Kirjailija Miki Liukkonen asuu Helsingin Alppiharjussa. Kuva: Seppo Kärki / IS
Miki Liukkosen yli tuhatsivuinen Elämä: Esipuhe on yksi syksyn puhutuimmista kirjauutuuksista. Miestä itseään vihataan ja rakastetaan. Jotkut pitävät häntä jopa kirjailijanerona.
IS haastatteli Miki Liukkosen hänen kotonaan joulukuussa 2021. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 22.12.2021
Viehättävä 1900-luvun alussa rakennettu vaaleanvihreä kerrostalo sijaitsee hiljaisen kadun päässä Helsingin Alppiharjussa. Linnanmäki on vain kivenheiton päässä.
Jykevän alaoven ikkunaruuduista näkee läpi, miten rappukäytävässä ovea kohti kävelee hyvin hoikka, mustiin pukeutunut mies. Kirjailija Miki Liukkosen, 32, ääni kaikuu, kun nousemme jykeviä kierreportaita ylöspäin kohti hänen kotiaan.
-?Mä en ole siivonnut, koska mä vietän niin paljon aikaa mun tyttöystävän luona. Sitä paitsi viimeksi kun toimittaja tuli tänne ja mä olin siivonnut, niin se sanoi, että täällä ei näytä tarpeeksi taiteelliselta. Nyt sitten on sotkuista, Liukkonen sanoo ja läväyttää yksiönsä oven auki.
Sekaisen vuoteen päälle on heitetty jonkinlainen peite. Neliön muotoisen pienen ruokapöydän päällä ja lattioilla lojuu kaikenlaisia pieniä esineitä, kuten kuppeja, papereita, kirjoja ja kyniä. Nurkassa rehottaa joka suuntaan oksiaan kurkotteleva peikonlehti.
Asunnossa on sekaisuudesta huolimatta omalla karulla tavallaan kaunista. Ikkunaruudut ovat isot ja niistä tulvii sisään aamupäivän valoa.
-?Kirjoitan aina kirjani tuon pöydän ääressä. Teen joka päivä töitä samalla tavalla. Kymmenen tuntia putkeen, kello kahdeksasta kello kuuteen, Liukkonen kertoo.
Kuva: Seppo Kärki / IS
Niin syntyi yksi tämän syksyn kirjallisuuspiirien puhuttaneimmista teoksista, nimittäin syyskuussa ilmestynyt Elämä: Esipuhe. 1035 sivun pituisen romaanin kirjoittamiseen meni vain 18 kuukautta.
-?Kirjoittamisprosessin aikana olen kuin maratonväsymyksessä. Elän Magnum-jäätelöllä, kahvilla ja vissyllä.
-?Minulla on maaninen suhtautuminen kirjoittamiseen. Rakastan ja vihaan sitä yhtä aikaa.
Myös lukijat tuntuvat joko rakastavan tai vihaavan Liukkosta, mutta palataan siihen myöhemmin.
Liukkosen tarina alkaa Oulusta rauhalliselta pientaloalueelta. Hänen lapsuutensa oli hänen omien sanojensa mukaan keskiluokkainen, tavallinen ja mukava. Omakotitalo, vanhemmat, kaksi pikkusiskoa, kissa ja koira. Isä oli röntgenhoitaja ja äiti sairaanhoitaja. Liukkonen oli pikkupojasta lähtien erilainen kuin perheenjäsenensä.
-?Olin tarhaikäisestä lähtien tosi luova. Tykkäsin hirveästi piirtää ja kertoa tarinoita. En itse muista tätä, mutta isäni ja äitini ovat sanoneet, että tarhaopettajani sanoivat, että minusta tulee joskus jotain. Oma muistikuvani on, että olin täysi ääliö jo lapsena, Liukkonen sanoo.
-?Pidin lapsena lähinnä luentoja kärpäsistä.
Elämä muuttui tummanpuhuvaksi murrosiän kynnyksellä, kun rakas äiti sairastui syöpään. Syöpä parani ensin, mutta sitten äiti sairastui uudelleen. Liukkonen oli silloin vain 11-vuotias.
-?Oli ihan kamalaa kuunnella, kun äiti oksensi vessassa, tukka lähti päästä ja hän itki sängyssä. Pelko äidin kuolemasta oli koko ajan läsnä. Kyllä se varmasti vaikutti siihen, että olin melankolinen ja ahdistunut.
