Itsetuhoista Anniinaa, 23, hoidettiin psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Äiti ajatteli, että siellä hänen tyttärensä on turvassa. Mutta Anniina kuoli, ja sen jälkeen hoitojaksosta alkoi paljastua järkyttäviä asioita.

Ruutupaperille on kirjattu päivämääriä kuulakärkikynällä. Ensimmäinen on 27.9.2021, viimeinen 20.10.2021.

Näiden päivien aikana Anniina, 23, yritti kuusi kertaa itsemurhaa Helsingin kaupungin psykiatrisen sairaalan (Auroran sairaala) suljetulla osastolla.

Seitsemännellä kerralla hänet kiidätettiin Meilahden sairaalaan tehohoitoon. Kolme päivää myöhemmin hän menehtyi.

Anniinan omaiset saivat tietää kaiken itsemurhayrityksistä vasta tämän kuoleman jälkeen. Silloin äiti tilasi tyttärensä hoitoa koskevat asiakirjat potilasvahinkoilmoitusta varten.

Ne olivat järkyttävää luettavaa. Kävi ilmi, että Anniina käytti itsensä vahingoittamiseen joka kerta samaa esinettä. Se kuului hänen huoneensa välineistöön, mutta sitä ei toistuvista itsemurhayrityksistä huolimatta otettu sieltä pois.

Sillä Anniina lopulta tappoi itsensä.

Kyseessä on arkinen esine, ei esimerkiksi teräase. Ilta-Sanomat ei avaa itsemurhan tekotapaa tarkemmin, sillä tutkimusten mukaan sen yksityiskohtainen kuvailu voi innoittaa itsetuhoisia ihmisiä jäljittelyyn. Myös tähän juttuun haastateltu asiantuntija suositteli, ettei tekotapaa tai -välinettä kerrottaisi julkisuuteen.

Fakta

Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia, apua on saatavilla.

Jos tilanne on hengenvaarallinen, soita 112. Voit myös hakeutua suoraan paikkakuntasi terveyskeskukseen tai päivystykseen.

Mieli ry:n kriisipuhelin palvelee ympäri vuorokauden numerossa 09?2525 0111.

Nuorille suunnattu Sekaisin-chat päivystää ma-pe klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24.

Tukinet.net -sivustolla voi osallistua ryhmächatteihin tai kahdenkeskisiin chatteihin ja saada henkilökohtaisen tukihenkilön.

Voit varata ajan oman alueesi kriisikeskukseen tai etävastaanotolle, jos tarvitset keskusteluapua vaikeassa elämäntilanteessa. Kriisikeskusten yhteystietoja löytyy esimerkiksi mieli.fi-sivuston kautta.

Kun Anniinan kuolemaa edeltävät tapahtumat selvisivät Anniinan omaisille, he olivat tyrmistyneitä. Miksi tekovälinettä ei ollut poistettu huoneesta?

- Miksi mitään ei tehty heti sen ensimmäisen yrityksen jälkeen? Anniinan sisko kysyy.

Tätä kysymystä äiti ja sisko toistivat useaan otteeseen potilaskuoleman jälkeen pidetyissä palavereissa.

Anniinan sisko työskentelee itsekin hoitoalalla, eikä hän voi ymmärtää, miksei tilanteeseen reagoitu. Itsensä vahingoittamiseen soveltuvia esineitä säilytetään yleisesti psykiatrisilla osastoilla lukkojen takana. Potilaat eivät pääse omin päin hakemaan esimerkiksi metallisia ruokailuvälineitä.

Miksi Anniinan huoneeseen jätettiin ilmeinen turvallisuusriski?

Sairaalan vastauksessa asiaa perusteltiin esimerkiksi hygieniasyillä ja byrokratialla: välineiden vaihtaminen toisenlaisiin olisi pitänyt hyväksyttää laitoshuollon johdon kautta.

Kyynel vierähtää poskelle, kun Anniinan äiti miettii ääneen, mikä on ihmiselämän hinta.

- Eikö ymmärretä, että nämä ihmiset ovat joidenkin tyttäriä ja poikia, sisaruksia, lapsia, äitejä ja isiä?

