Perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaarella oli viime heinäkuussa suomalaismeppien toimittajatapaamisessa kerrottavaa.

Euroopan parlamenttiin oli syntynyt uusi poliittinen ryhmä. Se kokoaisi Euroopan nationalistiset puolueet saman katon alle. Viimein yhdistyisivät ne, jotka aiheuttavat liki päivittäin harmaita hiuksia EU-johtajille.

Helsingin Sanomat teki aiheesta uutisen otsikolla "EU-parlamenttiin syntyy uusi oikeistolaidan puolueryhmä".

Uutisessa muun muassa listattiin uuteen ryhmään liittyvät laitaoikeistopuolueet.

- Tämän piti syntyä jo 2019, tätähän me haaveilimme, Huhtasaari sanoi lehden mukaan.

Seuraavana päivänä keskustan Suomenmaa-lehti ilmoitti pääkirjoituksessaan, että [perussuomalainen] puolue liitetään EU-parlamentin laitaoikeiston ryhmään. "Näin Euroopan äärimmäinen oikeisto yhdistää voimiaan", lehti kirjoitti.

Monet eurooppalaiset populistipuolueet ovat todella haaveilleet laitaoikeiston yhdistymisestä.

Mutta yksi vika heinäkuisessa uutisessa kuitenkin oli. Se ei ollut aivan totta. Suurta laitaoikeistolaista ryhmää ei syntynyt kesällä, eikä sitä ole olemassa vieläkään.

Myös Suomenmaa on korjannut pääkirjoitustaan. Sen alla on nyt merkintä: Kirjoituksessa käytettyä aikamuotoa on muutettu 21.7., sillä laitaoikeiston ryhmää ei ole vielä virallisesti rekisteröity EU-parlamenttiin.

Tässä jutussa kerromme kuusi asiaa Euroopan oikeistopopulististen puolueiden yhteistyöstä ja siitä, miksi se on niin vaikeaa.

1. Uutta ryhmää ei ole olemassa, eikä se ole virallisessa valmistelussa

Uuden ryhmän syntyä koskevista uutisista on nyt neljä kuukautta.

Ylen tietojen mukaan Euroopan parlamentin elimissä ei ole käynnissä valmistelutyötä ryhmän perustamiseksi.

Uudesta ryhmästä on aina ilmoitettava Euroopan parlamentin puhemiehelle. Vasta sen jälkeen ryhmä voi toimia.

Puhemiehen kabinettiin ei ole annettu tällaista ilmoitusta tai ennakkotietoa siitä.

Myös Euroopan parlamentin työjärjestystä valvovasta yksiköstä kerrotaan Ylelle, ettei se ole saanut tietoa uudesta ryhmästä.

Hallinnollinen työ ryhmän perustamiseksi ei vie kauan, mutta puhemiehen on ilmoitettava ryhmän syntymisestä Euroopan parlamentin täysistunnossa, jotta ryhmästä tulee virallinen. Täysistuntoja pidetään noin kerran kuukaudessa.

Ajatus yhteistyöstä ei kuitenkaan ole tuulesta temmattu. Heinäkuun alussa 16 eurooppalaista oikeistopopulisti- ja nationalistipuoluetta julkaisi yhteisen julkilausuman siitä, mihin suuntaan ne haluaisivat Eurooppaa viedä.

Sen julkaisemisen jälkeen Huhtasaari siis julisti laitaoikeiston parlamenttiryhmän syntyneeksi.

Myös itävaltalainen oikeistopopulistinen FPÖ oli optimistinen, mutta hieman Huhtasaarta varovaisempi. FPÖ:n mukaan oli luotu "Euroopan laajuinen suuri liitto vapaiden isänmaiden puolesta" ja "pohja yhteistyölle Euroopan parlamentissa".

Samaan aikaan Belgiassa asia nähtiin toisin.

