Monsterin johtamat naiset saivat osakseen pilkkaa ja vähättelyä - sitten kaikki muuttui ja Poppista tuli supertähti

Ilta Sanoma

Alexandra Poppia kuunnellaan kentällä ja sen ulkopuolella. Kuva: Getty Images

Saksan johtohahmo MM-kisoissa on mentaliteettimonsteri ja pääpallospesialisti, supertähdeksi äkkiarvaamatta noussut Alexandra Popp, joka ei koskaan edes tähdännyt naisfutiksen huipulle.

Krefeld

Hänen silmänsä siristyvät tiukaksi, päättäväiseksi viivaksi. Vaaleat hiukset on sidottu kiinni takaraivolle, lihaksikkat jalat iskeytyvät viheriöön kuin lyödäkseen rytmin taistelutantereeseen.

Tämä on Alexandra Poppin valtakunta. Hänen stadioninsa, hänen pelinsä, hänen tahtonsa.

Kun pallo vierähtää liikkeelle Melbournen Rectangular-stadionilla maanantaina 24. heinäkuuta ja Saksa kohtaa MM-kisojen ensimmäisessä ottelussaan Marokon, Popp aikoo jälleen kerran ottaa tapahtumat haltuunsa.

32-vuotias saksalaiskapteeni on johtohahmo, läpikotaisin. Hän on paitsi MM-kisojen suosikkeihin kuuluvan Saksan pelillinen ja henkinen johtaja, myös yksi koko lajin vaikutusvaltaisimmista tähdistä. Hänen sanansa painaa kentän ulkopuolella. Ja Down Underin MM-näyttämöllä hänen nappulakenkiensä sekä otsaluunsa odotetaan iskevän ahkerasti palloa verkkoon.

Kaikki on nyt katettu valmiiksi Poppin lautaselle. Suosio, innostus, odotukset, tilaisuus nousta kuolemattomaksi jalkapallolegendaksi.

Vaikka Saksan naiset ovat voittaneet kahdesti maailmanmestaruuden ja vaikka maa on tuottanut lajille historian kuluessa todellisia poikkeusosaajia kuten Birgit Prinzin, Inka Gringsin ja Dzsenifer Maroszanin, silti koskaan, niemals, saksalainen naispelaaja ei ole yltänyt kotimaassaan yhtä tunnetuksi ja rakastetuksi supertähdeksi kuin Popp viimeisen vuoden aikana.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 29/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Voisi olettaa, että Poppin harteita painaisi jalkapallohullun, voittamista rakastavan kansan menestyksen kaipuu, varsinkin kun kyseessä ovat konkarihyökkääjän todennäköisesti viimeiset MM-kisat, viimeinen tilaisuus yltää maailmanmestariksi.

Silti Popp heilauttaa keveästi olkapäitään lehdistöhuoneessa Wolfsburgin stadionilla:

-?En tunne paineita. En ajattele, että minun täytyy. Tunnen itseni. Mitä rennommin pelaan, sitä paremmin pelaan. Ja haluan vain voittaa. Haluan tukea joukkuettani mentaliteetillani, itseluottamuksellani, osaamisellani. Haluan osoittaa heti, että tämä ottelu on meidän, Popp kertoo Urheilulehden erikoishaastattelussa.

Haastattelu tehtiin videoyhteydellä ryhmähaastattelutilaisuudessa, jonka Poppin seura Wolfsburg järjesti toukokuun lopussa saatuaan medialta aivan liikaa haastattelupyyntöjä tähdelleen.

Tietokoneruudun välitykselläkin käy nopeasti ilmi, että Popp osaa esiintyä erittäin ammattimaisesti. Hän vastaa joka kysymykseen harkiten ja kliseitä vältellen, saa aikaan rennon, helposti lähestyttävän tunnelman aitoudellaan ja kyvyllään nauraa itselleen.

