Itä-Suomessa on tapahtunut raju muutos - ja sen pitäisi kiinnostaa myös muita kuin itäsuomalaisia. Tuhannen kilometrin matka läpi Savon ja Karjalan paljastaa, mitä alueelle on tapahtunut ja millainen tulevaisuus sillä voi olla edessä.

Kaksi miestä juo kaljaa linja-autopysäkillä. He ovat vasta muuttaneet Varkauteen.

- Ei me osata tästä paikasta mitään sanoa.

Varkauden kaduilla ihmiset liikkuvat verkkaan. Muutamia lapsia pyöräilee ohi.

Ilta-Sanomat kertoo tällä viikolla Itä-Suomen tilanteesta.

Aution torin laidalla iltapäivää istuvat Toimi, 60 ja Juha, 66. Heillä on selvä näkemys siitä, mihin suuntaan Itä-Suomi on menossa.

- Niitä huonoja puolia alkaa aika paljon olemaan, Juha aloittaa.

- Aletaan olla aika periferiaa. Kiinteistöliitto on jo antanut hälärin, kun taloyhtiöitä alkaa mennä nurin. Nuoret lähtevät opiskelemaan ja eivät tule takaisin. Vanhat ihmiset menevät hautaan, Toimi tiivistää.

Toimi muutti Varkauteen 1980-luvulla. Hänen mielestään ennen moni asia oli paremmin kuin nyt. Kuva: Aleksi Jalava

Varkaudessa kaupunki rakentui tehtaiden ympärille. Tehtaiden suunnittelijoina oli teollisuusrakentamisen tunnetuimpia arkkitehteja. Kuva: Aleksi Jalava

Miehet kertovat tyhjistä liiketiloista ja paikkakunnan elävöittämiseksi tehdyistä suurista suunnitelmista, jotka eivät lopulta toteutuneet. Kaupungin elinvoiman sydän, tehdas, on sentään jäljellä.

- Jos yksi linja menee tehtaalta umpeen, se on kaput kaupungille sitten, Toimi sanoo.

Toimin ja Juhan sanat kaikuvat myös Savonlinnassa, Rautjärvellä, Parikkalassa, Juvalla... Nuoret lähtevät, ikäihmiset jäävät. Talot autioituvat, palvelut heikkenevät.

- Kuvaatte katoavaa kyläkuvaa, iäkäs nainen huikkaa pyöräillessään ohi Parikkalan keskustassa.

Tien vieressä on valtava aukko. Puut on kaadettu. Tyhjiksi jääneet talot on purettu.

Ennen tässä oli koteja, nyt vain kasa purkujätettä.

Katoavaa kyläkuvaa. Parikkalassa on purettu taloja aivan tien vierestä. Kuva: Aleksi Jalava

Itä-Suomessa menee monen tilaston valossa heikommin kuin muualla maassa.

Alueella on korkeampi työttömyys ja nuorisotyöttömyys, korkeampi sairastavuus, heikompi huoltosuhde. Itä-Suomen väestöennusteet laskevat nopeammin kuin muualla. Lapsiperheköyhyyttä on paljon.

Yritysten investoinnit suuntautuvat useammin Etelä- ja Länsi-Suomeen kuin itään. Korkeakoulupaikkojakin on Itä-Suomessa vähemmän.

Moni hoitaa ahdinkoaan vahingollisella tavalla. Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa alkoholijuomia myydään suhteellisesti enemmän kuin muualla Suomessa.

Ongelmat eivät ole syntyneet yhdessä yössä, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan keväällä 2022 antoi tilastokäyrien alamäelle lisää vauhtia. Se katkaisi Itä-Suomen talouden kivijalan ja tulevaisuuden toivon: matkailun.

Jani Halme.

- Karjalainen kansa ei valita. Meille ominaista on löytää aina se iloinen näkökulma asiaan kuin asiaan. Mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että on aika vaikeaa, toimittaja ja luova johtaja Jani Halme sanoo.

