Antti Raivio teki uraa teatterin parissa 80-luvulta asti. Kuva: Timo Hämäläinen / IS, Mika Kanerva, Jarno Mela / Lehtikuva

Antti Raivio koki elämänsä aikana vaikeita vastoinkäymisiä. Niistä hän myös ammensi sisältöä näytelmiinsä.

Teatterin moniosaaja Antti Raivio, 60, menehtyi perjantaina 11. heinäkuuta kantakapakassaan Himabaarissa Helsingin Kontulassa.

Raivio ohjasi ja kirjoitti lukuisia näytelmiä sekä näytteli itse teatterin lavoilla, tv-ruuduilla sekä valkokankailla.

Teatteri oli aina Raiviolle intohimo, jolle hän antoi elämänsä. Raivion sisko Pirkko Roihu pohtikin IS:lle, oliko menestys sittenkin liian raskasta.

-?Hän teki monta huippunäytelmää. Siitä joutuu pian umpikujaan, jos aina pitäisi onnistua paremmin. Paineet olivat todella kovat.

Monivaiheinen oli Raivion elämä myös uran ulkopuolella.

Antti Raivio syntyi 12. marraskuuta vuonna 1962 Espoossa. Perheeseen kuuluivat isä, äiti sekä sisarukset.

Yhteiselo ydinperheenä ei kuitenkaan jatkunut loputtomiin.

Raivio kertoi vuonna 2015 Kodin Kuvalehden haastattelussa, että perhe hajosi kun vanhemmat erosivat. Raivio muutti isänsä ja pikkuveljensä Leo Raivion kanssa toiselle paikkakunnalle, kun äiti jäi asumaan vanhaan kotipaikkaan.

Antti Raivio menehtyi Helsingin Kontulassa. Kuva: Jarno Mela / Lehtikuva

Pari vuotta myöhemmin äiti kuoli. Isä ei päästänyt Raiviota jättämään äidilleen viimeisiä hyvästejä hautajaisiin.

Kodin Kuvalehdelle Raivio kertoi, että isän käytös oli ajoittain pelottavaa.

- Hän saattoi ajaa meitä takaa jokin piikikäs leivontahäkkyrä kädessään ja seuraavassa sekunnissa käpertyä surkeana kasaan ja anella, että tulkaa tänne viereen halimaan, kuvaili Raivio tilannetta Kodin Kuvalehdelle.

Vaikeista kotioloista huolimatta Raivio ja Leo-veli pitivät yhtä, ja heistä kumpainenkin päätyi lopulta teatterin saralle: Leo näyttelijänä ja Antti näyttelemisen lisäksi myös kirjoittajana ja ohjaajana.

Into alaa kohtaan poltteli jo lapsuudessa. Helsingin Sanomien mukaan veljekset olivat jo lapsina mukana Maire Saureen vetämässä tuusulalaisessa harrastajateatterissa.

Kaksikko kertoi IS:lle vuonna 2001 tehtailleensa lapsina näytelmiään myös omatoimisesti.

- Me tehtiin cowboynäytelmiä, joita naapurit saivat tulla katsomaan. Pääsymaksuna oli jätski. Lainasimme jo alle kymmenvuotiaina Shakespearea: paetessaan cowboyt miettivät, että joutuako kiinni vai eikö joutua, kuvaili Antti Raivio veljesten lapsuuden näytelmätekeleitä IS:lle.

Antti ja Leo Raivio työskentelivät yhdessä Kuopion kaupunginteatterissa. Kuva: Pentti Vänskä

Antti ja Leo Raivio sekä Jaakko Saariluoma Juhannustanssit-kesäteatterinäytelmässä vuonna 1994. Kuva: Kimmo Mäntylä

Vaikka teatteri yhdisti veljeksiä, se myös erotti heitä.

- Ei me tapella harjoituksissa enää kovin paljon, nauroi Leo Raivio samaisessa IS:n haastattelussa.

