Brittiläinen Philip Gomm tuli Suomeen selvittämään isänsä kohtaloa ja vieraili Venäjän rajalla. Kuva: Seppo Kärki / IS

Mitä isoisälle tapahtui? Tätä Philip Gomm on miettinyt monet kerrat. Hänen pappansa Eemil Pirhonen kaatui vain kaksi päivää ennen kuin talvisota loppui.

Brittiläinen Philip Gomm, 56, seisoo Ruokolahden hautausmaalla ja katselee mietteliäänä ympärilleen.

Tänne on haudattu talvisodassa kaatuneita sankarivainajia ja ehkä suomalaissotilaista tunnetuin, legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä.

Gommille Häyhä edustaa kaikkea sitä rohkeutta, jota suomalaiset osoittivat talvisodassa.

- Simo Häyhä on tunnetuin, mutta samoin toimivat sadattuhannet muutkin sotilaat, siviilit ja lotat.

Gomm on innokas Suomen sotahistorian harrastaja. Hän kiertää nyt nyt Kaakkois-Suomessa sodan muistomerkkejä.

Matkan päämäärä on kuitenkin henkilökohtainen.

Brittiläinen Philip Gomm vieraili Ruokolahden hautausmaalla tarkka-ampuja Simo Häyhän haudalla. Kuva: Seppo Kärki / IS

Kuva: Seppo Kärki / IS

Maaliskuun ensimmäisillä viikoilla vuonna 1940 Kollaanjoella käytiin kiivaita taisteluita, joissa panoksena oli Suomen tulevaisuus. Neuvostoliiton puna-armeija pyrki kiivaasti läpimurtoon, ja suomalaiset tekivät kaikkensa pitääkseen asemansa.

Jalkaväkirykmentti 69 oli yksi Kollaanjoelle vedetyistä joukko-osastoista. Rykmentin 1. pataljoonan 3. komppaniassa palveli sortavalalainen reservin alikersantti Eemil Pirhonen, Gommin isoisä.

Raskaiden taisteluiden jälkeen suomalaisjoukot onnistuivat estämään puna-armeijan etenemisen. Hinta oli kova, ja se maksettiin verenä. Pirhonen oli yksi puolestatoista tuhannesta Kollaalla kaatuneesta suomalaisesta.

Kevättalvella Pirhosen vaimo Josefina Pirhonen sai osanottokirjeen, joka oli päivätty 13.4.1940.

Komppania ilmoittaa, että miehenne res. alik. Emil Pirhonen kaatui 11.3.1940 Kollaanjoella Ruumis jäi valitettavasti venäläisten puolelle, mutta on nyt toiveita saada se pois. Ja jos niin käy ilmoittavat siitä viranomaiset. Valittaen ja muistaen aseveljeämme, ottaa koko komppania osaa suruunne.

Kuva: Philip Gommin kotialbumi

Pirhonen kaatui vain kaksi päivää ennen talvisodan loppua. Hän oli kuollessaan 37-vuotias. Ruumista ei lopulta koskaan löydetty, ja miehen kohtalo jäi varjostamaan sukua.

Siksi Gomm on nyt Suomessa.

Hän on tutkinut talvisotaa tiiviimmin pari viime vuotta ja käynyt läpi tutkimuskirjallisuutta erityisesti Kollaan taisteluista.

- Koska rykmentin ja isoisäni vaiheista on niin vähän tietoa, olen ottanut velvollisuudekseni ja tehtäväkseni selvittää rykmentistä ja isoisästäni niin paljon kuin mahdollista, Gomm sanoo.

Vuosi sitten Gomm otti yhteyttä Suomen Sotaveteraaniliittoon. Hän pyysi tietoja JR 69:stä ja isoisästään.

Pyyntö kantautui Heikki Lehtosen ja Hannu Narsakan korviin. He ovat tutkineet Kollaan taisteluita, ja Narsakka on kirjoittanut tietokirjan Tulimyrsky Kollaalla syntymäkuntansa Rautjärven miesten merkittävästä osuudesta Kollaan puolustukseen.

Lehtonen on puolestaan selvittänyt Mannerheim-ristin ritareiden saavutuksia ja kirjoittanut aiheesta kirjoja. Hän on myös Mannerheim-ristin ritareiden säätiön hallituksen jäsen.

Jalkaväkirykmentti 69:n ensimmäisen pataljoonan joukokja Kollaan maastossa 13. maaliskuuta 1940. Kuva: SA-kuva

Tämän parempia oppaita Gomm ei voisi saada. Miehet tarjoutuivat auttamaan brittiä.

- Vuoden ajan olemme lähetelleet tietopaketteja, joita Hannu on löytänyt arkistoista, esimerkiksi monia dokumentteja ja karttoja, Lehtonen kertoo.

Kesällä miehet päättivät, että Gommin on tehtävä matka Suomeen, koska enempää tietoja ei pysty jakamaan etänä.