Luettuaan uutisen Saimi Hoyerin luotsaaman hotelli Punkaharjun konkurssista Halme näki heti yksittäistapausta suuremman kuvan.

- Saimi Hoyerin hotellin konkurssi on ikävä kyllä merkki jostain suuremmasta, koko itäisen Suomen ahdingosta, Halme twiittasi mietteensä.

Kului vain kymmenen päivää, kun otsikoihin nousi Punkaharjun taide- ja tapahtumakeskus Retretin konkurssi. Halme toisti aiemman viestinsä, jonka loppuosa on erityisen pahaenteinen:

- Jos mitään ei tehdä, tulee jälki rajoillamme olemaan rumaa.

Halme on kotoisin Parikkalasta. Siellä sijaitsee yhä hänen toinen kotinsa.

- Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan maksaa pelkästään meillä Etelä-Karjalassa miljoona euroa päivässä. Sen verran on tutkimusten mukaan hävinnyt matkailuelinkeinosta.

Tiekyltitkin kaipaisivat Parikkalassa uutta pintaa. Kuva: Aleksi Jalava

Matkailu oli pitkään Itä-Suomen valttikortti. Miljoonakaupunki Pietari ostovoimaisine asukkaineen sijaitsee lähellä.

Etelä-Karjalaan rakennettiin lukuisia kauppakeskuksia ja matkailukohteita palvelemaan juuri venäläisturistien tarpeita. Nyt raja on kiinni.

Halme arvioi, että käynnissä on konkurssiaalto, jollaista ei ole aiemmin nähty. Sodan vaikutukset osuvat kipeimmin juuri sille alueelle, jonka taloudella meni jo entuudestaan heikosti.

Ne vaikutukset eivät ulotu vain matkailuun.

- Päälle tulevat metsäteollisuuden ongelmat. Itä-Suomi on ollut riippuvainen Karjalan tasavallan puusta. Kun sitäkään ei saa, myös teollinen kivijalka on vaikeuksissa, Halme sanoo.

- Teollisuus on siirtänyt kuljetuksia radalle, mutta Karjalan rata on todella huonossa kunnossa.

Olavinlinna perustettiin itärajan suojaksi silloisen Ruotsin ja Venäjän rajalle 1400-luvulla. Kuva: Aleksi Jalava

Kaikki mittarit osoittavat, että Itä-Suomi on ahdingossa, ja sen pitäisi kiinnostaa myös muita kuin itäsuomalaisia.

Suomen maanpuolustuksen kannalta Itä-Suomi on kriittinen alue. Jo pelkästään siksi tiet ja radat tulisi Halmeen mielestä pitää mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Halmeen mielestä Itä-Suomessa maksetaan kovaa hintaa Suomen puolustamisesta.

Maanpuolustuksen vuoksi alueelle ei ole voitu rakentaa esimerkiksi tuulivoimaloita. Ne häiritsisivät puolustusvoimien valvontajärjestelmiä. Tuoreessa työ- ja elinkeino-, puolustus- ja ympäristöministeriöiden selvityksessä kuitenkin löydettiin useita keinoja tilanteen kohentamiseksi.

- Myös tietotalouden kehittäminen Itä-Suomessa on haastavaa, koska sotilaalliset syyt estävät 5G-verkon rakentamisen valtavilla alueilla. Olisi reilua saada näistä menetyksistä jonkinlainen korvaus tai kompensaatio, Halme toteaa.

Juhani Pihlajamaa.

Sotilasasiantuntija, everstiluutnantti evp Juhani Pihlajamaa sanoo, että Suomessa on aina ymmärretty Itä-Suomen merkitys. Hän ei näe, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan olisi lisännyt erityisesti tarvetta kiinnittää huomiota Itä-Suomeen.

Pihlajamaan mukaan tuulivoimakysymykset osoittavat, miten Itä-Suomessa on pidetty huolta maanpuolustuksesta.

- Ehdottomasti Itä-Suomi on alue, josta tulisi pitää huolta jatkossakin, hän sanoo.