Antti Raivio ei valmistunut lukiosta, mutta tämä ei ollut uralle este, eikä oikeastaan edes hidaste. Hän pääsi vuonna 1985 Teatterikorkeakouluun, jossa hän opiskeli muun muassa ohjaaja Jouko Turkan opissa.

Uransa teatterin saralla hän tosin aloitti jo ennen kouluja. Jo 1980-luvun alussa hän ohjasi ja kirjoitti näytelmiä. Ensimmäisten joukossa oli Sirkus Paananen vuodelta 1981.

Kuva: Mika Kanerva

Vuonna 1990 Raivio teki uuden aluevaltauksen, kun hän perusti Q-teatterin yhdessä veljensä sekä näyttelijä-ohjaaja Heikki Kujanpään kanssa.

Yksi teatterin ensimmäisistä näytelmistä onkin yksi Raivion koskettavimmista teoksista: Skavabölen pojat, joka sai ensi-iltansa vuonna 1991.

Näytelmä kertoo avioeroperheestä, niin lasten kuin vanhempien kautta. Helsingin Sanomien haastattelussa Raivio kertoi 1991, että idea näytelmään lähti Raivion omista kokemuksista avioerolapsena sekä äidin kuolemasta.

Helsingin Sanomien haastattelussa Raivio on kertonut äitinsä jääneen junan alle. Skavabölen pojat -näytelmässä äiti tekee itsemurhan.

Antti Raivio ja Anna-Maija Valonen Q-teatterin Kolme Muskettisoturia -näytelmässä vuonna 1997. Kuva: Patrik Lindström

Näytelmän aihe oli rankka, mutta niin sen oli tarkoituskin olla. Raivio antoikin ymmärtää, että ilman tunteiden herättämistä ei teoksella olisi tarkoitusta.

- Näytelmän pitää koskettaa. Mitä muuta varten se olisi tehty? Vaalitenteissä sanotaan, että "en suhtaudu tunnepitoisesti asiaan", mutta niinhän pitää tehdä, Raivio kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Näytelmä toden teolla kosketti. Se palkittiin vuoden 1991 Teatteriteko -palkinnolla.

Antti Raivio näytelmässä Viimeinen karavaani. Näytelmää esitettiin Q-teatterissa vuonna 1990, 2005 sekä 2019. Raivio toimi siinä niin näyttelijänä, ohjaajana kuin käsikirjoittajana. Kuva: Pate Pesonius / Q-teatteri

Antti Raivio ja pikkuveli Leo Raivio tehtailivat näytelmiä naapureille jo lapsina. Kuva: Pentti Vänskä

Valkokankailla tarina nähtiin samalla nimellä, Skavabölen pojat (2009). Elokuvan ohjasi Zaida Bergroth. Raivio sai siitä parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnon.

Ehkä juuri omakohtaisuuden vuoksi elokuvan kutsuvierasensi-ilta oli Raiviolle hermoja raastava.

- Jännitin tätä niin paljon, että oksensin, hän kertoi Ilta-Sanomille 2009.

Kirjoittaessaan näytelmää Raivio ei osannut kuvitella, millainen menestys siitä tulisi.

- Silloin en osannut ajatellakaan, että tästä tulisi vielä elokuva, Raivio kommentoi ensi-illassa.

Raivio oli mukana lukuisissa teatteriprojekteissa. Kuvassa kiertueteatteri Jorma-ryhmän jäseniä sekä Antti Raivio (kuvassa oikealla), tällä kertaa ohjaajan roolissa. Kuva vuodelta 1998. Kuva: Antti Johansson

1990-luvun alussa teatteriura kukoisti, mutta sitten tuli tauko. Raivio sairastui vakavaan masennukseen.

Raivio kertoi IS:lle vuonna 2001, että sairausloma venyi pitkäksi.

- Sairastuminen on vakava asia ja toipuminen kesti kauan. Masennus on tappava sairaus, ja uskon suurimman osan itsareista johtuvan siitä.

