta.

Työn aloittaminen on tosin hieman viivästynyt polvileikkauksesta johtuvan sairausloman vuoksi.

Samoin uusi ja juuri Lauermalle räätälöity työ, on toimia Turun yliopistollisen keskussairaalan oikeuspsykiatrian ylilääkärinä. Tehtäviin kuuluu esimerkiksi vastata Länsi-Suomen vaarallisten ja vaikeahoitoisten potilaiden sijoittamisesta hoitoon.

Vankilaan päätyy Lauerman mukaan entistä useammin mielisairaita. Mitä sitten pitäisi tehdä, että näin ei tapahtuisi?

- Mielentilatutkimusten määrä on vähentynyt dramaattisesti vuodesta 2005 alkaen. Tutkimuksia pitäisi lisätä niin, että ne olisivat aikaisemmalla tasolla.

Lauerma sanoo, että rikokseen syyllistyneiden joukosta ei mielenterveyshäiriöistä kärsiviä löydetä, koska heitä ei haluta edes etsiä.

- Nykyään jaotellaan selvästi psykoosisairaisiin ja täysin syyntakeisina pidettyihin. Väliluokka eli alentuneesti syyntakeinen, jolloin olisi mahdollista saada lievempi tuomio, on nykyään harvinainen ratkaisu.

Turkulaiset ovat kokeneet muutakin kuin psykoottisten ihmisten lisääntymisen katukuvassa.

Turun kauppatorilla tapahtui elokuussa 2017 Suomen ensimmäinen jihadistisessa tarkoituksessa tehty terrori-isku. Turun puukotuksissa kuoli kaksi ihmistä ja kahdeksan loukkaantui.

Abderrahman Bouananen tuomittiin terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä murhista ja murhan yrityksistä elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hän oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana, mutta radikalisoitunut tutustuttuaan Isis-järjestön toimintaan netin kautta.

Terrori-iskun jälkeen viranomaiset Suomessa alkoivat pohtia, miten voitaisiin ennalta tunnistaa ihmisten radikalisoituminen. Asian takia perustettiin työryhmiä.

- Radikalisoitumisen tunnistaminen on edelleen lähinnä kehittelemisen alla, sanoo Hannu Lauerma, joka on ollut mukana miettimässä, mitä asiassa voitaisiin tehdä.

Hän itse on hakenut oppia ulkomailta.

- Kävin tähän liittyen hollantilaisyhdysvaltalaisen kouluttajan kurssin. Hän on perehtynyt juuri tähän radikalisaation tunnistamiseen ja riskinarvioon.

Eräänä pelkona on vankiloissa tapahtuva värväystoiminta.

- Vankiloista saattaa pahimmassa tapauksessa muodostua ääriradikaalien hautomoita ja värväyspaikkoja, mutta mitään selviä merkkejä tällaisesta ei ole Suomessa onneksi havaittu.

Asia on kuitenkin otettu vakavasti. Uhkaan on varauduttu.

- Esimerkiksi islaminuskoisten vankien käyttöön pyritään hankkimaan maltillisia imaameja, kun he haluavat keskustella uskonasioista.

Hannu Lauerma ei osaa arvioida, mitä radikalisaation tunnistamiseen panostamisella on saatu aikaan. Uusia terrori-iskuja ei kuitenkaan ole Suomessa sattunut.

- Mistä se johtuu, sitä ei pysty sanomaan.

Mistä radikalisoitumisen sitten tunnistaa? Lauerman mukaan on helpompi tunnistaa ihminen, joka ei ole radikalisoitunut.

- Pitää selvittää, minkälaisia konkreettisia tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on. Jos hän on kouluttautumassa, hankkimassa perhettä ja pyrkii elämässä eteenpäin eikä hänellä ole traumataustaa, on vähemmän todennäköistä, että hän radikalisoituisi.

Julkisuus ja esimerkin voima saa tappamaan

Yksi viime vuosien puhutuimpia rikoksia Suomessa on ollut vuosi sitten joulukuussa tapahtunut Koskelan surma. 16-vuotiaan koulupojan tappoivat kolme hänen ikätoveriaan. Heidät tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Asia sai runsaasti julkisuutta, puhuttiin käsittämättömän väkivallan lisääntymisestä ja raaistumisesta. Hannu Lauerman mukaan asia on pikemminkin päinvastoin.

- Suomessa väkivalta on vähentynyt koko 2000-luvun. Esimerkiksi henkirikokset ovat vähentyneet kolmanneksella.

Lauerman mukaan väkivallan näyttäytyminen entistä raaempana, ja näennäinen lisääntyminen, johtuu uutisoinnista.

Aiemmin raa'atkin henkirikokset kuitattiin yhden palstan pikku-uutisella paikallislehdessä.

- Kyllä äärimmäisen raakaa väkivaltaa on ollut niin kauan kuin minä olen alalla ollut, mutta uutisoinnin tavat ovat muuttuneet. Yksikään suomalainen ei voi nykyään käydä kaupassa näkemättä rikoslööppejä.

Lauerma sanoo, että väkivaltatapauksilla mässäily julkisuudessa saattaa poikia arvaamattomia seurauksia.

- Esimerkiksi itsemurhista tiedetään, että jonkun julkkiksen tekemä itsemurha näkyy pienenä, mutta selvänä piikkinä itsemurhatilastoissa. Tehdään perässä, kun esimerkki on tarjolla.

Myös koulusurmaajat ovat usein hakeneet toimintaansa innoituksen aiempien tapausten saamasta julkisuudesta.

Hannu Lauerma epäilee, että Suomessa joidenkin perhesurmien taustalla on julkisuudesta napattu toimintamalli.

- Olen miettinyt, että ajallisia perhesurmaryppäitä on ollut 2000-luvulla kaksi, ja niiden ytimenä on itsemurhahanke. Onko tapausten käsittely julkisuudessa ollut syynä näihin ryvästymisiin? Uutisioinnissa olisi hyvä tuoda esiin mahdollisuudet hakea ahdinkoon apua.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 21.11. kello 23.

Lue lisää:

Harhainen vanki saattaa jäädä huomaamatta, sanoo psykiatri Lauerma - nyt puretaan "rästivankien" jonoa, eivätkä kaikki heistä voi hyvin

Psykoottisten vankien määrä kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa

Julkisuus antaa väärän kuvan henkirikoksista - oikeasti niitä tehdään yhä vähemmän, yleensä ryyppyporukoissa

Psykiatri Hannu Lauerma: Ihminen on harvinaisen paha peto - se tappaa omiaan