Drazen Petrovic oli ensimmäisiä NBA:n supertähdeksi nousseita eurooppalaisia. Kuva: William Archie / Detroit Free Press / USA TODAY Sports

Lauri Markkaselle ja muille eurooppalaisille tietä NBA:ssa raivannut Drazen Petrovic mursi rajoja koripallossa. Hänen tarinansa päättyi arvaamatta ja liian varhain.

Ei vaadita kuin yksi, pieni muuttuja, niin normaalista päivästä tulee epänormaali. Kaikki ympärillä on samoin, kunnes ei enää ole.

Kesäkuun 7. päivä 1993 Autobahn 9:llä oli arvaamaton muuttuja. Rankkasateen kastelemalla moottoritiellä nopeudet nousivat vesikelistä huolimatta suuriksi.

Hollantilainen rekkakuski oli matkalla pohjoiseen, parisenkymmentä kilometriä Ingolstadtista Saksassa. Viereisellä kaistalla olleen auton kuljettaja menetti ajopelinsä hallinnan. Rekkakuski väisti, mutta ajautui vesiliirtoon.

Kuski havahtui hetken päästä siihen, että hänen valtava ajoneuvonsa oli jyrännyt läpi Autobahnin keskijakajan ja jäänyt poikittain kaikkien kolmen vastaantulevan kaistan päälle.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 28/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Vailla muita mahdollisuuksia kuski hyppäsi autostaan ulos ja yritti viittilöidä tien sivulta vastaantulijoille, että he hidastaisivat.

Etelään, kohti Müncheniä matkalla olleen punaisen Volkswagen Golfin kuljettaja ei ehtinyt huomata mitään ennen kuin oli liian myöhäistä.

Kolmea henkilöä kuljettanut punainen auto ajautui vesiliirtoon ja paiskautui ensin keskijakajaan, sitten matkustajapuoli edellä päin rekkaa.

Pelkääjän paikalla istunut matkustaja sinkoutui ulos autosta.

Kun pelastushenkilöt saapuivat paikalle, he ymmärsivät tilanteen vakavuuden. Autoa kuljettanut nainen selvisi melko vähin vammoin. Takapenkillä istunut nainen oli vakavasti vammautunut.

Autosta ulos sinkoutunut 28-vuotias mies oli kuollut.

Hän oli Drazen Petrovic.

Drazen Petrovicia ei ole unohdettu Kroatiassa. Hänelle on pystytetty patsaita ja muistomerkkejä, ja hänen mukaansa on nimetty niin toreja kuin urheilukeskuksiakin. Zagrebissa on Petrovicille omistettu museo. Kuva: Marin Tironi / PIXSELL / PA Images / MVPhotos

Lokakuussa 2019 ihmiset toivat Petrovicin patsaalle kukkia ja kynttilöitä hänen 55-vuotissyntymäpäivänään. Kuva: Dusko Jaramaz / PIXSELL / PA Images / MVPhotos

Kevät ja kesä 1993 olivat olleet samaan aikaan ilon ja ahdistuksen aikaa Petrovicille. Hän oli vihdoin ja viimein lyönyt lopullisesti läpi NBA:ssa. Hän oli ensimmäinen todelliseen supertähtiluokkaan noussut eurooppalaispelaaja - tienraivaaja.

Petrovic oli osoittanut, että eurooppalaisista olisi pelaamaan maailman kovimmassa korisliigassa. Silti, häntä ahdisti. Kroatialainen koki, ettei häntä kuitenkaan arvostettu riittävästi sarjassa, ja hän halusi uuden sopimuksen.

Agentti oli jo etsinyt pari seuraa Kreikasta, jotka olivat valmiita maksamaan tuohon aikaan todella muhkean 7,5 miljoonan dollarin vuosipalkan. Petrovic oli jopa julkisesti vihjannut, että lähtisi lätkimään NBA:sta, jos hän ei saisi ansaitsemaansa arvostusta.

Hän oli kulttipelaaja ja ikoni, vaikka ikää oli vasta 28 vuotta. Jos katsoo pelkästään hänen NBA-tilastojaan niin saattaisi ihmetellä, että miksi hänen poismenonsa ravistelee ihmisiä tähän päivään saakka - ja toisaalta saa raavaimmatkin NBA:n supertähdet ylistyslauluihin.