Janne Antikainen.

FCG:iin kuuluvan aluekehitystoimisto MDI:n kehitysjohtaja Janne Antikainen huomauttaa, että itäisen Suomen potentiaalia niin raaka-aineissa, osaamisessa kuin palveluissakin saatetaan hukata tai alihyödyntää, jos aluetta ei kehitetä.

Lisäksi alueiden välisten kehityserojen repeäminen aiheuttaisi hänen mukaansa sosiaalista eriytymistä, joka voisi syventää ja kiihdyttää näillä alueilla asuvien ihmisten kokemaa syrjäytymistä ja eriarvoisuuden tunnetta.

Se saattaisi pahimmillaan johtaa yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen.

Vain muutaman kilometrin päässä Parikkalan keskustasta Särkisalmen kylässä sijaitsee vanha maatalousoppilaitos.

Valtavan kerrostalon ja useiden rivitalojen autio kokonaisuus huokuu hiljaista tuhoa. Ikkunat on rikottu, jääkaappi on kumollaan saniaisia vasten ja parvekkeella kasvaa koivu. Oven eteen hylätty kenkä kasvaa sammalta.

Vain yksi isoista rakennuksista on yhä käytössä. Seppo Kosonen pyörittää siellä kirpputoria ja autokorjaamoa.

Koulun ovet menivät kiinni keväällä 2012. Sen jälkeen rakennuksissa majoitettiin pakolaisia ja thaimaalaisia marjanpoimijoita.

Entisen maatalousoppilaitoksen opettajien ja oppilaiden asunnot ovat päässeet rapistumaan Särkisalmella. Kuva: Aleksi Jalava

Valtava koulurakennus seisoo tyhjillään. Sen ikkunoita ja ovia on rikottu, eikä kukaan enää käytä tiloja. Kuva: Aleksi Jalava

Luonto valtaa hiljalleen hylätyt rakennukset. Kuva: Aleksi Jalava

Seppo Kosonen pyörittää Särkisalmella autokorjaamoa ja kirpputoria. Hän sanoo, että palveluille riittää vielä hyvin kysyntää, vaikka väkimäärä on vähentynyt. Kuva: Aleksi Jalava

- Oli suunnitelmia rakentaa jotain isompaa, mutta sitten tämä loppui, ja toiminta keskitettiin Kiteelle.

Hän ajattelee toiveikkaasti, että palveluille riittää vielä kysyntää.

- Mutta kyllä nuoriso on aika paljon vähentynyt. Valitettavasti.

Mies itse edustaa kylän "nuorta polvea". Hän on 43-vuotias.

Vaikka maaseudun autioituminen on valtakunnallinen, jopa globaali ilmiö, sen seuraukset näkyvät erityisen raadollisesti Itä-Suomessa.

Elinkeinorakenteen murros osui 1960-luvun lopussa maa- ja metsätalousvaltaiseen Itä-Suomeen rajusti. Koneellistuminen ajoi suuret ikäluokat kaupunkeihin.

Toimin mielestä maaseudun elinkeinoja on ajettu liian voimakkaasti alas.

Niin kävi Toimillekin. Hän muutti Varkauteen 1980-luvulla.

- Pientilat tapettiin kaikki, ja maaseudulta ihmiset ajettiin tänne. Minäkin olen entinen metsuri. Nyt kaikki työt tehdään koneilla, eikä ihmisiä enää tarvita.

Muutoksen laajuus konkretisoituu hyvin myös pienessä Rautjärven kunnassa. 50 vuotta sitten siellä asui 6?600 ihmistä, viime vuoden lopulla enää 3?100.

Muuttoliike on juurisyy, jonka seuraukset ovat karut: Rautjärvellä syntyy vuodessa noin 5-10 lasta. Kuolleita on kymmenkertainen määrä, noin 50-60.

Lapsia ei synny, koska nuoret ovat muuttaneet joukoittain pois aina 1960-luvun lopulta alkaen.

