Makeutusaineisiin liittyy terveysriskejä. Kuva: Tuomas Selänne, Vesa Moilanen / Lehtikuva, Colourbox, Kuvankäsittely IS
Sokerin terveyshaitoista on vankka näyttö, mutta sen korvaaminen makeutusaineillakaan ei ole välttämättä ongelmatonta. Asiantuntijat kertovat, mitä niihin liittyvistä riskeistä tällä hetkellä tiedetään.
Jos ruokavalio sisältää paljon sokeria, se voi kostautua monenlaisina terveysongelmina. Sokeri voi esimerkiksi rasvoittaa maksan jo muutamassa kuukaudessa.
Lue lisää: Sokeri voi rasvoittaa maksan jo parissa kuukaudessa - yksi sen muoto on kaikkein haitallisin
Moni onkin havahtunut tarkkailemaan ja rajoittamaan oman ruokavalionsa sokerimääriä. Makeista herkuista ei silti tekisi mieli luopua. Niinpä apuna käytetään usein keinotekoisia, kalorittomia makeuttajia.
Tuoreiden tutkimusten valossa niihinkin saattaa liittyä riskejä ainakin, jos kulutus on huomattavan suurta.
Kalorittomia keinotekoisia makeutusaineita ovat esimerkiksi aspartaami, asesulfaami K ja sakkariini. Niitä käytetään yleisesti monenlaisissa elintarvikkeissa, kuten juomissa, jogurteissa ja vanukkaissa.
Aspartaamia löytyy usein light-limuista, muun muassa monesta suomalaisten suosikkijuomasta. Maailman terveysjärjestö WHO on ilmoittanut aikovansa luokitella aspartaamin mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi.
WHO:n ravinto- ja ruokaturvallisuusjohtaja Francesco Brancan mukaan se on huono uutinen lähinnä heille, jotka käyttävät aspartaamia hyvin paljon.
-?Virvoitusjuomia silloin tällöin juovilla ei ole syytä huoleen, Branca sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.
Lue lisää: WHO määrittelee aspartaamin mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi - hyväksyttävän päiväsaannin raja säilyy samana
Makeutusaine aspartaamia löytyy usein light-limuista. Kuva: Tuomas Selänne, kuvankäsittely IS
Uutinen aspartaamin luokittelusta mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi sai monet huolestumaan. Uskaltaako makeutusainetta enää käyttää?
WHO:n ravinto- ja ruokaturvallisuusjohtaja on painottanut, että riskit liittyvät aspartaamin suurkulutukseen. Satunnaisesta käytöstä ei pitäisi olla haittaa.
Käytännössä aspartaami (merkitään joskus myös E-koodilla E951) on WHO:n alaisen syöpätutkimusjärjestö IARC:n luokittelussa 2B-kategoriassa, joka viittaa mahdollisesti syöpää aiheuttavia aineisiin. Kategoriaan kuuluu aineita, joiden on joissakin tutkimuksissa todettu aiheuttavan syöpää, mutta tutkimustulokset ovat vielä rajallisia.
Los Angelesin Cedars-Sinai Medical Centerin syöpätutkimuksen professori Paul Pharoah on sanonut, ettei yleisön pitäisi huolestua 2B-kategorian kemikaalien syöpäriskistä.
WHO:N alainen elintarvikkeiden lisäaineiden turvallisuutta tutkiva JECFA on arvioinut, ettei aspartaamin hyväksyttävän päiväsaannin rajaa ole tarvetta muuttaa.
Voimassaoleva raja aspartaamille on 0-40 milligrammaa painokiloa kohden. Sokerittomassa limonaditölkissä on tyypillisesti aspartaamia noin 200-300 milligrammaa, joten noin 70 kiloinen aikuisen päiväraja tulisi vastaan noin 9-14 tölkin kohdalla.
Lähde: STT
Kalorittomiin makeutusaineisiin liittyy myös muunlaisia terveysriskejä.
- Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keinotekoiset makeutusaineet edistävät maksan rasvoittumista ja insuliiniresistenssin lisääntymistä. Monet tutkijat eivät suosittele niiden käyttöä ylipainoisille ja tyypin 2 diabeetikoille, yliopistonlehtori ja bakteriologian dosentti Satu Pekkala sanoo.
Makeutusaineet voivat olla osatekijöinä myös muissa jatkuvasti yleistyvissä sairauksissa, kuten suoliston ongelmissa.
