Pelastajan työssä kohtaa jatkuvasti kuolemaa ja raskaita ihmiskohtaloita. Kuva: Lassi Rinne

Kallion keskuspelastusasemalla on 110-vuotinen historia, mutta perinteikkään alan tulee mukautua nykypäivän haasteisiin. IS seurasi pelastusaseman arkea päivän ajan.

Torstaiaamuna tasan kello 9.00 Helsingin keskuspelastusasemalla Kalliossa alkaa vipinä.

-?Tämä on pyhä asia, IS:n oppaana toimiva Antti Salminen toteaa. Hän on yksi asiantuntijoista, jotka pyörittävät Helsingin pelastuslaitoksen eli Stadin brankkarin viestintää.

"Pyhässä asiassa" on kyse vuoronvaihdosta - 24 tuntia huhkineet pelastajat ja ensihoitajat lopettavat vuoronsa, ja seuraavan vuorokauden soturit siirtyvät asemiin.

Vuoronvaihtoa seuraa kalustotarkastus. Agricolankadulla sijaitsevan aseman parkkipaikalle siirretään säiliöautot, nosturi ja kookas johtokeskus, josta kenttätyötä johdetaan vakavissa onnettomuuksissa. Aseman ympäristössä muutama koneistosta kiinnostunut lapsi seuraa kalustotarkastusta, ja taivaalla pörrää drooni.

Kalusto ja ajoneuvot tarkastetaan vuoronvaihdon yhteydessä. Kuva: Lassi Rinne

Samalla tarkastetaan raskas pelastusyksikkö, Kallion aseman erikoisuus. Se on mukana suurissa ja haastavissa tehtävissä.

-?Tällä voidaan reagoida mihin tahansa tilanteeseen, palomies-ensihoitaja Eetu Salonen kertoo.

Yksikkö voi vastata esimerkiksi isoihin rakennuspaloihin tai työmaasortumiin sekä pelastaa ihmisiä raunioista. Myös raidelinjoja on mahdollista katkoa.

Palomies Eetu Salonen tarkastaa raskaan pelastusyksikön kalustoa. Kuva: Lassi Rinne

Eläköitynyt ylipalomies-ensihoitaja Reijo "Ronksu" Ronkanen raskaan pelastusyksikön ratin takana. Kuva: LASSI RINNE

-?Erikoisinta tässä on varmaan katselukamera, jolla voidaan katsoa suoraan raunioihin pelastustilanteessa, Salonen kuvailee.

Kallion pelastusasemalla työskentelee niin pelastajien kuin ensihoidonkin yksiköitä. Suurella osalla pelastajista on valmius ensihoidon tehtäviin.

Ensihoidon kenttäjohtaja Tuomas Taskinen kuvailee ensihoitopuolen työtä intensiiviseksi. Asemalta löytyy ensihoitoyksikköjen ohella esimerkiksi lääkäriyksikkö.

-?Keikkapiikkejä tulee satunnaisesti, mutta useimmin maanantaisin ja puolenpäivän jälkeen, Taskinen sanoo.

-?Maanantaisin esimerkiksi perussairaat "paikkailevat" viikonlopun vaurioita.

Haastattelu keskeytyy, kun kenttäjohtaja lähtee autollaan ensihoidon etulinjaan.

Ensihoidon kenttäjohtaja Tuomas Taskinen lähtee hälytykselle. Kuva: Lassi Rinne

Pelastusaseman arjen saattaa mieltää hektiseksi ja kaoottiseksi: pelastajan voi kuvitella jättävän ruuan kesken, laskeutuvan palotankoa ja juoksevan kiireessä paloautoon.

Toki meininki asemalla on tehokas ja ripeä, ja ruokakin jää usein kesken, mutta kiireestä huolimatta aamutunnelma on rauhallinen, hiljaisuudessaan jopa seesteinen.

Paloesimies Elmeri Backman ruuvailee putoamissuojaa - kavereiden kesken valjaita - kiinni pelastusasuunsa. Prosessi on hidas ja vaatii pihtejä ja ruuvimeisseliä. Santeri Aaltonen asettelee paloletkua valmiiksi päivittäistä harjoitusta varten.

Paloesimies Elmeri Backman kiinnittää valjaita pelastusasuun. Kuva: Lassi Rinne

Siirrytään tutustumaan aseman uudenkarheaan tulokkaaseen, varustehuoltoyksikköön. Yksikön on tarkoitus vastata pelastajan työn hiljaiseen uhkaan eli syöpäriskiin. Riski on pelastajilla huomattavan korkea jatkuvista kemikaalialtistumisista johtuen.

-?Ihan "tavallisissakin" tulipaloissa ilmassa on satoja myrkyllisiä aineita, kuten muovia. Hitaita riskejä pitäisi havaita herkemmin, sillä nopeisiin riskeihin täällä kyllä osataan vastata tehokkaasti, sanoo paloesimies Kari Sarvi.

