Kuva: Colourbox, Sari Gustafsson / IS, Pekka Elomaa / IS, Minna Raitavujo / Lehtikuva, Kuvanmuokkaus: IS

Moni yleisurheilussa huipputasoa tavoitteleva urheilija on tiukalla taloudellisesti.

Yleisurheilu on Suomessa hyvässä nosteessa. Viime vuoden EM-kilpailujen menestys oli upea, niin myös heinäkuussa Espoossa järjestettyjen 22-vuotiaiden EM-kilpailujen; Suomi saavutti historialliset kymmenen mitalia. Noste ei johdu ainakaan siitä, että kaikkensa panostavien urheilijoiden taloudellinen tilanne olisi hyvä.

Jokin aika sitten tehtiin kysely, jonka mukaan 64 % suomalaisista yksilölajien arvokisaurheilijoista tienaa vuodessa 14?000 euroa tai vähemmän. Kun urheilusta ei ole elättäjäksi, moni erittäin lahjakaskin nuori alkaa nopeasti miettiä, pitäisikö elämällä tehdä jotakin järkevämpää kuin juosta, hypätä tai heittää.

Yleisurheilussa tulot tulevat monista lähteistä, usein pienistä puroista. Onnellisimmat pääsevät Opetus- ja kulttuuriministeriön urheilija-apurahoille. Isoimman eli 20?000 euron verottoman apurahan sai tälle vuodelle kahdeksan yleisurheilijaa, 10?000 euron apurahalle pääsi 15 urheilijaa, 6?000 euron "pottiin" 12. Tämä on tukien kivijalka.

Yleisurheilussa ei ole samanlaista rahantekokonetta kuten jalkapallossa tai jääkiekossa. Kuva: Colourbox, Minna Raitavujo / Lehtikuva, Tatu Vornanen / IS

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 30/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Käytännössä urheilijan tienestit kertyvät ministeriön ja Suomen Urheiluliiton tuesta, seuran tuesta, palkintorahoista, sponsorirahoista, somesta ja mahdollisesti muusta työnteosta. Jos et saa ministeriön tai liiton tukea, et saa todennäköisesti palkintorahaakaan, kun taso ei riitä. Aivan liian moni jää ilman mitään merkittävää tukimuotoa.

Tämä koskee yllättävän montaa Espoon 22-vuotiaiden EM-kilpailujen menestyjää. Eikö juuri heitä pitäisi tukea eniten? Tuossa porukassa on kuitenkin vahvaa potentiaalia nousta tulevaisuudessa myös aikuisten arvokisamenestyjiksi.

Moukarin voittanut Silja Kosonen sai viime vuonna OKM:n 20?000 apurahan, seitsenottelun mestari Saga Vanninen ja keihään hopeamitalisti Topias Laine 10?000 euron apurahan. 6?000 euron tuen Espoon EM-joukkueesta saivat seipään mestari Juho Alasaari, 5?000 metrin hopeamies Eemil Helander, Ilona Mononen (5?000m 8:s), Nathalie Blomqvist (1?500m 5:s), keihäänheittäjät Anni-Linnea Alanen (pronssi) ja Janne Läspä (neljäs) sekä aituri Heidi Salminen (välierän kuudes).

Kymmenestä mitalistista neljä ei ollut tämän tuen piirissä. He olivat kävelijä Jerry Jokinen, 800 metrin juoksija Veera Mattila, kolmiloikkaaja Jessica Kähärä sekä kuulantyöntäjä Emilia Kangas. Heistä Kähärä ja Jokinen kuuluvat SUL:n aikuisten maajoukkueryhmään, jonka taloudellinen tuki on minimaalinen. Mattila ja Kangas kuuluvat nuorten maajoukkueryhmään, joka toimii käytännössä omakustanteisesti.

-?Nämä Espoossa urheilleet tarvitsisivat juuri nyt paljon tukea. On pystyttävä panostamaan omaan tukitiimiin ja tukipalveluihin. Elääkin pitää ja maksaa vuokraa. Ei se helppo yhtälö ole. Jos ei ole vielä sillä tasolla, että saisi liiton, olympiakomitean tai OKM:n tukia, ne rahat on käytännössä tehtävä itse, myöntää SUL:n toimitusjohtaja Harri Aalto.

Harri Aalto ei ole keksinyt tapaa, jolla suomalaiseen yleisurheiluun saataisiin tasaista tulovirtaa. Kuva: Heikki Westergård

Yleisurheilun iso ongelma on, ettei siellä ole rahantekokonetta. Joukkuelajeissa sellainen on, toisissa isompi ja toisissa pienempi; liigatasolla jokaisella joukkueella on kymmeniä kotiotteluita vuodessa, joissa käy maksavia katsojia. Jääkiekossa eniten, jalkapallossa toiseksi eniten. Näillä tulovirroilla taataan urheilijoiden ammattilaisuus tai vähintään puoliammattilaisuus.