Kenties kuvaavinta Petrovicissa on, että hän ei oikeastaan ole "Petrovic", vaan yksinkertaisesti Drazen. Kuten Madonna, LeBron tai Prince, on vain yksi Drazen.

Petrovicin kuolemasta tuli kesäkuussa kuluneeksi 30 vuotta. Kuva: Tomislav Miletic / PIXSELL / PA Images / MVPhotos

Kroatialaiskoripalloilijat Zeljko Marelja (oik.) ja NBA-tähti Dario Saric (2. oik.) osoittivat kunnioitustaan Petrovicille tämän kuoleman 30-vuotispäivänä. Kuva: Niksa Stipanicev / Imago Sport / MVPhotos

Drazen oli kotoisin pienestä Sibenekin satamakaupungista silloisessa Jugoslaviassa.

Isä, Jole oli serbi ja äiti Biserka kroaatti. Perheen vanhin poika, Drazenia viisi vuotta vanhempi Aleksandar, osoitti suurta lahjakkuutta koripallossa pienestä pitäen.

Kun Drazen kasvoi, hän seurasi isoveikkansa jalanjäljissä - mutta aivan omaan tapaansa.

Ei ole poikkeuksellista, että balkanilaiset pelaajat ovat intohimoisia ja kuumaverisiä. Tunteet kuuluvat peliin. Mutta Drazenin tunteen palo oli aivan poikkeuksellista. Erityisesti koripalloa kohtaan. Se hämmensi jopa perheen sisällä.

-?Kukaan ei oikein ymmärrä, mistä hänen valtava intohimonsa lajia kohtaan tuli. Yritän vieläkin ymmärtää, äiti Biserka pohti taannoin dokumentissa.

Ainoa johtopäätös, mihin äiti saattoi tulla oli se, että pikkuveljen oli pakko osoittaa pysyvänsä isoveljen kyydissä. Halu kehittyä, saada arvostusta ja yksinkertaisesti olla paras erottavat useimmiten urheilun terävimmän eliitin lahjakkaista tai melko hyvistä.

Drazen, jos joku, oli kuin riivattu.

Drazen Petrovicin äiti Biserka ja veli Aleksandar. Kuva: Alen Gurovic / NurPhoto / ZUMA / MVphotos

- Pelasin monien tyyppien kanssa. En koskaan pelannut yhdenkään muun pelaajan kanssa, joka oli niin keskittynyt yhteen asiaan. Hänen koko elämänsä oli lapsesta saakka ollut koripalloa. Hän ei tiennyt paljoakaan "normaalista" elämästä. Ne asiat, jotka häneltä jäi lapsena kokematta, hän koki yhdessä meidän kanssamme, entinen Jugoslavian pelikaveri Vlade Divac kuvaili.

Poikkeuslahjakkuudet nouseva usein esiin nuorena, mutta Drazenin tapaus oli jopa heidän joukossaan erityinen. Hän nousi Sibenkan edustusjoukkueeseen 15-vuotiaana.

Eikä aikaakaan ennen kuin Drazen oli joukkueen johtava pelaaja. Sibenka selvisi kahdesti peräkkäin 1980-luvun alussa arvostetun Korac-cupin loppuotteluun. 17-vuotiaana Drazen takoi Sibenkalle jo 16,3 pistettä per peli - vuotta myöhemmin 24,5.

Pakollisen asepalveluksen jälkeen hän siirtyi isoveljensä joukkuekaveriksi maan suurseuraan Cibona Zagrebiin. Tuona aikana teinitähdestä tuli Euroopan laajuinen sensaatio.

Käänteentekevä hetki oli 1985, kun Cibona kohtasi Olimpijan. 21-vuotias tähti järjesti kaikkien aikojen näytöksen.

Lopputulos oli 158-77, ja Drazenin pistesaalis käsittämättömät 112 pistettä. Pelitilanneheitot 40/60, kolmoset 10/20. Kaikki 22 vapaaheittoa pohjaan. Kyseessä oli totta kai Jugoslavian pääsarjan piste-ennätys.

