Lapissa roihuava riita oli kaataa jopa Suomen hallituksen. Matkustimme pohjoiseen tapaamaan ihmisiä, joiden identiteetistä kiistellään YK:ssa asti.
Inari/Enontekiö
Pimeä joulukuinen kaamosaamu. Viisi miestä moottorikelkkojen selässä metsäaukealla. Aidan takana porotokka. Tunnelma on jännittynyt, miehet ovat riidoissa jo entuudestaan.
Kahden miehen välille syntyy sanaharkka. Toinen heistä juoksuttaa toisen koiraa.
Tuomas Keskitalo komentaa koiransa rekeen. Seuraavana päivänä hän kertoo poliisille vastapuolen sanoneen silloin:
- Miksi et puhu koiralle saamea?
Kun sanaharkka vain jatkuu, alkaa Keskitalo tehdä lähtöä. Sitten heilahtaa puukko. Keskitalo tuntee vihlaisun käsivarressaan.
- Se pisti, hän huudahtaa.
Suomen pohjoisimmissa kolkissa kytee riita, joka leimahtaa liekkeihin aina neljän vuoden välein. Riita on katkaissut ihmisten välejä, ja moni pelkää siitä puhumista julkisesti.
Joskus kiista leviää etelään ja vallan ytimeen asti. Viime syksynä näytti hetken siltä, että riita saattaisi jopa kaataa Sanna Marinin hallituksen.
Yksinkertaistettuna riita koskee sitä, kuka on oikea saamelainen ja kuka asiasta voi päättää.
Ensi lokakuussa käydään jälleen saamelaiskäräjien vaalit. Niissä saavat äänestää ja olla ehdolla vain lain saamelaismääritelmän täyttäneet henkilöt.
Lakia tulkitsee saamelaiskäräjien viisijäseninen vaalilautakunta, ja viimeisen sanan sanoo korkein hallinto-oikeus.
Näkkälän paliskunta yritettiin jakaa Nunnasentien kohdalta kahtia "saamelaisille" ja "suomalaisille" poronhoitajille. Tuomas Keskitalon porot olisivat jääneet jaossa aidan eteläpuolelle, jossa niiden laitumet olisivat olleet kehnot. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Tuomas Keskitalo, 32, ei kuulu niihin, joille lappalainen on loukkaava sana. Hän sanoo olevansa ylpeästi metsälappalainen ja puolustaneensa niin sanottujen "statuksettomien saamelaisten" oikeuksia jo ennen kuin joutui puukotuksen uhriksi 2015.
Metsälappalaiset katsovat polveutuvansa vuosisatoja vanhoista saamelaissuvuista, jotka ovat elättäneet itsensä luontaistaloudella jo ennen kuin Suomen Lapissa alkoi suurporonhoito 1700-luvulla.
Vaikka Keskitalo puhuu koiralleen suomea, ovat hänen juurensa syvällä Enontekiön Nunnasen kylässä, keskellä perinteistä saamelaisaluetta.
Keskitalo elää esi-isiensä tavoin luonnosta: poronhoidosta ja metsästyksestä. Häntä saamelaiskäräjät ei kuitenkaan vaaliluetteloon päästä.
Riita on uhannut paitsi Keskitalon henkeä, myös hänen elinkeinoaan. Hänen puukotuksestaan tuomittu mies kuuluu sukuun, joka on vaatinut Näkkälän paliskunnan jakamista aidalla kahtia.
Jakamisen kannattajien mukaan paliskunnan pohjoisosassa harjoitetaan "perinteistä saamelaista poronhoitoa". Keskitalon porot olisivat jääneet jaossa aidan eteläpuolelle, jossa niiden laitumet olisivat olleet kehnot.
Saamelaiskäräjät puolusti jakoa, mutta vuosien kiista päättyi kesäkuun alussa Keskitalon kannalta hyvin. Korkein hallinto-oikeus asettui tukemaan Lapin aluehallintavirastoa, joka ei hyväksynyt paliskunnan jakoa.
Keskitalo ei uskalla enää kulkea Enontekiön keskustaajamassa Hetassa Marianpäivän juhlissa lapintakki päällään. Joidenkin mielestä hänellä ei ole oikeutta käyttää saamelaisten perinneasua.
- Ei ne miehet niinkhään, vissiin meillä on liian leveät hartiat, että ne ei lähde koittamaan. Mutta naiset panthiin sitten. Tuntuu, että ne reppii silmät päästä, Keskitalo kertoo.