- Tämän ilmiön siemenet on kylvetty kauan aikaa sitten. Ei tällaiseen tilanteeseen ajauduta hetkessä, aluekehitystoimisto MDI:n asiantuntija Rasmus Aro sanoo.

Maaseudun pienten paikkakuntien nykyisellä väestökehityksellä on pitkä historia. Nuoret alkoivat muuttaa joukoittain pois maaseudulta jo 1960-luvulla. Kuva: Aleksi Jalava

Tilastojen valossa Itä-Suomen ikärakenteen korjaaminen vaatisi jonkinlaista ihmettä.

- Jos kunnassa kuolee kaksi tai kolme ihmistä enemmän kuin syntyy, väestöpohja katoaa vähitellen pois, Aro sanoo.

Jotkut toivovat maahanmuuton olevan tuo pelastava ihme. Esimerkiksi pikkuinen Rautjärvi sai viime vuonna muuttovoittoa ulkomailta, pääosin Kongosta, 33 henkilön verran. Se on positiivinen signaali, mutta ei Aron mukaan riitä korjaamaan tilannetta.

Rautjärven lukion tulevaisuus näyttää maahanmuuttajien ansiosta jo hieman valoisammalta. Tänä keväänä sieltä valmistui neljä ylioppilasta.

Jesse Mutikainen valmistui tänä keväänä Rautjärven lukiosta. Hänen lisäkseen ylioppilaita oli kolme. Mutikainen pitää kotikunnastaan, mutta aikoo muuttaa opintojen perässä Espooseen. Kuva: Aleksi Jalava

Yksi heistä on Jesse Mutikainen, 18. Hän on asunut Rautjärvellä koko elämänsä, eikä löydä kotikunnastaan mitään huonoa sanottavaa.

Mutikainen kehuu kotikuntaansa vuolaasti. Esimerkiksi pienessä lukiossa on paljon hyviä puolia. Koska oppilaita on niin vähän, koulussa yksilölliset tarpeet kohdataan hyvin.

Vapaa-ajalla Mutikainen liikkuu luonnossa ja viettää aikaa perheen kanssa, eikä valita tylsyyttä.

Silti hänkin aikoo pian jättää rakkaan Rautjärven ja koko Itä-Suomen, ja lähdön syihin kiteytyy Itä-Suomen ikärakenteen perimmäinen ongelma.

Mutikainen haluaa opiskella ja löytää itseään kiinnostavan työpaikan. Sen perässä hän lähtee opiskelemaan kone- ja energiatekniikkaa Aalto-yliopistoon Espooseen.

Kotiseuturakkautta enemmän vaakakupissa painaa lopulta se, missä päin Suomea avautuu eniten mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmia.

- Perheen takia haluaisin tulla takaisin, mutta en tiedä, miten se sopisi yhteen työelämän kanssa. Täällä ei ole tutkintoa vastaavia työpaikkoja, Mutikainen sanoo.

Elyorbek Rayimov muutti Rautjärvelle Uzbekistanista. Hän on viihtynyt paikkakunnalla ja saanut uusia ystäviä sekä suomalaisista että kongolaisista nuorista. Kuva: Aleksi Jalava

Rautjärvelle ei ole jäämässä myöskään Elyorbek Rayimov, 17. Hän muutti kuntaan Uzbekistanista lukio-opintojen perässä.

Rayimov tuli Peter Vesterbackan koulutusvientiyrityksen kautta. Ilmaisen asumisen ja opiskelupaikan edellytyksenä oli riittävä kielitaito. Rayimov puhuu suomea erittäin sujuvasti, vaikka opintoja on takana vasta kaksi vuotta.

- Valitsin Rautjärven, koska täällä oli hieno urheilukenttä ja hyvä matematiikan opetus. Tavoitteena on opiskella myös yliopistotutkinto Suomessa.

Sen jälkeen Rayimov lähtee ehkä Japaniin. Ei hän sulje pois tulevaisuutta Suomessakaan, mutta tällä hetkellä se näyttää epätodennäköiseltä.

