Kuva: Ivan Bessedin, Arttu Rintasen Twitter-tili
Arttu Rintanen on halunnut Tampereelle lapsivapaan uimarannan ja kritisoinut sitä, kun lapsiperheet ovat vallanneet Helsingin keskuskirjasto Oodin. Viimeksi hän vertasi lapsen hankkimisen päästöjä lentämisen päästöihin. Rintanen on leimattu lapsivihaajaksi, jollainen mies ei sanojensa ole.
Miksi vihaat lapsia?
Se on kysymys, jonka 27-vuotias tamperelainen Arttu Rintanen on kohdannut useampaan kertaan. Kysymykset johtuvat Twitterissä aktiivisen Rintasen kannanotoista, jotka ovat liittyneet lapsiin.
Kesällä 2022 Rintanen ehdotti, että yhdestä Tampereen 32 uimarannasta voisi tehdä lapsivapaan.
Syntyi kohu.
Alkuvuodesta Rintanen jakoi Twitterissä Helsingin Sanomien artikkelin, joka koski sitä, kuinka lapsiperheet ovat "vallanneet" Helsingin keskuskirjasto Oodin. Rintanen kommentoi, että jos julkisessa tilassa mennään kaikista sotkevimman, äänekkäimmän ja häiritsevimmän ryhmän ehdoilla, tila ei ole enää kaikille avoin.
Kesäkuun alkupuolella Rintanen otti kantaa keskusteluun, jonka oli synnyttänyt HS:n artikkeli suomalaisnaisesta, joka on vieraillut kaikissa maailman maissa. Rintanen twiittasi, että ympäri maailmaa lentäminen aiheuttaa huomattavasti vähemmän päästöjä kuin lapsen hankkiminen. Hän viittasi tutkimukseen, jonka mukaan päätös hankkia lapsi vastaa vuodessa noin 37 kaukolennon päästöjä.
Vihaako Rintanen, Tampereen kokoomuksen varavaltuutettu, oikeastikin lapsia vai mitä hän on ajanut kommenteillaan takaa?
Se on tarkoitus selvitä, kun IS tapaa Rintasen Helsingin suositulla Hietaniemen uimarannalla, jossa ei haastatteluhetkellä pahemmin lapsia ole. Se lienee nyt vain ja ainoastaan hyvä asia.
Arttu Rintanen kertoo, ettei ollut aina mikään helppo lapsi. Hän on esimerkiksi saanut itkukohtauksen lentokoneen käytävällä niin, etteivät lentoemännät päässeet kärryineen ohi. Kuva: Ivan Bessedin
- ethän sitten kirjoita siihen juttuun, että Rintanen katsoo julmasti itkevää lasta, Rintanen heittää.
Niin huusi, tuossa viereisessä kahvilassa, kun haimme limpparit.
Rintanen tarkentaa, että äskeinen heitto oli pelkkä tilanteeseen sopiva vitsi.
- Painotan, että en vihaa lapsia, Rintanen sanoo jo haastattelun alkuhetkillä.
Hänen mukaansa on täysin ok hankkia tai yrittää hankkia lasta, jos niin haluaa. Siitä vain.
Se Rintasta ärsyttää, että hänen kannanottonsa on tulkittu lapsivihamielisiksi. Rintasen mukaan hän on vain pyrkinyt tuomaan erään laajan ihmisryhmän ääntä kuuluviin. Ryhmän, joiden ääni poliittisessa keskustelussa on hänen mukaansa hyvin hiljainen ja joka helposti sivuutetaan ? vaikka tämä joukko kasvaa koko ajan.
Se ääni kuuluu sinkuille, monisuhteisille, vapaaehtoisesti lapsettomille ? käytännössä kaikille niille, jotka eivät putoa perinteiseen ydinperhemuottiin, "jotka hommaa Espoosta omakotitalon, kultaisennoutajan ja 1,8 lasta", Rintanen kärjistää.
Nolla lasta haluavien suomalaisten on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Vuoden 2023 Väestöliiton Perhebarometri-tutkimuksen mukaan noin 15 prosenttia suomalaisista ei toivo itselleen lapsia. Jo vuoden 2015 tutkimuksessa nollaa lasta toivovien määrä oli pudonnut noihin lukemiin. Aiemmin nollaa lasta toivovien määrä mitattiin prosenteissa yhden käden sormilla.
Lapsettomien määrän noususta huolimatta yleinen oletus suomalaisesta perheestä on sellainen, johon kuuluu lapsia. Rintasen mukaan yhteiskunta on muodostunut tämän ajatuksen pohjalle. Sen näkee esimerkiksi siitä, kuinka lapsiperheitä ymmärrettävästi tuetaan eri tavoin. Rintanen antaa esimerkiksi joulukuussa 2022 myönnetyn tuplana maksetun lapsilisän.