Populistipuolue Vlaams Belangin jäsen Gerolf Annemans kommentoi mahdollista yhteisen ryhmän perustamista Euronewsille näin:

- Tottakai se voisi olla tavoitteena, mutta ei ole suunnitelmissa nyt. Se ei ole kiireisin asia.

Huhtasaari ei tällä viikolla halunnut kommentoida mahdollisen uuden ryhmän nykytilannetta Ylelle.

2. Laitaoikeiston yhdistävällä ryhmällä olisi valtava symboliarvo

Jos oikeistopopulistien yhteinen ryhmä toteutuisi, siitä tulisi Euroopan parlamentin kolmanneksi suurin.

Uusi ryhmä kokoaisi yhteen Euroopan nimekkäimmät laitaoikeiston edustajat 14 eri maasta. Jäseniä olisi julkilausuman perusteella vajaat 120. Tämä tarkoittaisi, että populistiryhmästä tulisi 705-paikkaisen Euroopan parlamentin kolmanneksi suurin.

Uuteen ryhmään kuuluisivat esimerkiksi Victor Orbánin johtama Unkarin valtapuolue Fidesz, Puolan abortti- ja EU-vastainen Laki ja oikeus -puolue ja Italiassa eurovaalit voittanut kansallismielinen La Lega.

Näillä puolueilla on kotimaissaan paljon valtaa, mutta EU:ssa niiden vaikutus on jäänyt pieneksi. Ne eivät ole kyenneet tarjoamaan vaihtoehtoa EU:n nykykehitykselle. Uusi ryhmä voisi olla askel kohti kovempaa yhtenäistä ääntä.

Parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä pystyisi vaikuttamaan lainsäädäntöön. Ryhmälle olisi annettava parlamentin valiokuntien puheenjohtajuuksia ja runsaasti puheaikaa parlamentin istunnoissa. Iso koko tarkoittaisi myös enemmän rahaa ja medianäkyvyyttä.

Mutta juhla jäisi lyhytaikaiseksi, jos ryhmä ei pärjää vuoden 2024 Euroopan parlamentin vaaleissa. Siksi EU-kriittisten puolueiden pitäisi pian alkaa ponnistella sen eteen, että ne saisivat EU:hun karsaasti suhtautuvat äänestäjänsä sankoin joukoin uurnille.

Tammikuussa ollaan vaalikauden puolivälissä. Sen jälkeen uuden ryhmän perustaminen alkaa jo olla vaalityön kannalta myöhäistä.

3. Populistiryhmä ajaisi perhearvoja

Juutalais-kristilliselle perinteelle kyllä, monikulttuurisuudelle ei.

Tietoa uuden ryhmän yhteisistä tavoitteista on saatavilla niukasti. Paras johtolanka on heinäkuussa allekirjoitettu yhteinen julkilausuma. Siitäkin konkretiaa saa hakemalla hakea, mutta jotain kuitenkin löytyy.

Julkilausuman mukaan Euroopan valtioiden yhteistyön pitäisi perustua Euroopan "juutalais-kristillisen perinteen" kunnioittamiseen. Samoin se korostaa "perhemyönteistä politiikkaa vastauksena ikääntymiseen ja alhaiseen syntyvyyteen joukkomaahanmuuton sijaan".

Populistipuolueiden hallitsemassa Euroopassa siis monikulttuurisuus tai perhesuunnittelu tuskin olisivat avainsanoja.

Samaan aikaan puolueet ovat varsin erimielisiä siitä, miten EU:hun lopulta pitäisi suhtautua. Yhdet haluaisivat hajottaa EU:n, toiset löyhentää liittoa, kolmannet muuttaa EU:ta sisältäpäin.

Käytännössä isonkaan poliittisen ryhmän on liki mahdotonta kääntää EU:ta suuntaan taikka toiseen. Päätöksenteko vaatii aina yhteistyötä muiden ryhmien kanssa. Eikä yksikään päätös mene läpi, elleivät jäsenvaltiot sitä hyväksy.