Liukkonen kiinnostui yläasteella kaunokirjallisuudesta. Hän hyppäsi heti syvään päätyyn ja luki Dostojevskiä, Gogolia ja Kafkaa. Samaan aikaan koulussa ei sujunut kovin hyvin.
-?En ollut mikään kympin oppilas, vaan kapinallinen. Jouduin kymppiluokalle, jonne joutuu pohjasakka. Luokka oli täynnä tyyppejä, joilla oli päihdeongelmia tai joku ADHD. Välitunnilla luokkakaveri saattoi mennä vessaan repimään irti jotain lavuaaria ja minä mietin, että mitä oikein teen täällä.
Miki Liukkosen elämässä on ollut suurta surua. Kuva: Seppo Kärki / IS
Liukkonen kaivaa esiin pienen muovipussin, joka on täynnä meikkejä. Meikkaaminen on hänen jokapäiväinen aamurutiininsa. Hän istahtaa lattialle ja alkaa rajaamaan silmiään.
-?Ajattelin antaa mahdollisimman kohauttavan haastattelun. Tai niin siinä aina käy. Näen haastattelut mahdollisuutena antaa jokin pointti, mutta yleisesti ne muuttuvat mahdollisuuksiksi vain kusta kaikki, hän pohtii tiiraillen silmiään taskupeilistä.
Liukkosen ei välttämättä tarvitsisi kohauttaa. Nuori kirjailija on monella tavalla poikkeuksellinen henkilöhahmo. Hän valmistui musiikkilukiosta vuonna 2009, mutta sen jälkeen hän ei ole opiskellut mitään tai tehnyt päivääkään niin kutsuttuja tavallisia töitä. Hän aloitti uransa vapaana kirjailijana heti täysi-ikäistymisen jälkeen.
Nykyään Liukkonen erottuu kirjallisuuspiireissä kuin riikinkukko varpusparvesta. Hänen Instagram-syötteensä koostuu upeista studiovalaistuksessa otetuista mallikuvista. Tili näyttää suositun rocktähden somekanavalta.
Liukkosen yksityiselämää on myös käsitelty viihde- ja aikakauslehdissä enemmän kuin kirjailijoiden keskimäärin. Hän päätyi hiljattain kaksi kertaa Seiska-lehden kanteen tyttöystävänsä Rita Behmin kanssa. Lehti on tituleerannut Liukkosen "renttukirjailijaksi".
-?Seiskassa on ollut varmaan 11 juttua minusta ja tyttöystävästäni viimeisen kahden viikon aikana. Se jahtaaminen alkaa jo turhauttamaan, Liukkonen huokaisee ja jatkaa meikkaamistaan.
-?Minusta on kirjoitettu urani alusta lähtien kummallisen paljon ulkokirjallisiin seikkoihin viitaten. Tiedän nyt, miltä naisista tuntuu, kun heidän ulkonäköönsä kiinnitetään tarpeetonta huomiota.
Sitten oli kalabaliikki Helsingin Sanomien kanssa. Liukkonen ärsyyntyi HS:n julkaisemaan kirjallisuuskritiikkiin Elämä: Esipuhe -teoksesta. Kritiikki oli hänen mielestään liian vaikeatajuinen jopa ammattikirjailijalle. Hän lätkäisi Instagramiin päivityksen, jonka otsikko oli: "Haloo Helsingin Sanomat".
Saamani palautteen perusteella kukaan ei ymmärtänyt arvostelusta hevon helvettiä. Mitä kriitikko oikein yritti? Oliko kirja siis hyvä vai ei? Liukkonen kirjoitti.
Päivitys herätti valtavasti huomiota. Hänet kutsuttiin jopa tv-lähetykseen puimaan kirjallisuuskritiikkien tasoa Suomessa.
-?Seiskakin on tehnyt musta kiltimpiä juttuja kuin Hesari! En tiedä, pitäisikö Seiskan tehdä jatkossa kirja-arvosteluni, mies tuumaa.
Liukkosta vihataan ja rakastetaan. Teinitytöt ihailevat Liukkosta ja lähettävät hänelle fanipostia, mutta Liukkosen kovasti toivoma Finlandia-ehdokkuus jäi saamatta.