-?Mielellään otetaan vinkkejä vastaan, miten yleisurheiluun saataisiin tasaista tulovirtaa. Ehkä suurin toiveeni on, että näiden nuorten kotipaikkakunnan kaikki kynnelle kykenevät tahot lähtisivät mukaan. Siinä on yksi iso mahdollisuus, koska pienistä puroista nämä rahat kertyvät. Nyt esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla olisi hyvä sauma näyttää, että he ovat mukana tukemassa oman paikkakuntansa urheilijoita. Sanoisin heille, että nyt on aika olla takana ja tukena, Harri Aalto sanoo.

Harri Aalto muistuttaa myös siitä hieman tylystä faktasta, että ylivoimaisesti suurimmalla osalla erittäin lahjakkaistakin yleisurheilijoista taloudellisen tuen hankkimisen vastuu jää omille harteille.

Jukka Virtanen on pettynyt yritysten haluun luoda pitempiä yhteistyökuvioita nousevien nimien kanssa. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

-?Urheilijan ja hänen tukitiiminsä on tehtävä hommia talouden eteen. Seuroissa ja urheilijoiden taustoilla on aivan liian vähän ihmisiä, jotka pystyvät rahoitusta järjestämään. Ammattitaitoa pitäisi olla vielä enemmän ja sitä osaavaa porukkaa pitäisi saada kasvamaan.

Yksi ammattitaitoisimmista tämän alan ihmisistä on manageri Jukka Virtanen, jonka tallissa yleisurheilijoista ovat Leo-Pekka Tähti, Nooralotta Neziri ja Eemil Helander. Virtanen on toiminut managerina yli 20 vuotta.

-?Jos urheilija ei ole vielä ollut vaikkapa Ruotsi-ottelun tasolla, niin hänen varainhankintansa perustuu omiin olemassa oleviin suhteisiin ja paikallisiin yrityksiin. Sopimukset tahtovat jäädä nappikaupan tasolle, Virtanen sanoo.

Hänen omista urheilijoistaan esimerkiksi Helanderin kausibudjetti on noin 20?000 euroa. Yhteistyö alkoi vuosi sitten. Vaikka Helander oli jo tuolloin esteissä nuorten EM-nelonen, ei budjetin kasaaminen olisi onnistunut ilman Virtasen vanhoja kontakteja.

Moni Kalevan kisoissa menestyvä joutuu miettimään arjessa, keskittyykö urheiluun täysillä. Kuvituskuva Joensuusta 2022. Kuva: Mikko Lieri / All Over Press

-?Jos ei vanhoja tuttuja yhteistyökumppaneita olisi ollut, ei sellaisista sopimuksista olisi tullut mitään. Sanoin heille, että tässä on oikeasti kaveri, johon kannattaa panostaa. Monille yrityksille nämä asiat ovat inhottavan vieraita. Olen urallani monesti yrittänyt tuputtaa, että tehdään nuorelle urheilijalle vaikka 6-8 vuoden projekti. Raha voisi olla pienempi, mutta menestyksestä tulisi bonuksia. Mutta tänä päivänä yritykset eivät meinaa sitoutua edes vuoden sopimukseen, Virtanen harmittelee.

Nyt kun Helander nappasi hopeaa 5?000 metrillä, hänen tilanteensa on entistä parempi.

-?Kestävyysjuoksumitali on managerin kannalta kaikista mitaleista paras. Kansainvälisesti menestyvä kestävyysjuoksija noteerataan pykälää korkeammalle kuin todella moni muu. Onhan se surullista, mutta esimerkiksi EM-kisojen kovimman tuloksen tehnyt Silja Kosonen ei yllä kiinnostuksessa läheskään samalle tasolle.

Nykyään yksi tärkeimmistä urheilijoiden tulonlähteistä on sosiaalinen media. Taitavimmat voivat tienata somessa jopa kyemmeniä tuhansia euroja. Kuva: Colourbox, Pekka Elomaa / IS, Tatu Vornanen / IS

Nuorten EM-mitalistien takana urheili suuri joukko suomalaisia, joilla on myös valtava potentiaali huipputasolle. Heille rahan kerääminen on äärimmäisen hankalaa.

