Bruno Fernandes on Valioliigan polarisoivin supertähti. Hän on pallon kanssa lumoavia asioita tekevä taiteilija, jonka jatkuva valittaminen tuomareille herättää närää.

Bruno Fernandes herättää suuria tunteita. Kuva: John Patrick Fletcher / Zuma / MVPhotos, Catherine Ivill / Getty Images, John Sibley / Reuters, Andrew Yates / Zuma / MVPhotos

Kun Bruno Fernandes saa nurmella pallon jalkaansa, tapahtuu usein jotain hyvin kaunista.

Fernandesin kyky murtaa vastustajien puolustuslinjoja on Valioliigassa aivan erityinen - maagisuudessaan liki samaa tasoa Manchester Cityn kapellimestarin Kevin De Bruynen kanssa.

Sen näkee pelejä seuraamalla, mutta myös puhtaasti tilastoista. Fernandes on pelannut kolme ja puoli kautta Manchester Unitedissa, minkä aikana hän on jakanut 33 maalisyöttöä.

Jos kärjessä olisi viime kaudella kirmannut säällisen tason viimeistelijä, lukema olisi rutkasti isompi. Fernandes antoi kahdeksan maalisyöttöä, mutta hänen maalisyöttöodottamansa oli yli 17, eli joukkuetoverit tuhlasivat hurjan määrän taiturin tarjoamia huipputontteja.

Kuva: John Patrick Fletcher / Zuma / MVPhotos

Kolmella viime kaudella hän on ollut neljän eniten avainsyöttöjä jakaneen pelaajan joukossa. Edellissesongilla Fernandes antoi niitä eniten (3,2 ottelua kohti) ennen De Bruynea (3,1).

Kyse on kymppialueen elegantista ja luovasta taiturista, joita jalkapallossa ei kasva liiaksi. Miksi siis moni jalkapallon seuraaja näkee Fernandesissa lajin syvimmän kauneuden sijasta myös sen pahinta rumuutta?

Fernandesin ristiriitainen puoli nousee esiin hetkinä, jolloin hän menettää pallon - usein sääntöjen rajamailla menevän taklauksen tai muun kaksinkamppailun seurauksena.

Portugalilainen joko pyörii teatraalisesti nurmen pinnassa tai on pitkään erotuomarin juttusilla. Pääsääntöisesti viestintä Fernandesin ja erotuomarin välillä on yksipuolista, niin tiuhaan tahtiin Fernandesin huulet liikkuvat.

Fernandes on vienyt rikkeitä korostavan, toisinaan puhtaasti ihan vain filmaavan, ja tuomareille alituisesti räksyttävän tyylinsä niin pitkälle, että hänestä on tullut inhon kohde.

Fernandes tiedostaa asian. Hän tekee räksytystään tarkoituksella, eikä vain tunnekuohujen vallassa, kuten hän myönsi vuosi sitten The Athleticin artikkelissa. Kymppipaikan taituri kertoi erään tuomarin sanoneen suoraan, että hän on pelaajana "jatkuva piikki lihassa".

-?Pelaan Manchester Unitedissa, joten tiedän kameroiden kuvaavan pelaajia, mutta kaikki pelaajat tekevät samaa Valioliigassa, Fernandes sanoi haastattelussa viitaten hänen jatkuvaan tapaansa purnata tuomareille.

Hän nosti esiin silloisen Crystal Palacen pelaajan Wilfried Zahan, jolla on myös usein asiaa tuomareille.

-?Häntä rikotaan usein, joten on normaalia häneltä valittaa tuomareille, Fernandes sanoi ja jatkoi:

-?Hän (Zaha) haluaa tilanteesta rikkeen ja erotuomarin antavan keltaisen kortin vastustajalle. Fernandinho, joka pelasi Manchester Cityssä, oli aina valittamassa tuomarille, vaikka itse ainoastaan potki minua!

Fernandes on vienyt rikkeitä korostavan, toisinaan puhtaasti ihan vain filmaavan, ja tuomareille alituisesti räksyttävän tyylinsä niin pitkälle, että hänestä on tullut inhon kohde. Kuva: Catherine Ivill / Getty Images

Fernandesin puheenvuorossa oli pointtinsa. Galatasarayhin kesällä siirtynyt Zaha oli viime kaudella Valioliigan rikotuin pelaaja (2,9 kertaa peliä kohti) ja on ollut sarjan kahden rikotuimman pelaajan joukossa peräti kahdeksan kautta putkeen.

Fernandes itse tosin oli viime kaudella vasta 60. rikotuin pelaaja Valioliigassa.

Bruno Fernandesin närää herättävissä kieriskelyissä ja tuomareille purnaamisissa on ennen kaikkea kyse hänen mentaliteetistaan - kyltymättömästä tarpeesta johtaa Manchester United takaisin kirkkaimmalle huipulle ja voittaa pokaaleja.

Hän haluaa olla johtaja, joka maksimoi jokaisella sanallaan ja teollaan joukkueen mahdollisuuden voittaa käynnissä oleva ottelu.