Anniina oli aurinkoinen lapsi. Äiti kertoo, että pienenä hän usein ilmeili ja hassutteli kameralle. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Anniinan ja hänen äitinsä suhde oli läheinen. Anniina oli kolmilapsisen perheen kuopus. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Omaisten mukaan Anniinan itsemurhayritykset olivat nopeasti ohimeneviä impulsseja, eivät pitkään suunniteltuja tekoja.

Itsetuhoinen jakso oli ollut intensiivinen, mutta ei vielä kovin pitkä. Se alkoi keväällä 2020, koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitustoimien voimistuessa Suomessa. Silloin omaiset saivat ensi kertaa tietää, että Anniina oli yrittänyt itsemurhaa.

- Anniina kertoi itse, missä on ja mitä on ottanut. Aina hän soitti jollekulle.

Masennusoireet olivat alkaneet jo nuorena. Kun Anniina eristäytyi kotiin, äiti haki apua nuorisopsykiatrialta.

Tilanne muuttui vaikeammaksi täysi-ikäistymisen jälkeen. Hyviä jaksoja seurasivat huonot.

Anniinalla epäiltiin myös epävakaata persoonallisuushäiriötä. Olotila saattoi vaihdella nopeasti. Äiti tiesi, että kaikkein huonoin se oli iltaisin.

Lukiessaan potilasasiakirjoista tarinaa tyttärensä kuolemaa edeltävistä tapahtumista äiti joutui itse soittamaan kriisipuhelimeen. Niin voimakkaana tunteet vyöryivät hänen lävitseen. Miksi näin piti käydä hänen tyttärelleen?

Päivällä, ennen viimeistä itsemurhayritystään, Anniina oli jutellut omahoitajansa kanssa kynsilakoista.

- Luulisi, että psykiatrisella osastolla tiedettäisiin, miten nämä hommat menevät. Vaikka päivällä olet ollut ok, illan mittaan olo usein huononee.

Anniinan masennusoireet alkoivat jo nuoruudessa. Hänellä ei ollut läheisiä ystäviä. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Tämä kuva on otettu hoitopaikan ulkopuolella, kun äiti oli tapaamassa Anniinaa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Anniina asui osastojaksojen välissä äitinsä luona. Vuonna 2020 jaksoja oli useita.

Vuodenvaihteessa tytär kertoi äidilleen, että tapaamiset psykiatrisella poliklinikalla on lopetettu. Äiti hämmästyi.

- Ihanko oikeasti, nyt tapaamisia ei enää ole? hän kysyi.

Kun myös lääkkeet loppuivat, hän soitti terveysasemalle.

- Sieltä sanottiin tietysti, että emme saa kertoa mitään, koska Anniina on täysi-ikäinen.

Äiti sanoi, ettei heidän tarvitse kertoa mitään. Hän pyysi vain, että hoitajat tarkistaisivat reseptin. Onko se varmasti mennyt eteenpäin, koska Anniina ei ollut sitä saanut?

Lopulta äidin kertoman mukaan selvisi, että resepti oli hukkunut tietojärjestelmävaihdoksessa.

Samaan aikaan Anniinan vointi romahti. Hän ei enää jaksanut pestä hiuksiaan tai hampaitaan.

Äiti soitti uudelleen terveysasemalle. Miten tytär jaksaisi hoitaa lääkeasioitaan, kun ei pysty edes nousemaan sängystä?

- Pyysin, että he tarkistaisivat, onko tämä asia mennyt eteenpäin. Resepti on saatava.

Anniina sai lääkkeet, äidin mukaan vasta pitkän jankuttamisen jälkeen.

Anniina ja hänen isosiskonsa leikkivät paljon yhdessä lapsina. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Anniina ja hänen isosiskonsa olivat läheisiä. Heillä oli vain kaksi vuotta ikäeroa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Keväällä 2021 uusia hoitojaksoja osastolla ei enää tullut. Äidin huoli hiipui, ja tilalle tuli toivo.

Anniina opiskeli sisustusalan artesaaniksi samassa koulussa, johon hänkin pääsi. Opinnot etenivät hienosti.

