Kuva: Katarina Syystuuli / IS
Heidi joutui lähtemään kodistaan ja jättämään taakseen entisen elämänsä. Nyt hän kertoo, millaista elämä turvakodissa oli ja mitä sen jälkeen tapahtui.
Ulko-oveen kiinnitetty tarra herättää huomion. Siinä on turvapalveluita tarjoavan yrityksen logo.
Heidi haluaakin, että se huomataan. Tosin sen viesti on tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle.
Ovi aukeaa, ja pieni lapsi juoksee iloisena vastaan. Hän lähestyy tuntematonta vierasta pelottomasti. Heidi tulee perässä ja kertoo, että vielä vuosi sitten tilanne oli toinen: lapsi ei puhunut ja lakkasi hetkeksi jopa kävelemästä.
Pelko oli läsnä arjessa joka päivä. Ei se täysin ole vieläkään hävinnyt.
Ruokakaupassa Heidi jätti ostokset koriin ja lähti pois, kun vastaan tuli mies, jolla oli tutunnäköinen paita.
Kamerat hän hankki, koska poliisi sanoi, ettei hän muuten pysty millään todistamaan, jos mies tulee pihaan.
- Eivät ne estä mitään. Mutta auttavat ehkä hiukan. Että pystyy edes nukkumaan.
Heidi pakenee miestä, jota hän kerran rakasti.
Eron jälkeen unet muuttuivat painajaisiksi. Lopulta Heidi valvoi kaikki yöt. Hän heräsi jokaiseen risahdukseen, pienimpäänkin ääneen.
Heidi oli juuri vienyt lapsen hoitoon, kun hän sai kuulla uutiset:
- Hän tietää, missä te asutte.
Paniikki salpasi hengityksen. Tuttu sosiaalityöntekijä toisti ehdotuksen, jonka hän oli tehnyt jo muutaman kerran aiemminkin.
Olisiko nyt hyvä hetki lähteä turvakotiin?
Toinen vaihtoehto olisi mennä jonkun kaverin luokse. Mutta Heidi ei halunnut sotkea ulkopuolisia tilanteeseen. Mitä, jos mies tekisi jotain jollekin hänen läheisistään?
- Olisin syyttänyt itseäni siitä lopun elämäni.
Niinpä hän ajoi hädissään takaisin kotiin. Hän sulloi laukkuun summamutikassa tavaroita, vaatteita, lapsen leluja. Sitten hän ajoi takaisin päiväkotiin.
Turvakotiin lähtemistä ehdotettiin Heidille useita kertoja. Joka kerta hän kieltäytyi.
Mielikuvissaan hän näki laitoksen, jossa oli valkoiset seinät. Laitoksen, joka muistutti sairaalaa. Ei hän sellaiseen halunnut mennä itse, saati viedä pientä lastaan.
Mutta lopulta vaihtoehtoja ei enää ollut.
- Jos olisin tiennyt, millaista turvakodissa on, olisin ehdottomasti mennyt sinne aiemmin, Heidi sanoo nyt keittiön pöydän ääressä.
- Ei se mikään lomakoti tai hotelli ole, mutta ei todellakaan sellainen paikka kuin kuvittelin.
Heidi sai lapsensa kanssa oman asunnon. Siellä oli oma keittiö ja kylpyhuone. Asunto sijaitsi toisessa kerroksessa. Hänelle vakuutettiin, ettei sinne pääse ulkopuolisia.
Jos niin kävisi, lähistöllä oli poliisiasema. Apu oli aivan käden ulottuvilla.
- Sinun kannattaa liikkua ulkona vain valoisaan aikaan, Heidille sanottiin.
Arki turvakodissa muotoutui nopeasti rutiinien ympärille. Hän teki lapselle ruokaa, ja he kävivät leikkimässä leikkihuoneessa.
Lapsi löysi seuraa muista lapsista. Heidi ei halunnut tutustua kehenkään. Hän ajatteli, että omissakin kriiseissä on tarpeeksi kestämistä. Ryhmätoimintaa ei ollut, ja se oli Heidin mielestä hyvä asia.
