Harkovan alueelta kotoisin oleva Ksenija pääsi toukokuussa takaisin Ukrainaan pikkuveljensä Serhin kanssa. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Ksenija, 18, taisteli Venäjälle pakkosiirretyn 12-vuotiaan pikkuveljensä takaisin kotimaahan.

Nuori nainen alkaa kertoa tarinaansa hiljaisella äänellä. Hieman hauraalta vaikuttava Ksenija, 18, on kokenut viimeisten parin vuoden aikana asioita, jotka olisivat kova pala kenelle tahansa vanhemmallekin.

- Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun äiti menetti meidän huoltajuutemme. Päädyimme sijaisperheeseen Harkovan alueella, hän muistelee.

Ksenija ja hänen 12-vuotias pikkuveljensä Serhi kuuluvat niihin ukrainalaisiin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat päätyneet sodan aikana Venäjälle. Toisin kuin moni muu, he ovat onnistuneet myös palaamaan kotimaahansa. Sitä tuskin olisi tapahtunut, ellei hädin tuskin täysi-ikäinen Ksenija olisi taistellut sisukkaasti pikkuveljensä puolesta.

Hollannin Haagissa toimiva kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi maaliskuussa pidätysmääräyksen Venäjän presidentistä Vladimir Putinista sekä maan lapsiasiavaltuutetusta Marija Lvova-Belovasta. Pidätysmääräyksen syynä on ukrainalaisten lasten laiton siirtäminen Ukrainassa miehitetyiltä alueilta Venäjälle.

Venäjän lapsiasiavaltuutettu Marija Lvova-Belova tapasi presidentti Vladimir Putinin viime helmikuussa tämän virka-asunnolla Novo-Ogarjovossa. Kuukautta myöhemmin kansainvälinen rikostuomioistuin antoi kummastakin pidätysmääräyksen. Kuva: Sputnik / Reuters

Kyseessä on sotarikos, josta ICC katsoo Putinin ja Lvova-Belovan olevan vastuussa henkilökohtaisesti.

Venäjän armeija valtasi Harkovan alueella sijaitsevan Vovtshanskin kaupungin hyökkäyssodan alkuvaiheessa keväällä 2022. Sodan kaaoksessa Ksenijan ja Serhin sijaisperhe siirtyi sinne.

Elokuussa sijaisäiti lähetti Serhin ja toisen perheessä asuneen pojan Etelä-Venäjälle Gelendzhikiin lasten kesäleirille, jonka piti kestää kolme viikkoa. Hän toimitti myös Ksenijan sotatoimilta turvaan Venäjän rajan toiselle puolelle Belgorodin alueelle. Opiskelut aloittanut tyttö muutti Shebekinon kaupungissa sijaitsevaan asuntolaan.

- Pian kävi ilmi, että Serhin leiri ei ollutkaan kesäleiri, vaan valtava joukkokarkotusleiri, joka oli tarkoitettu miehitetyiltä alueilta siirretyille ukrainalaislapsille, Ksenija kertoo.

Ksenijan koulunkäynti oli lähinnä etäopiskelua. Jo syyskuussa Belgorodin seudulle alkoi kantautua tietoja Ukrainan joukkojen etenemisestä Harkovan alueella.

11. syyskuuta Vovtshansk palasi ukrainalaisten käsiin.

- Soitin sijaisäidille. Kerroin, että rajaa oltiin sulkemassa ja että Serhi pitäisi saada äkkiä pois Venäjältä. Hän kuitenkin kieltäytyi tekemästä mitään. En tiedä miksi, mutta siinä vaiheessa hän oli itse jo ottanut Venäjän passin.

Ukrainalaissotilas repi alas venäläistä propagandajulistetta Vovtshanskissa syyskuussa 2022. Kaupunki oli palautettu Ukrainan armeijan kontrolliin muutamaa päivää aiemmin. Kuva: State Border Service of Ukraine / Reuters

Serhin leirillä olleen pojan vanhemmat lähtivät Venäjälle hakemaan lastaan. Ksenijan ja Serhin kanssa samassa perheessä asunut toinen poika ei halunnut palata sijaisäidin luokse, vaan päätyi leiritoverin perheen huoltamaksi. Samoin kävi Serhille.