Amerikkalaisten ensikosketuksia Drazeniin: 18-vuotias taituri pani Marquetten yliopiston pelaajat solmuun näytösottelussa 1982. Kuva: Richard Brodzeller / USA Today Network / Reuters

Cibona takoi kansallisia mestaruuksia, voitti Euroliigan kahdesti ja Petrovic kruunattiin Euroopan parhaaksi miespelaajaksi 1986. Se oli ensimmäinen kaikkiaan neljästä valinnasta.

Myös kesä 1986 mullisti 22-vuotiaan supertähden uran. Rautaesirippu oli edelleen melko tiukasti kiinni, mutta samalla tapaa kuin NHL-seurat alkoivat hiljalleen haaveilla neuvostoliittolaisten tähtien naaraamisesta niin NBA:ssa käännettiin myös katseet itään. Neuvostoliiton liettualaisjätti Arvydas Sabonis huudettiin Portlandiin peräti ensimmäisellä kierroksella.

Sama seura varasi Petrovicin kolmannella kierroksella, kaikkiaan 60:ntenä pelaajana.

NBA-piireissä alettiin nopeasti huokailla Petrovicin perään. Kaksi asiaa oli kuitenkin esteenä: Jugoslavian lainsäädäntö sekä raharikkaat Euroopan suurseurat.

Agentti Jose Antonio Arizaga juoni Petrovicin vuonna 1988 Real Madridiin huimalla neljän miljoonan dollarin vuosipalkalla. Se onnistui, vaikka silloisten sääntöjen mukaan alle 28-vuotiaana ei ollut asiaa ulkomaille ammattilaiseksi. Drazen oli 23.

Petrovicin (kesk.) agentti järjesti pelaajan siirron Real Madridiin 1988, vaikka se oli silloisten sääntöjen vastaista. Kuva: Andrew D. Bernstein / NBAE via Getty Images

Agentin muistikuvat siirrosta vastaavat monen käsitystä elämästä punaisessa idässä.

-?Puhuin Drazenin seuran päävalmentajan (Mirko Novosel) kanssa, ja hän kertoi minulle kaksi asiaa. Ensinnäkin, jokaisen ongelman Jugoslaviassa voi hoitaa oikealla rahasummalla. Toiseksi, jos Drazen lähtee, jokainen alle 28-vuotias haluaa lähteä, ja siitä tulee täysi kaaos. Joten voit kuvitella, miten monta ihmistä jouduin lahjomaan ja missä kaikkialla rahaa jakelin, jotta saatiin homma toimimaan, Arizaga muisteli vuonna 2014.

Petrovic oli uranuurtaja, eikä viimeistä kertaa. Espanjassa huomattiin hyvin nopeasti, ettei Drazen ollut aivan kuten kaikki muut koripalloilijat, joihin Espanjan huippuliigassa oli totuttu.

-?Hän oli hyvin eriskummallinen tyyppi verrattuna siihen, mitä Espanjassa ajattelimme paikallisen koripalloilijan tai jenkkivahvistuksen olevan, entinen joukkuekaveri Fernando Romay kuvaili taannoin.

-?Hän oli outo, koska hän ajatteli vain koripalloa. Kyllähän mekin ajattelimme koripalloa, mutta myös autoja, naisia ja muuta sellaista.

Samalla, kun Romayn ja kumppanien ajatukset olivat autoissa ja naisissa, Drazen jatkoi Madridissa siitä, mihin Zagrebissa jäi. Seura voitti Euroopan cup-voittajien cupin, ja Petrovic takoi finaalissa 62 pistettä.

Mitä upeammin Petrovic pelasi Euroopassa, sitä kovemmaksi kävi NBA:n kutsu. Komissaari David Stern halusi avata liigan portit toden teolla. Hän näki vanhan mantereen valtavan kasvupotentiaalin.

Ja pian Portland kutsuisikin.

Drazenin tarinaa ei kuitenkaan voi kirjoittaa ilman Jugoslavian - ja Kroatian - maajoukkueita. Hän loisti seurajoukkueissaan, mutta varsinkin Jugoslavian tähtipaidassa hän oli osana yhtä kaikkien aikojen pelaajasukupolvea.

Usein urheilussa puhutaan "kultaisesta sukupolvesta" - joka yleensä tarkoittaa keskinkertaisen palloilumaan yhtä valonpilkahdusta. Palloilulajien kehdossa Balkanilla se merkitsisi aivan jotain muuta. Paikallinen sanontakin kuului: "Amerikkalaiset keksivät koripallon, Jugoslavia vei sen uudelle tasolle".