Kesällä äiti ja tytär maalasivat yhdessä mökin seiniä ja kävivät Ikeassa. He tekivät kaikkea sitä, minkä koronapandemia oli pistänyt tauolle.

Anniina oli taitava käsistään. Kuvassa hän maalaa mökillä koriste-esineitä kotiinsa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Syksyllä he kulkivat bussilla yhtä matkaa kouluun.

Siskontyttären syntymäpäiväjuhlissa Anniina oli kuitenkin tavallista vaisumpi.

Maanantaina äiti istui bussissa yksin ja sai itkuisen puhelun.

- Hän itki ihan valtavasti ja sanoi, ettei jaksa enää.

Äiti yritti pitää puhelua auki ja kontaktia Anniinaan niin pitkään, että apu ehtii paikalle.

Päivystyksessä vierähti tunteja. Anniinasta tehtiin pakkohoitopäätös itsetuhoisuuden vuoksi. Kun ambulanssi tuli hakemaan, Anniina halusi, että äiti lähtee pois.

- Hän ei halunnut lähteä sairaalaan, eikä hän halunnut, että näen, kun poliisit vievät hänet.

Tällä kertaa ensimmäinen jakso suljetulla osastolla kesti muutaman viikon. Sitten Anniina kotiutettiin - ja vietiin seuraavana päivänä sairaalaan ja sieltä takaisin suljetulle osastolle.

Äidille ja siskolle selvisi vasta Anniinan kuoleman jälkeen, että ensimmäiset itsemurhayritykset osastolla olivat tapahtuneet jo ennen kotiuttamista.

Osastolta äiti ei saanut tietoa tyttärensä voinnista. Anniina oli suutuspäissään kieltänyt, ettei äidille saa kertoa mitään.

Hätääntyneelle äidille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin soittaa hoitajille ja pyytää: pitäkää silmät auki.

Anniina oli lähettänyt poikaystävälleen viestin, jossa hän kertoi impulssien itsemurhaan olevan voimakkaita.

Äidin mukaan Anniinan vointi aaltoili voimakkaasti. Välillä oli parempia jaksoja, välillä huonompia. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Vaikka impulssit olivat voimakkaita, äiti näki tyttärestään koko ajan myös toisen puolen. Toisella osastojaksolla he kävivät yhdessä ulkoilemassa. Kun he menivät kauppakeskukseen shoppailemaan, tytär osti uusia vaatteita. Äiti kävi hakemassa valtakirjalla hänelle nettikirpputoriostoksia.

Tämä kaikki tuntuu jälkikäteen ristiriitaiselta. Hänestä Anniinan itsemurha olisi voitu estää.

- Jos väitetään, että oli selvää, että näin tulee käymään, minä en ollenkaan ajattele niin.

- Kyse oli impulsseista, jotka voivat kestää muutaman minuutin ja mennä sitten ohi. Se ei tarkoita, että olisi päivänselvää, että hän kuolee.

Anniina oli taitava käsistään ja myös maalasi teoksia, joista monissa toistuivat tummat värit ja täysikuu. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Äidin ja siskon mielestä Anniinan tapauksessa toimittiin virheellisesti, kun huoneesta ei poistettu tarvikkeita, joilla hän toistuvasti vahingoitti itseään. He ovat kannelleet tapahtuneesta Valviraan ja Potilasvakuutuskeskukseen (PVK).

Valvira päätyi antamaan Helsingin kaupungille muistutuksen, jonka johdosta Anniinan itsemurhan tekovälineitä ei enää löydy sen Auroran sairaalan osaston tiloista, missä Anniina oli.

Myös muilla osastoilla voidaan riskiarvion mukaan tarvittaessa poistaa välineet potilashuoneesta. Asian vahvistaa Ilta-Sanomille Helsingin psykiatria- ja päihdepalvelujen johtaja Mikko Tamminen.

PVK:n mukaan potilasvahinkoa ei tapahtunut, mutta omaiset ovat valittaneet päätöksestä.

Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden johtaja Mikko Tamminen kertoo Ilta-Sanomille, että kaupunki on saanut Valviralta muistutuksen tässä jutussa käsiteltyyn asiaan liittyen.

