Kun Daniel siunattiin haudan lepoon, hänet oli puettu äidin syntymäpäivälahjaksi ostamiin vaatteisiin. Arkun päälle aseteltiin sama lippis, joka nuorukaisella oli ollut kolariyönä päässään. Solveig Nordström ymmärsi vasta kappeliin astuessaan, ettei poika tule enää takaisin.

Porvoolaisesta risteyksestä kohosi vaaleaa savua taivaalle. Oli lauantaiyö ja lokakuun ensimmäinen päivä oli vasta vaihtunut.

Kahden henkilöauton ympärille oli kerääntynyt auttajia. Ne olivat hetkeä aiemmin, puolenyön aikaan, törmänneet toisiinsa Läntisen Mannerheiminväylän ja Hornhattulantien liikennevaloilla ohjatussa risteyksessä.

Näky oli järkyttävä. Reilun sadan metrin päässä toisistaan lojuneet autot olivat kauttaaltaan romuna. Jäljistä päätellen toisen auton, harmaanvaalean Audin, vauhti oli ollut hurja.

Audiin oli ollut ahtautuneena joukko 15-18-vuotiaita nuoria: viisi matkustamoon ja kolme takaluukkuun. 18-vuotias päihtynyt nuorukainen oli ollut ratissa. Kaikki kahdeksan loukkaantuivat.

Toisessa kolariautossa, valkoisessa Skodassa, puolestaan oli ollut vain kaksi miestä. Nuorempi heistä, 19-vuotias, ajoi ja kuoli heti onnettomuuspaikalla.

Apukuskin penkillä istunut 26-vuotias matkustaja taisteli hengestään. Hänet kiidätettiin Töölön sairaalaan. Mieheltä ei löytynyt henkilöllisyyspapereita. Aluksi kukaan ei tiennyt, kuka hän oli.

Lokakuun ensimmäisen päivän aamuna porvoolainen Solveig Nordström oli suunnannut Espooseen Vermon raviradalle, jossa järjestettiin kissanäyttely. Nordström, joka on harrastanut näyttelyitä kymmenisen vuotta, toimi siellä tuomarin assistenttina.

Aamupäivällä tauon aikana hän katsoi puhelintaan ja huomasi, että siihen oli jätetty ääniviesti.

- Äiti, soita heti kun kuulet tämän, Nordströmin tyttären ääni sanoi.

Viranomaiset olivat lopulta mutkien kautta saaneet selville yöllä Töölöön tuodun tuntemattoman potilaan henkilöllisyyden. Kun Nordström soitti tyttärelleen, oli vielä epävarmaa, elikö hänen poikansa Daniel yhä.

Nordström palasi näyttelytilaan, kertoi tuomariparilleen tilanteen ja ilmoitti lopettavansa tältä erää. Hän käveli ulos, istui alas, poltti kolme savuketta ja katseli raviradalla ulkoilevia hevosia.

Solveig Nordström ja hänen poikansa olivat läheisiä. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Daniel menehtyi onnettomuudessa saamiinsa vammoihin pian tyttären kanssa käydyn puhelun jälkeen. Tytär ja isä kävivät sairaalassa tunnistamassa hänet.

Kun Nordström meni taas takaisin sisälle, hänen tuomariparinsa nousi tuolista ja tuli halaamaan häntä.

- En tiedä, mikä siinä oli, mutta siitä halauksesta välittyi sellainen kummallinen lämpö. Olen miettinyt sitä monta kertaa pitkin vuotta.

Seuraavana aamuna Nordström palasi kissanäyttelyyn. Daniel oli kuollut. Enää ei ole kiire, hän ajatteli.

Nordströmillä on kotona kolme Ragdoll-kissaa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Äidin ja pojan suhde oli lämmin. Vaikka Daniel jäi lapsena asumaan isälleen vanhempiensa eron jälkeen, välit pysyivät loppuun asti läheisinä.

Daniel ei ollut puhelimessa puhuvaa tyyppiä ja kylässä hänellä oli tapana käydä vain sovitusta syystä: kissavahtina matkojen aikana, syömässä tai juhlapäivinä esimerkiksi. Pari kertaa kesässä kokoonnuttiin yhdessä mökkeilemään.

Syyskuun loppupuolella Daniel tuli taas käymään. Nordström ja hänen miehensä olivat juuri olleet lomareissulla Lissabonissa. Mukaan oli tarttunut t-paita tuliaisiksi Danielille.

