EU on sitoutunut maailman suurten talousmahtien kovimpiin ilmastotavoitteisiin, mutta poliittinen paine voi vesittää kunnianhimoisia lupauksia.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen YK:n ilmastokokouksessa Skotlannin Glasgowssa. Kuva: Jeff J Mitchell / AFP

Kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden ja -lupausten esittäminen on helpompaa kuin lupausten pitäminen ja tarvittavien toimien toteen paneminen.

Suuria lupauksia kuullaan tällä ja ensi viikolla solkenaan, kun maailman johtajat ovat koolla YK:n ilmastokokouksessa Skotlannin Glasgowssa.

Kokouksen jälkeen koittaa paluu arkeen - ja silloin poliittiset ristipaineet alkavat ottaa mittaa lupauksista.

Euroopan unioni (EU) näyttää joutuneen suurten lupausten ja arkitodellisuuden väliseen vaikeaan ja mahdollisesti myös kiusalliseen ristivetoon.

EU on sitoutunut maailman suurten talousmahtien kovimpiin ilmastotavoitteisiin, ja siksi EU esiintyy Glasgownkin kokouksessa esimerkkinä muille maille.

Samaan aikaan ilmastokokouksen juhlapuheiden kanssa EU käy toisaalla vaikeata vääntöä "vihreän siirtymänsä" käytännön toteutustavoista.

Yksi ajankohtainen ja kuuma kiista koskee EU:ssa kehitteillä olevaa "vihreän rahoituksen" niin sanottua taksonomiaa, jonka avulla EU haluaa selkeyttää rahoitusmarkkinoiden tulkintoja esimerkiksi eri energiamuotojen ja muiden rahoituskohteiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.

Rahoitusmarkkinoita ohjaamalla EU haluaa edistää ilmasto- ja ympäristötavoitteitaan niin, että "puhtaat" hankkeet saisivat runsaammin ja edullisemmin rahoitusta kuin "likaiset" hankkeet.

Periaatteella on EU-maiden tuki, mutta käytännön valmistelu jumittaa kiistassa, mitkä energiamuodot leimataan puhtaiksi ja mitkä likaisiksi.

Erityisen vaikea kiistakysymys on, miten ydinvoima ja maakaasu on tarkoitus luokitella energialajien "vihreysasteikolla".

Ranska, Suomi ja muut EU:n ydinvoimamaat vaativat ydinvoiman luokittelemista vihreäksi, sillä ydinsähköä syntyy ilman vähäisiäkään tuotannon aikaisia hiilidioksidipäästöjä.

Saksa ja muut maakaasumaat vaativat yhtä vihreää leimaa maakaasulle, sillä sen polttamisesta syntyy selvästi vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin hiilen tai öljyn polttamisesta.

Rintamalinjan yllä leijuu uhka jopa koko paketin kaatumisesta, elleivät kilpailevat vaatimukset käy toteen. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan ratkaisu merkinnee kompromissia, jossa sekä ydinvoima että maakaasu leimataan vihreiksi.

Kompromissi vesittäisi EU:n vihreitä lupauksia, sillä ydinvoima tai maakaasu eivät kumpikaan ole yhtä puhtaita saati uusiutuvia kuin esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoima.

Mutta toisin kuin juhlapuheiden lupausten, arkitodellisuuden on usein pakko taipua kompromisseihin - tai muuten lupaukset eivät käy toteen edes vesitettyinä.