Tuomas Keskitalolla on satojen porojen tokka. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Keskitalojen omistaman kahvilan edustalla liehuvat Saamenmaan ja Suomen liput. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Tuomas Keskitalon isä on kolmannen sukupolven käsityötaitaja. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Vielä tuhat vuotta sitten lähes koko Suomi oli etelä- ja länsirannikoita lukuun ottamatta saamelaisten asuinaluetta.
Suomalaiset kuitenkin työnsivät saamelaisia pohjoiseen, ja vuonna 1858 Venäjän keisari rajoitti saamelaisten asuinalueeksi Enontekiön, Inarin ja Utsjoen seurakunnat.
Myös näille alueille asettui suomalaisia uudisasukkaita, ja sukupolvien saatossa suomalaiset ja saamelaiset suvut sekoittuivat. Jotkut saamelaiset suvut jättivät perinteiset luonnonelinkeinonsa sekä saamen kielen ja suomalaistuivat.
Kirkko pyrki kitkemään saamelaisten perinteisiä uskomuksia, ja koululaitos suosi suomen kieltä saamen kielen sijaan.
Sotien jälkeen monet saamelaislapset asuivat koulujen asuntoloissa, joissa yhteys kodin kieleen ja tapoihin katkesi. Asuntoloissa monet opetettiin häpeämään saamelaisuuttaan, eivätkä he enää jatkaneet perinteitään lapsilleen.
Saamelaiset aktivoituivat taistelemaan oikeuksistaan 1960-luvun lopussa. Norjassa kapinoitiin Altajoen patoamista vastaan, Suomessa Nils-Aslak Valkeapää joikasi ja kirjoitti saamelaiskulttuurin puolesta. Aktivismi oli paitsi reaktio suomalaistamista vastaan, myös osa kansainvälistä liikehdintää alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta.
Suomessa saamelaisten edustajaksi perustettiin saamelaisvaltuuskunta, josta kehittyi saamelaiskäräjät. Sen valitsevat saamelaiset itse. Samalla piti päättää, ketkä ovat saamelaisia.
Se ei ollutkaan ihan yksinkertaista.
Sonja Huttuselle on kertynyt iso pino paperia, kun hän on taistellut saamelaisuutensa osoittamiseksi. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Sonja Huttunen esittelee keittiön pöydän ääressä kotonaan Ivalossa isoa pinoa asiakirjoja: saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätöksiä, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, sukuselvityksiä, vanhojen verokirjojen otteita...
Ne ovat kertyneet vuosien varrella, kun Huttunen on yrittänyt todistella olevansa saamelainen.
Huttunen, 54, on tyttönimeltään Mutenia. Se tulee hänen Sompiosta kotoisin olleelta isältään. Hänen äitinsä suku on elänyt sukupolvien ajan Inarijärven rannoilla. Huttunen itse kasvoi Koppelon kylässä, paikassa, jossa Ivalojoki laskee Inarijärveen.
- Inarijärvi on minulle kuin koti. Se on elättänyt inarinsaamelaiset. Se on ollut kuin ruoka-aitta, Huttunen sanoo.
Huttunen haki saamelaiskäräjien vaaliluetteloon 2015, mutta vaalilautakunta hylkäsi hänen hakemuksensa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi vaalilautakunnan päätöksen, ja Huttunen pääsi äänestämään saamelaiskäräjien vaaleissa.
- Olin silloin vielä lentokentällä töissä, minulla oli siinä matkamuistomyymälä. Soittivat KHO:sta, että on hyväksytty. Olin, että "Ai vitsi! Jes! Ihanaa! Hyvä! Tämä on helpotus. Tämä on tässä, näin sen pitikin mennä", Huttunen muistelee.
- En olisi ikinä silloin voinut uskoa, minkälaiseksi tämä menee ja kuinka pitkään tämä jatkuu.
Sonja Huttusen rannekorussa on inarinsaamelaisten värit. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Tämän vuoden helmikuussa vaalilautakunta ilmoitti, että Huttunen ja 85 muuta KHO:n vahvistamaa henkilöä on poistettu vaaliluettelosta.
Vaalilautakunta perusteli putsausta sillä, että YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan Suomi ja KHO olivat päätöksillään rikkoneet saamelaisten itsemäärittelyoikeutta.
Huttunen koki päätöksenteon epäreiluksi: hänen oma identiteettinsä oli kyseenalaistettu YK:ssa asti ilman, että kukaan oli kysynyt asiasta häneltä.