Tukea hän sai turvakodin työntekijöiltä. Sitä hän tarvitsi erityisesti, kun mies julkaisi sosiaalisessa mediassa solvauksia täynnä olevan postauksen. Tai silloin, kun mies teki Heidistä lastensuojeluilmoituksia. Tai silloin, kun tämä osoitti tappouhkauksen.
Päivät turvakodissa venyivät viikoiksi.
Vaikka väkivallan uhka leijui päällä, Heidi pystyi ensimmäistä kertaa luottamaan siihen, että hän ja lapsi ovat oikeasti turvassa.
Heidi asuu taas omassa kodissaan. Hän on tehnyt päätöksen. Hän ei enää koskaan aio solmia parisuhdetta tai ainakaan muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Heidän on parempi lapsen kanssa kahdestaan.
Viimeiset kuukaudet ovat olleet uuden opettelua. Voinko tehdä juuri sitä ruokaa, mitä haluan? Voinko käydä pitkällä lenkillä? Eikö kukaan enää soitakaan viidentoista minuutin päästä perään?
- Ensimmäisenä tein kaalilaatikkoa, koska halusin ja voin. Se oli outoa.
Väkivaltainen parisuhde vei Heidin elämästä vuosia. Kaava oli pelottavan tuttu. Ensin kaikki oli hyvin. Mies osasi olla ihana.
Sitten aggressiivinen puoli alkoi paljastua, ensin vain miehen ollessa humalassa. Lopulta se oli läsnä koko ajan, eikä siihen tarvittu päihteitä.
Niin ystävät kuin viranomaiset neuvoivat Heidiä eroamaan miehestä. Hän ei noudattanut neuvoa. Hän pysyi, uskoi ja toivoi, sillä mies lupasi muuttua.
Mies lupasi, muttei koskaan muuttunut.
Väkivaltaisiin suhteisiin jääviä usein hämmästellään, jopa arvostellaan. Mikset vain lähtenyt? Heidi tietää, ettei päätös ole ollenkaan niin yksinkertainen, mitä ulkopuolinen voisi kuvitella.
Viimeisellä kerralla Heidi sulkeutui vessaan. Siellä oli piilossa hänen turvapuhelimensa. Hän soitti hätäkeskukseen, mutta tajusi nopeasti, ettei pääsisi pakoon.
Hän oli lukinnut itsensä sisälle asuntoon.
Kun mies vihdoin meni parvekkeelle, Heidi juoksi ulos. Hän piilotteli naapurustossa, kunnes poliisit tulivat. Ruhjeita tarkastava ensihoitaja lausui sanat, jotka vihelsivät pelin poikki.
- Pääset vielä hengestäsi, eikä lapsellasi ole sitten enää äitiä.
Sen kuultuaan Heidi oli vihdoin varma siitä, ettei hän enää palaisi miehen luo.
Kun poliisi vei miehen, asuntoon vaihdettiin lukot. Niin elämä jatkui hetken. Kunnes jatkuva, piinaava väkivallan uhka pakotti heidät lähtemään pois omasta kodistaan.
Se tuntui ja tuntuu yhä epäreilulta.
- Edelleen mietin, miksi minun ja lapsen pitää lähteä. Miksi me joudumme pakenemaan, kun toinen sekoilee? Heidi kysyy.
Heidin mielestä väkivallan uhkaan pitäisi pystyä Suomessa puuttumaan paremmin. Nyt väkivallan tekijöitä voidaan rajoittaa vasta, kun jotain todella vakavaa tapahtuu. Lähestymiskieltokin on monille pelkkä pala paperia.
- Minun olisi pitänyt jäädä sinne odottamaan, että jotain tapahtuu, Heidi miettii.
Vaikka se tuntui epäreilulta, pako turvakotiin oli turvallisuuden kannalta ainoa vaihtoehto.
Onko tämä minun elämääni?
Viimeisten kuukausien aikana Heidi on toistuvasti havahtunut hämmennykseen. Hänellä on ihana koti. Hän on saanut taas yhteyden vanhoihin ystäviinsä. Hänellä on mukavia naapureita, ja hän haaveilee vanhojen harrastusten aloittamisesta uudelleen.