Alexandra Popp pallossa MM-kisojen ottelussa Saksa-Marokko. Kuva: Zumapress / MVPhotos

Yhtäältä Popp on ollut julkisuudessa jo teinistä alkaen, sillä vain 17-vuotiaana hän pelasi jo naisten Bundesliigaa ja 20-vuotiaana ensimmäiset MM-kisansa, Saksan kotikisat 2011.

Toisaalta hän on kuitenkin todellinen noviisi julkisuuden ahnaassa valokeilassa, sillä vuosikausien ajan Popp sai kaikkien muiden naispelaajien kera elää Saksassa kansallislajin hämärässä, kolkossa marginaalissa.

Konservatiivisessa maassa ei pitkään arvostettu naisten jalkapalloilua, kunnes yhtäkkiä viime kesänä miljoonat saksalaiset kerääntyivät televisioiden ääreen pitämään peukkuja EM-kisoissa menestyvälle maajoukkueelleen ja erityisesti sen maalitykille Poppille.

Syntyi hypetys, ilmiö ja sensaatiomainen katsojaennätys, kun 18 miljoonaa saksalaista katsoi elokuista naisten EM-finaalia, joka sai näin suuremman yleisön kuin Leo Messin ja Kylian Mbappén tähdittämä miesten MM-loppuottelu puoli vuotta myöhemmin.

Popp iski kuusi maalia EM-kisoissa - ja äkkiä hän oli supertähti.

-?Tunnettavuuteni ja myös arvostus ovat nousseet valtavasti. Ennen pystyin elämään yksityiselämääni täysin vapaasti, mutta nyt minut tunnistetaan joka paikassa. Muutos oli niin nopea. Sanoisin, että olen jo tottunut siihen, mutta on silti kummallista, kun olen vaikkapa musikaalia katsomassa eivätkä kamerat ota kuvia lavalle päin vaan minua kohti, Popp naurahtaa.

Miksi juuri hän on valikoitunut Saksassa koko lajin keskipisteeksi, siihen lienee useita syitä.

-?En tiedä, miksi juuri minä. Ehkä koska pelaajista, jotka tekevät maaleja, puhutaan usein enemmän. Ja ehkä myös tarinani oli yksi tekijä, se että olin pahasti loukkaantuneena ennen EM-kisoja, pääsin viime tipassa mukaan. Olen myös kapteeni ja avaan suuni monista teemoista.

- Sain Kicker-lehdeltä Vuoden persoona -palkinnon, joten varmaan myös luonteeni on yksi tekijä. En esitä mitään, olen vain oma itseni. Otan nyt huomion vastaan ja nautin siitä myös, kieltämättä, vaikka samalla kyllä toivoisin, että myös muut pelaajat huomataan. Nuoremmat pelaajat varsinkin, koska he ovat tulevaisuus, Popp vastaa.

Alexandra Popp seurajoukkueensa Wolfsburgin riveissä Arsenalia vastaan. Kuva: ANP / Getty Images

Niin. Maalit, taistelijaluonne, johtajuus, moraalinen selkäranka, autenttisuus. Poppilla on kaikkea, mitä tähdet tarvitsevat.

Aluksi Popp ei kuitenkaan tähdännyt tähteyteen, ei itse asiassa oikein mihinkään. Pieni Alex vain rakasti pallon potkimista.

Hän syntyi keväällä 1991 jalkapallohullun Ruhrin alueen reunamilla Silcheden kylän maalaismaisemissa.

Hänen vanhempansa olivat urheilullisia. Isoveli oli intohimoinen Borussia Dortmundin fani, jonka kanssa pieni Alex potki palloa ja hakkasi intohimoisesti Fifa-videopeliä.

Hän aloitti jo pikkutyttönä pelaamisen kylän omassa seurassa poikien kanssa ilman sen kummempaa tavoitteellisuutta.

