Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin työt olivat pitkään laittomia. 30 vuotta sitten kuolleen Laaksosen homoeroottisista piirroksista tuli suuren yleisön rakastamia vasta hänen poismenonsa jälkeen.

Touko Laaksosen homoeroottisista piirroksista tuli suuren yleisön rakastamia vasta hänen kuolemansa jälkeen. Kuva: Robert Mapplethorpe, Lehtikuva

8. toukokuuta 1920 kaarinalaiseen perheeseen syntyi poika, joka sai nimekseen Touko Valio Laaksonen. Kukaan tuskin silloin arvasi, että tuosta pojasta tulisi Suomen tunnetuimpiin lukeutuva tähti ja koko maailman homokulttuuriin merkittävästi vaikuttanut taiteilija.

Eikä sitä tiennyt edes hänen perheensä, sillä vartuttuaan Laaksonen salasi homoseksuaalisen suuntautumisensa ja mainetta niittäneet piirroksensa kaikilta lukuun ottamatta Kaija-siskoaan.

Siihen oli syynsä. Homoseksuaalisuus oli Suomessa vakava rikos aina vuoteen 1971 asti. Asiasta ei selvinnyt todellakaan pelkillä sakoilla, vaan vielä 50 vuotta sitten homoseksuaalisuudesta langetettiin tuomioksi ehdollista tai ehdotonta vankeutta.

Vankeusrangaistuksen uhan lisäksi homoseksuaalisuus listattiin vielä 40 vuotta sitten psykiatriseksi sairaudeksi. Vaikka tautiluokitus ja rikoslaki lopulta poistettiin, päätti Laaksonen ymmärrettävistä syistä vaieta.

Touko Laaksonen sai Suomen sarjakuvaseuran tunnustuspalkinnon Puupäähatun 1990. Tilaisuudessa esiteltiin Tom of Finlandin töitä pitkän uran varrelta.

Touko Laaksonen palkittiin Suomen sarjakuvaseuran tunnustuspalkinnolla Puupäähatulla vuonna 1990. Kuva: Ari Ojala / Lehtikuva

LAAKSONEN vietti koko aikuisikänsä päällepäin hyvin tavallista elämää. Hän käytti piirtämisen lahjaansa työssään mainostoimistossa. Iltaisin ja öisin hän kuitenkin antoi kynän liukua paperilla vapaasti, ja piirsi seksikkäisiin univormuihin pukeutuneita maskuliinisia miehiä.

Elettiin 1950-luvun puoliväliä, joten ainoa mihin Laaksonen rohkeni piirroksiaan lähettää, oli rapakon taakse yhdysvaltalaiseen Physique Pictorial -lehteen. Kuvat julkaistiin, ja niiden yhteydessä luki ensimmäistä kertaa nimimerkki Tom of Finland. Tulevina vuosina Laaksonen jatkoi eroottisten kuvien piirtämistä, mutta yhä edelleen kuvat päätyivät lähinnä vain yksityisten keräilijöiden kokoelmiin.

Vuonna 1973 aika oli kypsä, ainakin Saksassa, jossa homoseksuaalisuus oli laillistettu jo muutamia vuosia aiemmin. Laaksosen ensimmäinen näyttely pidettiin hampurilaisessa pornokaupassa. Vuodet vierivät eteenpäin, ja Helsingin keskustassa asunut Laaksonen loi kansainvälistä uraansa salanimen turvin. 70-luvun lopussa Laaksonen ja yhdysvaltainen Durk Dehner perustivat Tom of Finland Companyn. Tänä päivänä Dehner on Tom of Finland säätiön puheenjohtaja.

Maailmalla mainetta niittänyttä Laaksosta ei noteerattu Suomen maaperällä. Laaksosen teokset löysivät Suomessa tiensä kaapista gallerioihin vasta vuonna 1990, jolloin Suomen ensimmäinen Tom of Finland -näyttely laitettiin pystyyn Muu-galleriaan Helsinkiin.