Petrovic loisti kirkkaana 1986 MM-kisoissa. Kuva: Phil Huber /Sports Illustrated / Getty Images

Petrovicin ohella joukkuetta tähdittivät mm. Divac, Toni Kukoc, Dino Radja, Predrag Danilovic, Zarko Paspalj ja Juve Jdovc. Moni heistä jatkoi myöhemmin NBA:han saakka.

Drazen oli ryhmässä jo 1984, kun maa otti Los Angelesin olympialaisissa pronssia. Tulevat tähdet, muutamaa vuotta nuoremmat Kukoc ja Divac, nousivat jo valmiiksi kivenkovaan joukkueeseen pari vuotta myöhemmin.

Vaikka 1980-luvun edetessä nationalistiset tunteet alkoivat nousta Jugoslaviassa jälleen pintaan, toimi koripallojoukkue yhdistävänä esimerkkinä monelle.

-?Joukkue oli kuin perhe. Kukaan ei kysynyt, mistä toinen oli. Kuka sellaisesta välittää? Se oli todellista ystävyyttä, Radja kuvaili.

Radjalle, Kukocille ja Divacille Petrovic oli jo supertähti, kun he tulivat ryhmään. Vuonna 1986, kun Petrovic oli jo valloittanut Euroopassa käytännössä kaiken mahdollisen, pääsi nuorten tähtien sikermä lähelle MM-kultaa Espanjassa. Tyytyminen oli pronssiin, mutta maailmalle lähetetty viesti oli väkevä: täältä tullaan. Petrovic oli turnauksen MVP.

Tulikivenkatkuisesti peliä hengittänyt Drazen erottui tässäkin joukossa äärimmäisellä päättäväisyydellään.

-?Divac oli leppoisa, aina myöhässä harjoituksista ja ruokailusta. Hän vitsaili koko ajan. Drazenin kanssa puhuttiin vain koripallosta. Yritimme vaihtaa puheenaihetta, vaikkapa musiikkiin tai heittää vitsejä, mutta hän palautti keskustelun aina peliin, Kukoc kuvaili.

Drazen oli ainoa, jota USA:n joukkue ei pelottanut. Sitä asennetta kunnioittivat kaikki, myös Michael Jordan. Kuva: Richard Mackson / USA Today Sports / Reuters

Vuonna 1988 superjoukkue hävisi olympiafinaalin Neuvostoliitolle niukasti 1988. Vuotta myöhemmin pää oli auki: EM-kultaa 1989 ja huippuna MM-kulta 1990.

Horisontissa siinsivät jo olympialaiset 1992, jolloin NBA-pelaajien tiedettiin tulevan Barcelonaan. Sen piti olla hetki, jolloin jugoslaavit näyttäisivät kuuluisan sanontansa todeksi.

Maailmantilanne ja kohtalo tulivat väliin.

Pitkään jatkuneiden levottomuuksien jälkeen sota puhkesi monella rintamalla Balkanilla kesällä 1991. Sloveenit ja kroaatit aloittivat omat itsenäisyystaistelunsa. Pyrkimys levisi Bosniaan vuotta myöhemmin.

Sota avasi vuosikymmeniä vanhat arvet, ja rikkoivat perheitä, ystävyyksiä ja sukuja.

Myös koripalloveljet repeytyivät erilleen. Kroatialla, Slovenialla, Bosnia-Hertsegovinalla ja Makedonialla oli omat joukkueensa. Serbian ja Montenegron joukkue tunnettiin vielä jonkin aikaa Jugoslavian nimellä.

Yhdellä puolella olivat Kroatian Petrovic, Vrankovic, Kukoc, Radja ja Franjo Arapovic. Toisella serbit Divacin, Djordjevicin ja Paspaljin johdolla - mutta heillä ei ollut Barcelonaan asiaa. Kaikki Serbian ja Montenegron urheilijat suljettiin olympialaisista Balkanin sodan vuoksi.

Larry Bird (oik.) kohtasi Drazen Petrovicin Celticsin ja Jugoslavian näytösottelussa 21. lokakuuta 1988. Kuva: Andrew D. Bernstein / NBAE / Getty Images

USA:n Dream Team oli Barcelonassa omaa luokkaansa. Divac spekuloi, että Jugoslavian joukkue kaikilla parhailla miehillään olisi voinut pistää jenkit tiukille.