Popp on useissa haastatteluissa sanonut, ettei hän ajatellut lapsena ja nuorena pelaavansa tyttöfutista, ylipäätään kilpailevansa tyttöjen kanssa.

Hän pelasi aina poikien kanssa ja oli niin sisäistänyt konservatiivisen, maskuliinisen jalkapallokulttuurin ajattelutavan, että kun hänen piti 14-vuotiaana siirtyä tyttöjen joukkueeseen, hän halusi mieluummin lopettaa koko lajin.

Hänen mielikuvissaan muut tytöt eivät osanneet pelata kunnolla, mutta kun hän lopulta suostui menemään tyttötiimin harjoituksiin, peli maistuikin.

Popp ja Saksan joukkue juhlimassa maalia MM-kisojen ottelussa Marokkoa vastaan. Kuva: Reuters

-?Lapsena en unelmoinut MM-kisoista tai suurista finaaleista, halusin vain pelata jalkapalloa. Ei minulla ollut mitään ideaa, mihin matka johtaisi. Tiesin kyllä, etten koskaan pelaisi miesten Bundesliigaa, mutten osannut myöskään unelmoida naisten maajoukkueesta tai naisten liigasta.

- Oikeastaan vasta 17-vuotiaana valmentaja suunnilleen asetti tavoitteet suuhuni ja sitten pelasinkin pian jo ensimmäiset aikuisten MM-kisat. Sitä hienompaa, että voin nyt olla tässä asemassa ja pelata arvokisoissa Saksan paidassa sekä seurajoukkueessani isoissa finaaleissa, Popp sanoo.

Popp erottui jo 15-vuotiaana edukseen rohkean, jokaiseen palloon heittäytyvän taistelutahtonsa, maaliahneutensa ja periksiantamattomuutensa ansiosta.

17-vuotiaana hän kieltäytyi Olympique Lyonin houkuttelevasta tarjouksesta ja siirtyi sen sijaan Ruhrin alueen läntiselle laidalle, Bundesliigaa pelaavaan FCR Duisburgiin sekä tunnettuun urheilukouluun Berger Feldiin, jossa Schalken lahjakkuudet kävivät koulua ja treenasivat.

Popp oli koulun ensimmäinen naispuolinen oppilas ja treenasi päivittäin muun muassa Joel Matipin kanssa.

Nämä vuodet aikuisuuden kynnyksellä muokkasivat Poppia persoonana ja pelaajana. Hän oppi tekemään läpimurron kivikovassa kilpailussa fyysisesti vahvempien ja nopeampien teinipoikien kanssa.

Hän oppi myös selviämään koulun kokeista, joita hän teki bussissa pelimatkoilla nykyisen maajoukkueluotsin ja silloisen Duisburg-valmentajan Martina Voss-Tecklenburgin toimiessa koevalvojana.

Kaikista tärkein oppi tuli kuitenkin kotoa.

Poppin vanhemmat ajautuivat konkurssiin. Perhe joutui kituuttamaan parin vuoden ajan hyvin vähällä, selviytymään yhdessä kriisistä. Poppin laihat maajoukkuekorvaukset olivat näinä vuosina arvokas lisä perheen kassaan.

Kuka?

Kuva: AFP / Lehtikuva

Syntynyt: 6.4.1991 Witten, Saksa

Pituus ja paino: 174 cm / 75 kg

Lempinimi: Poppi

Pelipaikka: Hyökkääjä, keskikenttä

Maaottelut: 128 maaottelua, 62 maalia

Saavutukset: Kaksi CL-voittoa, yksi Uefa Women's Cup -voitto, 7 Saksan mestaruutta ja 12 cup-voittoa, olympiakulta, U20 MM, U17 EM, kahdesti Saksan vuoden jalkapalloilija.

Muuta: Asuu Wolfsburgissa poikaystävänsä Patrickin kanssa, rentoutuu kävelyttämällä koiraansa. Koulutukseltaan eläintarhan eläinhoitaja.

