New York

Sirkka Tuomi astui todistajanaitioon upouudessa mustavalkoisessa vartalonmyötäisessä mekossa. Päässään hänellä oli valkoinen hattu ja käsissään tyylikkäät valkoiset hansikkaat.

Huolellisesti meikattu 36-vuotias entinen näyttelijä teki vaikutuksen yleisöön ja toimittajiin. Seuraavan päivän Baltimore Sun julkaisi Tuomen kuvan etusivullaan ja kuvasi häntä "uhkeaksi vaaleaveriköksi". Baltimore Evening Sunin mukaan Tuomi tiesi, miten saada yleisö nauramaan.

"Sinisilmäinen, kiharahiuksinen todistaja aiheutti hihityksen toisensa perään normaalisti vaisussa yleisössä, joka täytti oikeussalin", lehti raportoi.

Baltimore Sun julkaisi Sirkka Tuomen kuvan etusivullaan 9. toukokuuta. Se kertoi, että hän kieltäytyi vastaamasta kuulustelijoiden kysymyksiin perustuslain 5. artiklaan vedoten. Kuva: Finnish American Heritage Center

Tuomen tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitään hauskaa. Häntä epäiltiin kommunismista ja "epäamerikkalaisesta toiminnasta". Vuoden 1957 Yhdysvalloissa ne olivat leimoja, jotka saattoivat murskata kantajansa elämän. Niin oli käydä myös Tuomelle, joka oli vain 13 vuotta aikaisemmin osallistunut Yhdysvaltain armeijan mukana Normandian maihinnousuun.

- Kieltäydyn vastaamasta kysymykseen, Tuomi sanoi kuulustelijoilleen kerta toisensa jälkeen.

Sirkka Tuomen synnyinilmoitus julkaistiin Eteenpäin-lehdessä. Tuomen vanhemmat käyttivät tuolloin nimeä Tuomisto. Ilmoituksesta on myöhemmin - kenties kommunistivainojen aikana - leikattu pois sana "Vallankumouksen". Kuva: Finnish American Heritage Center

Sirkka Tuomi syntyi kahden suomalaissiirtolaisen ainoana lapsena Minnesotassa 15. elokuuta 1920 - vain kolme päivää ennen kuin naisten äänioikeus Yhdysvalloissa vahvistettiin.

Hän nukkui pois 27. lokakuuta 2020 vanhainkodissa New Hampshiressa. Tuomi omisti elämänsä teatterille ja poliittiselle aktivismille. Työväenliike, naisten oikeudet ja rasisminvastaisuus olivat hänen johtotähtiään kirjaimellisesti hänen elämänsä viimeisiin päiviin asti.

Minnesotan Virginia oli 1920-luvulla lähes täysin suomalainen kaupunki, ja Tuomikin oppi englantia vasta koulussa. Hänen Noormarkussa syntynyt isänsä Werner työskenteli monien maanmiestensä tapaan Amerikassa tukkijätkänä ja kaivosmiehenä. Vapaa-ajallaan mies luki marxilaista teoriaa ja harrasti kulttuuria suomalaisten sosialistien haaleissa.

Sirkan äiti Fanny oli jo 10-vuotiaana tyttönä kiertänyt isänsä kanssa pitkin Teuvaa torpasta torppaan. Isä opetti kunnan köyhää väkeä piirtämään punaisen viivan sosiaalidemokraattien listalle vuoden 1907 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa.

Amerikkaan muutettuaan Fanny meni suffragettien kokoukseen ja selitti huonolla englannillaan, kuinka Suomessa naisilla oli jo ääni. Kun tämä asia oli marssittu kuntoon, Fanny keskittyi puhumaan työläisten oikeuksista niin haaleilla, kaduilla kuin kodeissa.

Elettiin amerikkalaisen työväenliikkeen kulta-aikaa. Sosialistisen puolueen ehdokas Eugene Debs sai kahdesti presidentinvaaleissa lähes miljoona ääntä. Punaiset virtaukset olivat suomalaisten siirtolaisten keskuudessa suosittuja.