- Se tuntui aivan hirveältä henkilökohtaisesti, kun kuuntelee, mitä puhutaan KHO-lappalaisista, Huttunen huokaisee.
- Nämä kaikki nimenkeruut ja julkkikset, jotka vaativat, että saamelaiskäräjälaki pitää uudistaa...
Some-vaikuttaja Emmi Nuorgam julkaisi viime marraskuussa uutta saamelaiskäräjälakia vaativan mielenilmauksen.
Nykyinen saamelaiskäräjälaki astui voimaan 1995. Sen mukaan saamelaiseksi itsensä kokevat henkilöt voivat hakea saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kolmella perusteella, joista yhdenkin täyttyminen riittää.
Ensimmäinen peruste on kieli. Henkilö luetaan saamelaiseksi, mikäli "hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään".
Toinen peruste liittyy perimään ja vanhoihin asiakirjoihin. Äänioikeuden saa "sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa".
Kolmanneksi äänioikeuden voi saada, jos ainakin yksi vanhemmista "on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa".
Toinen peruste on herättänyt paljon kritiikkiä. Lain uudistusta vaativien mielestä vanhat merkinnät eivät kerro henkilön saamelaisuudesta vaan ainoastaan siitä, mikä hänen elinkeinonsa oli. He katsovat, että saamen kieli on paras todiste suvun etnisyydestä.
Viime hallituskauden loppumetreillä kaatunut uusi lakiesitys jättäisi voimaan ainoastaan kieliperusteen mutta ulottaisi sen yhden sukupolven kauemmaksi, isoisovanhempiin asti.
Lisäksi vaaliluettelo koottaisiin kokonaan uudestaan. Sen ulkopuolelle jäisi suurella todennäköisyydellä jopa henkilöitä, jotka on valittu saamelaiskäräjien kokoukseen.
Sonja Huttunen on kotoisin Koppelon kylästä Ivalojoen suistosta. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Saamelaiskäräjien sisällä on erimielisyyttä lain uudistustarpeesta, mutta enemmistö on uuden lain takana. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso kävi puhumassa uuden lain puolesta myös Petteri Orpon johtamissa hallitusneuvotteluissa.
Saamelaiskäräjälain uudistus on mukana Orpon hallituksen ohjelmassa. Ohjelman mukaan lakiuudistuksessa on pohjana edelleen Timosen toimikunnan esitys, aivan kuten Marinin hallituskaudella.
Tuomas Aslak Juuso on saamelaiskäräjien puheenjohtaja.
Juuso perustelee lain uudistustarvetta YK:n ihmisoikeuskomitean ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean Suomelle antamilla moitteilla. Niiden mukaan saamelaiskäräjien pitää itse saada päättää kriteerit, joilla vaaliluetteloon pääsee.
- Täytyy olla varmistukset siitä, että saamelaiskäräjät on saamelaisille tarkoitettu edustuselin eikä tämmöinen Ylä-Lapin eri etnisiteettien itsehallintoelin, Juuso sanoo.
Juuson mukaan korkein hallinto-oikeus on vuosien varrella muuttanut linjaansa ja päästänyt vaaliluetteloon ihmisiä, jotka saamelaiskäräjien tulkinnan mukaan eivät sinne kuuluisi edes nykyisen lain perusteella.
- Vaaliluettelossa on tällä hetkellä noin 6?000 henkilöä, Juuso sanoo.
- Kyse on nyt ehkä noin 300-400 ihmisestä, jotka ovat sinne vuodesta 1995 hakeutuneet eivätkä lähtökohtaisesti päässeet, mutta vuodesta 2011 ja 2015 lähtien osa näistä henkilöistä on päässyt.
Mitä haittaa olisi siitä, jos nämä saamelaiseksi itsensä kokemat henkilöt hyväksyttäisiin vaaliluetteloon?
- Kyse on saamelaiskäräjien legitimiteetistä ja siitä, onko Suomessa edes lupaa olla saamelaisilla oma äänitorvi, joka edustaa kansaa, Juuso sanoo.
- Jos meillä ei ole mitään kriteerejä, niin eihän silloin ole mitään varmuutta siitä, että ketkä siellä vaaliluettelossa ovat.
Juuson mukaan vaalilautakunnalla ei ole muita vaihtoehtoja kuin tulkita tarkasti lain asettamia saamelaisperusteita.