- No, mitäs mulle on tällä kertaa tuotu, Daniel oli huikannut pirteänä ovesta tullessaan.

Sellainen poika hän oli, iloinen ja hyväntuulinen, vaikka vastoinkäymisiäkin oli ollut. Daniel tykkäsi pelleillä ja hauskuuttaa muita. Hän oli ystävällinen ja auttavainen luonne. Tietokonemaailma ja pelit olivat hänen juttunsa.

Tuliaispaidan hakeminen jäi äidin ja pojan viimeiseksi kohtaamiseksi. Danielilla oli aina tapana kiittää kaikesta. Niin hän teki nytkin.

Onnettomuuspaikalle oli jätetty kynttilöitä tapahtuma-aikaan viime vuoden lokakuussa. Kuva: Solveig Nordström

Daniel kuoli Töölön sairaalassa 1. lokakuuta 2022 kello 10.45.

Solveig Nordström ymmärsi sen vasta myöhemmin, harmaana ja utuisena hautajaispäivänä lokakuun lopulla. Hän ei ollut käynyt katsomassa Danielia kuolleena. Arkun näkeminen teki asiasta konkreettisen.

- Siinä vaiheessa tuli se isku, että hän on tosiaan kuollut, eikä tule enää takaisin.

Juuri ennen papin puheen alkua kappeliin tulvahti ohikiitävän hetken ajaksi pilkahdus auringonvaloa.

Nordström vei Danielin valkoiselle arkulle yhden valkoisen ruusun. Hän olisi halunnut viedä sinisen, mutta sellaista ei tähän hätään ollut löytynyt. Värssy, Blinka lilla stjärna eli Tuiki, tuiki tähtönen, oli valittu lasten riimikirjasta, jonka Daniel oli saanut aikoinaan isoäidiltään.

"Fjärran lockar du min syn,

lik en diamant i skyn.

Blinka, lilla stjärna där,

hur jag undrar var du är."

Danielin arkun päällä lepäsi sama vaalea lippis, joka oli ollut hänen päässään kolarissa. Kuva: Solveig Nordström

Arkun päälle oli aseteltu sama vaalea Levi's-merkkinen lippis, joka Danielilla oli ollut kolariyönä päässään. Hän käytti aina lippistä. Poika oli puettu omiin, äidin syntymäpäivälahjaksi ostamiin vaatteisiin ja peitelty pellavaisella kankaalla.

Arkussa - ja myöhemmin uurnassa, josta tuli Danielin viimeinen leposija - oli purjeveneen kuva. Daniel oli lapsesta lähtien ollut mukana perheensä purjehdusharrastuksessa, ensimmäisen kerran jo parin viikon ikäisenä.

- Me olimme heti onnettomuuden jälkeisenä maanantaina hautaustoimistossa hoitamassa järjestelyitä. Totesin silloin, että tässä asiassa ei säästetä. Haudataan lapsemme niin kuin haluamme ja mietitään rahaa sitten joskus.

Lopuksi Solveig Nordström katsoi, kun kuusi läheistä kantoi hänen poikansa arkun ulos kappelista autoon. Kantajien loittonevat selät ovat piirtyneet hänen mieleensä.

Tämän jälkeen en näe lastani enää ikinä, hän ajatteli.

Sekä Danielin arkussa että uurnassa oli purjeveneen kuva. Daniel oli mukana perheen purjehdusharrastuksessa aivan pikkuvauvasta alkaen. Kuva: Solveig Nordström

On kulunut melko tasan vuosi siitä, kun Daniel kuoli. Solveig Nordströmin vointi on kulkenut aalloissa. Aika ei ole vielä parantanut, vaikka niin tavataan sanoa.

Edessä on yhä päiviä, joista on vain yritettävä selvitä. Hautajaisten ja uurnanlaskun vuosipäivät, toinen joulu ilman Danielia - ja tuomiopäivä eli hetki, jolloin Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ratkaisee, kuka Danielin kuolemasta oli vastuussa.

Viime aikoina äiti on paininut myös vakuutusyhtiön kanssa rikoksen esitutkinnan aikana syntyneiden asianajajakulujensa korvauksista. Pettymys oli valtava, kun Nordströmille selvisi, ettei hänen oikeusturva­vakuutuksensa kata näitä kustannuksia.

Hän kokee tilanteen erittäin epäreiluna muutoinkin raskaan ajanjakson keskellä.

- Kun on vuosikaudet maksanut vakuutusta, ja nyt kun sitä tarvitsisi, siitä ei olekaan apua.