Sirkan ollessa kuusivuotias Tuomet muuttivat Ohion Warreniin, jossa Werner sai työpaikan terästehtaassa. Vapaa-aikansa perhe vietti suomalaisten haalilla. Werner ohjasi näytelmiä ja soitti eri instrumentteja. Fanny ja Sirkka lauloivat, tanssivat ja näyttelivät.

Kesäisin Sirkka pantiin toisten suomalaislasten kanssa leireille, joissa voimisteltiin, näyteltiin ja opittiin luokkataistelusta. Hän neuloi punaiseen huiviinsa sirpin ja vasaran.

Vuonna 1932 kommunistinen ammattijärjestö järjesti Warrenin terästehtaalla työnseisauksen. Sirkka muisteli 87 vuotta myöhemmin, kuinka hän oli 12-vuotiaana äitinsä kanssa lakkovartiossa, kun poliisit hyökkäsivät heidän kimppuunsa.

- Eräs poliisi juoksi kohti äitiäni, ja ajattelin että minun täytyy tehdä jotain. Ei se kovin järkevää ollut, mutta astuin äitini eteen ja irvistin kohti poliisia, Tuomi kertoi.

- Hänellä oli pamppu kädessä valmiina iskemään äitiäni, mutta hän näytti olevan häpeissään. Hän kääntyi pois ja meni lyömään toista naista.

Kotiin päästyään Sirkka kertoi tapahtuneesta isälleen.

- Hän sanoi: "voi sentään, nyt perheessäni on kaksi militanttia naista."

Werner Tuomi sai tehtaalta potkut. Hän ja muut työnseisauksen järjestäjät joutuivat mustalle listalle, eikä yksikään kaupungin työnantajista suostunut palkkaamaan heitä. Myös Fannyn työt sisäkkönä loppuivat. Rikkaat perheet eivät halunneet kotiinsa kommunistipiikaa.

Sirkka oli Fanny ja Werner Tuomen ainoa lapsi. Kuva: Finnish American Heritage Center

Elettiin lama-aikaa, ja Tuomet joutuivat miljoonien muiden tavoin hätäavun varaan. Sirkka muisteli 40 vuotta myöhemmin, kuinka hänen piti anoa koulunsa rehtorilta kenkiä.

- Menin hänen toimistoonsa, ja hän sanoi: "Te tyhmät ulkomaalaiset, miksi meidän pitää maksaa teidän hengissä pitämisestä?"

Perheen onneksi Bethlehem Steelin tehdas Baltimoressa palkkasi Wernerin ja muita Ohiossa pannaan joutuneita suomalaisia. Kaupungissa oli tuolloin useiden satojen suomalaisten yhteisö, ja Tuomet liittyivät jälleen maanmiestensä kulttuuririentoihin ja poliittiseen toimintaan.

Sirkka meni lukiosta valmistuttuaan näyttelijäkouluun. Baltimore Evening Sun haastatteli 19-vuotiasta näyttelijätärtä 1939. Lehden mukaan hänen räiskyvä persoonansa ajoi vaatimattomammat hahmot lavalta.

- Näyttämö on ihana, mutta nuori näyttelijätär voi nähdä nälkää odottaessaan sinne pääsyä, Tuomi totesi ja sanoi opiskelevansa kauppakoulussa pikakirjoitusta.

Tuomi kertoi lehdelle, että hänen kotonaan noudatetaan suomalaisia perinteitä.

- Me kaikki noudatamme erityisesti tapaa juoda paljon kahvia. Meistä jokainen juo noin kymmenen kuppia päivässä, ja kahvi on aina kiehumassa liedellä.

Tuomet ihailivat presidentti Franklin D. Rooseveltia, jonka sosiaalipolitiikka ja työllisyystoimet auttoivat köyhiä amerikkalaisia. Werner ja Fanny hakivat Yhdysvaltain kansalaisuutta voidakseen äänestää Rooseveltia. Sirkka kirjoitti Evening Sunin yleisönosastolle kirjeen, jossa hän moitti presidentin vaimon pilkkaajia.