- Nyt erityisesti, kun vielä kaksi eri ihmisoikeusvalvontamekanismia on tarkastellut asiaa ja todennut, että tässä asiassa on korkein hallinto-oikeus rikkonut saamelaisten ihmisoikeuksia muuttamalla linjaansa.
Sonja Huttunen on tehnyt rikosilmoituksen saamelaiskäräjien vaalilautakunnasta. Hänen mukaansa lautakunta rikkoo lakia, kun se sivuuttaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Sonja Huttunen kuuluu tähän joukkoon. Hän ei siis saamelaiskäräjien mielestä ole tarpeeksi saamelainen, mutta KHO:n mielestä on.
Asian tekee entistä erikoisemmaksi se, että osa Huttusen serkuista on hyväksytty vaaliluetteloon ja osa ei. Suvussa jopa samojen vanhempien lapsista osa on hyväksytty, osa ei.
Huttusen mukaan hänet tulisi merkitä vaaliluetteloon saamelaiskäräjälain kaikkien kolmen kohdan perusteella. Vaalilautakunta ei katso hänen täyttävän niistä yhtäkään.
Huttunen on muun muassa tilannut Oulun maakunta-arkistosta dokumentin, jonka mukaan hänen esi-isänsä on merkitty vuoden 1851 maa- ja kantokirjaan kalastajalappalaiseksi.
Hän pitää oman identiteettinsä todistelua asiakirjoilla nöyryyttävänä.
- Ne kuvittelee, että se pahalainen KHO-lappalainen on keksinyt, että hänellä on joku yksi kaukainen esi-isä jossain 1700-luvulla. Nähdään vain tämä paperi, Huttunen tuhahtaa.
Huttunen sanoo olevansa varma siitä, että hänen isoäitinsä oppi ensimmäisenä kielenään inarinsaamen. Tämä syntyi 1910 Inarijärven syrjäisessä Sammakkoniemessä.
- Se on ollut aivan saamenkielinen yhteisö. Siellä ei ole ollut montaa tupaa, Huttunen sanoo.
- Jos ympäristössä kaikki puhuvat saamea, kyllä minun mielestäni mummonkin ensimmäinen kieli on ollut saame. Sitä ei ole kyllä mihinkään kirjoitettu, sitä ei pysty todistamaan.
Sonja Huttunen tekee perinteisiä käsitöitä. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Sonja Huttunen nojaa isänsä tekemään vanhaan kalastusveneeseen. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Tähän kiteytyy kiistasta paljon. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta vaatii vaaliluetteloon pyrkiviltä aukotonta todistelua siitä, että nämä täyttävät vaalilain pykälät.
Esimerkiksi Norjan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsemisestä päättävät virkamiehet, ja vaadittu todistustaakka on kevyempi kuin Suomessa.
Tuomas Keskitalo ei Suomessa pääse vaaliluetteloon, mutta hänen pikkuserkkunsa Aili Keskitalo on ollut useaan otteeseen Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja.
- Norjalaiset ja ruottalaiset haluavat, että kaikki saamelaiset saadaan saman järjestön alle, että heiän etuaan voidaan ajaa. Silloinhan kansa on rikhaampi ja vahvempi kuin näin on. Nyt yritethään Suomessa vain supistaa sitä, Tuomas Keskitalo sanoo.
Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan puheenjohtaja on utsjokelainen Aslak Pieski, mutta hän ei suostu perustelemaan lautakunnan linjaa. Pieski ei vastaa, vaikka tavoittelemme häntä useiden viikkojen ajan soitoilla, viesteillä ja soittopyynnöillä.
Keskitalo, Huttunen ja moni muu saamelaiskiistassa vähemmistöön jäänyt väittää, että kysymys on valtapelistä. Kärjekkäimpien syytösten mukaan pohjoissaamelaiset poronomistajasuvut ovat kaapanneet vallan saamelaiskäräjillä ja haluavat pitää sen omassa piirissään päättämällä kuka saa äänioikeuden.
Tuomas Keskitalo kantaa lapinasua, vaikka kaikki eivät siitä pidä. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Vaikuttavuustuottaja Emmi Nuorgam on kampanjoinut näkyvästi uuden saamelaiskäräjälain puolesta. Hänen mielestään saamelaisten oikeudet eivät toteudu nykylain ollessa voimassa.
- Saamelaiset eivät ole itse saaneet määritellä, ketkä saamelaisten asioista päättävät, Nuorgam sanoo.