Uusi sijaisperhe haki Venäjältä väliaikaista pakolaisstatusta ja asettui lopulta Krasnodariin. Ksenija piti jatkuvasti yhteyttä Shebekinosta pikkuveljeensä.

- Marraskuussa minua käskettiin lähtemään asuntolasta pommitusten takia. Minullekin tarjottiin mahdollisuutta lähteä leirille, mutta kieltäydyin, Ksenija sanoo.

Harkovalaisen naapurin vinkistä hän tutustui Shebekinon lähellä asuvaan naiseen ja pääsi tämän luokse asumaan. Ksenijaa neuvottiin ottamaan yhteyttä Ukrainan sosiaaliviranomaisiin ja selittämään Serhin tilanteen näille.

- Halusin Ukrainaan, ja myös veljeni mukaani. Soitin Serhille, ja hän halusi sitä myös.

Ukrainan sosiaaliviranomaisten kanssa käydyn mutkikkaan paperisodan jälkeen Ksenija nimettiin virallisesti Serhin huoltajaksi. Kun hän ilmoitti asiasta Krasnodarissa olevalle perheelle, häntä kehotettiin hakemaan veljensä.

Seuraavana vuorossa oli monimutkainen vääntö Venäjän sosiaaliviranomaisten kanssa. Tarvittavien dokumenttien kokoamiseen ja kääntämiseen Ksenija sai apua Ukrainan viranomaisten lisäksi Save Ukraine -järjestöltä.

Jo vuonna 2014 evakuoinnit miehitetyiltä alueilta aloittanut järjestö auttaa lapsensa Venäjälle menettäneitä perheitä. Marraskuun alussa Save Ukraine alkoi järjestää Venäjälle suuntautuvia hakureissuja, joita on tähän mennessä toteutettu jo seitsemän.

Tosin nyt järjestelyjä on jouduttu muuttamaan, kun Venäjän viranomaiset ovat tehneet matkoista yhä vaikeampia. Lapsiaan hakeneita on muun muassa kuulusteltu tuntikausia sekä pakotettu esiintymään propagandavideoilla.

Venäjällä Ksenijan dokumentit kiersivät virastosta toiseen ja käväisivät välillä ministeriössäkin. Lopulta venäläisviranomaiset antoivat Ksenijalle luvan Serhin hakemiseen.

Save Ukraine -järjestön vapaaehtoistyöntekijä Kateryna halasi Natalijaa, joka oli saanut noudettua lapsensa Venäjältä Valko-Venäjän kautta. Kuva otettiin huhtikuun alussa Volynin alueella. Kuva: VALENTYN OGIRENKO / REUTERS

Prosessi vei kuitenkin aikaa, eikä Serhi ollut enää varma halustaan palata Ukrainaan. Ksenijan mukaan pojalle oli tuputettu Venäjän propagandaa sekä sanottu, että tällä olisi Venäjällä edessään loistava tulevaisuus.

Save Ukrainen mukaan Venäjältä palanneet lapset ovat kertoneet joutuneensa Venäjällä monella tavalla nöyryytetyiksi. Heitä on pakotettu unohtamaan Ukrainan historia, kulttuuri sekä kieli.

Samaan aikaan lapsille on luvattu asuntoja ja ilmaista yliopistokoulutusta Venäjällä. Monelle on sanottu, että heitä eivät enää tarvitse Ukraina tai edes omat vanhemmat.

Serhin epäröinnistä huolimatta Ksenija järjesti itselleen kyydin Krasnodariin ja lähti hakemaan tätä.

- Jostakin syystä kontakti sijaisperheeseen alkoi heiketä. En tiedä, halusivatko he vain pitää Serhin luonaan vai maksettiinko heille hänen vuokseen jotain sosiaalitukia.

Kun Ksenija lähestyi Krasnodaria, yhteydenpito katkesi täysin. Koska tiedossa ei ollut osoitetta, Ksenija pyysi Venäjän sosiaaliviranomaisia järjestämään hänelle tapaamisen perheen kanssa.

Lue lisää: Sofi Oksasen kolumni: Miksi Venäjä kyydittää ukrainalaislapsia

Seuraavana aamuna järjestettyyn tapaamiseen osallistui sisarusten ja sijaisvanhempien lisäksi psykologi sekä joukko muita ihmisiä. Perhe vetosi Venäjän lakiin, jonka mukaan yli 10-vuotiailla on päätösvaltaa omasta asuinpaikastaan.