Varustehuoltoyksikön on tarkoitus vastata pelastajan työssä korostuvaan syöpäriskiin. Kuva: Lassi Rinne

Esimerkiksi Helsingin uusin pelastusasema Konalassa on rakennettu kauttaaltaan puhdas pelastusasema -periaatteeseen nojaten. Kallion nykyisen asemarakennuksen ensiversio rakennettiin jo vuonna 1933, mikä vaikeuttaa tilojen muuttamista nykystandardien mukaiseksi.

Kalliossakin on keksitty ratkaisuja, jotka auttavat syöpäuhkan torjumista. Varushuoltoyksikkö on tästä tuorein esimerkki.

-?Tähän on viime vuosina alettu kiinnittää kunnolla huomiota. Vielä 1990-luvulla käytettiin sarkahaalareita, jotka päästivät kaikki aineet läpi, Sarvi harmittelee.

Varushuoltoyksiköstä löytyykin energiapatukoiden ohella esimerkiksi pesupusseja ja puhdistuspyyhkeitä. Kun pelastajat palaavat asemalle, haalarit pestään saman tien, erillään muista varusteista.

-?Tässä on pakko osata käsitellä asioita, sillä palomies näkee toistuvasti kuolemaa, sanoo paloesimies Kari Sarvi. Kuva: Lassi Rinne

Pelastajan työssä kohtaa jatkuvasti kuolemaa ja raskaita ihmiskohtaloita.

Miten miesvaltaisella pelastusalalla keskustellaan riipivistä tilanteista ja henkeäkin uhkaavasta syöpäriskistä?

-?Tässä on pakko osata käsitellä asioita, sillä palomies näkee toistuvasti kuolemaa. Jos näitä ei käsittele, niin ne alkavat kasaantua. Tälläkin asemalla on ollut nuorten syöpätapauksia, Sarvi sanoo.

Helsingin pelastuslaitos tarjoaa normaalin työterveyspsykologin ohella defusing-purkukeskusteluita ja debriefing-jälkikeskusteluita. Ensimmäinen on työyhteisön yhteinen ryhmäkeskustelu välittömästi tapahtuman jälkeen, debriefingissä taas traumaattista tilannetta käsitellään uudelleen psykologin kanssa.

-?Joskus uutisissa näkee järkyttyneitä poliiseja, mutta oletko ikinä nähnyt järkyttynyttä palomiestä? Sarvi kysyy.

Niin pelastajat kuin ensihoitajatkin kohtaavat myös häirintää, vaikka pelastuslaitos nauttii Suomessa suurta kansalaisluottamusta.

-?Ensihoidossa tätä uhkailua tapahtuu enemmän, osittain koska naisia on enemmän kuin pelastuspuolella, viestintäasiantuntija Nina Järvenkylä kuvailee.

Sarven mukaan häirintä on jatkuvaa: uhkailua, päälle käymistä, väkivaltaa.

-?Päihteet ja vaikeat perhetilanteet selittävät näitä osittain. Viimeisimmästä päälle käymisestä ei ole kauaa, Sarvi sanoo.

-?Me autamme kuitenkin ihan kaikkia, riippumatta siitä mitä on tehnyt. Aina auton liikkuessa olemme tekemässä hyvää, viestintäasiantuntija Salminen täydentää.

Kello tulee yksitoista. On eräänlaisen asemariitin aika.

Aseman oleskelutiloissa tuoksuu tirisevä jauheliha ja ruuan määrä tuo mieleen lähinnä yläkouluaikojen kouluruokailun. Palomiesperinteeseen kuuluu yhteinen ruoanlaitto.

-?Joka äijä syö 400 grammaa. Sen voi kertoa seitsemällätoista, kysymykseen jauhelihan määrästä vastataan.

Palomiesperinteeseen kuuluu yhteinen ruoanlaitto. Kuva: Lassi Rinne

17 kertaa 400 tekee 6,8 kiloa jauhelihaa. Työn alla on jonkinlainen porkkanahöysteinen pelastajaversio pasta bolognesesta. Budjetti on 10 euroa per naama.

-?Yhteen ruokailuun osallistuu 17-23 jätkää, yksi bolognesekokeista toteaa.

-?Onkohan tässä salaisuus siihen, miten yhteisöllinen pelastuslaitos on, ruoanlaittoa seuraava Salminen naurahtaa.

Lounastauolla toimittaja saa samaan pöytään istuneelta pelastuskomentaja Jani Pitkäseltä ilouutisen: hänellä on ruokailun jälkeen hetki aikaa haastattelulle.

Hetki venyykin kolmen vartin pituiseksi.

Pitkänen on pelastuskomentajana Helsingin pelastuslaitoksen ykkösjehu. Hän kertoo päiviensä koostuvan "näytön takana työskentelystä" ja edunvalvonnasta.