Nyt Lehtonen ja Narsakka siis opastavat Gommia pitkin itäistä Suomea. Reitti kulkee Ruokolahdelta Rautjärven kautta Joensuuhun. Sieltä löytyy välietappi matkalla isoisän jäljillä.

Tietokirjailija Heikki Lehtonen ja Gomm tutkivat talvisodassa kaatuneiden hautakiviä Ruokolahden hautausmaalla. Kuva: Seppo Kärki / IS

Gomm on lentänyt Suomeen edellisenä iltana Englannista. Hän asuu perheensä kanssa Ashfordissa Kentin kreivikunnassa.

Gomm työskenteli televisiotoimittajana noin kymmenen vuotta ja on nyt viestintäalalla. Hän on myös kirjoittanut kaksi tietokirjaa Afganistanin taisteluista palkitusta brittisotilaasta.

Gommin kaksi lasta, 15-vuotias Finn ja 17-vuotias Iona ovat isänsä tavoin ylpeitä suomalaisista juuristaan. Gomm haluaisi, että lapset saisivat tietää isoisoisänsä kohtalosta.

- En halua tämän tarinan varjostavan omien lasteni elämää. Haluan tutkia asiaa nyt, ettei lasteni tarvitse selvittää asiaa vanhempina, Gomm sanoo.

- Kun asuu Englannissa tuhansien kilometrien päässä Suomesta ja Kollaan taisteluista on kulunut 83 vuotta, käy jatkuvasti vaikeammaksi saada tietoa historiasta. Siksi yritän tehdä sen nyt ennen kuin enemmän aikaa kuluu.

Kollaa- ja Simo Häyhä -museo sijaitsee Miettilän kasarmialueella Rautjärvellä vanhassa sairastuvassa. Toiminnanjohtaja Kari Partanen kierrättää seuruetta rakennuksen kahdessa kerroksessa.

Toiveena olisi löytää edes pieniä tiedonmurusia Pirhosen rykmentin vaiheista. Museossa tietoa rykmentistä on kuitenkin niukasti.

- Taistelu oli niin kovaa, ettei kuvia ollut aikaa ottaa, Partanen selittää.

Yksityiskohdat Jalkaväkirykmentti 69:n vaiheista sodan loppuvaiheissa ovat hämärän peitossa. Lehtonen kertoo, että tietoa on ollut vaikeaa löytää, koska Pirhosen pataljoonan sotapäiväkirjoja ei löydy.

- Emme ole saaneet kirjallista tietoa täsmällisesti siitä, mitä hänen isoisälleen tapahtui. Oletuksemme on, että hän on jäänyt kentälle, koska Sortavalan sankarihautausmaan luetteloista ei löydy hänen nimeään, Lehtonen sanoo.

Venäläisten tykistötulta kuvattuna Kollaalla tammikuussa 1940. Kuva: SA-kuva

Venäläisten tykistötulen aiheuttamia tuhoja Kollaanjoen rannalla 20. tammikuuta 1940. Kuva: SA-kuva

Yksi vaihtoehto on myös, että Pirhonen on haudattu tuntemattomaksi jääneiden sotilaiden kenttähautausmaahan Kollaalla.

- Hän voi olla siellä, mutta sen tiedon saaminen on käytännössä mahdotonta, Lehtonen sanoo.

Museon yläkerrassa kerrotaan Kollaan taisteluista, alakerta on omistettu Häyhälle. Gomm ihmettelee Pystykorva-sotilaskivääriä, jollaista myös Häyhä käytti.

- Pienelle miehelle tämä oli iso ase, hän sanoo.

Gomm on kiinnostunut siitä, miten Häyhä käytti asettaan ja lähtikö hän tehtävilleen yksin vai ryhmän kanssa.

Englannissa tiedetään vähän talvisodasta ja Suomesta yleensä, Gomm kertoo. Häyhän nimi on kuitenkin joillekin tuttu.

- Halusin tehdä tämän ja toivottavasti vielä kirjoittaa kirjan asiasta myös siksi, että voin tuoda laajemmalle englanninkieliselle yleisölle tietoa talvisodasta ja siitä, mitä suomalaiset tekivät Venäjän hyökätessä, Gomm sanoo.

Gomm tutki kartalta joukkojen sijoittumista Kollaalla. Kuva: Seppo Kärki / IS

Kollaa ja Simo Häyhä -museon toiminnanjohtaja esitteli Gommille Pystykorva-sotilaskivääriä, jollaista myös Simo Häyhä käytti. Kuva: Seppo Kärki / IS

Suomalaiset juuret ovat Gommille tärkeät.

Gommin äiti Raini Pirhonen syntyi Helylän kylässä Sortavalassa Laatokan Karjalassa vuonna 1934. Hän oli toinen kahdesta lapsesta.

Raini oli 6-vuotias menettäessään isänsä. Sodan jälkeen Sortavala jäi Venäjälle, ja perhe joutui jättämään kotiseutunsa.