- Tietosuojan vuoksi en voi asiasta muuta todeta, hän kirjoittaa sähköpostitse.

Tammisen mukaan osastohoidon aikana tapahtuu vakavia itsemurhayrityksiä säännöllisesti, koska akuutti- ja mielialaosastoilla hoidetaan vaikeimmista mielialahäiriöistä kärsiviä potilaita.

- Myös itseä vahingoittava käytös ilman varsinaista kuoleman toivetta on tavallista, hän kertoo.

Tammisen mukaan psykiatrisilla osastoilla pyritään minimoimaan kaikki itsensä vahingoittamiseen sopivat välineet sekä sairaalan omassa kalustossa että potilaiden omissa tavaroissa.

- Auroran sairaalassa on 14 psykiatrista osastoa ja niissä 175 potilaspaikkaa. Itsemurhia sairaalahoitojakson aikana tapahtuu varsin harvoin, joinakin vuosina ei yhtään, viime vuosien suurin määrä on ollut kaksi, Tamminen kertoo.

Miten henkilökuntaa on ohjeistettu toimimaan, jos itsemurhassa tai sen yrityksessä käytetty väline on kuulunut huoneen kalustoon tai välineistöön?

- Kun itsen vahingoittamista tapahtuu, käytetyt välineet poistetaan ja potilaan hoitoa ja valvontaa tiivistetään.

- Nykyisiä osastotiloja ei voida rakentaa siten, että mitään keinoa toteuttaa itsemurhaa ei olisi, koska tällöin pitäisi tiloista karsia pois kaikki yksityisyys, viihtyisyys ja käytännön toimivuus, Tamminen kirjoittaa.

Miksi yhden ihmisen piti kuolla ennen kuin muutos tapahtui? Sitä omaiset ovat joutuneet miettimään.

He olisivat yrittäneet puuttua asiaan jo Anniinan eläessä - jos he olisivat tienneet. Mutta yksityiskohdat itsemurhayrityksistä ja niiden määrästä selvisivät äidille ja siskolle liian myöhään.

- Jos olisimme tienneet. Jos olisimme voineet tehdä jotain, äiti pohtii yhä.

Äiti muistelee, miten helpottunut hän oli silloin, kun Anniina vietiin suljetulle osastolle.

- Ajattelin, että nyt hän on turvassa.

Nykyään hän ajattelee, että ehkä näin ei olisi tapahtunut, jos Anniina olisi ollut kotona. Tällöin Anniina olisi voinut impulssien vallatessa mielen lähteä vaikka kävelylle tai juoda kännit.

- Kaikki vaihtoehdot olisivat olleet parempia kuin se, että käy näin.

Anniinan äiti halusi tyttären lähelleen muistotatuoinnin muodossa. Hän löysi myös Anniinan lempivärin mukaisen lilan rannekkeen, jossa lukee "Spread your wings", eli "Levitä siipesi". Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Anniinan perhe luuli, että hän olisi suljetulla osastolla turvassa. Nyt he miettivät, mihin suuntaan psykiatrinen hoito Suomessa oikein on menossa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Vaikka Auroran sairaalassa Anniinan kohtalo johti jo konkreettiseen muutokseen, äiti ja sisko haluavat jatkaa taistelua.

- Emme halua mitään korvauksia, vaan anteeksipyynnön. Että myönnettäisiin, että tässä on mokattu.

Kaiken tapahtuneen jälkeen he ovat miettineet, voiko psykiatriseen hoitoon enää Suomessa luottaa. Anniinan osastojaksojen aikana henkilökunta vaihtui heidän mukaansa tiuhaan, opiskelijoita ja harjoittelijoita oli paljon.

Äiti nostelee muovitaskusta esiin värityskuvia. Hoitaja tulosti niitä Anniinalle, koska osastolla ei ollut mitään tekemistä.

- Miksi ei mietitty, mikä oikeasti voisi auttaa Anniinaa? Miksei voitu tehdä lähetettä psykoterapiaan tai ryhmätoimintaan? sisko miettii.