Sami Kankkunen ja Henri Silventoinen jäivät Varkauteen, vaikka moni heidän ikätovereistaan on lähtenyt. Kuva: Aleksi Jalava

30-vuotiaat Sami Kankkunen ja Henri Silventoinen sen sijaan ovat jääneet kotiseudulleen Varkauteen.

- Täällä on halpoja kämppiä ja työpaikkoja -?ainakin meille, Kankkunen pohtii paikallisen kahvilan terassilla.

Miehet työskentelevät metallialalla, jossa on heidän mukaansa jopa työvoimapulaa. Varkauden sellutehtaassa työpaikat sen sijaan ovat heidän mukaansa vähentyneet.

- Vapaa-ajan mahdollisuuksia täällä on aika vähän, mutta reissuhommissa on tullut nähtyä paljon huonompiakin paikkoja kuin Varkaus, Silventoinen toteaa.

Valence Sekanabo ja Ishimwe Iavinia muuttivat Rautjärvelle Kongosta noin vuosi sitten. Sekanabo vaikuttaa tyytyväiseltä uuteen kotikuntaansa, vaikka suomen kieli ei vielä suju kovin hyvin. -?Suomi on hyvä maa. Ihmiset ovat hyviä. Kaikki on hyvin, hän kertoo englanniksi. Kuva: Aleksi Jalava

Itä-Suomen tulevaisuuden ratkaisevat väestökehityksen lisäksi koulutus- ja työpaikat.

MDI:n kehitysjohtaja Janne Antikainen sanoo, että monilla paikkakunnilla joudutaan tulevaisuudessa miettimään peruskysymyksiä: mistä löydetään osaavaa työvoimaa yrityksiin ja peruspalveluihin?

Jos koulutettua työvoimaa ei ole tarpeeksi, se koituu lopulta alueen elinvoiman kohtaloksi.

Esimerkiksi Savonlinnassa pelätään jo oman keskussairaalan muuttumista terveyskeskukseksi.

1970- ja 1980-luvuilla Itä-Suomea suojeltiin aluepolitiikalla. Oman yliopiston perustaminen hillitsi muuttoliikettä muualle Suomeen. Siitä hyötyivät kuitenkin vain isot kaupungit Joensuu, Savonlinna ja Kuopio.

Nykyään menestyvät enää Joensuu ja Kuopio. Savonlinna sai iskun seitsemän vuotta sitten.

Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen on aluetutkija Rasmus Aron mukaan hyvä esimerkki siitä, miten yksittäinen muutos voi vaikuttaa.

Vuodesta 2015 lähtien Savonlinnan väestö on vähentynyt 3?500 ihmisellä eli noin 10 prosentilla. Korona-aikana kehitys kääntyi parempaan suuntaan, mutta se ei riitä paikkaamaan korkeita kuolleisuuslukuja.

Tällä hetkellä väestö vähenee noin tuhannen ihmisen verran vuodessa. Näin käy, vaikka alueelle muuttaisi uusia asukkaita.

Opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen näkyi usean vuoden ajan Savonlinnan katukuvassa. Korona-aikana Savonlinna alkoi kuitenkin jälleen saada muuttovoittoa. Kuva: Aleksi Jalava

Harvaan kuntaan voi saapua yhtä näyttävästi kuin Puumalaan. Suuri Saimaa levittäytyy molemmille puolille maantietä. Lähes 30 metriä korkeaa siltaa kuvataan kunnan kotisivuilla huippuhienoksi.

Puumalassa asuu vain reilut 2?000 ihmistä, mutta mökkipaikkakuntana se on yksi Suomen suosituimmista.

Vaikka Itä-Suomen väestökehitys on alavireistä, monilla suomalaisilla on tunnesiteitä sinne, MDI:n asiantuntija Janne Antikainen muistuttaa.

- Sitä kautta Itä-Suomi on myös tärkeä osa monien ihmisten tulevaisuutta.

