Harva urheilija Suomessa on samanlainen pysäyttämätön luonnonvoima kuin Janne Lahtela. Kumparelaskun ässä kiersi maailmaa satoja päiviä vuodessa parikymmenen vuoden ajan ja jahtasi unelmaansa olympiakullasta.

Haave toteutui vuonna 2002, mutta Lahtelan liike jatkui. Hän oli paitsi väsymätön harjoittelija, myös uusien lajien kokeilija.

Maan päällä ei liene montaakaan liikuntamuotoa, jota kemijärveläinen ei olisi ainakin kertaalleen kokeillut.

- Se on innostanut harjoittelemaan. Aina löytyy jotain uutta, Lahtela kertoo.

Lopulta yksi harrastus oli pysäyttää Lahtelan kokonaan. Vuonna 2014 Lahtela joutui motocross-onnettomuuteen. Sen seurauksena hänen kaularankansa ja molemmat kädet murtuivat.

- En ollut missään töissä. Nuoleskelin haavoja kotonani vuoden, Lahtela sanoo.

Lahtelalla oli huonoa onnea. Hän myöntää myös, että iällä saattoi olla osansa turmaan.

- Prätkällä ajaminen voi kuulostaa hurjalta. Mutten hakenut sillä rajoja. Se on vain lajina niin kova, ettei tämmöisen nelikymppisen kannata liikaa harrastaa!

Onnettomuuden jälkeen Lahtela joutui erikoiseen tilanteeseen. Hänen kiireinen elämänsä pysähtyi kuin seinään. Takana oli pitkä rupeama Japanin freestylemaajoukkueen päävalmentajana. Lahtela aloitti pestissä heti oman uransa päätymisen jälkeen vuonna 2006.

- Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olin 15-vuotias, jouduin olemaan paikallani. En oikeastaan tehnyt juuri mitään, Lahtela kertoo.

Valmennusaikanaankin Lahtela haastoi usein suojattinsa rinteessä ja fysiikkatesteissä. Yllättävää kyllä, pysähtyminen olikin hyvä kokemus.

- Olin fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt, että omat ajatuksetkaan eivät tuntuneet järkeviltä. Eivät edes lajin parissa. Teki hyvää olla paikallaan. Nautin siitä oikeastaan, koska sain oikeasti kerrankin vain olla.

Pakollinen tauko innosti Lahtelan Suomen päävalmentajaksi. Ilman pysähtymistä hän pelkää, että olisi palanut loppuun.

- Kropasta on helpompi löytää paikkoja, jotka ovat menneet poikki kuin ehjiä! Ilman onnettomuutta en olisi tajunnut, että tarvitsin lepoa niin paljon.

Lahtela aloitti Suomen freestylemaajoukkueen valmentajana noin vuosi sitten. Samoihin aikoihin hän löysi vauhtilajien tilalle turvallisemman harrastuksen.

- Vaihdoin motocrossit frisbeegolfiin! Sehän lähti ihan lapasesta heti. Pahimmillaan olin seitsemän tuntia päivässä heittelemässä.

Vaikka Lahtela on aina itse ollut superinnokas treenaaja, hän ei vaadi valmennettaviensa olevan samanlaisia kuin hän.

- En pakota kaikkia samaan muottiin. Meidän lajikulttuurissa on tilaa olla omanlaisensa ja tapoja tulla maailman parhaaksi. Freestyle on vapaa tyyli, ja mentaliteetti on aina ollut sen mukainen, Lahtela sanoo.