Nuorgamin mukaan saamelaisasioihin liittyy paljon poliittisia intressejä, esimerkiksi maankäyttöön liittyviä. Hän nostaa esimerkiksi Jasper Pääkkösen luksushotellihankkeen, josta Ilta-Sanomat kertoi toukokuussa.
- Se on erinomainen esimerkki siitä, kun joku ulkopuolinen ajattelee, että totta kai hän saa hyödyntää jotain käyttämätöntä erämaata. Saamelaisille se ei ole käyttämätöntä erämaata, vaan heidän elämäntapansa.
Lue lisää: "Hirmuinen" mies yrittää estää Jasper Pääkkösen hotellihankkeen - "Täyttä hulluutta!"
Nuorgam sanoo, että saamelaiskäräjien vaaliluettelossa on tällä hetkellä saamelaisten lisäksi myös suomalaisia, jotka eivät sinne kuulu. Hänen mukaansa on riskinä, että nykylain vallitessa saamelaiset jäävät ennen pitkää vaaliluettelossa vähemmistöön.
Tampereella kasvanut Nuorgam on kertonut kiinnostuneensa saamelaisaktivismista tultuaan äidiksi kymmenen vuotta sitten. Hän on päässyt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pohjoissaamea äidinkielenään puhuvan isänsä ansiosta. Hän itse osaa kielestä vain muutamia sanoja.
Mitä sanot itsensä saamelaiseksi kokevalle henkilölle, joka tuntee koko identiteettinsä olevan loukattu, koska vaalilautakunta ei häntä kelpuuta?
- Se on varmasti henkilökohtaisesti traagista, mutta kyse on koko kansan edusta, ei yksittäisistä henkilöistä, Nuorgam vastaa.
- Tiedän, että KHO:n kautta vaaliluetteloon on päässyt henkilöitä, jotka ovat vasta viime vuosina identifioituneet saamelaisiksi. Ei asia voi olla niin, että yhtenä aamuna herään ja tunnen, että tänään olen saamelainen.
Nuorgamin mukaan jotkut ovat hakeutuneet saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vasta kun he ovat kokeneet saavansa siitä hyötyä.
- Jos on itse suhtautunut aikaisemmin saamelaisiin itseään huonompana ja pilkannut heitä, on outoa, että päättää olevansa saamelainen.
Lain mukaan "saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat".
Saamelaiskäräjät voi antaa viranomaisille lausuntoja ja esityksiä, ja viranomaisten on kuultava saamelaiskäräjiä esimerkiksi kaivostoiminnasta ja maankäytöstä saamelaisten kotiseutualueella.
Lisäksi saamelaiskäräjät hallinnoi noin kahdeksan miljoonan euron vuosittaista rahasummaa, jonka valtio osoittaa saamelaisten yhteiseen käyttöön.
Marinin hallituksen esitys uudesta saamelaiskäräjälaista olisi paitsi muuttanut saamelaismääritelmää, myös lisännyt saamelaiskäräjien valtaa.
Lakiesityksessä viranomaisia velvoitetaan neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa "pyrkimyksenä saavuttaa yksimielisyys" tai "saada saamelaiskäräjien suostumus ennen päätöksentekoa".
Esimerkiksi Inarin kunta vastusti muutosta toteamalla, että uusi laki antaisi käytännössä veto-oikeuden saamelaiskäräjille.
Keskitalo puolestaan pelkää, että uuden lain myötä hänen paliskuntansa jako voisi sittenkin toteutua saamelaiskäräjien tuella. Hän myös uskoo, että lain avulla saamelaiskäräjät voisi vaatia rahaa esimerkiksi kaivoshankkeilta.
- Tullaan siihen, miksi he haluaa sen pienemmän porukan pitää ja hallinnoida. Ihan ensimmäisenä kriteerinä heillä on raha, Keskitalo väittää.
- Kun porukka on saatu pysymään pienenä, niin sen hyödyt jakautuu sille pienemmälle porukalle.
Tällaiset puheet eivät varsinaisesti lievennä ristiriitoja pohjoisessa. Tuomas Keskitalolla on puukon lävistämässä käsivarressaan muistona rujot arvet, mutta hän ei pelkää sanojensa seurauksia.
- Minä sanoin niille, että siinä te teitte virheen kun jätitte minut henkiin. Olisitte kerralla tappaneet.
Lähteinä käytetty mm. Veli-Pekka Lehtolan teoksia Saamelaiskiista (2015) ja Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide (1997).
TetraSys Oy.