Anne ja Eero sanovat, että Savonlinnassa on rauhallista asua ja elää. Siellä oli heidän mukaansa hyvä kasvattaa lapsia. -?Nuoria täältä lähtee paljon pois. Meilläkin lapset ovat toinen Helsingissä ja toinen Kuopiossa. Nuoret lähtevät töiden perässä, Anne sanoo. Kuva: Aleksi Jalava

Sami Kuisman mielestä Savonlinnassa ei ole hyödynnetty kaupungin matkailupotentiaalia tarpeeksi. -?Tämä voisi olla muutakin kuin kiva kesäkaupunki, hän sanoo. Kuva: Aleksi Jalava

Samaa mieltä on toimittaja ja luova johtaja Jani Halme. Hän maksaa yhä veronsa Parikkalaan, vaikka asuu myös Helsingissä.

- Esimerkiksi Mäntyharjulla on jo mökkiasiahenkilö. Tällaisia asioita pitäisi miettiä yhä terhakammin alueilla, joilla mökkeilyn rooli on tärkeä, Halme sanoo.

Mari Vaattovaara.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran mielestä Suomessa pitäisi puhua enemmän erilaisten alueiden kehittymisen mahdollisuuksista myös sellaisista näkökulmista, jotka eivät liity kasvuun.

- Suomessa ei ole onnistuttu pohtimaan, minkälainen olisi inhimillinen ja innostava strategia, jossa väki vähenee.

Hänen mukaansa tällaisen pohdinnan yli jyrää kaksi vahingollista ajattelutapaa. Toisessa ajatellaan, että koko Suomi tulisi pitää asuttuna. Toisessa ajatellaan, että Suomessa on yksi kasvukolmio, joka rajoittuu Helsinkiin, Turkuun ja Tampereeseen.

- Molemmat tavat ajatella jakavat suomalaista yhteiskuntaa.

- Unelmista ei pidä luopua, mutta pitääkö sen liittyä kaikissa paikoissa kasvuun ja vilinään, jota oli ehkä lapsuudessa? hän kysyy.

Vaattovaaran mielestä Suomessa pitäisi pyrkiä näkemään kaupungit yksittäisiä kuntia laajemmin verkostoina ja seutuina.

- Pitäisi tarkentaa elementtejä, joiden varaan hyvä tulevaisuus voidaan rakentaa, eikä unelmoida 1970- tai 1950-luvun paluusta.

Kun lupaukset eivät toteudu, paikalliset ihmiset lannistuvat.

Varkauden keskustassa on rauhallista. Monissa Itä-Suomen kunnissa ja kaupungeissa on vesistöjä lähellä. Niillä on tärkeä merkitys paitsi teollisuudelle ja asukkaiden vapaa-ajan aktiviteeteille myös matkailijoille. Kuva: Aleksi Jalava

Mirja Väätäinen on asunut Varkaudessa vuodesta 1957. Hän sanoo, että on viihtynyt pienellä paikkakunnalla hyvin, vaikka kaipaakin aina kotipaikkakunnalleen. -?Huonoja puolia Varkaudessa on nuorten työttömyys, joka täällä on korkeaa. Kuva: Aleksi Jalava

Suurten toimijoiden rinnalla olemassaolostaan kamppailevat pienet.

Rautjärvellä tilanne konkretisoituu Hiitolanjokeen. Historiallisesti se on ollut ihmisten ja kalojen kulkureitti Laatokalta Saimaan alueelle ja takaisin.

Reilu vuosi sitten helmikuussa Sini Javanainen työskenteli Rautjärvellä projektipäällikkönä yli miljoonan euron RivTimes-hankkeessa.

Hanke-esitteessä kuvattiin, miten merkittävät vaikutukset matkailulla voi olla Itä-Suomen alueilla, joilla talouskehityksen näkymät ovat muuten heikkoja.

Parikkalan rajanylityspaikan avaamista odotettiin Hiitolanjoen alueella hartaasti. Sen uskottiin kasvattavan venäläisturistien määrää tuntuvasti.