Sirkka Tuomi (vas.) kertoi, että hänet roolitettiin usein äidiksi, koska hän oli muodoiltaan "pyöreä". Kuva: Finnish American Heritage Center

Sirkka Tuomi astui Normandian maaperälle Omaha Beachillä 14. heinäkuuta 1944. Liittoutuneiden joukot olivat nousseet maihin viisi viikkoa aikaisemmin, mutta heillä oli hallussaan vasta ohut kaistale Koillis-Ranskan rannikolla. Maa Tuomen teltan alla tärisi, kun amerikkalaisten tykit moukaroivat saksalaisten miehittämää Saint-Lôn kaupunkia.

Hitlerin nousu oli huolestuttanut amerikansuomalaisia sosialisteja 1930-luvun edetessä. Tuomi päätti, että hänen oli annettava osansa taistelussa fasismia vastaan. Hän liittyi armeijaan kesäkuussa 1943.

Kun Tuomi oli koulutusleirillä Georgiassa, hänet ja muutama muu nainen määrättiin sotilaspoliisin kuulusteluun. Tuomi muisteli tapausta haastattelussa 2019.

- Hän kysyi, uskotko Yhdysvaltain hallitukseen. Vastasin, että ilman muuta, siksi olen täällä. En halua fasismia maahani, Tuomi kertoi.

- Lainasin perustuslakia. Kerroin, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, kunhan se ei vahingoita toisia ihmisiä. Seuraavana päivänä he lähettivät minut takaisin yksikkööni.

Armeija ei arvioinut Tuomea turvallisuusuhaksi, sillä huhtikuussa 1944 hänet lähetettiin meren yli Lontooseen. Siellä hän työskenteli maihinnousua valmistelevassa huippusalaisessa yksikössä. Tuomi oli viestijoukkojen huoltoa suunnittelevan everstiluutnantin sihteeri. Normandiaa ei mainittu nimeltä, mutta Tuomi tiesi kyllä, missä suunnitelmissa esiintyvät kaupungit sijaitsivat.

Liittoutuneet lähestyvät Normandiaa 6. kesäkuuta 1944. Kuva: Mondadori Portfolio, Zuma Press

Tuomi saapui Normandiaan ensimmäisten 49 amerikkalaisen naissotilaan joukossa. Hän joutui heti töihin. Lähetit kulkivat viestijoukkojen komentoteltan ja Saint-Lôn välillä ja kertoivat, mitä tarvikkeita kaupunkisotaa käyvät joukot tarvitsivat. Tuomi välitti tilaukset viestijoukkojen huoltokeskukseen Skotlantiin.

Kun liittoutuneet valtasivat Pariisin, Tuomen yksikkö siirrettiin kaupunkiin. Tuomi majoitettiin Pariisin oopperaan.

- Se oli upeaa ja kaunista. Näyttämö oli valtava ja ihana.

Ranskalaiset vastarintajoukot ottivat amerikkalaiset sankareina vastaan. Tuomi nautti ajastaan Pariisissa.

Sirkka Tuomi palveli toisen maailmansodan aikana Women's Army Corpsissa eli Yhdysvaltain armeijan naisjoukoissa. Kuva: Finnish American Heritage Center

Tuomi palasi Amerikkaan loistokkaan Queen Elizabethin kyydissä. Laivalla hän sai nukkua lakanoissa ja syödä oikeilta lautasilta oikeita kananmunia ensi kertaa kahteen vuoteen.

- Se oli puhdasta luksusta, Tuomi ihasteli vielä 75 vuotta myöhemmin.

Kotona Baltimoressa kukaan ei ollut saanut sanaa Sirkan kotiuttamisesta. Hän kirjoitti äidilleen suomeksi, eikä Yhdysvaltain armeijalla ollut montaa suomea taitavaa kääntäjää, joten kirjeet juuttuivat pitkäksi aikaa sensuurin tarkistukseen.