-?Kirjallisuuskenttä on tosi laimea. Siellä ei tapahdu ikinä mitään. Joku Tuomas Kyrö on telkkarissa ja that's it. Kirjailijat eivät ole kiinnostavia tai seksikkäitä, Liukkonen kritisoi.
-?Minulle on ihan sama, jos joku närkästyy tai suuttuu. Olen saanut nuoret lukemaan paljon enemmän. Minulla on kauheasti nuoria faneja.
Liukkonen itse ilmoitti isälleen 16-vuotiaana, että hänestä tulee kirjailija.
-?Isä piti sitä murrosikäisen hömpötyksenä. Meni kolme vuotta, ja voitin J. H. Erkon kirjoituskilpailun ja sain kustannussopimuksen.
Vaikea isäsuhde on Liukkosen kirjoissa toistuva teema. Elämä: Esipuhe -kirjassa henkilöhahmo Henri Classicilla on haasteellinen suhde dominoivaan isäänsä, joka sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta. Isän hidasta kuolemaa käsitellään kirjassa hyvin inhorealistisesti, aiheuttaen lukijassa katharsisilmiön tapaista tunteiden puhdistumista. Kuolema haisee nenässä virkkeitä lukiessa.
Liukkonen myöntää, että hyväksynnän kaipaaminen on osa myös hänen omaa isäsuhdettaan.
-?Oma isäsuhteeni ei ole vaikea, mutta täytyy myöntää, että kaipaan häneltä jatkuvasti hyväksyntää. Olisi kiva jos hän sanoisi olevansa ylpeä minusta.
Oikeassa elämässä häneltä ei kuollut isä, vaan äiti. Se tapahtui 23. toukokuuta 2008.
-?Isä soitti, kun olin koulussa, että hänellä olisi vähän asiaa. Tiesin heti, mitä on tapahtunut, koska äiti oli ollut sitä ennen sairaalassa kaksi kuukautta, Liukkonen kertoo.
Aluksi tuli vain tyhjyys. Liukkonen ei kyennyt tuntemaan yhtään mitään. Hän meni samana iltana kaverinsa syntymäpäiväbileisiin ja seisoi juhlivien ihmisten keskellä.
-?Joku tuli kysymään, että hei Miki, pitkästä aikaa, miten menee. Vastasin, että ei kai tässä, mun äiti kuoli tänään. Kaikki menivät ihan hiljaiseksi. Olin täysin shokkitilassa.
Seuraavana päivänä hän kirjoitti yhdeltä istumalta äidistään runon, jonka nimi on Elisabet. Aamulehti valitsi sen vuonna 2014 Suomen kauneimmaksi runoksi.
Muutaman päivän päästä kuolemasta vasta oman elämänsä alussa ollut nuori mies romahti täysin ja itki sen jälkeen puoli vuotta koko ajan.
-?Aloin juomaan ihan hirveästi suruun. Vaikeinta oli poistaa kännykästäni äitini numero. Tämä on sydäntä särkevää, mutta aloin kännissä soitella aina äitini numeroon. Istuin baarissa, join, itkin ja soitin uudestaan ja uudestaan siihen numeroon. Kerran menin myös humalassa hänen haudalleen nukkumaan.
Tunnit vierivät eteenpäin haastattelua tehdessä. Liukkonen istuu koko ajan samassa paikassa kotinsa lattialla ja puhuu pakahduttavan paljon ja intensiivisesti. Kun hän on aloittanut, hän ei osaa lopettaa kesken.
Elämä: Esipuhe -teoksessa eri hahmojen tunnemaailmaa kuvaillaan vaihtelevilla kirjoitustyyleillä. Joskus lauseet ovat pitkiä ja vaikeaselkoisia, joskus lyhyitä ja yksinkertaisia. Ensimmäisessä kappaleessa kuvaillaan hahmon voimakasta humalatilaa ja sosiaalista ahdistusta isoissa juhlissa pitkillä, läkähdyttävillä virkkeillä. Kappaletta ei voi olla ajattelematta, kun kirjailija kertoo omasta alkoholismistaan.
Absolutisti hänestä tuli viime kesänä, kun epäonniset käänteet elämässä johtivat siihen, että juominen lähti taas kerran täysin käsistä ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan.
-?Kävin lähellä kuolemaa. Sen jälkeen tein totaalisen elämänmuutoksen. Nyt olen lopettanut alkoholin käytön kokonaan. Lopetin jopa tupakoimisenkin, Liukkonen kertoo.