Anniina oli äitinsä kanssa läheinen. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Anniinan äiti kävi katsomassa tytärtään lähes joka päivä, kun tämä oli suljetulla osastolla. Nyt äiti käy tyttärensä haudalla kaksi kertaa viikossa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Omaiset peräänkuuluttavat yhteiskunnallista keskustelua itsemurhien ehkäisystä ja psykiatristen hoitopaikkojen tilanteesta.

- Anniinaa ei pystytty hoidossa suojelemaan häneltä itseltään, sisko sanoo.

- Ajattelin aina, että suljettu osasto olisi paikka, jossa Anniina olisi turvassa. Mutta tilanne olikin toisinpäin, äiti sanoo.

Sitten hän jatkaa.

- Anniinaa en saa takaisin, mutta haluaisin, ettei näin käy enää kenellekään muulle. Siksi jatkan taistelua.

He kokevat, että omaisia ei osattu kuoleman jälkeen kohdata psykiatrisessa sairaalassa kunnioittavasti.

- Miten näitä asioita sitten viedään eteenpäin? sisko kysyy.

- En olisi ikinä uskonut, että Suomessa tällaista annetaan tapahtua, äiti sanoo.

Lue lisää: Järkyttävä totuus Nino Hermaksen, 43, kuolemasta paljastui vasta ruumiin­avauksessa - oireet sivuutettiin mielen­terveys­ongelmina

Anniina ei ole yksittäistapaus.

Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) selvitti syksyllä 2021 Moision psykiatrisessa sairaalassa Mikkelissä tapahtuneita itsemurhia. Niitä kertyi alle kuukauden sisällä kolme.

- Näitä itsemurhia osastoillakin on nyt valitettavasti tullut lisääntyvästi esiin, THL:n tutkija, ylilääkäri Outi Linnaranta vahvistaa.

Hän arvelee, että osittain kyse voi olla tilasuunnittelusta. Joissakin uusissa sairaaloissa esimerkiksi valvontajärjestelmistä on säästetty. Toisaalta psykiatristen osastopaikkojen ruuhkat saattavat aiheuttaa potilaiden liian aikaista kotiuttamista.

- Sairaalajakso on usein niin lyhyt, että siitä voi tulla potilaalle ahdistus, jos hän kokee, ettei pärjää avohoidossa.

Jos osastolla on pulaa osaavasta henkilökunnasta, itsemurhien riski kasvaa. Tämä käy ilmi myös Otkesin raportista. Siinä todetaan, että pula psykiatrian erikoislääkäreistä on johtanut tilanteeseen, jossa vaikeasti sairaiden potilaiden hoitoon osallistuu enenevissä määrin vasta opiskeluvaiheessa olevia, tulevia lääkäreitä.

- Akuuttipsykiatria on ihan oma osaamisalueensa: miten tilanne rauhoitetaan ja saadaan vaikea sietämätön ahdistus ja unettomuus helpottamaan. Jos ei ole psykiatrista kokemusta, osaamista tai koulutusta, sitten enemmän ajatellaan, että "seinät hoitavat", Linnaranta sanoo.

Otkesin raportissa huomautetaan myös, ettei Suomessa ole tarkkaa kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtuneista itsemurhayrityksistä ja itsemurhista. Niiden tutkinta ei ole systemaattista, eikä niistä kerätä kattavaa tilastotietoa. Näin ollen myös hyvät käytännöt ja kehitystoimenpiteet itsemurhien ehkäisyssä jäävät helposti vain pienen piirin tietoon.

THL kehittää parhaillaan reaaliaikaista seurantaa, jonka avulla voitaisiin nopeasti reagoida, jos havaitaan kasvua itsemurhissa esimerkiksi tietyissä ryhmissä tai tietyillä alueilla. Tähän asti tiedot itsemurhista on kerätty kerran vuodessa.

Jos psykiatrisilla osastoilla on ongelmia, on niitä myös avohoidon puolella. Se ylikuormittuu, kun Linnarannan mukaan psykiatriset sairaalapaikat eivät tällä hetkellä Suomessa yksinkertaisesti riitä vastaamaan hoidon tarpeeseen.

