Lapsena Minttu toivoi, että hänet otetaan huostaan. Kun hän muutti laitokseen, hänestä tuli pian yksi niistä sadoista lapsista, jotka vuosittain katoavat jonnekin.

Kun Minttu oli lapsi, hän vietti öitä siellä, minne pääsi.

Öitä rappukäytävissä ja ventovieraiden sohvilla. Vaaratilanteita, päihteitä ja hyväksikäyttäjien ansojen väistelyä.

-?Kerrankin olin yötä asunnossa, jossa oli ase pöydällä. Kun yksi tytöistä meni pissalle, miesten mielestä oli hauska vitsi alkaa ammuskella vessan oveen, Minttu muistelee.

Koska Mintulla ei ollut muutakaan yöpaikkaa, hän pysyi asunnossa. Hän oli karkumatkalla lastensuojelulaitoksesta.

Nyt 26-vuotias Minttu ei ole kokemustensa kanssa yksin. Valtakunnallisen lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuu ry:n keväällä 2023 julkaiseman Hatkassa Suomessa -selvityksen mukaan sadat lapset karkaavat vuosittain lastensuojelun sijaishuollosta, kuten perhekodeista ja lastensuojelulaitoksista.

Karkaamiseen liittyy usein vakavia lasten kehitystä vaarantavia riskejä, kuten väkivaltaa ja sen uhkaa, rikoksia ja päihteiden käyttöä. Erityisesti ilmiö koskettaa 13-17-vuotiaita. Osa heistä voi olla kadoksissa jopa kuukausia.

Minttu oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle 13-vuotiaasta lähtien. Hän oli "hatkassa" monta kertaa.

Mintun kokemuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetun nuoren elämä on kaukana tavallisesta. Se aiheutti Mintussa tunteen ulkopuolisuudesta ja paitsi jäämisestä. Kuva: Annika Pitkänen / IS

Kun Minttu käy läpi lapsuuttaan ennen sijoitusta, muistoja sävyttää kokemus yksin jäämisestä.

Hän muistaa, miten hankki taskurahaa viemällä kotiin kertyneitä pulloja ja tölkkejä kauppaan.

-?Kipitin sinne kolisevien muovipussieni kanssa aina yhtä innoissani, ja ostin rahoilla karkkia. Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitähän ne myyjät ajattelivat, kun pusseja riitti palautettavaksi harva se päivä, Minttu miettii.

Mintun mukaan hänen lapsuudessaan oli tavallista, että aikuiset tekivät paljon töitä ja rentoutuivat vapaa-ajalla alkoholin avulla. Hänen silmissään illanvietot olivat välillä pelottaviakin.

Minttu kertoo olleensa lapsesta lähtien hyvin läheinen isänsä kanssa. Vanhemmilla oli kuitenkin omat kiireensä ja murheensa. Ilmapiiri kotona oli jännitteinen.

-?Koen olleeni tosi yksin ja jääneeni vaille sellaista huomiota ja huolenpitoa, jota lapsi kaipaisi, Minttu sanoo.

Kun vanhempien avioliitto päättyi eroon, Minttu jäi asumaan äitinsä kanssa. Uudessa arjessa yksinolo lisääntyi.

-?Minun piti opetella pärjäämään itse.

Alun järkytyksen jälkeen sijoitus oli Mintulle helpotus. Vastaanottokodissa Minttu koki tulevansa nähdyksi. Kuva: Annika Pitkänen / IS

Yläkoulun alussa Minttu joutui kiusaajien maalitauluksi.

-?Se oli sellaista ulkopuolelle jättämistä, selän takana puhumista, haukkumista ja osoittelua. Sain jatkuvasti kuulla olevani ruma ja liian lihava.

Kiusaamisen seurauksena Minttu masentui. Hän alkoi tupakoida, varastaa alkoholia kodin kaapeista ja lintsata koulusta.

-?Kukaan ei ollut vahtimassa, menenkö kouluun vai en, joten poissaoloja kertyi paljon. Välillä kävin koululla polttamassa tupakkaa kavereiden kanssa, mutta palasin sitten kotiin katsomaan telkkaria, Minttu kertoo.

-?Ja sitten minua ryhdyttiin kiusaamaan siitäkin, etten käynyt enää koulua.