Jo uransa varhaisessa vaiheessa Popp keräsi pokaaleita lähes joka kevät.

Nuori, kunnianhimoinen ja pääpelitaidoillaan loistava hyökkääjä voitti alle 17-vuotiaiden EM-kultaa vuonna 2008 ja alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden 2010.

Häntä on kuvattu "monsteriksi maalin edustalla". Hänellä onkin keskushyökkääjälle tarvittava taito irrottautua vastustajan puolustajista juuri oikealla hetkellä maalin edessä. Ja saada askeleen etu keskityspalloon, johon hän pomppaa loistavalla ajoituksellaan ja järkähtämättömällä päättäväisyydellään.

Poppin vahvuuksiin kuului alusta asti paitsi hyökkäystaito, myös ehdoton halu ja armoton asenne puolustamiseen.

Hän ravaa useasti pelissä alas hyökkääjän tontiltaan ja heittäytyy peittämään laukausta tai katkomaan syötön. Hän voi tarvittaessa pelata myös puolustavana keskikenttäpelaajana, kymppinä tai vaikkapa laitapakkina, mikä tekee hänestä vielä arvokkaamman joukkueelleen.

Voss-Tecklenburg kehuikin taannoin Kickerissä, ettei ole ikinä nähnyt Poppin pelaavan ottelua, jossa tämä ei olisi heittäytynyt nurmen pintaan.

Maajoukkuekoutsin Voss-Tecklenburgin ja kapteenin Poppin side ulottuu kauas, aina varhaisiin vuosiin Duisburgissä ja nuoren hyökkääjän uran alkuun saakka, jonka kruunu oli Mestarien liigan edeltäjäkilpailun Uefa Women's cupin voitto vuonna 2009.

Alexandra Popp ja Saksan päävalmentaja Martina Voss-Tecklenburg kättelivät MM-kisojen Saksa-Marokko-ottelun jälkeen. Kuva: Reuters

Uransa suurimman kevään Popp pelasi kuitenkin neljä vuotta myöhemmin.

Hän oli juuri siirtynyt keskiseen Saksaan, Volkswagenin tehtaan seuraan Wolfsburgiin, joka alkoi juuri panostaa tosissaan naisjalkapalloiluun. Vihreäpaidat voittivat keväällä 2013 ensin Bundesliigan, sitten Saksan cup-mestaruuden ja lopulta vieläpä Mestarien liigan, kun finaalissa kaatui ennakkosuosikki Lyon.

-?Muistan hyvin sen loppuottelun. Olin ollut loukkaantuneena ja jouduin melkein kylmiltä jaloilta peliin, vieläpä vasemman puolustajan paikalle. Me heittäydyimme täysillä siihen peliin, kirjaimellisesti, ja meillä oli otteluonnea, sillä saimme ratkaisevan rankkarin. Se oli ensimmäinen Mestarien liiga -titteli Wolsburgille, olimme täysin altavastaaja. Menen yhä kananlihalle, kun ajattelen sitä, Popp muistelee.

Sittemmin, viimeisen vuosikymmenen aikana autokaupungissa on totuttu titteleihin. Wolfsburg on noussut Euroopan ykkösosoitteiden joukkoon ja Popp on ollut tärkeä tekijä vihreiden menestystarinassa. Palkintokaappiin on kertynyt vielä kuusi Saksan mestaruutta, yhdeksän cup-voittoa ja Mestarien liigan pokaali keväältä 2014.

- Olen ollut Wolfsburgissa nyt jo kymmenen vuotta. Olemme aina kärjessä joka kilpailussa. Seurasta on tullut vuosi vuodelta ammattimaisempi. Minusta tuntuu, että pelaamme aina parhaiten kovan paineen alla, joten nälkä menestyä on meidän vahvuutemme, Popp kertoo.

