Kuka kulkee etuovesta öisin? Kuka pudottelee leikkuulautoja keittiössä? Yliluonnollisia ilmiöitä tutkiva pariskunta otti toimittajan ja valokuvaajan mukaansa aavejahtiin Haukiputaalle.

Jupe Keskitalo ja Tuuli Nikki tekevät aavetutkimuksia ympäri Suomea. Kuva: Vesa Ranta

Me Naiset julkaisee uudelleen kiinnostavimpia juttujaan. Tämä on yksi niistä.

- Onko täällä joku meidän kanssamme? Kerrotko nimesi?

Jupe Keskitalo seisoo keskellä kynttilöin valaistua ruokasalia. Tuuli rummuttaa kartanon ikkunoita. Yhtäkkiä lattia narahtaa. Meinaan säikähtää, kunnes tajuan, että Tuuli Nikki se vain vaihtoi painoa jalalta toiselle. Nikin kämmenellä Ghost box -laite raksuttaa äänekkäästi ja skannaa radiokanavia pysähtymättä. Keskitalo heristää korviaan.

- Sanoiko se Matti? Vai oikein?

Aavetutkijat ovat kuulevinaan laitteesta selviä suomen kielen sanoja.

- Onko täällä joku saksalainen? Tai venäläinen? Onko täällä mies, nainen tai lapsi? Keskitalo jatkaa.

Ghost box jatkaa raksutustaan. Se tuottaa niin sanottua valkoista kohinaa, jonka avulla henkimaailma pystyy kuulemma kommunikoimaan kuolevaisten kanssa. Kohinan keskeltä koetetaan erottaa henkimaailmasta saapuvia viestejä.

- Kyllä? Se sanoi kyllä! Keskitalo tulkitsee.

- Haamut haluavat tulla nähdyiksi. Henkimaailmalla on selvästi jotain sanottavaa, Nikki vahvistaa.

Olemme haamujahdissa Haukiputaalla, 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevassa Martinhovin kartanossa. Pariskunta Jupe ja Tuuli etsivät täältä paranormaaleita ilmiöitä ja kuvaavat videota yrityksensä Aavedata Median Youtube-kanavalle. Tänään pääsemme näkemään, miten selittämätöntä tutkitaan, miten kummitusjutut muuttuvat mediasisällöksi, ja kuka tietää: ehkä selviää myös, onko aaveita olemassa!

Martinhovin kartanossa moni kertoo kokeneensa outoja. Ja eikö vain vanha kartano näytäkin otolliselta paikalta kummituksille? Kuva: Vesa Ranta

Kartano, jossa talonväen mukaan kummittelee, siirrettiin tälle paikalle Keuruulta sahanjohtajan edustuspaikaksi. Ajan saatossa se ehti palvella niin kasakoita, saksalaisia kuin venäläisiäkin ennen kuin se kunnostettiin juhla- ja illanviettopaikaksi. Tarinan mukaan rakennuksessa on myös kuollut yksi kasakka. Nämä taustatiedot kahden hengen haamujengi on selvittänyt juurta jaksain ennen keikkaa.

- Kohteiden historia täytyy tuntea hyvin, se on ydinasia, Keskitalo toteaa.

- Historiasta voimme ammentaa monenlaisia tietoja, kuten menneitä tapahtumia ja ihmisten nimiä, jotka auttavat meitä saamaan yhteyden henkimaailmaan. Mitä tarkempia kysymyksiä osaamme esittää, sitä loogisempia vastauksia voimme saada.

Talon nykyinen emäntäväki on raportoinut, että joku ramppaa alinomaa kartanon etuovesta sisään ja ulos jättämättä jälkiä lumeen. Joku toinen - kukaties sama heppu? - on vetäissyt työntekijää nutturasta ja läimäyttänyt tätä takamukselle täytekakkua kantaessa. Omaa mielikuvitustani ruokkii eniten tarina, joka liittyy kartanon keittiössä olleeseen puutarjottimeen: sen kerrotaan lentäneen kahdesti uuninpankon päältä lattialle.

- Toisella kerralla tarjotin meni keskeltä halki. Sen jälkeen se poltettiin uunissa. Tapahtuman jälkeen täällä kävi myös meedio, joka puhdisti keittiön energiat, eikä sen jälkeen mitään ei ole lennellyt, Nikki kertaa.

Aistivatko Keskitalo ja Nikki nyt jonkun hengen läsnäolon? Kuka tai keitä täällä on meidän kanssamme?

- Emme voi vielä sanoa mitään varmaa. Jotain sanoja ehkä kuului, mutta täytyy tutkia enemmän.