Touko Laaksonen kuvattuna vuonna 1978. Kuva: Robert Mapplethorpe

Laaksonen kuoli keuhkoahtaumatautiin 71-vuotiaana 7. marraskuuta 1991. Samalla vaiettu totuus alkoi paljastua: Laaksonen oli sinnikkäästi kaikessa hiljaisuudessa saanut kulttimaineen varsinkin Yhdysvaltojen homopiireissä ja hänestä oli tullut yksi maamme kansainvälisesti tunnetuimmista taiteilijoista.

Laaksosen taide alkoi pikkuhiljaa olla tunnustettua Suomessakin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi heinäkuussa 1997 Touko Laaksosen piirrosten niittäneen mainetta Santa Monicassa.

- Kriitikko David Pagelin mukaan Tom of Finlandin työt saavat homoseksuaalisuuden näyttämään yhtä amerikkalaiselta kuin omenapiirakka, Helsingin Sanomat julisti pientä ylpeyttä äänessään.

Touko Laaksosen taidetta esillä Turussa 2011. Kuva: Bo Stranden

PITI odottaa aina vuosituhannen toiselle puolelle asti, ennen kuin suomalaiset olivat valmiita ottamaan Tom of Finlandin todella omakseen. Vuonna 2006 Helsingin kaupungin Taidemuseo päätti järjestää mittavan Tom of Finland -näyttelyn. Se oli menestys, ja sen jälkeen kauppoihin ilmestyi Tom of Finland -aiheisia kirjoja ja teoksia kuin sieniä sateella.

Finlayson julkisti Tom of Finland -aiheisia tuotteita 2014. Kuva: Esa Syväkuru / HS

Tahti kiihtyi entisestään 2010-luvulle tultaessa. Voisi sanoa, että Laaksosen elämäntyöstä tuli valtavirtaa viimeistään 2014, kun kaikkien suomalaisten tuntema Finlayson julkisti Tom of Finland -teemaisen mallistonsa. Nahkavaatteissa pullistelevat univormumiehet ja tukkijätkät koristivat yhtäkkiä monen suomalaisen lakanoita, keittiöpyyhkeitä, kangaskasseja ja patalappuja.

Samana vuonna Suomen posti julkaisi Tom of Finland -postimerkkinsä. Postimerkeistä tuli koko postilaitoksen historian suosituimpia merkkejä. Ja valtaisaa huomiotakin ne saivat: useat lehdet Timea ja The Guardiania myöden uutisoivat niistä maailmalla. Merkkejä tilattiin lopulta peräti 178 maahan.

Tom of Finland -postimerkkejä ja postikortteja myynnissä Helsingin pääpostissa syyskuussa 2014. Kuva: Jari Lam / Lehtikuva

Vuonna 2016 Helsingin Taidehalli järjesti näyttelyn The Pleasure of Play, josta tuli tähän mennessä laajin Laaksosen tuotantoa esitellyt näyttely. Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai Turun kaupunginteatterin musikaali ja Dome Karukosken ohjaama elämäkertaelokuva. Eikä pidä unohtaa Tom of Finland -nettikasinoa tai seksivälinemallistoa Tom of Finland Pleasure Tools, josta löytyy tuotteita dildoista liukuvoiteisiin.

NIIN Tom of Finlandista oli tullut Suomessa valtavan suosittu brändi ja Laaksosesta suomalaisten tunnustama arvostettu taiteilija - yli 20 vuotta kuolemansa jälkeen. Tällainen suosio Suomen maaperällä oli täysin utopistinen ajatus vielä Laaksosen elinaikana. Tutkija ja Tom of Finland: Ennennäkemätöntä - Unforeseen -kirjan (2006) kirjoittaja Kati Mustola muistuttaa, että Laaksonen piti eläessään kynttiläänsä vakan alla pakon edessä.