-?Pappa betalar, urheilijan omat vanhemmat ovat Suomen suurin sponsori. Haluan kuitenkin tuoda ilahtuneena esille Tuomas Langin perustaman Läpimurtosäätiön. Se on tarkoitettu juuri tuolle edellä mainitulle porukalle. Kymmenen yksilöurheilijaa sai sieltä apurahan tänä vuonna. Tämän tyyppisiä yhteiskuntavastuun kantavia yrityksiä ja säätiöitä pitäisi saada enemmän, Virtanen ilahtuu.

Läpimurtosäätiön 7?500 euron apurahan sai tänä vuonna kolme yleisurheilijaa, Jessica Kähärä, Eemil Helander ja Santtu Heikkinen. Eli nyt puhutaan tismalleen oikeasta kohderyhmästä.

-?Suomessa on potentiaalisia yksilölajien olympiaurheilijoita noin 200 kappaletta. Jos asia haluttaisiin yhteiskunnan toimesta kuntoon, 10?000 euroa per nuppi riittäisi. Monelle urheilijalle kymppitonni lisää olisi taivaan lahja. Ei tarvitsisi juurikaan tehdä kompromisseja valmentautumisen kanssa. Tämä on vain tahtokysymys. Kaksi miljoonaa euroa olisi aika pieni juttu.

Virtanen on tutustunut myös somemaailmaan, jonka kautta osa urheilijoista tekee tiliä. Taitavimmat ja valovoimaisimmat jopa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Heitä on kuitenkin kovin vähän, kaikista ei sometähdiksi ole.

-?Some on sivuuttanut perinteisen sponsoroinnin jo aikapäiviä sitten ja tulee tekemään niin jatkossa entistä enemmän. Se johtaa myös siihen, että siellä on alettu jo nyt osin polkemaan hintoja. Tässä on melkoinen sudenkuoppa niille, jotka nyt somella tienaavat. Somessa pärjäävät ne, jotka ovat ulospäinsuuntautuvia, aktiivisia, rohkeita, eivätkä aina välitä, että tulee joskus puhuttua liikaakin. Ne, jotka eivät sieltä oikein rooliaan löydä, jäävät entistä pahemmin jalkoihin.

Jari Töykkä uskoo, että nuorten EM-kisamenestys näkyy ennen pitkää lajin ruohonjuuritasolla. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

SUL:n markkinointiyhtiön Track and Field Finland OY:n toimitusjohtaja Jari Töykkä uskoo, että Espoon nuorten EM-kilpailujen menestys pystytään hyödyntämään taloudellisesti.

-?Kaupallinen kiinnostus yleisurheilua kohtaan on kasvanut. Vaikka talouden haasteet ovat isot ja yritykset ovat tosi tarkkoja kaikessa, tiedän, että tämä pystytään hyödyntämään liitto-, seura- ja ihan yksilötasollakin. Automaattisesti se ei tosin tapahdu, itse pitää olla aktiivinen. Suomalaisyritykset ovat tottuneet siihen, että heitä lähestytään.

Suomessa yleisurheilemalla elää korkeintaan kymmenen urheilijaa. Kun tienestinäkymä ei häävi ole, moni alkaa miettiä aivan liian aikaisessa uravaiheessa koko touhun mielekkyyttä. Taloudelliset realiteetit tulevat silmille.

-?Varmasti tämä mietityttää monia lahjakkaita yleisurheilijoita, jotka ovat vaikkapa Kalevan kisojen mitaleilla. He ovat varmasti vähintään yhtä kovia urheilijoita kuin kiekkoliigan peruspelaajat, mutta vain jälkimmäiset saavat palkkaa niin, että pystyvät elämään sillä hyvin ja jää ehkä säästöönkin, Töykkä tietää.

Suomessa yleisurheilulla itsensä elättäminen on erittäin hankalaa. Taloudelliset realiteetit tulevat vastaan ja moni lupaus miettii lopettamista ennen kuin ura on ehtinyt edes kunnolla käynnistyä. Kuva: Sari Gustafsson / IS, Colourbox, Tatu Vornanen / IS

Yleisurheilussa rima siihen, että rahaa alkaisi tulla, on todella korkea.

-?Se vaatii melkein aikuisten arvokisatason mitalia. Tai sitten pitää pystyä muuttamaan brändinsä somen kautta kaupalliseksi Ei yleisurheilulla Suomessa pysty koskaan vaurastumaan. Voi toki tulla hyvin toimeentulevaksi kuten vaikkapa Tero Pitkämäki. Hän on hankkinut hyvän elannon ja sukanvarteenkin on jäänyt. Mutta ei näitä urheilijoita monta ole.

Töykällä on kuitenkin vahva usko siihen, että yleisurheilun tämän hetken noste pystytään hyödyntämään.