- Mutta mitä luvataan sinkuille tai lapsettomille pariskunnille? Jotain sinkkurahaa tai valtion subventoimaa Tinder Plussaa? Eivät nämä ole mitään vakavasti otettavia ideoita, Rintanen sanoo.
- Lapsiperheille on politiikassa helppoa luvata kaikkea, mutta sinkuille ei. Siksi muut kuin lapsiperheet jäävät usein taka-alalle.
Myös työelämässä vallitsee ainakin jossain määrin oletus siitä, että lapseton on se, joka joustaa. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n ja Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n vuonna 2021 teettämien kyselyiden mukaan kolmannes lapsettomista on kokenut syrjintää työelämässä kyselyä edeltäneiden viiden vuoden aikana. Syrjintä liittyy erityisesti työvuorojen ja loma-aikojen suunnitteluun, työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen, työelämän joustoihin, yhdenvertaiseen kohteluun ja uralla etenemiseen.
Rintanen muistuttaa, että esimerkiksi lapsettomat pariskunnat ovat usein kaupunkien näkökulmasta erinomaisia asukkaita. He eivät vaadi tai tarvitse päiväkoteja, kouluja tai neuvoloita.
- Luulisi, että kaupunkien kannattaisi profiloitua sillä, että houkuttelisivat tällaisia ihmisiä. Mutta siinä olisi se riski, että suututettaisiin se suuri enemmistö, joka haluaa perinteisen ydinperheen.
Arttu Rintanen on itsekin lapseton, ainakin toistaiseksi. Kuva: Ivan Bessedin
Rintasen huomiot lapsiperhekeskeisyydestä eivät asiantuntijan mukaan ole tuulesta temmattuja. Itä-Suomen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Anna-Maija Castrén kertoo suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevasta vahvasta oletuksesta, jossa ihminen elää heteroparisuhteessa, johon jossain vaiheessa syntyy lapsi tai lapsia. Tätä kutsutaan normatiiviseksi biografiaksi.--
- Siihen sisältyy odotus siitä, miten elämä etenee aikuistumisen ensi vaiheista eteenpäin. Olemme Suomessa hyvin lapsiperhekeskeisessä ajattelutavassa, Castrén sanoo.
Ajattelutapa on pinttynyt menneiden vuosikymmenten aikana. Castrén kertoo, kuinka Suomessa ja samalla monessa muussa maassa ydinperhe on pitkään ollut lisääntymisen yksikkö.
1900-luvun alun Suomessa rakennettiin kansakuntaa. Siihen tarvittiin perheitä ja lapsia. 1950-luvulla Suomi tarvitsi lisää ihmisiä eli lapsia sotien jälkeiseen jälleenrakennukseen. Lasten hyvinvointiin ja lapsiperheiden tukemiseen keskityttiin entistä enemmän - jopa aikuisten hyvinvoinnin kustannuksella. Aborttilaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1950. Se salli abortin vain, jos sikiö oli vammainen, jos raskaana oleva oli alle 16-vuotias tai jos synnytys vaarantaisi naisen hengen tai terveyden.
Yhteiskunnan näkökulmasta huoli lapsesta on esimerkiksi vanhempien erotilanteissa edelleen keskeinen. Siksi on ymmärrettävää, että esimerkiksi tukitoimia priorisoidaan enemmän juuri lapsiperheille, jotta lapsi voisi mahdollisimman hyvin.
- Yhteiskunnan huoli ei voisi suuntautua aikuisiin. Ei menisi läpi, jos eroamisesta tehtäisiin vaikeampaa.
Toisaalta lapsettomat voivat kokea jääneensä ulkopuolelle, kun heille ei ole omia erityisiä tukitoimia.
Castrén nostaa kuitenkin esille sen, kuinka monimuotoisia suomalaiset perheet nykyään ovat. Lapsia syntyy esimerkiksi sekä naispareille että itsellisille äideille samalla, kun lapsettomien, vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisten, määrä kasvaa.
- Monimuotoisuus ei silti näy julkisuudessa kovin paljon. Näen, että moninaisuus tulee vielä lisääntymään ajan kanssa, Castrén sanoo.
Arttu Rintasen ulostulot ovat herättäneet keskustelua. Kehuja on tullut lähinnä yksityisviesteillä. Kuva: Ivan Bessedin
Rintasen Twitterissä esittämät kannanotot todistavat sen, kuinka sydämen asia lasten ja kenties samalla myös oman elämäntavan puolustaminen etenkin lapsiperheellisille ja lapsiperheestä haaveileville on.
Rintasen twiitit olivat provosoivia ? tai hieman kärkkäitä, kuten hän itse niitä kuvailee. Twitterin rajallisen merkkimäärän vuoksi oma ydinviesti täytyy saada ilmoitetuksi vain parilla lauseella, Rintanen sanoo.