- Hän eli täydellistä kaksoiselämää. Talvella hän nautti elämästä Yhdysvalloissa, jossa hän oli juhlittu taiteilija. Totuus pornotaiteesta ja homoseksuaalisuudesta paljastui kuoleman jälkeen, ja se oli hänen sisaruksilleen suuri järkytys, Mustola kertoo.

Suomen posti julkaisi Tom of Finland -postimerkkinsä vuonna 2014. Kuva: Itella

Laaksosen työt saivat Suomessa jonkin verran arvostusta jo hänen viimeisinä elinvuosinaan. Sarjakuvapiirtäjänäkin ansioituneelle Laaksoselle myönnettiin esimerkiksi Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto vuonna 1990. Tällöin suuri yleisö ei ollut kuitenkaan vielä kiinnostunut homoeroottisista kuvista.

- Homomiehet olivat toki arvostaneet Tom of Finlandia jo 80-luvulla. Lopulta tieto ja arvostus alkoivat tihkua muillekin, mutta Suomi tuli tässä asiassa todella jälkijunassa, Mustola sanoo.

Dome Karukosken ohjaaman Tom of Finland -elokuvan pääosassa nähdään Pekka Strang. Kuva: josef persson

Kuva Tom of Finland -elokuvasta. Kuva: josef persson

SUOSION räjähtämistä edelsi muun muassa Helsingin Pride-kulkueen muuttuminen muutamien tuhansien osallistujien tapahtumasta suuren yleisön paraatiksi. Vielä vuonna 2013 osallistujia oli noin reilu 8 000 henkeä, kun seuraavana vuonna kulkueessa käveli jo 20 000 henkeä. Samoihin aikoihin eduskunta väänsi kansalaisaloitteen mukaisesta tasa-arvoisesta avioliittolaista.

- Onhan tässä viimeiset 30 vuotta väännetty erilaisten oikeuksien puolesta, ja on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat tuoneet seksuaalivähemmistöjä laajempaan tietoisuuteen, Mustola kuvailee.

Mustosen mielestä on upea asia, että Laaksosen työt löysivät lopulta arvostusta taiteilijan kotimaassakin.

- Se kertoo suomalaisten ja suomalaisen kulttuurin avautumisesta. Tunkkainen homofobia ei enää ole valtavirtaa, niin kuin se vuosikymmeniä sitten oli. On tietysti hieman sääli, ettei Touko Laaksonen ole itse tätä enää näkemässä.

Tom of Finlandin piirustuksia oli esillä näyttelyssä Helsingin Taidehallissa toukokuussa 2016. Kuva: Irene Stachon

LAAKSOSEN elämäntyötä juhlitaan edelleen. Maaliskuussa Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC kirjoitti Tom of Finlandista laajan artikkelin, jossa muistutettiin, että Laaksonen oli aikansa edelläkävijä ja pioneeri, jonka taiteesta ovat inspiroituneet sellaiset suuruudet kuten laulaja Freddie Mercury, valokuvaaja Robert Mapplethorpe ja muotisuunnittelija Jean-Paul Gaultier.

Ennen kaikkea Laaksonen halusi kuitenkin levittää suvaitsevaisuuden viestiä - vaikka hänen elinaikanaan se ei ollut samalla tavalla mahdollista. Joskus häneltä kysyttiin haastattelussa, että eikö häntä nolota piirtää jatkuvasti seksipuuhissa pyöriviä miehiä.

- Teen kovasti töitä sen eteen, että miehet joita piirrän, ovat ylpeitä miehiä harrastamassa iloista seksiä, Laaksonen vastasi.

Ja nyt tämän ilosanoman ymmärtävät vihdoin muutkin.

Juttu julkaistu alun perin Laaksosen syntymän 100-vuotispäivänä 8.5.2020.

Lähteet: IS Arkisto, Tom of Finland Foundation