- Kohtaaminen Serhin kanssa oli outo. Halusin halata häntä, mutta hän vastasi siihen kiusaantuneesti. Lopulta saimme mahdollisuuden puhua kahden kesken. Hän ei halunnut takaisin sodan takia. Puheiden perusteella hänet oli aivopesty perusteellisesti.

Kahden kesken Ksenija onnistui kuitenkin kääntämään Serhin pään. Yllättäen hän sai tukea venäläiseltä sosiaalityöntekijältä. Tämä neuvoi sisaruksia jäämään yhdessä odottamaan, kun perhe hakisi Serhin tavarat.

- Hän sanoi, että voisin viedä Serhin mukanani, jos se vain sopisi Serhille.

Iltapäivällä perhe palasi ja ehdotti myös Ksenijalle Venäjälle jäämistä. Perusteeksi kerrottiin käynnissä oleva sota ja se, että Ukraina "tulisi kuitenkin olemaan osa Venäjää".

- Sanoin, että en ole tullut tänne puhumaan politiikkaa, vaan hakemaan veljeni, Ksenija kertoo.

Ksenija kertoi tarinansa IS:lle heinäkuun alussa Save Ukraine -järjestön ylläpitämässä keskuksessa, joka auttaa Venäjältä palautettuja lapsia ja nuoria palaamaan normaaliin elämään. Kuva: Antti Hämäläinen

Ukrainan rajan ylittäminen onnistui sisaruksilta lopulta toukokuussa maan koillisosissa sijaitsevan Sumyn alueen kautta. Ennen sitä oli kuitenkin käytävä läpi Venäjän viranomaisten "suodatus", joka sisälsi muun muassa tuntikausien kuulustelut.

Rajan toisella puolella odotti Save Ukrainen järjestämä autokyyti.

- Tämä voi kuulostaa jotenkin hassulta, mutta jopa ilma tuntui erilaiselta kotimaan puolella. Se oli mahtavaa. Jopa nyt kun kävelen täällä Kiovassa, en vieläkään käsitä, että se on ohi. Olen vapaa ja täällä, Ksenija kuvailee tunteitaan.

Hän oli asettanut itselleen kolme tavoitetta: paluun kotimaahan, Ukrainan lipun hankkimisen sekä Kiovaan pääsemisen. Ne kaikki ovat nyt toteutuneet.

Ksenija kertoo tarinaansa IS:lle Save Ukrainen ylläpitämässä keskuksessa. Se ja 60 muuta vastaavaa keskusta tarjoavat Venäjältä palautetuille lapsille muun muassa terapiaa sekä sosiaalista, lainopillista ja taloudellista apua. Haastattelun aikana salin takaosassa on ollut käynnissä lasten taidetyöpaja, jossa on läsnä myös psykologi.

Ksenija ja Serhi asuvat keskuksessa, sillä sekin on mahdollista. Järjestön mukaan suurin osa palautetuista lapsista haluaa kuitenkin asumaan kotiinsa, vaikka se olisi pommitusten kohteena olevalla alueella.

Marija, 5 ja Maryna, 10, esittelivät taidettaan psykologille Save Ukraine -järjestön keskuksessa heinäkuun alussa järjestetyssä työpajassa. Kuva: Antti Hämäläinen

Save Ukrainen johtajan Mykola Kuleban mukaan järjestössä on jouduttu myöntämään, ettei kaikkia voida auttaa. Etenkin orpojen ja Venäjällä uusiin koteihin mahdollisesti adoptoitujen kohdalla se on liki mahdotonta.

Tavoitteena on kuitenkin auttaa mahdollisimman montaa lasta, ensin palauttamalla heidät Ukrainaan ja sen jälkeen tarjoamalla perheille ohjelmaa, joka mahdollistaa tulevaisuuden rakentamisen sekä traumoista selviämisen.

- Emme halua näistä lapsista päihteitä käyttäviä nuoria aikuisia, vaan sellaisia, jotka kykenevät rakentamaan tätä maata.