Seitsemännen luokan keväällä Minttu hakeutui itse päivystykseen ja kertoi itsetuhoiseksi yltyneistä ajatuksistaan. Hänet otettiin hoitojaksolle nuorisopsykiatriselle osastolle. Se auttoi hetken, mutta heti kotiin palatessa ongelmat jatkuivat.

-?Pari viikkoa kotiutumisen jälkeen otin yliannostuksen niillä lääkkeillä, joita minulle oli sairaalasta määrätty. Silloin äiti soitti sosiaalityöntekijät hakemaan minut pois.

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai olet huolissasi läheisestäsi, Mieli.fi:n Kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111. Voit myös kirjoittaa Tukinettiin.

Nuorille suunnattu Sekasin-chat päivystää ma-pe klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24. Hengenvaarallisissa tilanteissa soita aina ensimmäisenä hätänumeroon 112.

Minttu vietiin vastaanottokotiin, jossa on tarkoitus selvittää lastensuojelun tarpeessa olevan lapsen ja perheen tilannetta. Alun järkytyksen jälkeen se oli Mintulle helpotus. Vastaanottokodissa Minttu koki tulevansa nähdyksi.

-?Yhtäkkiä oli joku aikuinen kysymässä, että miten koulussa sujui tai mitä minä tahtoisin tehdä kahdestaan omaohjaajani kanssa. Olin ihan häkeltynyt, että voinko valita mitä tahansa! Muistan, että kävimme esimerkiksi elokuvissa.

Lopulta Minttu pyysi itse, että kotiuttamisen sijaan hänet otettaisiin huostaan ja hänelle ryhdyttäisiin etsimään pidempiaikaista sijoituspaikkaa.

-?Alkuun minulla oli ihan aito halu elää normaalia elämää ja käydä koulua. Mutta sitten se jotenkin. lipsahti.

Ensimmäisen kerran Minttu karkasi jo vastaanottokodista päästäkseen juhlimaan kesäloman alkua ystäviensä kanssa. Vastaavia reissuja kertyi kesän mittaan useampia.

-?Minulla oli laitoksessa jatkuvasti sellainen pelko, että jään jostain paitsi, hän sanoo.

- Sitä jotenkin ajatteli, että juna meni jo, ihan sama mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuva: Annika Pitkänen / IS

Myöhemmin samana vuonna Minttu tapasi toisella paikkakunnalla asuvan pojan ja rakastui. Koska sijoituksen vuoksi yhteistä aikaa ei juuri ollut, Minttu jatkoi karkailua päästäkseen poikaystävänsä luokse.

-?Ne oli sellaisia hyviä hatkoja, joihin ei kuulunut päihteitä tai muuta. Olimme vain rakastuneita nuoria, jotka halusivat olla yhdessä, Minttu muistelee.

Myös Pesäpuu ry:n selvityksen mukaan syyt sijaishuollosta karkaamiseen ovat moninaisia. Nuoret itse nostivat selvityksessä esiin vapaudenkaipuun ja halun tavata ystäviään. 40 prosenttia vastaajista mainitsi myös päihteet, lastensuojelulaitoksen tiukat säännöt tai mielialaan liittyvät tekijät. Osa kertoi karkaamisen syyksi myös turvattoman olon, kiusaamisen tai väkivallan kokemukset.

Minttu karkasi neljä vuotta jatkuneen sijoituksen aikana lukuisia kertoja. Hän kokee, että suurin syy oli vapaudenkaipuu.

-?Minulla on onnekseni ollut todella kodinomaisia ja hyviä sijoituspaikkoja, mutta jotenkin se vapaus on vain vetänyt puoleensa.

Sijoituksen jälkeen Minttu alkoi käyttää alkoholia yhä useammin. Lomat kuluivat kosteissa merkeissä. Jos houkutus kävi arkena liian suureksi, Minttu saattoi karata laitoksesta päästäkseen ulos kavereidensa kanssa.

-?Se eskaloitui aika äkkiä. Salakuljetin laitokseenkin pulloja ja piilottelin niitä pusikoihin. Kun lähdin vapaa-ajanviettoon, kävin hakemassa pensaasta kaljat mukaan, Minttu kertoo.

15-vuotiaana hän tutustui kaveripiiriin, jossa käytettiin myös huumeita. Minttu koki saavansa porukassa hyväksyntää, jota oli kaivannut.

-?En tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan sitä, mutta minulla oli sijoituksen jälkeen jotenkin likainen olo. Ajattelin, etten edes kelpaa muuhun seuraan, hän sanoo.