4. Yhteisen velan puolesta vai sitä vastaan - oma ja toisen etu näyttää erilaiselta pohjoisessa ja etelässä

Syntyy ristiriita, kun oman maansa etua ajavat puolueet yrittävät löytää yhteistä säveltä. Euroopan populistipuolueet eivät ole yksimielisiä talouteen liittyvistä kysymyksistä, eikä maahanmuutonkaan suhteen agenda ole selvä.

Miten tehdä yhteistyötä, kun kaikki pyrkivät ajamaan omaa etuaan?

Yksi esimerkki on keskustelu Euroopan koronaelvytyspaketista ja yhteisestä velanotosta.

Italia saa paketista lainaa ja suoraa tukea unionin maista määrällisesti eniten. Italian oikeistopopulistipuolueen La Legan edustajat äänestivät europarlamentissa elvytyspaketin puolesta. Perussuomalaiset puolestaan oli kautta linjan sitä vastaan.

Perussuomalaiset nosti Italian koronatuet tikunnokkaan kesällä 2020 viestipalvelu Twitterissä. "Miksei Italia nosta veroja? Esimerkiksi Suomen tasolle? Koska italialaiset tietävät muiden maksavan?" puolue kysyi tviitissään.

Maahanmuuton vastustaminen on politiikan kulmakivi kaikille Euroopan oikeistopopulisteille. Se yhdistää puolueita, mutta käytännössä asia ei ole näin yksinkertainen.

La Legan johtaja Matteo Salvini on ajanut unioniin politiikkaa, jossa kaikkien EU-maiden pitäisi ottaa tasavertaisesti vastuuta turvapaikanhakijoista ja siirtolaisista. Nykyisin asian pääosin hoitavat muutamat Keski- ja Etelä-Euroopan jäsenmaat.

Unkarin ja Suomen kannalta tämä voisi tarkoittaa lisää turvapaikanhakijoita. On vaikea nähdä, miten tällainen sopisi esimerkiksi Unkarin Fideszille tai perussuomalaisille.

5. Johtajien isot egot törmäyskurssilla

Oikeistopopulistipuolueet tunnetaan voimakkaista ja näkyvistä johtajistaan. Jos kaikki haluavat johtaa Eurooppaa, on vaikea päästä yhteisymmärrykseen vallanjaosta.

Oikeistopopulistisilla puolueilla on tyypillisesti vahva keulakuva. Puoluejohtajat ovat karismaattisia ja osaavat käyttää taitavasti mediatilaa.

Myös parlamentin oikeistopopulistiryhmälle tarvittaisiin johtaja, ja suosittu ehdokas tuntuisi olevan juuri Italian Salvini.

Hän on vuosien ajan luvannut perustaa oikeistopopulistien ryhmän parlamenttiin. La Legan EU-tiedottaja Cristiano Bosco kertoi lokakuussa Ylelle, että uusi ryhmä todellakin on tekeillä ja La Lega on liittymässä siihen.

Salvini on myös luonut hanakasti suhteita mantereen muihin nationalistijohtajiin.

Ennen vuoden 2019 eurovaaleja hän järjesti Italiassa ainakin kaksi kokoontumista eurooppalaisille kansallismielisille puolueille. Milanossa pidettyihin tapaamisiin osallistui perussuomalaisista eurovaaliehdokas Olli Kotro sekä Laura Huhtasaari.

Salvini sai kehuja myös aivan hiljattain, kun Unkarin Orbán ja Ranskan Kansallisen liittouman johtaja Marine Le Pen tapasivat lokakuussa. Silloin Orbán nimitti italialaista liittolaista sankariksi.

Salvini on myös isojen oikeistopopulististen puolueiden johtajista ainoa europarlamentaarikko, ja siksi hyvä ehdokas ryhmän puheenjohtajaksi Euroopan parlamentissa.

Kysymys siitä, kenestä tulee koko liikkeen johtaja, on kinkkisempi. Unkarin Orbánin kaltaiset hahmot eivät suostu suuren laitaoikeistolaisen liikkeen seinäruusuiksi.