Tällaisen videon Jupe ja Nikki koostivat Youtube-kanavalleen Martinhovin kartanon aavekeikalta:

Haamujengillä on käytössään laaja arsenaali erikoisteknologiaa. Aavejahdit toteutetaan ja tallennetaan ulkomailta hankitulla laitteistolla, johon kuuluu Ghost boxin lisäksi liiketunnistimia, pimeässä kuvaamiseen soveltuvia infrapunakameroita, lämpökameroita, elektromagneettista kenttää mittaavia EMF-mittareita, infra- ja ultraääniä tallentavia sanelimia sekä lämpötilaa, valoisuutta ja ilmanpainetta mittaavia ITC-laitteita.

- Suomesta ei saa meidän tarpeisiimme sopivaa paranormaalien ilmiöiden tutkimukseen soveltuvaa välineistöä. Siksi laitteet on tilattu ulkomailta, Keskitalo tähdentää.

On vaikea päättää, mitä laitteista pitäisi ajatella: vilkkuvine valoineen ja antureineen monet laitteet näyttävät leluilta. Mutta ehkä ne ovatkin juuri sitä - aavetutkijoiden leluja?

Ghost box ja muita aavetutkijoiden teknisiä apuvälineitä. Kuva: Vesa Ranta

Keskusteluyhteys tuonpuoleiseen avautuu pääasiassa Ghost boxin ja valkoisen kohinan kautta. Keskitalo selittää, että valkoinen kohina on radioasemien välillä oleva taajuus. Samaa kohinaa tulee myös televisiosta silloin, kun sitä ei ole viritetty millekään kanavalle. Menetelmä on tuttu parapsykologian piiristä jo vuosikymmenten ajalta: taustalla on teoria, jonka mukaan elektronisista laitteista kuuluvat selittämättömät äänet voivat olla henkimaailman puhetta.

- Parasta on se, kun hoksaamme ensin itse, että nyt tapahtuu jotain, sitten monet laitteet alkavat reagoida yhtä aikaa ja lopulta saamme kuulla tarinoita, jotka vahvistavat oman kokemuksemme, Nikki kuvaa.

Verho heilahtaa. Lattia narahtaa.

- Jos haluatte sanoa jotain, nyt siihen on mahdollisuus, Keskitalo rohkaisee kummituksia.

Kuva: Vesa Ranta

Arkiymmärryksen ulkopuolelle jäävät ilmiöt ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Aavedatan tutkijakaksikon mukaan Suomi on täynnä historiallisia kohteita, joissa ihmiset ovat kokeneet jotain vähintään epätavallista. Monilla ihmisillä suomalaisilla on eritasoisia rajatiedon kokemuksia, mutta niiden jakamista voi estää pelko omituiseksi leimautumisesta.

Sama pelko jarrutti pitkään myös Keskitaloa, joka kiinnostui ylinormaaleina pidetyistä ilmiöistä jo teini-ikäisenä ja alkoi kaikessa hiljaisuudessa perehtyä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Vuonna 2011 hän lopulta rohkaistui, kun huomasi, että asioita voi tutkia ja laitteitakin on olemassa. Kyse ei hänelle ole uskon asiasta.

- Olen pyrkinyt pois uskomisen ajatuksesta. Uskon, kun ihmiset sanovat kokeneensa jotain, mutta itse en ota kantaa. Jokaisella tarinalla on alkulähteensä ja monen kummitusjutun taustalla on totuuteen perustuva historia. Meidän tehtävämme on pyrkiä todentamaan näitä kokemuksia teknisillä laitteilla, Keskitalo linjaa.

Valokuvausalan yrittäjänä työskentelevä Tuuli Nikki kasvoi Toholammilla talossa, jossa monet olivat kokeneet jotain merkillistä. Hän traumatisoitui kummituksista jopa siinä määrin, että suostui pitkälle aikuisikään asti asumaan vain uusissa asunnoissa, joilla ei ollut minkäänlaista historiaa. Lääkintähelikopterin ensihoitajana työskentelevän Keskitalon hän tapasi valokuvauskeikan merkeissä.

- Jupe kertoi, että hän tarvitsee kuvaajaa Aavedataan, ja siitä se sitten lähti. Aluksi pelkäsin henkimaailman asioita enkä uskaltanut koskea Ghost Boxiin. Enää en pelkää. Kaikki traumat ovat poissa, olen rohkaistunut ja herkistynyt. Ymmärrän, ettei henkimaailma halua pahaa, Nikki sanoo.

Suurelle yleisölle Aavedata on tullut tutuksi vuoden 2019 tv-sarjasta Aaveiden jäljillä. Sarjassa veljekset Jupe ja Marko Keskitalo sukelsivat yliluonnollisten ilmiöiden alkulähteille. Sittemmin kokoonpano on muuttunut. Vuodesta 2019 lähtien Keskitalo ja Nikki ovat toimineet kahden ja matkailleet ympäri Suomea aaveita tutkimassa. Tulokset analysoidaan ja niistä luodaan kooste Aavedatan YouTube- kanavalle. Lisäksi he luotsaavat vuosittaisia Ghostfest-festivaaleja.