- Jo pitkään on tiedetty, että makeutusaineet vaikuttavat epäsuotuisasti elintärkeiden suolistomikrobien lajikirjoon, Pekkala kertoo.
Makeutusaineet on tutkimuksissa yhdistetty myös päänsärkyyn ja migreeniin.
Kalorittomat makeutusaineet ylläpitävät makeanhimoa. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva, kuvankäsittely IS
Suomessa myytävien elintarvikkeiden ainesosaluettelosta voi löytää myös erytritolin. Tämän kalorittoman makeutusaineen on uutisoitu lisäävän jopa hengenvaarallisten sydänkohtausten tai aivohalvausten riskiä.
- Tuore tutkimus osoittaa, että erytritoli lisää riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin. Tämä johtuu nykytietojen mukaan siitä, että erytritoli kasvattaa riskiä veritulppiin, Pekkala kertoo.
Erytritolitutkimus toteutettiin isolla joukolla amerikkalaisia ja eurooppalaisia, joka Pekkalan mukaan lisää tulosten luotettavuutta.
Erytritoli on hyväksytty EU:ssa elintarvikelisäaineeksi. Sitä pidetään turvallisena, koska sitä saa myös luontaisesti ravinnosta hyvin pieniä määriä.
- Totuus on, että elintarvikkeisiin lisätty määrä erytritolia on hyvin paljon korkeampi, Pekkala perustelee.
- Veritulppariskin lisäksi erytritolin ajatellaan lisäävän myös syöpätautien riskiä.
THL:n johtava asiantuntija Heli Kuusipalo. Kuva: Timo Peedu
Asiantuntijoiden mukaan makeutusaineisiin kytkeytyy laajempi ruokavalioon liittyvä ongelma. Nykyään tarjolla on runsaasti ravintoarvoltaan mitättömiä ruoka-aineita, jotka sekoittavat ruokahalua sekä aiheuttavat mielitekoja.
- Koskaan ennen ihmisen historiassa emme ole syöneet näin epäterveellisesti, THL:n johtava asiantuntija Heli Kuusipalo sanoo.
Ruokaympäristö on muuttunut valtavasti viimeisten noin 50 vuoden aikana.
- Ruoansulatuksemme ei ole sopeutunut kaikkeen siihen, mitä nykyään syömme. Energiajuomat ovat tästä hyvä esimerkki, Kuusipalo huomauttaa.
- Niissä ei ole ainuttakaan luonnollista raaka-ainetta, vaan ne ovat kemiallisia seoksia. Siksi ne ovat ravinnoksi epäluonnollisia. Kärjistetysti voisi sanoa, että paljon energiajuomia käyttävät ovat mukana ihmiskokeessa.
Pakkausmerkintöjä tihrustamalla kuluttaja voi koettaa karsia ruokavaliostaan haitallisten lisäaineiden määrää, mutta bakteriologian dosentti Pekkala näkee niissä myös puutteita.
- Suomen ruokavirasto määrää, että makeutusaineet mainitaan tuotteen sisällössä, mutta ei sitä, paljonko niitä saa tuotteessa olla. Säännösten puute on ongelma, Satu Pekkala painottaa.
Makeutusaineista ja niiden haitoista puhuttaessa tarkoitetaan usein kalorittomia makeutusaineita. Se ei tarkoita, että kaloreita sisältävät makeuttajat olisivat jotenkin parempi vaihtoehto.
Makeutusaineista voi aiheutua haittaa sokeriaineenvaihdunnalle ja suoliston bakteerikannalle. Kuva: Colourbox, kuvankäsittely IS
Kaloreita sisältäviä makeutusaineita ovat muun muassa glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi sekä vastaavat yhdistelmät. Niitä voi saada tietämättään paljonkin, koska niitä lisätään usein yllättäviin tuotteisiin kuten leipiin tai proteiinipatukoihin. Ruokateollisuus korvaa tavallisen sokerin hinnaltaan halvemmalla siirapilla lukuisissa tuotteissa.
- Ruokateollisuus menee jatkuvasti siihen suuntaan, että elintarvikkeita tehdään halvoista raaka-aineista, Kuusipalo sanoo.
Glukoosi-fruktoosisiirappi on Yhdysvalloissa maissinviljelyn sivutuote, ja siksi sitä on saatavilla halvalla. Terveyden kannalta se on erityisen haitallista.