Alexandra Poppin ei ole tarvinnut käydä enää töissä eläintarhassa. Kuva: DeFodi Images / Getty Images

Nälkä on kova - mutta harvoin kuitenkaan tyydytetty viime vuosina.

Wolfburg on hävinnyt peräti neljästi tsämppärifinaalin: vuosina 2016, 2018, 2020 ja viimeksi tänä keväänä, kun FC Barcelona nousi toisella puoliajalla kahden maalin tappioasemasta 3-2-voittoon Eindhovenissa.

Myös Saksan maajoukkue on viime vuosina harhautunut mestaruuksien tieltä, sillä viimeinen suuri titteli on kesän 2016 olympiakulta ja viime kesänä germaanit hävisivät EM-finaalin Englannille.

Popp uskoo, että tänä kesänä saksalaisjoukkueella on mahdollisuuksia pitkälle.

-?Olemme joukkueena kasvaneet paljon. Investoimme ryhmäämme tosi paljon viime EM-kisoissa, minkä huomasi kentällä. Jokainen tietää, mikä on hänen roolinsa. Sanoisin myös, että laadullisesti olemme parantuneet. Meillä on aineksia pitkälle mutta voimme toki kohdata jo aikaisin pudotuspelivaiheessa joukkueita, jotka kuuluvat suosikkeihin.

Yksi tekijä sille, että saksalaisjoukkueet eivät ole viime vuosina enää yltäneet mestaruuspokaaleihin, on ilman muuta se, että naisfutista on kehitetty ja hypetetty muualla Euroopassa jo joidenkin vuosien ajan.

Saksassa taas aina viime kesään asti naisjalkapalloilu sai osakseen vähättelyä, pilkkaa, unohdusta. Vain joka yhdestoista rekisteröity jalkapalloilija maassa on naispuolinen eikä suuri yleisö tiennyt ennen viime kesää edes kirkkaimpien maajoukkuetähtien nimiä.

Sitten kaikki muuttui, viime kesänä. Se oli käänne.

Saksalainen jalkapallokulttuuri heräsi äkkiä huomaamaan, että sillä olikin taitavaa ja vauhdikasta jalkapalloa pelaava, menestyvä ja mukaansa tempaava maajoukkue.

Popp seurajoukkueensa Wolfsburgin riveissä FC Barcelonaa vastaan. Kuva: Zumapress/ MVPhotos

Poppille Englannissa pelatut EM-kisat olivat ensimmäinen aikuisten EM-turnaus, sillä aina ennen hän oli joutunut jättämään maanosan mestaruuskisat väliin loukkaantumisen takia.

Nyt meinasi käydä samoin. Popp kärsi polven vaikean kierukkavamman keväällä 2021, ja edessä oli erittäin kuluttava kuukausien kuntoutus, jonka jälkeen hän joutui vielä uuteen leikkaukseen.

Takaiskujen, raastavien kipujen, epätietoisuuden ja rankan työnteon jälkeen Popp palasi kentille pari kuukautta ennen EM-kisoja mutta sai vielä koronatartunnan juuri ennen turnauksen alkuvihellystä.

Maajoukkuevalmentaja Voss-Tecklenburg päätti kärsimysnäytelmästä huolimatta pitää konkarikärjestään ja kapteenistaan kiinni.

Se kannatti.

Popp aloitti ensimmäisen ottelun Tanskaa vastaan penkiltä mutta päästyään kentälle hän puski pallon maaliin. Se oli vapauttava osuma, palkinto hurjasta kuntoutusrupeamasta, uskosta, periksiantamattomuudesta. Helpottunut Popp putosi polvilleen nurmelle.

Tuosta maalista lähtien hyökkääjä tunsi, kuinka peli kantoi häntä, kuinka keveää kaikki oli.