- Tämä on meille enemmän kuin harrastus. Tämä on intohimo ja työ, josta emme saa palkkaa, Nikki ja Keskitalo nauravat.

Nyt pariskunta on ensimmäistä kertaa Martinhovin kartanossa Haukiputaalla. Eivätkä he ole yksin. Mukana on toimittaja ja valokuvaaja. Mutta onko vielä muitakin?

Kuva: Vesa Ranta

Siirrymme ruokasalista keittiön puolelle - sinne, missä pahamaineinen puutarjotin on tarinan mukaan lentänyt kahdesti lattialle. Nyt pankon päälle on asetettu uusi puutarjotin. Valot on sammutettu, pimeys tiivistyy ikkunoita vasten. Yö on parasta aikaa aavetutkimuksille, koska silloin rakennuksissa on rauhallista, valoilmiöt erottuvat ja aistiärsykkeet ovat minimissä. Henkimaailman uskotaan olevan viileämpää energiaa, jota on helpoin havaita pimeässä infrapuna- ja lämpökameroiden avulla.

- Onko täällä joku? Mikä on sinun nimesi? Tiedätkö, kuka pudotti sen tarjottimen lattialle? Nikki aloittaa.

- Voitko nakata tarjottimen uudelleen? Keskitalo jatkaa.

Hiljaisuus laskeutuu peittona keittiön ylle. Henkimaailman kanssa kaveeraaminen vaatii malttia, herkkyyttä ja vastaanottavaista tilaa. Aavetutkijat ovat ikään kuin majakoita, jotka syttyvät tutkimuksen alkaessa ja kutsuvat kummituksia luokseen. Käytännössä se tarkoittaa asettumista oikeanlaiselle, mentaaliselle taajuudelle. Mutta miksi henkimaailmaa on tarpeellista lähestyä? Eivätkö haamut halua olla rauhassa?

- Jos henkimaailma haluaisi olla rauhassa, tuskin ne silloin kommunikoisivat ja kolistelisivat. Voi olla, että jotain on jäänyt kesken ja ne tarvitsevat apua. Yleisin viesti, jonka saamme, on auta tai apua, Nikki kertoo.

Keskitalo on samaa mieltä. Henkimaailma haluaa, että siihen ollaan yhteydessä. Viestejä tulee niin paljon, että tutkija on vakuuttunut sen tarkoituksellisuudesta. On toki niitäkin kummituksia, jotka eivät halua heitä kuolevaisia lähelleen.

- Usein kuulemme sellaisia sanoja kuin pois tai poistu. Välillä tulee kirosanojakin ja joku saattaa todeta, että vituttaa. Henkimaailmassa on paljon huumoria - ja sitä tarvitaan myös meiltä tutkijoilta.

Yhtäkkiä kummituslaatikko särähtää - ja sitten kuuluu selvästi erottuva sana: oikein. Mikä on oikein? Kuka sen sanoi? Oliko se Matti? Keskitaloa ja Nikkiä hymyilyttää. Aavedatan tutkimuksissa jo vuosia esiintynyt Matti on kulttimaineen saavuttanut haamu, jolla on oma fanijoukkonsa. Matti lienee tänäänkin läsnä.

- Matti on portinvartija, joka valvoo yhteydenpitoa meidän ja henkimaailman välillä, Keskitalo määrittelee.

Henkimaailmalle on annettu myös lupa pudottaa rantapallo portaiden yläpäästä alas merkiksi läsnäolostaan. Kuva: Vesa Ranta

Seisomme kierreportaiden juurella. Eteistilassa leijuu utuinen hämärä. Keskitalon kädessä on SLS-kamera, joka luo portaisiin infrapunaverhon.

- Katso! Näetkö? Nikki kiljahtaa yhtäkkiä.

- Tuossa portailla. Siinä on tikku-ukko!

Likistämme kasvomme kiinni SLS-kameran näyttöön. Portailla tosiaan seisoo jonkinlainen tikku-ukkohahmo.

- Oletko sinä siinä nyt? Jos olet, voitko kolauttaa jotain? Oletko talon asukkaita? Nikki tiedustelee.

Ghost Box tarjoilee tuttua kohinaa. Sitten särinän keskeltä verbalisoituu selkeä, yhden sanan vastaus: tapa. Näyttöruutu värähtää - ja samassa tapahtuu jotain odottamatonta. Keittiöstä kuuluu kova kolaus, jota seuraa pamaus. Alamme kiljua yhteen ääneen. Vaisto kehottaa juoksemaan karkuun, mutta kokeneet aavetutkijat kiirehtivät keittiötä kohti.