Manchester United merkitsee Fernandesille aidosti paljon. Maian kunnassa, Porton metropolialueella syntyneellä ja kasvaneella portugalilaisella oli lapsena jalkapallossa kaksi suurta kannatuksen kohdetta - hänen kasvattajaseuransa Boavista sekä Manchester United.

Kun Fernandes pääsi lapsena kauppaan isänsä asuinmaassa Sveitsissä, hän sai veljensä kanssa kumpikin valita yhden pelipaidan.

Alejandro Garnacho, Bruno Fernandes ja Diogo Dalot juhlimassa maalia. Kuva: JOHN SIBLEY / Reuters

-?Veljeni valitsi Lionel Messin takia keltaisen Barcelonan paidan. Ylpeydellä voin sanoa, että minulla oli jo tuolloin sivistyneisyyttä, Fernandes kirjoitti aikanaan The Players' Tribunessa.

Ei tarvitsisi edes mainita, että Cristiano Ronaldoa ihaillut Fernandes valitsi Manchester Unitedin paidan.

Kun Fernandesin unelmasiirto Sportingista suureen ja mahtavaan paholaisseuraan varmistui tammikuussa 2020, hän valutti kyyneleitä onnesta.

Urallaan italialaisia Novaraa, Udinesea ja Sampdoriaa edustanut Fernandes oli lyönyt lopullisesti läpi 2017-2020 kotimaansa Sportingissa. Hän oli pelannut kahden ja puolen kauden aikana Portugalin pääsarjassa 83 peliä, joissa oli tehnyt 39 ja syöttänyt 28 maalia.

Huimat otteet kiinnittivät Manchester Unitedin ja seuran tuolloisen managerin Ole Gunnar Solskjärin huomion. Fernandes siirtyi Old Traffordille arviolta 65 miljoonalla eurolla.

Fernandes pallon perässä elokuussa. Kuva: Andrew Yates / Zuma / MVPhotos

Halu johtaa Manchester United suuriin asioihin näkyi välittömästi, ja näkyy yhä, kaikessa Fernandesin toiminnassa nurmella.

-?Yksi minua kuvaava sana voisi olla: vaativa, Fernandes kuvaili mentaliteettiaan keväällä 2021 FourFourTwon haastattelussa.

-?Minua voi olla vaikea ymmärtää, kun häviän - olen huonolla tuulella! Läheiseni tietävät, että en ole iloinen hävitessäni. Olin sellainen jo pienenä, enkä ole muuttunut.

Fernandesin vaatimustaso näkyy ja kuuluu.

Suunsoitossa tuomareille ja omille pelikavereille on hiuksenhieno raja, milloin se hyödyttää omaa joukkuetta ja milloin johtavan pelaajan fokus katoaa olennaisesta ja keskittyy räksyttämiseen räksyttämisen itsensä takia.

Fernandes on Unitedin kausiensa myötä kehittynyt ja oppinut pitämään fokuksensa olennaisessa.

Fernandes johtaa esimerkillään ja vaatimustasollaan - itseään sekä pelikavereita kohtaan. Kuva: JASON CAIRNDUFF / Reuters

Tällä kaudella siihen on entistä suurempi vastuu, sillä kesällä hän koki jälleen yhden unelmiensa täyttymyksistä. Kun sivuraiteelle ajautunut Harry Maguire menetti kapteenin natsat, uudeksi kapteeniksi valittiin Fernandes.

Portugalilaispelaaja pääsi osaksi hienoa jatkumoa: Bryan Robsonin, Roy Keanen, Gary Nevillen ja lukuisten muiden legendaaristen Manchester Unitedin kapteenien janalle.

Englantilaismediassa moni olisi mieltänyt Unitedin kapteeniksi mieluummin Casemiron tai Raphael Varanen, jotka muistuttavat persoonina perinteisempää brittikenttien kapteenia kuin pelaajana taiteilijasieluinen Fernandes.

Fernandes johtaa esimerkillään ja vaatimustasollaan - itseään sekä pelikavereita kohtaan.

-?Bruno on inspiraation lähde. Hän on esimerkki, manageri Erik ten Hag hehkutti uutta kapteenia.

-?Hän haluaa olla aina vain parempi jalkapalloilija ja tekee kovaa töitä maksisuorituksen saamiseksi. Hän on esimerkki monille pelaajille ja sosiaalinen liima, joka ymmärtää peliä.

Fernandes on kenties täydellinen kapteeni juuri Manchester Unitedille, jota on aiemminkin johtaneet Keanen tai Wayne Rooneyn kaltaiset kontroversiaalit persoonat. Seuran, jota rakastetaan, vihataan sekä rakastetaan vihata eniten Englannissa, kasvoiksi sopii pelaaja, jota yhtä lailla joko rakastetaan tai vihataan.

Pelaaja, jonka otteissa voi nähdä samaan aikaan jalkapallon luovaa kauneutta tai sen rumat kasvot.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 34/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.