Hän oli polkenut vettä, pyörää, juoksuhihnaa, kuntosalin laitteita kuukausien ajan ja nyt ensimmäinen pallo upposi verkkoon. Kaikki tuntui helpolta, kaikki onnistui, hän leijui itseluottamuksen ja peli-ilon pilvessä EM-ottelusta toiseen, iski maaleja kuin sarjakuvien ylivoimainen sankari: tsak, bäng, bum!

Popp teki viidessä pelaamassaan EM-ottelussa yhteensä kuusi maalia, vähintään yhden osuman joka ottelussa. Juuri ennen EM-finaalia hänen reväytti kuitenkin reitensä ja joutui jättämään väliin juuri tärkeimmän pelin. Saksa hävisi loppuottelun jatkoajalla.

Prinssi William lohdutti Alexandra Poppia EM-hopeasta heinäkuussa 2022. "Kiitos William", reagoi Popp. Kuva: Reuters

Kyyneleet silmissä Popp haki hopeamitalinsa prinssi Williamilta, joka lohdutti häntä kehuen, ja Popp reagoi lyhytsanaisesti: "Kiitos, William."

Myöhemmin häntä nauratti oma protokollan rikkomisensa, mutta episodi kuvastaa myös hyvin häntä, maanläheistä ja tunteisiinsa uppoavaa ihmistä. Ja ehkä Euroopan mestaruuden voittaminen olisi ollut "jopa liikaa", kuten Popp taannoin heitti, sillä hänen tarinaansa on aina kuulunut myös draamaa, pettymyksiä.

EM-turnauksen jälkeen Popp karkasi poikaystävänsä ja koiransa kanssa pariksi viikoksi asuntoautolomalle, kiersi hiljaisia leirintäalueita, mutta kun hän palasi ihmisten ilmoille, kaikki oli muuttunut. Yhtäkkiä hän oli julkkis.

Viimeisen vuoden ajan Popp on ajanut julkisuuden aallonharjalla, saanut uusia yhteistyökumppaneita, kiertänyt palkintogaaloja ja tv-showta, noussut kasvoiksi, jotka kaikki tuntevat. Hänen tulotasonsa on noussut huimasti eikä hänen ole tarvinnut enää työskennellä siviiliammatissaan eläintarhan eläintenhoitajana.

Alexandra Popp on osunut jälleen viime kesän EM-kisoissa, nyt välierissä Englantia vastaan, ja jalkapalloa seuraava Saksa on hurmiossa. Kuva: Getty Images

Se, että konservatiivinen Kicker-lehti valitsi Poppin Vuoden persoonaksi eli vuoden tärkeimmäksi ihmiseksi saksalaisfutikselle - tietysti historian ensimmäisenä naisena - oli eräänlainen kruunaus paitsi Poppille, myös Saksan naisfutikselle.

-?Kulunut vuosi oli hyvin stressaava mutta myös mahtava vuosi. Koska saatoimme nostaa naisten jalkapallon uudelle tasolle Saksassa. Nyt näemme edistysaskeleita joka puolella. Katsojamäärät ovat kasvaneet ja teemat , joista valitin usein, kuten se että yrityksiä ei kiinnosta yhteistyö vain koska olemme naispelaajia, nyt pääsemme niissäkin uudelle tasolle, Popp kertoo, ja toivoo tulevaisuudelta jatkoa samalla tiellä:

-?Tärkeintä minusta on nyt se, että jatkamme Saksassa ammattimaistumista. Että liigassa olosuhteet parantuvat ja siten suoritustaso nousee. Pitää aina ottaa seuraavia askeleita - jos niitä halutaan. Se on tärkeintä: pitää haluta. Pitää haluta parantaa infrastruktuuria, markkinointia, mediapreesensiä, kaikkea. Toivon, että olemme hiljalleen ymmärtäneet tämän Saksassa ja kuljemme jatkossakin oikeaan suuntaan.

Menestys MM-kisoissa olisi varmasti vahva tiennäyttäjänuoli juuri tuohon oikeaan suuntaan.