Pelkkä koulutus ei Kuleban mukaan riitä, vaan lapset tarvitsevat normaaliin elämään palauttamista, yhteiskuntaan integroimista, venäläisen aivopesun purkamista sekä vakautta ja pysyvyyttä. Kaiken tämän järjestäminen on kuitenkin vaikeaa "tämän sotkun keskellä" eli sodan jatkuessa.

Kriittisintä on kuitenkin lasten pelastaminen. Vaikka Kuleba sanoo ICC:n pidätysmääräysten lisänneen painetta Venäjän suuntaan, hän ei säästele sanojaan nostaessaan esille kansainväliset reaktiot.

Erityisesti kritiikkiä saavat YK:n ja Punaisen ristin kaltaiset toimijat. Ne ovat Kuleban mukaan ottaneet lähinnä tarkkailijan aseman, vaikka ukrainalaislasten aivopesu Venäjällä etenee nopeasti.

- Kysyn, että missä te olette nyt?

Mykola Kuleba toimi ennen nykyistä työtään Ukrainan lasten oikeuksien komissaarina. Hän tuntee suomalaista koulutusjärjestelmää ja uskoo, että Suomi voisi auttaa Ukrainan lapsia juuri koulutuksen kautta. Kuva: Antti Hämäläinen

Lasten venäläistäminen on yksi tapa tuhota Ukrainaa ja sen kulttuuria. Kun aikaa on kulunut liikaa, he eivät ehkä enää halua palata kotimaahan. Kuleban mukaan Venäjä ei myöskään halua luopua lapsista, sillä nämä ovat eläviä todisteita sotarikoksesta.

Kuleba epäilee syyksi hiljaisuuteen Venäjän pelkoa ja poliittista korrektiutta. Sapiskaa saavat myös länsimaat - mukaan lukien Suomi - sekä Ukrainan oma hallinto. Viimeksi mainittu on Kuleban mukaan Venäjälle vietyjen 4?500:n orpolapsen "isä ja äiti", jonka pitäisi ponnistella enemmän näiden palauttamiseksi Ukrainaan.

- Ymmärrän, että käynnissä on sota, mutta lapset ovat tulevaisuus. Tarvitsemme keskitettyä painetta ja kovaa ääntä, Kuleba sanoo lähes kiihtyen.

Heti perään hän pahoittelee tunteikkuuttaan.

Ukrainaan on Save Ukrainen avulla päässyt palaamaan yhteensä 125 lasta. Venäjälle vietyjen lasten todellista määrää ei tiedä kukaan, mutta ukrainalaisten arvion mukaan heitä olisi ainakin 19?000.

Sekin on vain pieni osuus kaikista niistä ukrainalaislapsista, jotka elävät Venäjän lisäksi Ukrainassa miehitetyillä alueilla. Save Ukrainen mukaan vuodesta 2014 lähtien noin 20 prosenttia Ukrainan lapsista on joutunut elämään venäläisten vaikutuksen alaisena.

Venäjältä Ukrainaan palautettu Jasmina, 13, osallistui taidetyöpajaan Save Ukraine -järjestön keskuksessa Kiovassa. Kuva: Antti Hämäläinen

Venäjän liittoneuvoston ulkoasiankomitean johtaja Grigori Karasin sanoi heinäkuun alussa, että Venäjä on viime vuosina "pelastanut" sotatoimialueilta noin 700?000 lasta, jotka hänen mukaansa ovat orpoja tai muutoin hylättyjä.

Ksenijan haaveena on löytää työpaikka sekä tukiperhe, joka auttaisi häntä ja Serhiä.

- Ajattelin olevani vahva, mutta se on vaikeaa. Minun pitäisi pitää huolta myös itsestäni, jotta voisin opiskella ja rakentaa elämää.

Ristiriitoja on alkanut tulla sisarusten välille, sillä Serhi on lähestymässä murrosikää ja purkaa toisinaan tunteitaan isosiskoonsa. Hän ei myöskään halua osallistua haastatteluun tai esiintyä valokuvassa.

Ksenija sen sijaan haluaa kertoa tarinansa, koska toivoo huomiota lukuisille vastaaville kohtaloille.

- Olen kiitollinen, että voin kertoa. Haluan levittää tietoa rikoksista, joita Venäjä tekee.