Sitten ovat takaumat. Ne tulevat yllättäen ja tuntuvat jopa voimistuvan, kun aikaa kuluu. Yksi painajainen toistuu yöstä toiseen.
Siinä Heidi juoksee lapsensa kanssa veneelle ja yrittää soutaa entistä miestään pakoon. Mies juoksee perässä ja yrittää saada heidät uiden kiinni. Lopulta vene alkaa upota ja Heidi herää pakokauhuun.
Heidi on käynyt pitkään juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. He ovat päättäneet, että nyt tärkeintä on toipuminen.
Hän haaveilee jo palaamisesta työelämään ja opiskelusta. Turvakodissa tästä vaiheesta varoiteltiin.
- Siellä sanottiin, että voi tulla hetki, kun miehestä ei kuulu mitään, ja sitten taas rytisee. Se pelottaa, koska tämä vaihe on jatkunut jo jonkin aikaa.
Tosin vaikuttaa siltä, että mies on jo löytänyt uuden naisystävän. Se on herättänyt Heidissä ristiriitaisia ajatuksia.
- On kauheaa ajatella, että ehkä sen takia me saamme olla rauhassa.
Heidi on miettinyt, pitäisikö hänen ottaa naiseen yhteyttä ja varoittaa miehestä. Hän ei kuitenkaan aio tehdä niin. Kyllähän hänellekin kaikki sanoivat, että jätä se, lähde. Ei siitä ollut apua.
- Kukaan muu kuin sen kokenut, ei voi tietää, miten vaikeaa se on.
- Enkä osaa ajatella, että olisin viimeinen.
Vaikka lähteminen on vaikeaa, se on mahdollista. Heidi pohtii, että juuri siksi hänkin haluaa puhua.
Kun apua oli valmis ottamaan vastaan, sitä tuli ovista ja ikkunoista. Poliisit, sosiaalityöntekijät, sairaanhoitajat, turvakodin työntekijät, rikosuhripäivystys.
Heidi kertoo, että jossain vaiheessa hän uupui jopa siihen. Niinpä hänellä on nyt kontaktina vain psykiatrinen sairaanhoitaja. Tutun ihmisen kanssa oli helpointa jatkaa prosessia.
Fakta
Jos avun tarve on akuutti, tulee ensisijaisesti soittaa hätänumeroon 112.
Turvakodit palvelevat ympäri vuorokauden ja sinne voi soittaa aina, jos joku läheisessä ihmissuhteessasi on väkivaltainen tai uhkaava. Turvakotien yhteystiedot löytyvät osoitteesta nettiturvakoti.fi
Naisten Linjan puhelinlinja, chat ja vertaistukiryhmät auttavat väkivaltaan liittyvissä huolissa. Puhelinpalvelu toimii ma-pe kello 16-20 numerossa 0800 02400.
Rikosuhripäivystys tarjoaa matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita rikoksen uhrille, läheisille ja todistajille. Rikosuhripäivystys palvelee suomeksi ma-pe kello 9-20 ja ruotsiksi ma-pe kello 12-14 numerossa 116 006.
Apua erotilanteeseen saa sivustolta apuaeroon.fi ja apua vauvaperheen jaksamiseen vauvaitkee.fi
Kun poliisi kysyi, minkälaisia vaatimuksia Heidillä on miestä vastaan pahoinpitelyistä, hän sanoi ensin, että hänelle riittäisi anteeksipyyntö.
- Sitten tajusin, että sellaisen pyytäminen on turhaa.
Viikot turvakodissa osoittivat, että elämän voi menettää tai sitten se voi muuttua.
Heidinkään kohdalla tilanne ei välttämättä vielä ole ohi. Silti hän uskaltaa jo haaveilla tulevasta, retkistä lapsen kanssa tai opintojen aloittamisesta.
- Monet asiat ovat niin pieniä ja arkisia kuin maksamakkara jääkaapissa.
- Jos tästä, mitä kerron, on hyötyä edes yhdelle ihmiselle. Edes lähtemisen miettiminen on jo askel sinnepäin.
Haastateltavan nimi on muutettu hänen ja hänen lapsensa yksityisyyden suojaamiseksi.
TetraSys Oy.