Sirkka suuntasi Baltimoreen päästyään suoraan suomalaisten haalille, jossa juhlittiin parhaillaan voittoa sodassa. Heti taksista noustuaan hän näki haalin ulkopuolella tupakalla olleen isänsä.

- Juoksin hänen luokseen ja halasin häntä, ja hän sanoi "herranen aika". Hän oli ällikällä lyöty, Tuomi muisteli.

- Avasin oven, ja siellä olivat kaikki suomalaiset, kaikki maanmieheni ja -naiseni. Se tuntui niin hyvältä. He kaikki huusivat "Sirkka on kotona". Se oli ihanaa.

Ihanuutta ei kestänyt kauaa. Britannian entinen pääministeri Winston Churchill vieraili Yhdysvalloissa 1946 ja puhui Missourissa ensi kertaa rautaesiripusta. Kylmä sota oli alkanut, ja kommunismista tuli Yhdysvaltojen suurin vihollinen. Sosialismi oli nyt kirosana ja työväenliike vähintään epäilyttävä.

Tuomi aloitti veteraanistipendinsä turvin teatterialan opinnot Carnegien yliopistossa Pittsburghissa. Hän jätti opinnot kesken ja muutti New Yorkiin tavoitteenaan murtautua Broadwaylle. Kun se ei onnistunut, hän palasi Baltimoreen 1950 ja aloitti työt sihteerinä.

Vapaa-aikanaan Tuomi ohjasti lasten teatteriryhmiä suomalaisten haalilla, Hän havaitsi, että tunnelma kaupungin suomalaisväestössä oli muuttunut niiden seitsemän vuoden aikana, jotka hän oli ollut poissa. Hänen vanhempiensa sukupolvi osallistui edelleen haalin toimintaan, mutta nuorempia ei kiinnostanut samaan tapaan sen paremmin politiikka kuin suomalainen kulttuuri.

Senaattori Joseph McCarthyn johtamat kommunistivainot olivat alkaneet. Pelko valtasi Baltimoren suomalaiset. Moni pysytteli kaukana haalilta, ettei heitä vain epäiltäisi epäamerikkalaiseksi.

- Suomalaiset ja muut ulkomailla syntyneet huomasivat yht' äkkiä olevansa McCarthyn tähtäimessä. Kaikki muualla syntyneet olivat epäiltyjä. Kaikki olivat kommunisteja, Tuomi kuvaili aikaa 25 vuotta myöhemmin.

Sirkka ei luopunut aatteistaan. Hän päätti taistella vastaan. Tuomi oli vuoden 1952 presidentinvaalissa ehdolla progressiivisen puolueen ehdokkaan Vincent Hallinanin valitsijamieheksi Marylandissa. Hän alkoi seurustella Baltimoren johtaviin kommunisteihin lukeutuvan Robert W. Leen kanssa.

Suomalaisten ryhmä palkittiin Baltimoressa eri kulttuureja esittelevässä näyttelyssä 1953. Sirkka Tuomi keskellä. Kuva: Finnish American Heritage Center

Kun McCarthyn kommunistivainot yltyivät, Lee pakeni Baltimoresta ja meni "maan alle" Philadelphiaan. Tuomi jatkoi hänen tapailemistaan salassa. Se oli jännittävää ja romanttista. Pari meni naimisiin mutta kertoi liitostaan vasta Leen palattua Baltimoreen 1954.

1950-luvun alussa Tuomen ompelukerhoon Baltimoressa liittyi uusi nainen, Irene Barkaga. Hän vaikutti olevan kiinnostunut kommunismista, ja huhtikuussa 1952 hänet hyväksyttiin puolueen jäseneksi.

Naiset kohtasivat uudelleen edustajainhuoneen epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean kuulusteluissa 8. toukokuuta 1957. Barkaga nousi todistajanaitioon heti sen jälkeen, kun Tuomi oli päättäväisesti kieltäytynyt vastaamasta kaikkiin kysymyksiin kommunistiyhteyksistään.