Syyskuussa 2022 Solveig Nordströmin kodin seinältä tipahti kehystetty valokuva lattialle. Seinällä roikkuvat kaikkien kolmen lapsen lapsuudenkuvat. Pudonneen kehyksen kuvassa on heistä keskimmäinen, Daniel. Kehys meni rikki, mutta lasi ei särkynyt. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Asianajajan Nordström kertoo hankkineensa jo esitutkintavaiheessa, koska hän tarvitsi asiantuntijan apua asioiden hoitamiseen.

Nordströmin kokemuksen mukaan vakuutusyhtiöltä on saanut neuvoja hyvin heikosti. Hän on aikeissa valittaa kielteisestä korvauspäätöksestä.

Nordströmille oli selvää, että hän menisi paikalle 3. lokakuuta pidettyyn oikeuden­käyntiin. Seurakseen hän sai sinne Rikosuhri­päivystyksen tukihenkilön. Äiti halusi nähdä ihmisen, joka syytteen mukaan kaahasi Danielin hengiltä.

- Ihmisenä hän ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Olen jättänyt syyllistämisen, koska siitä tulee vain paha mieli, hän sanoo.

- Mutta se teko. Se, että kaupunkialueella lähdetään leikkimään ja tuollaisilla nopeuksilla. Ihan sama kuin menisi torille ampumaan pyssyllä ympäriinsä. Kyllä se johonkin osuu.

Syytettynä muun muassa kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta on nyt 19 vuotta täyttänyt nuorukainen. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Porvoossa kahden nuoren miehen kuolemaan johtaneen onnettomuuden oikeuskäsittely alkoi 3. lokakuuta 2023. Kuva: Mika Laine / Mediapalvelu Modia

Daniel päätyi väärään paikkaan väärään aikaan, Nordström ajattelee. Jos onnettomuus ei olisi vienyt juuri hänen poikansa ja Skodaa ajaneen toisen miehen henkeä, jollekulle muulle olisi todennäköisesti silti sattunut jotakin.

Syyttäjän mukaan Danielin törkeästä kuolemantuottamuksesta syytetty Audi-kuski ajoi risteysalueella noin 170 kilometriä tunnissa päin punaisia.

Skoda oli Danielin oma auto ja yleensä hän ajoi sillä itse.

- Se auto oli hänelle kaikki kaikessa. Meistä kukaan ei ymmärrä, mistä syystä hän antoi sen toiselle ajettavaksi, Nordström sanoo.

Äiti ei tiedä tarkalleen, miten Daniel ja Skodaa ajanut toinen mies tunsivat toisensa. Tiettävästi eivät ainakaan kovin pitkään. Vain hetkeä ennen onnettomuutta sisarpuolelleen soittamassaan puhelussa Daniel oli kertonut olevansa liikkeellä kaverin kanssa.

Danielin hautajaisiin osallistui noin kymmenen hänen kaveriaan. He olivat keränneet rahaa vanhemmille annettaviin kukkakimppuihin. Yli jääneet rahat lahjoitettiin Solveig Nordströmin mukaan Porvoon meripelastusseuralle, joka hankki varoilla pelastusliivejä. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Töiden ja kolmen Ragdoll-rotuisen kissan hoitamisen lisäksi Nordströmin aika on kulunut kuviosukkia neuloessa. Mitä vaikeampi malli, sen parempi. Silmukoita ja kerroksia laskiessa ei pysty keskittymään mihinkään muuhun.

Aiemmin Nordström ei kokenut tarvitsevansa keskusteluapua, mutta tänä syksynä osaksi arkea ovat tulossa myös säännölliset terapiakäynnit.

Muiden ihmisten kyky kohdata lapsensa menettänyt on ollut vaihtelevaa. Kun ihmiset ovat yllättäen kysyneet Nordströmin kuulumisia, koko kroppaa on saattanut alkaa tärisyttää.

Kysyvätkö he siksi, että tietävät, vai koska eivät tiedä?

Danielin kuoleman vuosipäivänä moni viestitti, että Nordström on heidän ajatuksissaan. Nuoren miehen muistokiven ympäristö täyttyi kynttilöistä.

Omaa syntymäpäiväänsä Nordström vietti seuraavana päivänä eli 2. lokakuuta. Niitä ei ole ollut tapana erityisemmin juhlia, mutta nykyään syytä on entistäkin vähemmän.

Ehkä ensi keväänä taakka tuntuu jo kevyemmältä.