Tällöin viesti helposti kärjistyy, mutta voi samalla johtaa laajempaan keskusteluun, kuten Rintasen kannanottojen kohdalla on käynyt.
Toisaalta keskustelu Twitterissä on ollut pitkälti Rintasen mielipiteiden haukkumista. Häntä pidetään lapsivihamielisenä. Kommenttia lapsivapaasta uimarannasta on rinnastettu jopa apartheidiin. Apartheidilla tarkoitetaan Etelä-Afrikassa harjoitettua laillista rotusortoa.
Hän kertoo kuitenkin saaneensa yksityisviesteillä myös kehuja etenkin ajatuksesta lapsivapaasta uimarannasta. Yläpeukkua on tullut kuulemma myös perheellisiltä.
Rintasen mielestä Twitterissä käyty keskustelu ja sen taso kulminoituvat siihen, että monelle vanhemmuudesta on ymmärrettävästi tullut suuri osa identiteettiä. Jos jonkun toisen kärkäs mielipide sotii tällaista elämän perimmäisten kysymysten pohjalta muotoutunutta identiteettiä vastaan, voi ihminen Rintasen mukaan kokea tämän henkilökohtaisena hyökkäyksenä häntä itseään vastaan.
- Ei mikään poliittinen kysymys herätä näin suuria tunteita, Rintanen sanoo.
Rintasen mielipiteissä voi olla poliittinen siemen, mutta hän sanoo aidosti olevansa sitä mieltä, mitä twiiteissään mainitsi.
Käydäänpä nämä Twitter-kohut vielä Rintasen kanssa läpi ja annetaan hänen perustella mielipiteitään tarkemmin.
Otetaan ensin käsittelyyn ehdotus siitä, että yksi Tampereen uimarannoista muutettaisiin lapsivapaaksi.
Oulun kokoomuksen entinen kaupunginvaltuutettu Teija Ruokamo kommentoi ehdotusta idioottimaiseksi. Lapsivaltuutettu Elina Pekkarinen mainitsi, että ehdotus ilmentää yhteiskunnassa valitettavan yleistä lapsivihamielistä ilmapiiriä. Lisäksi ehdotus oli Pekkarisen mukaan YK:n lapsen oikeuksien ja perustuslain 6. pykälän vastainen.
Ehdotus oli tullut Rintasen mieleen, kun hän oli ollut ottamassa aurinkoa Alasjärven rannalla Tampereella.
- Joku lapsi siellä juoksi ympäriinsä ja hiekkaa lensi. Ärsyttäähän se, kun ottaa aurinkoa.
Rintanen ounasteli, että twiitti tulee herättämään keskustelua. Hän kertoo, että sen pointtina oli ehdottaa, että mitä jos olisi uimaranta, jossa voisi olla rauhassa, eikä tarvitsisi huolehtia siitä, onko tilassa huutoa tai melua.
Toki sitä voi olla silloinkin, jos paikalla on vain aikuisia, mutta Rintasen mukaan se ei tällöin ole niin todennäköistä.
Rintanen muistuttaa, että onhan naisillekin omia uimahallivuoroja. Lieksassa ryhdytään syksyllä järjestämään omaa vuoroa myös miehille.
- Mielestäni kaikki ihmisryhmät pitää huomioida ja mahdollisuuksien mukaan tarjota heille palveluita. Nuorille aikuisille ja aikuisille yksi palvelu voisi olla uimaranta, jossa ei tarvitse pelätä, että kukaan potkisi hiekkaa silmiin, Rintanen sanoo.
Hän rinnastaa toiveen siihen, kuinka lapsiperheet odottavat, että kahviloissa on syöttötuoleja.
Rintanen myös mainitsee, että hän ehdotti tällaista ratkaisua nimenomaan Tampereen Pyynikille, jossa on kaksi rantaa vain muutaman kymmenen metrin etäisyydellä toisistaan. Lähistöllä asuvien lapsiperheiden ei tällöin tarvitsisi lähteä erityisen kauas päästäkseen rannalle.
- Ei ole rakentavaa eikä kannattavaa huutaa niille, jotka haluavat, että yksi kaupungin 32 rannasta olisi tällainen. En usko, että kukaan tätä kannattava on oikeasti lapsivihamielinen.
Entäs se Oodi sitten? Rintasen twiitistä voi päätellä, ettei hän halua, että julkisessa tilassa olisi lapsia - ainakaan sellaisia, joista lähtee ääntä.
Rintanen sanoo ymmärtävänsä, etteivät lapset voi tottua erilaisiin ympäristöihin, jos heitä ei vie tällaisiin. Hän myöntää, että tämä twiitti oli enemmänkin ilmaisu turhautumisesta. Samalla se on kuitenkin viesti lasten vanhemmille, joilta hän odottaa tietynlaista pelisilmää. Rintanen esimerkiksi toivoo, että vanhemmat siivoaisivat omien roskiensa lisäksi jälkikasvunsa roskat.