Tämän haastattelun aikana Liukkonen on juonut ainakin kymmenen kuppia kahvia ja pulloittain vissyä.
-?Minulle juomisen lopettaminen oli kuin keskeytetty yhdyntä. Join aina niin pitkään, kunnes sammuin.
Juominen alkoi jo nuorella iällä. Liukkonen soitti rockbändissä kaveriensa kanssa. Keikkapalkkio oli usein korillinen kaljaa. Kun vuosia tuli lisää mittariin, kaverit menivät päivätöihin esimerkiksi Postiin tai verotoimistoon. Liukkonen sen sijaan vietti kaikki päivät vapaana kirjailijana kotonaan. Hän uskotteli itselleen, että boheemin kirjailijan elämään kuuluu sekoilu.
-?Saatoin olla kämpälläni tiistaiaamuna yksin umpihumalassa jo kello yhdeltätoista.
Hän eli kaoottista ja villiä elämää, johon kuului tavaroiden kadottelua, eksymisiä, naissuhteita ja kerran esimerkiksi kadulle nukahtaminen Glasgow'ssa. Alkoholinkäyttö lisääntyi aivan liikaa vuosien vieriessä eteenpäin.
-?Lopussa pystyin juomaan aivan hirveitä määriä. Menin baariin ja sanoin tiskillä, että seitsemän valkovenäläistä ja kolme Fernet Brancaa. Se oli illan aloitukseni.
Elämänmuutosta edisti sekin, kun hän alkoi seurustella nykyisen tyttöystävänsä kanssa. Pariskunta rakastui toisiinsa heti palavasti ja jätti edelliset kumppaninsa. Kahden taiteilijan suhde on erilainen kuin mitä Liukkonen on koskaan aiemmin kokenut.
-?Tässä suhteessa toinen ymmärtää, mitä on olla luovassa työssä. Se on upeaa. Aiemmissa suhteissani on saattanut käydä niin, että tyttöystävä on loukkaantunut siitä, jos keskityn kirjoittamiseen. Silloin kun kirjoitan, en voi kiinnittää huomiotani mihinkään muuhun.
Elämä: Esipuhe on uudenlainen teos, jossa kirjailija kirjoittaa kappaleet henkilöhahmojen tunnetilojen mukaan.
Holtittoman käytöksen taustalla on Liukkosella diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Se on mielenterveyden häiriö, joka heikentää toimintakykyä merkittävästi. Keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä omaa käyttäytymistä ja ongelmat vuorovaikutussuhteissa muiden ihmisten kanssa. Toimintaa leimaa impulsiivisuus, joka saattaa näkyä juuri esimerkiksi päihteiden käyttönä.
Mikä on hänen omasta mielestään syy siihen, miksi hän on epävakaa?
Liukkonen pohtii kysymystä huolellisesti.
-?Äitini oli sairaanhoitaja, mutta hän rakasti myös olla kotiäiti, laittaa ruokaa ja siivota. Jos joku neljännen aallon feministi olisi sanonut hänelle, ettei sun tarvitse palvella sun miestä, niin hän olisi loukkaantunut. Mun ei tarvinnut ikinä itse pestä vaatteitani, tiskata, tehdä ruokaa tai tehdä yhtään mitään.
-?Sitten minusta tuli nuorena kirjailija ja kuuluisa. Mulla ei ole ollut ikinä mitään sääntöjä mun elämässä. Se on saanut impulsiivisuuteni puhkeamaan kukkaan.
Tällä hetkellä hän käy terapiassa viikoittain ja opettelee tunnesäätelytaitoja.
-?Joskus on liian helppoa sanoa, että kaikki johtuisi epävakaudestani. Jotkut asiat johtuvat vain minun persoonastasi. Kyllähän ihmiset ovat oikukkaita ja outoja.
Toisaalta sekaisen yksiön lattialla istuu mies, joka on kirjoittanut nopeassa ajassa kehutun, yli 1000-sivuisen teoksen.
-?Jos joku kysyy, miksi lauseeni ovat joskus niin pitkiä, se on sama kuin kysyisi, miksi Miles Davis soittaa trumpettia niin kuin se soittaa. Se on minun tyylini.
Lähteitä: Miki Liukkosen kirjallisuus, Käypä Hoito / Duodecim, Aamulehti, IS Arkisto
TetraSys Oy.