Paikkoja on viime vuosina vähennetty Linnarannan mielestä huolestuttavalla tavalla. Vanhoja remontin tarpeessa olleita sairaaloita on lopetettu useilla paikkakunnilla.

- Uudet sairaalat on rakennettu kalliille tonttimaalle, eivätkä rahat ole riittäneetkään siihen, että olisi tehty entinen määrä sairaalapaikkoja. Paikkoja on osittain hallitsemattomasti vähennetty, Linnaranta kritisoi.

Pahimmillaan tilanne voi johtaa paikallisesti jopa itsemurhien lisääntymiseen.

- Eri puolilta maailmaa on raportoitu, että kun sairaalapaikat vähenevät, psykoosipotilaiden itsemurhat ovat lisääntyneet.

Osastoja on jouduttu sulkemaan myös henkilöstöpulan vuoksi. Näitä tilanteita tulee Linnarannan mukaan erityisesti kesäisin.

Työ psykiatrialla on Linnarannan mukaan parhaimmillaan mielekästä, mutta työntekijöiden kasvava eettinen stressi on johtanut siihen, että moni kokenut ja sitoutunut työntekijä vaihtaa alaa.

- Osastolla voi olla niin paljon potilaita, että työtä ei ole mahdollista tehdä laadukkaasti. Kun tällainen jatkuu pitkään, osaaviakin työntekijöitä lähtee pois.

Kokeneiden työntekijöiden osaamista tarvittaisiin esimerkiksi väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyssä. Jos suurin osa työntekijöistä on kokemattomia keikkatyöntekijöitä, tiimityö ei välttämättä onnistu parhaalla mahdollisella tavalla.

- Kun jatkuvaa työssä koettua väkivallan uhkaa on, on ymmärrettävää, että ihmiset siirtyvät muualle töihin.

Anniinan muistopöydällä on kuva hortensioista. Ne olivat hänen lempikukkiaan. Kaktus on Anniinan kotoa ja sydämet hänen tekemiään. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Vaikka psykiatrisen hoidon ongelmista on uutisoitu laajasti, myös kehitystä tapahtuu. Esimerkiksi Jyväskylässä ja Oulussa perustettiin uudet nuorten yksiköt, jotta pystytään vastaamaan lisääntyneeseen hoitotarpeeseen.

- Tämä on positiivista reagointia päättäjiltä, Linnaranta sanoo.

Tosin syy uusien yksiköiden perustamiseen on huolestuttava.

- Jostain syystä koronapandemian aikana nuorten syömishäiriöt lisääntyivät ja vaikeutuivat. Se on lisännyt tarvetta nuorten intensiivihoidolle.

Uusien yksiköiden avaamisen lisäksi myös avohoidon hoitokeinot ovat kehittyneet.

- On koulutettu tuhansia lyhytinterventioiden osaajia ihan perustasolle. Nuoret saavat suuressa osassa Suomea jo kouluterveydenhuollosta apua keskimäärin kolmessa viikossa. Näistä ei niin paljon ole uutisoitu, Linnaranta sanoo.

Hän painottaa, että apua saa yhä ja sitä pitää hakea. Lisäksi hän toivoo, että uusilla hyvinvointialueilla käytäisiin tarkkaan läpi, paljonko eri kunnista löytyy sairaalapaikkoja.

- Nyt on tuhannen taalan paikka tehdä korjausliikkeitä potilaslähtöisesti ja varmistaa, että palvelut ovat riittävät vakavimmin sairaille psykiatrisille potilaille.

Aina kyse ei ole resurssipulasta, vaan huonosta tiedonkulusta. Tähän myös Otkes kiinnitti huomiota raportissaan.

Mikkelissä yhden potilaan tapaus oli jäänyt pimentoon, koska sitä ei ollut kirjattu riskitiedoksi. Se löytyi vasta, kun potilas oli toteuttanut itsemurha-aikeensa siten kuin oli aiemmin hoitajalle kertonut.

Tiedetäänkö muun Suomen psykiatrisissa sairaaloissa, mikä koitui Anniinan kohtaloksi?

Anniinan omaiset eivät esiinny jutussa omilla nimillään yksityisyytensä suojaamiseksi.