Sitten alkoi sota. Vuosia jatkunut yhteistyö venäläisten kumppaneiden kanssa katkesi kuin seinään.

Sini Javanainen työskentelee Rautjärvellä elinvoima- ja hankekehittäjänä sekä projektipäällikkönä. Taustalla virtaa Hiitolanjoki, jonka rannalle yrittäjä Anne Repo perusti juuri ennen koronapandemian alkua hyvinvointikeskuksen. Se sijaitsee Kangaskosken vanhalla rajavartioasemalla. -?Kesällä minulla on töissä kahdeksan nuorta. Kesäisin täällä käy majoittujia ympäri Suomen. Ulkomaalaisia matkailijoita ei juuri ole ollut, Repo kertoo. Kuva: Aleksi Jalava

Itäsuomalaiseen tapaan Javanainenkaan ei halua maalata tulevaisuudenkuvia mustalla pensselillä. Marraskuussa 2022 Hiitolanjoella kävi italialainen kuvausryhmä. Nyt toinenkin ulkomaalainen ryhmä on lähestynyt kyselyillä.

Turismi ei ole menetetty toivo. Siitä hyvä esimerkki on reilun sadan kilometrin päässä Rautjärvestä sijaitseva Rantasalmi, missä järjestetään kesällä Visit Finlandin onnellisuuskurssi.

Ulkomaalaisille matkailijoille suunnattu markkinointitempaus sai yllättävää vetoapua amerikkalaisjulkkis Kourtney Kardashianin somepostauksesta. Lopulta hakijoita oli yli 150?000 eri puolilta maailmaa.

Rautjärven matkailu nojaa luontokohteiden lisäksi sotahistoriaan. Javanaisen mukaan Kollaa ja Simo Häyhä -museo keräsi viime vuonna ennätysmäärän kävijöitä.

Sota lopetti venäläisturistien vierailut Itä-Suomessa, mutta näyttää siltä, että nyt entistä useampi suomalainen haluaa vierailla rajan tuntumassa.

- Tiedossa on, että isoja ryhmiä on tulossa tänä kesänä bussilasteittain.

- Venäjän raja on tästä 700 metriä tuonnepäin, Javanainen osoittaa oikealle.

Siellä näkyy silmänkantamattomiin metsää.

Raja kulkee kohdassa, jossa puusto näyttää tummemmalta. Kuva: Aleksi Jalava

Rautjärvi sijaitsee aivan Venäjän rajan tuntumassa. Siksi venäläisten kanssa tehtiin ennen sotaa paljon yhteistyötä. Venäläisturistit olivat myös tärkeä tulolähde paikallisille matkailuyrittäjille. Kuva: Aleksi Jalava

Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämässä tutkimuksessa suurin osa suomalaisista oli valmis tukemaan alueita, jotka ovat kärsineet Venäjän sodasta.

Jani Halme ehdottaa, että tuulienergian puuttuminen Itä-Suomessa voitaisiin korvata esimerkiksi keskittämällä sinne kaikki aurinkoenergiainvestoinnit.

Vaikka Itä-Suomi tarvitsee tukea, paljon on myös alueen ihmisten käsissä.

- Asiakkaiden aggressiivinen odottelu on liian monen yhtiön ja yrityksen strategia. Karjalaiset ovat kautta aikojen olleet kansainvälisiä, uteliaita, suvaitsevaisia ja hyviä tarinaniskijöitä. Sitä pitäisi hyödyntää enemmän, Halme sanoo.

- Uskon, että pystymme saamaan turistivirtoja muualtakin kuin Venäjältä.

Orastavia merkkejä muutoksesta on jo näkyvissä. Halme sanoo, että hän on havainnut yhteistyön tiivistymistä Itä-Suomessa.

- Koskaan ei pidä antaa hyvän kriisin mennä käsistä. Väitän, että kaikkien toimijoiden yhteishenki on nyt parempi kuin aiemmin.