Pian huumeita tarjottiin Mintullekin. Ensin hän alkoi polttaa kannabista. Seuraavaksi kuvioon tulivat bentsodiatsepiinit ja muut lääkkeet, sitten amfetamiini ja lopulta Subutex.

-?Ja siitähän tulikin sitten isompi ongelma, Minttu toteaa.

Minttu kertoo, että karkaamisesta tuli usein sellainen olo, että hän on jo pilannut kaikki asiansa. Pisimmillään Minttu oli hatkassa 2-3 viikkoa kerrallaan. Kuva: Annika Pitkänen / IS

Päihteiden vuoksi Mintun karkumatkat muuttuivat riski­alttiimmiksi. Hän muistaa öitä Helsingin keskustassa, jossa kaverit perivät toisiltaan velkoja puukkojen kanssa ja sohvilla, joiden tyynyjen välistä löytyi käytettyjä huume­ruiskuja.

Huumemaailmassa vallitsivat omat säännön­mukaisuutensa. Hyväksi­käyttö, väkivalta ja jopa henki­rikokset tulivat lähelle. Painostus ja väki­vallalla uhkailu olivat arkipäivää.

-?Minun pelastukseni on ollut voimakas intuitio: en ole ikinä lähtenyt sellaisten ihmisten mukaan, joista on tullut kylmät väreet. En ole onneksi eksynyt asuntoihin, joissa olisi tullut vaikka raiskatuksi. Sitäkin näki paljon, Minttu sanoo.

Karkumatkalla olevan nuoren asema oli kuitenkin haavoittuvainen, ja Minttu kuvaa varsinkin tyttöjen asemaa huumemaailmassa hyvin seksualisoituneeksi. Päihteistä tai yöpaikoista yritettiin usein vaatia vastineeksi seksiä.

-?Tuollaisissa porukoissa on myös yleistä, että tytöille tarjotaan niin paljon tai niin voimakkaita päihteitä, että heidät on helppo saada suostumaan seksuaalisiin tekoihin, Minttu sanoo.

Osa Mintun nuoruusvuosien kavereista ja seurustelukumppaneista oli aikuisia. Välillä hän oli myös karkumatkoilla yhdessä näiden miesten kanssa.

-?Vasta nyt, kun olen itse jo lähemmäs kolmenkymmenen, olen alkanut miettiä, että mitä minun ikäiseni miehet tekivät 15-16-vuotiaiden tyttöjen kanssa? Ei se ollut tervettä. 16-vuotiaskin on aivan lapsi vielä.

Lue lisää: Tällaisia viestejä "14-vuotias Anni" ja "15-vuotias Mona" saivat aikuisilta miehiltä somessa - ei herkille

Minttu ei ole enää tekemisissä päihteitä käyttävien nuoruudenystäviensä kanssa. - Suuri osa heistä kyllä kunnioittaa päätöstäni, eikä tule esimerkiksi sekaisin ollessaan juttelemaan, jos satumme jossain kadulla kohtaamaan. Kuva: Annika Pitkänen / IS

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu siitä, ettei Suomessa ole riittävästi nuorisopsykiatrista osasto- tai päihdehoitoa, jonka vuoksi näitä palveluja tarvitsevia nuoria päätyy sijaishuoltoon. Toisaalta myöskään sijoitetut lapset ja nuoret eivät välttämättä saa tarvitsemiaan mielenterveys- ja päihdepalveluja.

Mintun päihdeongelma oli hyvin tiedossa, sillä häneltä otettiin huumeseulat jokaisen karkumatkan jälkeen. Hän kertoo käyneensä sijoituksen aikana muutamia kertoja psykiatrian päivystyksessä. Lisäksi Minttu kävi keskustelemassa mielenterveyspoliklinikalla. Niistä tapaamisista hän ei koe kuitenkaan juuri hyötyneensä.

-?Olen miettinyt, miksei minulle tarjottu mitään päihdepuolen apua. Eihän se ole normaalia, että 16-vuotias pissaa amfetamiinin ja kannabiksen positiiviseksi!

Minttu kuitenkin uskoo, että huostaanotto suojasi häntä vakavan huumeriippuvuuden kehittymiseltä, sillä käyttö ei päässyt jokapäiväiseksi.