Puinen tarjotin on pudonnut yksinään pankon päältä lattialle ja mennyt keskeltä halki.

Säikähdyksestä selvittyäni tekee mieli kysyä - mutta Nikki ehtii vastata ensin:

- Kaikki, mitä tapahtuu, on aitoa. Yhtäkään tilannetta ei ole koskaan lavastettu.

Kuva: Vesa Ranta

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella: ollaanko nyt yliluonnollisen äärellä? Lääkäri ja antropologi Marja-Liisa Honkasalo on tutkinut "kummia kokemuksia" osana Suomen Akatemian rahoittamaa Mieli ja toinen -hanketta. Hän karsastaa termiä yliluonnollinen.

- Yliluonnollisen sijaan käytän käsitettä kumma. Yliluonnollinen on arvottava ja viittaa siihen, että aaveet ja haamut eivät kuuluisi luonnollisen piiriin, hän sanoo.

Mutta kuuluvatko ne? Honkasalon työryhmä lähestyy kysymystä akateemisesta näkökulmasta. Siitä kulmasta katsottuna "kumma" kuvaa ilmiöitä, joissa vaikkapa lääketieteellinen tieto tai luonnontieteellinen maailmankatsomus ei kykene selittämään elettyä todellisuutta.

- Kumma riitelee tieteellis-teknisen maailmankuvan kanssa. Kummallinen kokemus paljastaa ristiriidan tieteellisen tiedon ja kokemusten välillä. Jos sellaista tutkii, vastaanotto voi olla kaikkea muuta kuin arvostava.

Honkasalo kuitenkin tietää, että monella on omakohtaista kokemusta jostain arkiymmärryksen ylittävästä.

- Tutkimustiedon perusteella kummien kokemusten voidaan arvioida olevan tuttuja yli puolelle ihmisistä. Nämä tieteen piirissä kiusallisiksi tulkitut kokemukset halutaan kuitenkin usein ohittaa tai selittää joksikin muuksi, Honkasalo sanoo.

Mahdollisia selityksiä on tietysti monenlaisia, selittäjän taustasta riippuen. Jos havaintopsykologilta ja Skepsis ry:n entiseltä puheenjohtajalta Jukka Häkkiseltä kysytään, hän etsisi kummallisuuksille syitä aivotoiminnasta tai psykologisista prosesseista. Ehkä aivojen uhkamekanismi on aktivoitunut? Tai odotukset ja itsesuggestio ovat herkistäneet oudoille aistimuksille? Tai ihminen on stressaantunut tai keskellä suruprosessia. Silloin ei ole tavatonta kokea vaikkapa hallusinaatiota.

- Aivotutkimuksen näkökulmasta nämä ilmiöt ovat tosi kiinnostavia. Mutta minulla on taustallani kasa juuri sen alan tieteellistä kirjallisuutta. Joku toinen voi tulkita, että kyse on haamusta. Mikä minä olen sanomaan, ettei voisi ollakin?

Häkkisen mielestä on tärkeää kunnioittaa ihmisten kummia kokemuksia.

- Ne eivät ole tavattomia. Eivätkä ne ole merkki siitä, että ihminen on höhlä tai sekoamassa.

Kuva: Vesa Ranta

Jupe Keskitalokin on vakuuttunut siitä, että kaiken yliluonnollisena pidetyn täytyy tosiasiassa olla luonnollista - jotain, mitä ihmismieli ei vain ymmärrä tai osaa selittää.

- Jotain normaalia, mutta hankalasti todettavissa ja siksi monille pelottavaa, Keskitalo aprikoi.

- Uskon, että kaikilta löytyy se taajuus, jossa on mahdollista kommunikoida henkimaailman kanssa. Mutta kaikki eivät osaa mennä sinne. Ehkä kysymys on herkistymisestä ja hetkessä olemisesta, Nikki miettii.

Myös toimittajan sanelulaite näyttää löytäneen aavekeikalla uuden, kumman taajuuden. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että parin minuutin mittainen ajanjakso - aina väitetystä tikku-ukon ilmestymisestä siihen, kun tarjotin putosi keittiön lattialle - on pyyhkiytynyt nauhurilta kokonaan pois? Onko se luonnollista vai yliluonnollista? Jos tähän on kätketty jokin viesti, henkimaailma voisi ilmaista asiansa hiukan selvemmin.

Juttu on julkaistu Me Naisissa aiemmin joulukuussa 2022.

Lue lisää: Helena sai puhelun veljeltään, vaikka veli oli kuollut - sen myötä paljastui yllätys­perintö ja 40 vuotta varjeltu salaisuus