-?Tavoite on, että kohti mahdollista menestystä kulkevien - esimerkiksi Espoon mitalistien - ei tarvitsisi miettiä, voiko satsata urheiluun kaikkensa vai pitääkö tehdä jotakin muuta. On tosi sääli, jos taloudelliset realiteetit estävät satsaamisen. Itse uskon, että positiivinen ilmapiiri yleisurheilun ympärillä tulee satamaan myös sinne ruohonjuuritason laariin.

Veera Mattila sekä hänen valmentajansa Sami Nikkilä. Kuva: Aku Ratsula

Biologiaa Turun yliopistossa opiskeleva 20-vuotias Veera Mattila on tehnyt todellisen läpimurron tällä kaudella. Hän otti 22-vuotiaiden EM-kilpailussa 800 metrin hopeaa ennätyksellään 2.03,14. Puhutaan urheilijasta, jolla on aikuisten arvokisatasolle matkaa enää pieni nyppäys.

-?Opiskeltava on, ei voi todellakaan luottaa siihen, että pelkkä urheilu kannattelisi taloudellisesti. Opiskelun ja urheilun on pystynyt yhdistämään hyvin, koska elän kurinalaista urheilijan elämää. Jos pitäisi yhdistää urheilu ja täysipäiväinen työnteko, se ei onnistuisi, Mattila sanoo.

Veera Mattila Paavo Nurmi kisoissa Turussa. Kuva: Janne Aaltonen

Vammalan seudun Voimaa edustava Mattila myöntää, että rahat ovat olleet tiukalla jo nyt.

-?Pääosin raha on tullut omilta vanhemmilta, lisäksi minulla on muutama yhteistyökumppani. Jos vanhemmat eivät tukisi, oltaisiin tosi tiukoilla. Yhteistyökumppaneilta ja seuralta tuleva tuki sekä palkintorahat menevät valmennusrahastoon, mistä niitä voi nostaa kuittia vastaan vain urheilemisesta aiheutuvista kuluista. Olisi hienoa, jos sieltä voisi vaikka maksaa vuokran. Pitää tässä miettiä, millä elää.

Kesätöihinkään ei voi mennä, koska se estää täysipainoisen keskittymisen urheiluun. Mattila uskoo, että EM-hopean myötä avautuu mahdollisuuksia uusiin yhteistyökumppaneihin.

-?Uskon, että niitä voisi tulla. Minulla ei tosin löydy siihen juurikaan omaa osaamista, eivätkä sponsorit tule ovelle koputtelemaan. Enkä myöskään tiedä, mikä oma arvoni on, joten siinä mielessä olen hiukan yhteistyökumppanien armoilla. Pitää alkaa miettiä, josko löytyisi hyvä manageri, joka osaisi nämä asiat hoitaa.

Mattila kuuluu tällä hetkellä SUL:n nuorten maajoukkueryhmään, mutta siitä ei ole taloudellista apua.

-?Ei siitä ole. Valmentajani Samin kanssa olemme yhdessä yrittäneet hoitaa näitä yhteistyökumppaniasioita, mutta ei se helppoa ole, kun hänkin on vähän untuvikko yleisurheilupiireissä, Mattila sanoo.

Valmentaja Sami Nikkilä ja valmennettava Veera Mattila. Kuva: Aku Ratsula

Liikunnanopettajana työskentelevä valmentaja Sami Nikkilä on samoilla linjoilla.

-?Tähän asti niin valmentaja kuin urheilijakin on tehnyt oman osansa varainhankinnassa. Ystäviä ja tuttuja on pyritty käyttämään. Varmaan paljon enemmän olisi ollut saatavilla, jos vain olisi aikaa ja rohkeutta lähteä useampaan paikkaan kyselemään, Nikkilä sanoo.

Urheilemisen vuosibudjettia kaksikko ei ole vielä koskaan tehnyt.

-?Vanhempien rahapussia tässä on vuosi vuodelta tyhjennetty, että leiritykset, asumiset ja kilpailut on saatu hoidettua. Viime talvena leireily rajoittui kahteen viikkoon Portugalin Monte Gordossa. Nyt on ajatuksena lisätä leiritystä, mutta katsotaan, toteutuuko se.

Nikkilä myöntää, että tässä uravaiheessa managerille olisi iso tarve.

-?Olemme hieman miettineet manageria, joitakin yhteydenottoja on tullut. Mitään päätöksiä ei kuitenkaan tehdä ennen syksyä. Pitää muistaa sekin, että manageriksi olisi saatava juuri oikeanlainen henkilö, ei kuka tahansa. Olisihan se hienoa, että sellainen löytyisi. Tämä mahdollistaisi meille vielä paremman työrauhan urheilla ja valmentaa.