-?Minun kohdallani oli kyse enemmänkin henkisestä riippuvuudesta. Tiesin vain sen yhden tavan, jolla saisin itselleni hyvän olon ja ahdistuksen pois.

Muutama kuukausi ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä Mintun huostaanotto purettiin. Hän oli saanut opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja pääsi muuttamaan omaan vuokra-asuntoon.

Minttu ei halua omien lastensa kokevan sitä, mitä hän itse koki. Kuva: Annika Pitkänen / IS

-?Ajattelin, että nythän minä voin tehdä mitä vain. Heti, kun olin päässyt omaan kämppään, parkki­paikalle kurvasi auto. Heitin rahat ikkunasta sisään ja takaisin tuli kaljaa ja monta askia tupakkaa, hän muistelee.

Jo pari kuukautta myöhemmin Minttu oli irti­sanonut asuntonsa ja lopettanut opinnot.

Kaverit ja päihteet vetivät pääkaupunki­seudulle.

Pysähdys tapahtui 19-vuotiaana, kun Minttu tuli raskaaksi.

-?Se oli elämäni käänne­kohta. Olin todella nuori, mutta olin aina tiennyt haluavani lapsia ja tulla äidiksi, Minttu kertoo.

Tie ei ollut helppo, mutta Minttu halusi selvitä yksin. Oman taustansa vuoksi hän ei luottanut neuvolaan tai lastensuojeluun, eikä hakenut niistä tukea elämänmuutokseen.

-?Esikoisen odotusaika oli yksi elämäni vaikeimpia. Kipuilin paljon kaiken tapahtuneen kanssa ja välillä tuli hetkiä, joissa olisin vain halunnut lähteä käyttämään päihteitä.

- Mutta onneksi pystyin pitämään päätöksestäni kiinni enkä mennyt. Halusin niin kovasti toisenlaisen elämän.

Tänään Minttu elää rauhallista suurperheen äidin arkea, joka täyttyy leikeistä, pyykeistä ja ruoanlaitosta. Hän tahtoo tarjota lapsilleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään.

-?Meillä koti on päihdevapaata aluetta. En tahdo, että lapseni joutuvat koskaan todistamaan aikuisten juomista, hän sanoo.

Mintun mielestä sekä lastensuojelun asiakkuuteen että huumeisiin liittyy yhä voimakas stigma. Siitä juontava häpeä kulki Mintun mukana pitkään.

-?Huostaanottokaan ei aina edes johdu lapsesta itsestään. Silti on vanhempia, jotka eivät anna omien lastensa olla missään tekemisissä laitoksessa asuvan lapsen kanssa. Ja näin se leima kulkee yhä eteenpäin.

Vaikka Minttu on saanut toivomansa toisenlaisen elämän, hän kertoo edelleen työstävänsä karkumatkoilla ja päihdeporukoissa näkemiään traumaattisia asioita.

-?Jälkeenpäin olen toivonut, että olisivatpa asiat menneet toisin, hän sanoo.

-?Mutta haluan ajatella, että pahemminkin olisi voinut käydä. Tänään kaikki on kuitenkin ihan hyvin.

Nyt Minttu elää rauhallista perhearkea. Hän tahtoo tarjota lapsilleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Kuva: Annika Pitkänen / IS

Minttu esiintyy jutussa pelkällä etunimellään oman ja läheistensä yksityisyyden suojaamiseksi.

Jutun taustalähteenä on käytetty lähteenä Pesäpuu ry:n Hatkassa Suomessa - Kohti kansallista tilannekuvaa lastensuojelun sijaishuollosta kadonneista lapsista -raporttia (2023) sekä THL:n Lastensuojelu 2021 -julkaisua.

Lue lisää: 16-vuotias Laura "katosi" kolmeksi kuukaudeksi - hän tietää, miten hirveitä asioita aikuiset miehet tekevät karanneille tytöille

Lue lisää: Tällaisia viestejä "14-vuotias Anni" ja "15-vuotias Mona" saivat aikuisilta miehiltä somessa - ei herkille

Lue lisää: Tanja oli vain 2-vuotias, kun hänet pelastettiin omilta vanhemmiltaan - aikuisena hän sai selville liudan salaisuuksia

Lue lisää: Elias löytyi kuolleena linnun­raato kurkussaan - Jenni, 25, selvisi hengissä perhe­helvetistä ja perehtyi pienen pojan traagiseen kohtaloon