Ainoa, joka siihen pystyi edes hetken, oli loppuottelussa Kroatia. Petrovic tulitti ottelussa 26 pistettä. Avausneljänneksellä Kroatia johti vielä 26-23, mutta sitten oli Michael Jordanin ja kumppanien vuoro.

-?Kun juttelin kisojen aikaan muiden eurooppalaisten NBA-pelaajien kanssa, he vain pyörittelivät päätään, että miten pysyvät meidän kyydissä. Drazen oli ainoa, joka oikeasti uskoi, että he voivat voittaa, Dream Teamin takamies John Stockton kehui.

Toinen joukkueen ikoni, Larry Bird, muistaa elävästi Boston Celticsin ja Jugoslavian näytösottelun 1980-luvun lopulta.

-?Kuulin hänestä ennen peliä, ja hänestä puhuttiin kuin hän olisi maailman paras pelaaja. Kukaan ei pystynyt pysäyttämään häntä, todella kova pelaaja, Bird ylisti myöhemmin.

Barcelonan kisoihin mennessä NBA-tähdet olivat saaneet esimakua siitä, millainen hyökkäyspelin dynamo Drazen oli. Hän siirtyi Portlandiin kovan väännön jälkeen 1989 - mutta oli lähes kaksi kautta kaukana parrasvaloista.

NBA-piireissä eurooppalaisia pidettiin pehmeinä ja heikkoina puolustajina - fraasi, joka kuulostaa varmasti tutulta aikalaisten eurooppalaisten NHL-pelaajienkin korvaan.

Petrovicin (oik.) taito pallon kanssa sai NBA-piirit haukkomaan henkeään - kunhan hän vihdoin sai tilaisuutensa. Kuva: Nathaniel S. Butler / NBAE via Getty Images

Sopeutuminen vapaaseen länteen ei ollut helppoa monelle, joka tuli rautaesiripun takaa - oli kyseessä sitten koripalloilija Jugoslaviasta tai jääkiekkoilija Neuvostoliitosta.

Koti-ikävää helpotti maajoukkueesta tuttujen pelaajien siirtyminen samaan aikaan. Paspalj ja Divac tulivat samana vuonna, Vrankovic vuotta myöhemmin.

Todennäköisesti roima siivu jokaisen palkasta kului kaukopuhelinlaskuun, kun Petrovic Portlandissa, Vrankovic San Antoniossa ja Divac Los Angelesissa soittivat ristiin rastiin tuhansien kilometrien päähän ja tarjosivat vertaistukea.

Sopeutumista ei auttanut Vrankovicin mukaan se, ettei Pohjois-Amerikassa ymmärretty Euroopan päälle edes alkeellisesti.

-?Vuonna 1989 Itä-Eurooppaa katsottiin puhtaasti kommunismin kautta. He olivat täysin kujalla eroista Jugoslavian ja Neuvostoliiton välillä, puhumattakaan hienovaraisemmista eroista. Heille kaikki Itä-Euroopasta olivat samasta muotista: neuvostokommunismin tuotteita. Tunsin silti oloni tervetulleeksi, Vrankovic kuvaili aikoinaan.

Sports Illustrated käytti kolmikosta sekä kahdesta samaan aikaan Neuvostoliitosta tulleesta pelaajasta - Sarunas Marciulionis ja Aleksander Volkov - yhteisnimistystä "Green Card Five" - oleskelulupaviisikko.

Kaikki samasta muotista.

Kun sota syttyi, syntyi juopa serbipelaajien ja kroaattien välille. Petrovicin hyvä ystävä Divac häipyi Drazenin lähipiirin mukaan hieman takavasemmalle.

Versiot välirikosta vaihtelevat kertojan mukaan - lähtien siitä, olivatko Divac ja Drazen ylipäätään ylimpiä ystävyksiä.

Fakta kuitenkin on, että jokainen heistä oli hetkessä taas enemmän yksin.

Raskainta se oli Drazenille - Euroopan suurimmalle supertähdelle, joka kulutti penkkiä Portlandissa. Hänen päälleen ei yksinkertaisesti tunnuttu ymmärtävän.