Gomm vieraili siskonsa kanssa Helylän kylässä vuonna 2016.

- Etsimme paikan, jossa isovanhempiemme talo oli. Talo oli hävitetty, mutta se oli sijainnut kauniilla paikalla järven rannalla. Se oli varmasti hieno paikka kasvaa, ennen kuin venäläiset tulivat ja tuhosivat kaiken. On suuri tragedia, että perheeni ja Suomi menetti alueen, Gomm sanoo.

Kuvassa Pirhosen perhe, Josefina 'Fiinu' , Raini ja Eemil. Kuva: Philip Gommin kotialbumi

Pirhosen perhe asettui Vaajakoskelle, josta Raini lähti 1950-luvulla serkkunsa kanssa au pairiksi Englantiin Oxfordshireen. Hän työskenteli suuressa maalaistalossa ja tapasi tulevan miehensä.

Raini joutui kuitenkin palaamaan Suomeen huolehtimaan äidistään ja matkusti takaisin Englantiin vasta noin kymmenen vuoden päästä. Tuolloin hän meni naimisiin miehen kanssa ja he perustivat perheen. Philip syntyi vuonna 1967.

Gommia harmittaa ettei äiti opettanut hänelle suomea. Hän kertoo pitäneensä jonkin verran yhteyttä muiden suomensukuisten brittien kanssa. Myös he kannustivat miestä matkustamaan Suomeen ottamaan selvää isoisästään.

Gomm pitää itseään sekä brittinä että suomalaisena.

- Mielikuvani mukaan suomalaiset ovat vahvoja, sitkeitä ja omavaraisia. He huolehtivat itsestään, eivätkä tarvitse ulkopuolista apua. On mielenkiintoista, että suomalaiset ovat nyt päättäneet liittyä Natoon ja valinneet selvästi puolensa, hän pohtii.

Gomm osoittaa kohti Suomen ja Venäjän rajavyöhykettä Rautjärvellä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Suomessa Gomm on vieraillut monesti, etenkin lapsena ja nuorena. Hän muistaa erityisesti matkan Lappiin Suomen ja Neuvostoliiton rajalle 16-vuotiaana.

Gomm muistelee nähneensä rajalla korkean aidan, joka jatkui silmänkantamattomiin.

Nyt ollaan Nato-Suomen rajalla, eikä Rautjärven rajaseudulla ainakaan vielä näy aitaa. Seisomme muutaman metrin päästä rajavyöhykkeestä. Gomm sanoo, että vierailu rajalla tuo mieleen muistot lapsuudesta.

- Ukrainan sodan takia uhka on nytkin hyvin todellinen, tämä on nykyisten jännitteiden etulinja, hän sanoo.

Heikki Lehtonen kertoi Gommille Korpisoturi-muistomerkistä Joensuussa. Taustalla kuvanveistäjä Herman Joutsenen veistämä korpisoturia esittävä patsas. Kuva: Harri Mäenpää

Iltapäivällä saavumme Joensuuhun. Kaupungin keskustassa Rauhanpuistossa sijaitsee Korpisoturi-muistomerkki, johon on listattu paikkakunnittain Karjalaan jääneiden sankarivainajien nimet.

Monumentissa on yhteensä 3?300 kaatuneen nimet. Nuorimmat heistä olivat vain 17-vuotiaita, vanhimmat yli 40-vuotiaita.

- Tämä näyttää suomalaisten uhrautumisen laajuuden. On hyvin liikuttavaa nähdä se, Gomm sanoo.

Tätä hetkeä Gomm on odottanut. Myös hänen isoisänsä nimi on kirjoitettu muistomerkiiin Sortavalan alle.

- Eemil ei ikinä saanut omaa hautakiveään, mutta tämä on lähimpänä sitä. Hänen nimensä on ikuisesti kirjoitettuna suomalaiseen graniittiin.

Muisto isoisästä elää täällä muiden sodassa kaatuneiden rinnalla.

- En ehkä saa koskaan tarkasti tietää mitä hänelle tapahtui, mutta ainakin tiedän, että joku muisti hänet. Ja joka vuosi ihmiset tulevat tänne ja kiittävät häntä ja muita sotilaita, jotka antoivat henkensä Suomen vuoksi.

Gommin isoisän Eemil Pirhosen nimi löytyy Korpisoturi-muistomerkistä Sortavalan paikkakunnan alta. Kuva: Harri Mäenpää

Muistomerkkiin on kirjattu Eemil Pirhosen nimi ja ikä. Kuva: Harri Mäenpää

Onko sinulla tietoja Jalkaväkirykmentin 69:n vaiheista Kollaalla maaliskuussa 1940, erityisesti 3. komppaniasta, jossa Eemil Pirhonen palveli? Ota yhteyttä philip.gomm@outlook.com, +44 (0)7711 776448