Antti Raivio ja Ville Virtanen tekivät yhteistyötä Hymyhuulet-sarjassa. Kuva: Pentti Nissinen

Raivion ja Virtasen Aki- ja Turo-hahmot ovat monill 80-luvun tv-katsojille tutut. Kuva: Ilpo Vainionpää

Paluu työelämään tapahtui Kuopion kaupunginteatterissa Ludvig Holbergin näytelmän Jeppe Niilonpojan uudella sovituksella ja ohjauksella 2001. Kun sairausloma loppui syyskuussa, oli ensi-ilta jo marraskuussa.

Raivio piti riman omille töilleen korkealla.

- Jutuissaan sitä kirjoittaa itsensä tyhjäksi ja kun esitys onnistuu, oma elämä menee mylläkkään. Työt ovat olleet rankkoja, mutta en mä niitä syytä. Tämähän on ainoa järkevä tapa tehdä teatteria. Katsojille täytyy tarjota kosketuspintaa elämään, hän kommentoi IS:n haastattelussa.

Antti Raivio kuvattuna vuonna 2012. Kuva: Jarno Mela

Raivio kirjoitti Skavabölen poikien lisäksi muun muassa näytelmät Viimeinen karavaani sekä Huokausten laakso.

Lisäksi Raivio teki roolisuorituksia teatterissa, televisiossa sekä elokuvissa. Rooleista viimeisen hän teki 2020 Syksyn jälkeen saapuu kevät -elokuvassa.

Raivion kuuluisimpiin rooleihin lukeutuu myös Yle TV1:n Hymyhuulet-sketsisarjan Akin rooli. Akin aisaparia Turoa esitti Ville Virtanen. Ohjelma pyöri televisiossa vuosina 1987-1988. Sarjaa tehtiin 16 jaksoa.

Raivio voitti Skavabölen pojat -elokuvasta parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnon. Kuvassa Raivion (vas.) lisäksi elokuvan ohjannut Zaida Bergroth (kesk.) sekä käsikirjoitukseen osallistunut Jan Forsström. Kuva: Antti Hämäläinen

Suuren menetyksen Raivio kohtasi vuonna 2018, kun Leo-veli menehtyi 52-vuotiaana tapaturman seurauksena.

Viimeiset aikansa Antti Raivio viihtyi Helsingin Kontulassa, jossa hänen kantakapakakseen oli muodostunut Himabaari.

Siellä Raivio vietti myös viimeiset hetkensä. Raivion kuolinsyytä ei ole vielä virallisesti selvitetty, mutta hänen sisarensa Pirkko Roihu kertoi IS:lle, että kyseessä oli mitä todennäköisimmin jonkinlainen sairaskohtaus.

Raivio ammensi inspiraatiota niin koulutuksen kuin oman elämänsäkin pohjalta. Kuva: Jarno Mela

Roihun mukaan Raiviolla oli ollut jo jonkin aikaa ongelmia alkoholiin liittyen.

-?Olen monta kertaa käynyt hänen ovensa takana koputtelemassa ja huutelemassa, että oletko hengissä.

Roihu kuvaili IS:lle hänen ja veljen suhteen olleen läheinen. Raivio kävi usein Roihun luona syömässä ja oli osa perhettä.

Veli ei ollut ainoastaan taitava teatterin saralla, vaan myös älykäs.

-?Kävimme yhdessä fantastisia keskusteluja. Kävimme teatterissa ja elokuvissa yhdessä. Antin kanssa oli ihanaa keskustella ja analysoida niitä.

Himabaarin, Raivion kantakapakan, pöytää koristivat muistokukat. Kuva: Sari Gustafsson

Myös tuttavat kantabaarissa muistavat Raiviota lämpimästi. Eräs Raivion kanssa silloin tällöin Himabaarissa keskustellut keski-ikäinen nainen kuvaili Raivion viihtyneen kuppilassa usein omassa seurassaan.

-?Aika paljon hän istuskeli täällä yksinään. Kyllä hän ihmisten kanssa juttelikin, mutta yksinään hän pääasiassa istui tuolla, nainen kertoi osoittaen Raivion vakipöytää.

Raivion poismeno oli asiakaskunnalle järkytys.

-?Antti oli hyvä mies, totesi eräs asiakas.