Toki myös puolueiden kansallinen kannatus heijastuu Eurooppaan. Italiassa Salvinin tähti on hiipumassa. Pahoista sisäisistä ristiriidoista kärsivän La Legan kannatus on laskenut eurovaalivoitosta noin 15 prosenttiyksikköä.

6. Monella populistipuolueella on tiiviit yhteydet Venäjään

Lukuisia Euroopan oikeistopopulistisia puolueita yhdistää yksi yllättävä asia: venäläinen raha.

Siihen liittyvien skandaalien historia on kirjava.

Yksi suurimmista paljastui Itävallassa, missä maan varakanslerina toiminut populistijohtaja Heinz-Christian Strache jäi kiinni oudoista sopimuksista Venäjän kansa.

Hän oli tarjonnut Venäjän edustajana esiintyneelle naiselle valtion rakennusurakoita vastineeksi poliittisesta tuesta. Suunnitelmissa oli myös kaapata itävaltalainen päivälehti ja muuttaa se salaa puolueen äänenkannattajaksi. Skandaali johti Strachen ripeään eroon.

Myös Italiassa on esitetty väitteitä siitä, että La Lega olisi ainakin neuvotellut venäläisen rahan vastaanottamisesta. Buzzfeed-media sai vuonna 2019 selville, että Salvinin läheiset poliittiset liittolaiset olivat keskustelleet kymmenien miljoonien dollarien arvoisten venäläisten rahoitustukien ehdoista.

Ranskalaismedia puolestaan paljasti jo 2014, että Marine Le Penin Kansallinen liittouma -puolue oli lainannut rahaa Venäjältä. Venäläislainalla on rahoitettu esimerkiksi Le Penin omaa presidentinvaalikampanjaa.

Muun muassa yhdysvaltalainen Atlantic Council -ajatushautomo on useissa raporteissaan todennut, että Venäjän strategia on tukea puolueita, joiden se uskoo lisäävän EU:n hajaannusta. Se on tukenut myös kreikkalaista äärioikeistolaista Kultainen aamunkoitto -puoluetta.

Vahva ja yhtenäinen nationalistinen joukkovoima Euroopassa ei kuitenkaan Venäjän tavoitteisiin sovi.

Niinpä yhteisen populistiryhmän muodostaminen voisi jopa sulkea joidenkin puolueiden venäläisiä rahahanoja.

Pohjoismaisten puolueiden taustalla ei venäläisen rahan tiedetä liikkuneen.

Ruotsissa Venäjä-kytkökset ovat olleet jopa este yhteiseurooppalaiselle liittoutumiselle. Ruotsidemokraatit ilmoitti jo keväällä 2019, ettei puoluetta kiinnosta yhteistyö eurooppalaisten oikeistopopulistien kanssa.

Syynä oli, että puolue ei halunnut olla tekemisissä Venäjän kanssa.

Juttua varten on haastateltu populismin tutkija Emilia Palosta Helsingin yliopistosta, eurooppalaista populismia tutkivaa väitöskirjatutkija Yannick Lahtea Bolognan yliopistosta sekä eurooppapolitiikan professori Piero Ignazia Bolognan yliopistosta.

Itävaltalainen FPÖ-puolue ei vastannut Ylen haastattelupyyntöön.

Voit keskustella jutun aiheesta maanantaihin 8. marraskuuta kello 23 asti.

Lue lisää:

Italian populistijohtaja julkaisee somessa kuvia spagettiannoksestaan ja lainaa Mussolinia - Tutkija: Kuin naapurin mies, joka viljelee väkivaltaista puhetta

Kuka lobbaa Euroopan parlamentissa ja ketä? Kävimme läpi 23 000 meppien ilmoittamaa lobbaritapaamista

"Hän on täysin kontrollissamme" - Itävallan skandaalivideo on vain yksi esimerkki Venäjä-kytköksistä, joita perussuomalaisten uusilla EU-liittolaisilla on