Sirkka Tuomi (4. vasemmalta) osallistui suomalaisten ryhmässä eri kulttuureja esittelevään näyttelyyn Baltimoressa 1953. Kuva: Finnish American Heritage Center

Toisin kuin rempseä Tuomi, Barkaga puhui niin hiljaa, että kuulustelijat pyysivät toistuvasti häntä korottamaan ääntään. Hän kertoi olleensa kommunistisen puolueen jäsen 1952-1954.

- Jotta asia olisi täysin selvä tässä vaiheessa, oliko jäsenyytesi hallituksen tiedusteluelimen ehdotus ja pyyntö? kuulustelija kysyi Barkagalta.

- Kyllä. Liittovaltion poliisin, Barkaga vastasi.

- Oletko koskaan tuntenut sympatiaa kommunistiseen puolueeseen tai liikkeeseen?

- Ei, en koskaan.

- Olet ollut kommunistisen puolueen jäsen vain hankkiaksesi tietoja hallituksen palveluksessa. Pitääkö paikkansa?

- Pitää paikkansa.

Barkaga kertoi kuulustelijoille, että joulukuussa 1952 hänet sijoitettiin samaan kommunistisen puolueen soluun Tuomen kanssa. Hän koki Tuomen olleen esinaisensa puolueessa.

Tuomi oli kuvitellut, että esiintymällä rohkeasti komission edessä hän saisi yleisön puolelleen. Toisin kuin jotkut muut kuulusteluihin määrätyt naiset, hän ei hankkinut lääkärintodistusta ne välttääkseen. Tuomi antoi ainoana kuulusteltavana televisiokameroille luvan kuvata kuulusteluaan. Huumori ja huoliteltu ulkoasu olivat osa kokeneen esiintyjän suunnitelmaa.

Kun kuulustelijat eivät saaneet Tuomea myöntämään jäsenyyttään kommunistisessa puolueessa, he ottivat esiin tämän kirjoitukset lehtien yleisönosastoille. Niissä hän oli muun muassa arvostellut lakeja, jotka rajoittivat ulkomailla syntyneiden oikeuksia.

- Kuten näette, pidän sekä velvollisuutenani että etuoikeutenani Amerikan kansalaisena nostaa esiin näkemäni epäoikeudenmukaisuuden, Tuomi lausui.

Tuomen suunnitelma ei onnistunut. Vaikka yleinen mielipide oli tuolloin jo tyrmännyt McCarthyn kommunistivainojen ylilyönnit, oli punainen pelko yhä vahvaa.

Jo samana iltana Tuomen kodin olohuoneen ikkunan läpi lensi katukivi.

- Toinen ikkuna rikottiin seuraavana yönä. Joku ampui sen kiväärillä - se taisi olla jonkinlainen ilmakivääri. Ja sitten rikottiin jälleen yksi ikkuna, Tuomi kertoi 18 vuotta myöhemmin.

Eräs Tuomen naapureista alkoi kerätä nimiä addressiin, jossa perhettä vaadittiin muuttamaan muualle. Kodin puhelimeen alkoi tulvia rivoja puheluita. Tuomi sai potkut työstään terästehtaan varapresidentin sihteerinä. Myös hänen aviomiehensä ja äitinsä saivat potkut.

- Se koski syvälle äitiini. Jotkut suomalaiset, erityisesti minun sukupolveni suomalaiset, lakkasivat puhumasta minulle. Jouduin heidän listalleen, mustalle listalle. Se oli todella, todella rankkaa.

Tuomi katkeroitui. Häntä kohdeltiin kuin rikollista, vaikka hän ei oltu tuomittu mistään. Eikö Amerikassa ollutkaan enää mielipiteenvapautta?

- Se oli kamalaa aikaa. Se oli pelon, vihan ja epäluottamuksen aikaa. En voi ymmärtää, miten niin kävi sen jälkeen, kun olimme voittaneet sodan vapauden puolesta, hän muisteli 62 vuotta myöhemmin.

Eräänä iltana Tuomi pysähtyi miettimään ja päätti luopua vihasta vainoajiaan kohtaan.