Trail Blazerin ykkösnimi, samalla pelipaikalla pelannut Clyde Drexler, oli pannut Drazenin merkille.

-?Meillä oli joka pelissä "Drazen-Watch". Halusimme nähdä, mihin hän pystyy. Ja kun hän sai tilaisuuden, se oli upeaa katsottavaa, Drexler ylisti.

Valmentaja Rick Adelman ei syttynyt. Puolitoista kautta sujui yksin ja surkean pienellä vastuulla. Kaudella 1990-91 Petrovic pelasi vain 7,4 minuuttia per ottelu 18 pelin aikana.

Petrovic ei lyönyt läpi vielä Blazersissa. Kuva: Mike Powell / Getty Images

Julkisissa puheenvuoroissaan Drazen pysyi itsevarmana: ainoastaan vähäinen peliaika on esteenä hänen läpimurrolleen.

-?Minulla ei ole Adelmanille enää mitään sanottavaa, eikä hänellä minulle. 18 kuukautta on jo kulunut, se on liian kauan. Minun on lähdettävä voidakseni näyttää, mitä osaan ja minkä arvoinen olen. En ole koskaan urallani kuluttanut penkkiä, enkä aio tehdä sitä Portlandissakaan, Petrovic pamautti tylysti medialle.

Portland kyllästyi lopulta saippuaoopperaan ja kauppasi taiturin New Jersey Netsiin vaihdossa varausvuoroon ja Walter Davisiin.

Nets teki puolivahingossa parhaan pelaajakauppansa sitten Julius "Dr. J" Ervingin hankkimisen.

Drazen ehti pelata New Jerseyssä kaksi ja puoli kautta ennen kuolemaansa. Sinä aikana hän toteutti tavoitteensa. Hän näytti amerikkalaisille, että kroaatti osaa pelata.

1991-92 "Petro", kuten paikalliset olivat hänet nimenneet, näytti olevansa tähtiainesta. Eikä kukaan saanut hänestä enempää irti kuin koko lajin kuningas, Michael Jordan.

Petrovicin Nets ja Jordanin Bulls kävivät tiukkoja taisteluja, joissa parhaimmillaan Drazen veti pidemmän korren. Ja Jordan huomasi.

-?Oli kohokohta pelata Drazenia vastaan. Joka kerta kun kohtasimme, hän pelasi todella aggressiivisella asenteella. Häntä ei hermostuttanut, hän antoi palaa ihan yhtä kovaa kuin minäkin. Kävimme todella kovia taistoja silloin. Valitettavasti ne jäivät kesken, Jordan on sittemmin muistellut.

Drazen Petrovic kotonaan New Jerseyssä vuonna 1991. Kuva: Nathaniel S. Butler / NBAE / Getty Images

Ennen kuolemaansa Petrovic ehti jättää jälkensä Netsissä. Hänet valittiin liigan kolmostähdistöön 1992-93. Hänen uransa kolmosprosentti, 43,7%, on yhä kaikkien aikojen tilastossa kolmanneksi paras noteeraus.

Kaikki indikaattorit osoittivat ylöspäin kesällä 1993 - jopa siinä määrin, että Drazen halusi joko parannellun sopimuksen tai siirron Netsistä. Petrovic oli jopa valmis palaamaan Eurooppaan, jossa kaksi kreikkalaisseuraa tarjosi aikalaiseksi hurjaa 7,5 miljoonan dollarin vuosipalkkaa.

Ja syy oli jälleen sama: hän halusi sen, minkä arvoinen tiesi olevansa.

Kesäkuussa, Kroatian EM-karsintaottelujen jälkeen, hän teki kohtalokkaan valinnan. Sen sijaan, että hän olisi lentänyt joukkueen mukana Zagrebiin, hän antoi laukkunsa koneeseen ja lähti kentältä naisystävänsä kyydillä kohti romanttisia seikkailuja.

Se yksi, pieni muuttuja.

Joukkuekaverit ihmettelivät, miksi Drazenia ei näkynyt koneessa. Hänen veljensä, joukkueen apuvalmentaja Aleksandar, tiesi syyn.

Joukkue päätti nousta ilmaan. Eikä nähnyt enää Drazen Petrovicia elävänä.

Lähteet: ESPN, 30 for 30, Sports Illustrated, NBA.com, TRT World.