-?Yleistä johtamista, säästöjen ja rahan kanssa painimista. Tavoitteena on tuottaa riittävän tasokkaat palvelut kaupunkilaisille.

Pelastuskomentaja Jani Pitkäsen mukaan nuoret eivät välttämättä ymmärrä, että viranomaisvirastokin voi olla toimintatavoiltaan moderni. Kuva: Lassi Rinne

Pitkänen kuvailee pelastusaseman talousyhtälöä "haastavaksi" kahden ristiriitaisen tehtävän vuoksi: samaan aikaan pitäisi parantaa palveluita ja säästää rahaa. Toisaalta myös alalle hakeutuvien nuorten määrä on vähentynyt.

-?Nykynuoriso ei enää ole sitoutunut 25-40-vuotisiin uriin, joita meillä tehdään. He haluavat nähdä ja kokea enemmän. Toisaalta työn fyysinen ja psyykkinen raskaus suhteessa palkkaan vaikuttavat. Nuoret ovat tietoisia töistä maksettavista korvauksista.

Pelastuslaitoksen johtamiskulttuurin tulee myös olla nykyaikainen ja joustava, Pitkänen tuumaa. Hänen mukaansa nuoriso ei välttämättä tiedä, että viranomaisvirastokin voi olla toimintatavoiltaan moderni.

-?Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uudistua, ja sen eteen tehdään kovasti töitä. Meidän täytyy kohdata toisen asteen opiskelijoitakin enemmän. Niiden kohtaamisten puuttuminen on toisaalta resurssikysymys, toisaalta johtunut kapeakatseisuudesta. Ollaan ajateltu, ettei heitä kiinnosta.

Tuleeko pelastuskomentajalla näyttöjen takana koskaan ikävä etulinjaan?

-?Olen tehnyt toimistoduunia nyt kuusi vuotta, ja parin hälytystehtävän kuullessa olen miettinyt, että toi olisi magee, tuota haluaisin vetää.

-?Toisaalta olen ajanut uran aikana kaikki keikat, on ollut vesiliikenne- ja ilmailuonnettomuuksia ja metrotehtävää. Pajatso on tyhjä, Pitkänen naurahtaa.

Andrei Grubianov (oikealla) kertoo, että auton purkua on harjoiteltu myös Helsingin pelastuskoulussa. Kuva: Lassi Rinne

Iltapäivällä noustaan autoon ja suunnataan koillis-Helsingin Tattarisuolle. Kenttäjohtaja Taskinen kertoo matkalla puhelimitse, että ensihoito on aamuyhdeksän jälkeen suorittanut 50 tehtävää, joista neljä lääkäriyksikön voimin. Lääkäriyksikön tehtävissä on ollut kyse sydämenpysähdyksistä. Puheluhetkellä kello on 13.30.

Pelastajat harjoittelevat päivittäin. Tattarisuolla on tänään ohjelmassa auton purkamista. Harjoituksella valmistaudutaan tieliikenneonnettomuuksien hoitamiseen.

Tattarisuolla maahan lasketaan oranssi liina, jonka päälle levitetään pelastusyksiköstä koko työkaluarsenaali: levitin, leikkuri, "multi-tool", puukkosaha, ikkunateippi, tankoja...

Auton purkamiseen käytetään laajaa työkaluarsenaalia. Kuva: Lassi Rinne

Ensiksi auton ikkunoihin laitetaan ikkunateipit, jotta ne saadaan rikottua mahdollisimman vähin roiskein. Sitten auton sivuoveen isketään levitin, jolla kaaraa aletaan repiä kappaleiksi.

Tositilanteessa auton sisällä voi olla useampi loukkaantunut ihminen, joten harjoituskin hoidetaan varoen ja huolella.

Tattarisuolla on mukana myös pelastajaoppilaita, jotka ovat asemalla Helsingin pelastuskoulusta harjoittelussa.

Yksi heistä on 22-vuotias Andrei Grubianov, joka aloitti pelastuskouluopintonsa viime syksynä. Nyt on käynnissä kahden ja puolen kuukauden pituinen harjoittelu Kalliossa. Ensi keväänä puolestaan käynnistyy ensihoitoharjoittelu.

Grubianov kertoo auton purkamisen sujuneen hyvin.

-?Tätä on harjoiteltu koulussakin. Kesän aikana olen päässyt harjoittelemaan esimerkiksi köysipelastusta. Ihan normiduunia täällä pääsee tekemään.

Pelastuskomentaja Pitkänen valitteli asemalla, että nuoret eivät enää löydä pelastusalalle entiseen malliin. Mikä Grubianovin houkutteli pelastustehtäviin?

-?Tiesin skidistä asti, että päädyn tälle alalle. Ihmisten auttaminen on lähellä sydäntä, Grubianov vastaa ja jatkaa purkamaan autoa, jonka sisällä voisi tositilanteessa olla apua tarvitseva ihminen.