- Heillä meni varsin hyvin, mutta minulla ei. Ajattelin, että jätä se taaksesi. Siksi keskityin laulamiseen ja kirjoittamiseen. Se oli rakentavampaa.

Tuomelta kesti kymmenen vuotta ennen kuin hän saavutti saman tulotason kuin ennen potkujaan. Vuosien kuluessa Amerikka muuttui. Ulkomaalaisiin ei enää suhtauduttu yhtä epäillen kuin ennen, ja kommunismin pelko laantui. Kun Tuomi 70-luvulla organisoi naapureitaan paikallispolitiikkaan, moni hänen muuttoaan aikanaan vaatinut tuntui unohtaneen koko asian.

Jim Kurtti ja Kristin Ojaniemi haastattelivat Sirkka Tuomea dokumenttielokuvaansa vuonna 2019. Kuva: Finnish American Heritage Center

Lee kuoli syöpään 1971. Hänen vasemmistolainen kirjakauppansa ei koskaan ollut kannattava. Raha-asiat olivat kiristäneet myös avioelämää.

Haalit olivat jo sulkeutuneet, mutta Tuomi piti juuristaan kiinni kirjoittamalla amerikansuomalaisiin lehtiin. Hän vieraili Suomessa 1979 ja kirjoitti vierailusta Työmies-Eteenpäin-lehdelle. New Hampshiressa asunut Taisto Holm luki artikkelin ja kirjoitti Tuomelle.

Kiihkeän kirjeenvaihdon seurauksena Tuomi ja Holm tunnustivat rakkautensa toisilleen ennen kuin olivat edes tavanneet. Häitä vietettiin 1980, ja pari asettui New Hampshireen viettämään eläkepäiviään.

Kristin Ojaniemi teki Tuomesta 2019 dokumenttielokuvan Sirkka: Past and Present. Elokuvan haastatteluissa muistot 50-luvun kommunistivainoista käänsivät Tuomen ajatukset Donald Trumpin Amerikkaan.

- Se oli hysteriaa. Sitä ei voi selittää. Miten amerikkalaiset saattoivat. No, he tekevät sen taas! Nyt on samanlaista hysteriaa erilaisia ihmisiä kohtaan, Tuomi hämmästeli.

- Tämän maan päämies kutsuu kaikkia meksikolaisia raiskaajiksi. Presidentti kutsuu ihmisiä raiskaajiksi! Kaikista ihmisistä! Se on ennenkuulumatonta.

Sirkka Tuomi juhli 99-vuotissyntymäpäiviään vanhainkodissa New Hampshiressa elokuussa 2019. Kuva: Finnish American Heritage Center

Tuomi ei ehtinyt nähdä Trumpin tappiota 2020 vaaleissa. Mutta hän ehti äänestää ennakkoon. Ei ole vaikea arvata, kuka Tuomen äänen sai.

Paikallislehti Concord Monitor julkaisi elokuussa 2020 artikkelin Tuomen ja naisten äänioikeuden 100-vuotispäivän kunniaksi.

- Tulin tähän maailmaan, ja se tapahtui juuri siihen aikaan. Se oli minulle tärkeää. Olen ylpeä siitä, että olen osa tätä maailmaa ja tehnyt tarvittavan parantaakseni sitä, Tuomi sanoi.

Sirkka Tuomeen viitataan artikkelissa yhdenmukaisuuden vuoksi hänen synnyinnimellään. Hän käytti myöhemmin myös nimiä Sirkka Tuomi Lee ja Sirkka Tuomi Holm.

Lähteitä: Dokumenttielokuva Sirkka (2019) ja sen julkaisemattomat haastattelut. Kirjat Red Diapers: Growing up in the Communist Left (1998) ja The Communist Party in Maryland, 1919-1957 (2001). Investigation of the Communist Activities in Baltimore, MD, Area. Sanomalehdet Baltimore Sun, Baltimore Evening Sun ja Concord Monitor. Haastattelut 1975 ja 1981.