HS:n Oodi-artikkelissa Oodin ravintolapäällikkö Päivi Salonen kertoi, kuinka "joidenkin lapsiperheiden jälkeensä jättämä sotku on aikamoinen".
- Lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia. Jos lapsi huutaa bussissa, niin ei lapsille tietenkään voi vaatia bussikieltoa. Mutta tuotko lapsen huutamaan hienoon ravintolaan, etenkään, jos edes yksi kaupungin 32 uimarannasta ei voi olla lapsivapaa?
Entäpä Rintasen twiitti lentämisestä? Onko relevanttia verrata lapsen hankkimisen päästöjä lentopäästöihin?
Tutkimus, johon Rintanen viittaa, on sikäli kyseenalainen, että on lähtökohtaisesti haastavaa määrittää, kuuluvatko lapsesta koituvat päästöt vanhemman hiilibudjettiin ? ja jos kuuluvat, niin minkä ikäiseksi saakka? Tästä Twitterissä on jankattu ja paljon.
Rintasen mukaan tämä keskustelu ei ole relevantti millään lailla.
- Olennaisinta on se, että jos verrataan pariskuntaa, jonka hankkii lapsen ja pariskuntaa, joka ei hanki lasta, niin sen pariskunnan hiilijalanjälki on miltei aina pienempi, joka ei hanki. Ei sillä ole väliä, kenen hiilibudjetista ne päästöt menevät.
Rintasen mukaan on kaksinaamaista kritisoida muuten ekologisesti eläviä lentokonetta toisinaan käyttäviä lapsettomia, jos on itse lapsen vanhempi.
- Mutta en edelleenkään sano, että älkää hankkiko lapsia, Rintanen painottaa.
Sen sijaan hän toivoo, että näistä asioista voisi keskustella. Rintanen kokee, että tällä hetkellä sellaista keskustelua, jossa otettaisiin huomioon sekä lapsellisten että lapsettomien tarpeet, on hyvin vaikeaa käydä.
- Ihmiset ovat valinneet puolensa hyvin tiukasti. Mutta se ei saa mua luopumaan uskomasta, etteivätkö kaikki osapuolet voisi ymmärtää toisiaan paremmin.
Myös Anna-Maija Castrénin mielestä yhteiskunnassa pitäisi pyrkiä siihen, että kaikenlaiset perheet otettaisiin nykyistä paremmin huomioon. Se lisäisi oikeudenmukaisuuden tunnetta.
- Siinä on paljon esteitä, kun lapsiperhekeskeinen ajattelu on juurtunut niin vahvasti ja niin moneen. Se näkyy sosiaaliturvajärjestelmässä ja lainsäädännössä, Castrén luettelee.
Arttu Rintanen toivoo, että kaikki ihmisryhmät huomioitaisiin nykyistä paremmin. Kuva: Ivan Bessedin
Rintasen suuri toive on, että yhteiskunnassa ei asetettaisi odotuksia ja oletuksia yksilön tulevaisuuden suhteen. Rintasen ideaalimaailmassa jokaisella olisi mahdollisuus löytää oma polkunsa ilman, että kukaan sitä kyseenalaistaisi. Että ymmärrettäisiin parikymppisten lapsiperhearkea Korsossa ja viisikymppisten villiä sinkkuilua Kalliossa.
Rintasta kyllästyttää usein kuultu oletus siitä, että elämän tarkoitus olisi lisääntyminen. Elämän tarkoitus on Rintasen mielestä se, että löytää elämälleen tarkoituksen.
- Jos innostut vaikka postimerkeistä ja omistat elämäsi sille, että haluat löytää harvinaisen surinamilaisen ylösalaisin painetun merkin, niin se on ihan yhtä arvokas elämän tarkoitus kuin lapsen hankkiminen, Rintanen sanoo ja jatkaa:
- Toivon, että pystyttäisiin enemmän ymmärtämään sitä, että lapsiperhearki on vain yksi mahdollinen suunta, johon yksilö voi elämäänsä viedä. Jokaisella on oikeus päättää, mikä se suunta on.
Entäpä Rintasen oman elämän suunta? Millainen se on?
Toistaiseksi hän on lapseton, eikä lapsen hankkiminen ole millään lailla ajankohtaista. Enemmän tällä hetkellä mietityttää se, mihin tulevaisuudessa työllistyy ja pystyykö koskaan hankkimaan omistusasuntoa. Haaveissa on, että joskus hankkisi siilin.
- Sanotaan näin, että tykkään eläinlapsista, Rintanen heittää.
TetraSys Oy.