- Tutkimusten perusteella voisi sanoa, että glukoosi-fruktoosisiirappi on lähes myrkkyä maksalle, Pekkala summaa.
Asiaa on tutkittu sekä satunnaistetuissa kokeissa että populaatiotutkimuksissa, joista on tehty myös meta-analyysejä.
- Ne kaikki osoittavat melkoisen kiistatta, että erityisesti fruktoosia sisältävät makeutusaineet ovat yhteydessä rasvamaksaan, lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään, Pekkala perustelee.
Samoin on osoitettu yhteys myös haitalliseen sisäelinrasvaan sekä veren triglyseridi-rasvojen lisääntymiseen.
Light-tuotteista glukoosi-fruktoosisiirappia ei pitäisi löytyä.
Jotkut makeutusaineet saattavat olla muita turvallisempia. Pekkala mainitsee kasviperäiset valmisteet.
- Ne aiheuttavat harvoin vakavia terveysriskejä, Pekkala arvioi.
Tällainen sokerinkorvike on esimerkiksi stevia, joka ei sisällä kaloreita tai hiilihydraatteja, eikä vaikuta verensokeriarvoihin.
- Stevia saattaa suojata maksan rasvoittumiselta toisin kuin pöytäsokeri, jonka hajoamistuote fruktoosi edistää useiden tutkimusten mukaan rasvamaksan kehittymistä, Pekkala lisää.
Moni on havahtunut rajoittamaan oman ruokavalionsa sokerimääriä. Tuotteiden sokerittomuus perustuu usein makeutusaineisiin. Kuva: Colourbox, kuvankäsittely IS
Keinotekoisia makeutusaineita ovat muun muassa asesulfaami K (E950), aspartaami (E951), sakkariini (E954), sukraloosi (E955) ja stevioliglykosidit (960).
Makeutusaineiden vuorokautiselle saannille on asetettu enimmäismäärät, joita ei pidä ylittää. Nämä ADI-arvot vaihtelevat suuresti eri makeutusaineilla. Arvot ilmoitetaan milligrammoissa per henkilön painokilo.
Aspartaami 40 mg
Asesulfaami K 9 mg
Sukraloosi 15 mg
Elintarvikkeessa voi olla merkintä sokeriton, jos siinä on korkeintaan 0,5 grammaa sokeria 100 grammassa tuotetta. Ei lisättyä sokeria -merkintä tarkoittaa, ettei tuotteeseen ole lisätty sokeria lainkaan.
Tuotteen sokerittomuus perustuu usein juuri makeutusaineisiin. Sokerittomissa virvoitusjuomissa on yleensä aspartaamia ja asesulfaami K:ta, sokerittomissa proteiinivanukkaista usein sukraloosia ja asesulfaami K:ta. Proteiinipatukoissa käytetään paljon herkästi vatsaoireita aiheuttavia sokerialkoholeja, jotka tunnistaa nimen lopussa olevasta oli-päätteesta kuten sorbitoli, ksylitoli, maltitoli, mannitoli ja laktitoli. Tutkimuksissa veritulppariskiä lisääväksi todettu erytritoli kuuluu myös sokerialkoholeihin.
Ihmiskehon peruspolttoaine on glukoosi eli rypälesokeri. Sitä tarvitsevat kaikki solut aivoja ja lihaksia myöten.
- Energiatarvetta ei voi täyttää syömällä pelkästään proteiinia tai rasvaa. Tarvitaan myös hiilihydraateista saatavaa glukoosia. Se on elintärkeää, jotta elimistö voi toimia normaalilla tavalla, Heli Kuusipalo sanoo.
Hedelmissä oleva luonnollinen fruktoosi ei ole haitallista, koska hedelmissä on muitakin ravintoaineita, joiden ansiosta haittapuolet laimenevat. Hedelmämehuissa tilanne on kuitenkin toinen.
- Elimistön toiminnassa ei ole varauduttu siihen, että yhtäkkiä tulee määrällisesti monen hedelmän fruktoosi ilman kuituja ja muita hedelmästä saatavia ravintoaineita, Heli Kuusipalo perustelee.
Siksi virallisten ravitsemussuositusten mukaan tuoremehua ja muita hedelmämehuja tulisi nauttia vain yksi lasillinen päivässä.
TetraSys Oy.