Johannes Lahtela on huolissaan etenkin nuorten lisääntyneistä päihdeongelmista. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Johannes Lahtela on joutunut viime vuosina syviin vesiin, kun hän erosi liki kaksi vuosikymmentä kestäneestä avioliitosta ja joutui sen myötä jättämään virkansa pappina. Nyt kaikki on toisin, kertoo Vantaan A-Killan toiminnanjohtajana aloittanut kirjailija.

Raitistunut alkoholisti. Sellaiseksi tunnustautuu Johannes Lahtela, joka kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoo, että päihdeaddiktio on parantumaton sairaus.

Kirjailija, yrittäjänä ja ortodoksipappina toiminut Lahtela, 47, maistoi viimeisen kerran alkoholia 22 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ylläpitänyt raittiutta käymällä aktiivisesti vertaistukiryhmissä.

Kokemastaan kamppailusta hän kirjoittaa parhaillaan omaelämäkertaa Yksinäisen miehen poika, joka ilmestyy ensi keväänä. Kirja on trilogiasarjan kolmas osa, eli jatkoa Samuli Edelmann ja Redrama -teoksille.

Myllerrystä on riittänyt Lahtelan elämässä viime vuosina. Hän ilmoitti eroavansa viime vuonna vaimostaan Anna-Leena Sipilästä liki 20 vuoden liiton jälkeen ja joutui sen seurauksena jättämään virkansa pappina. Paria vuotta aiemmin koronapandemia vei yrittäjän työt yhdessä yössä.

- Mankeli on ollut viime vuosina melkoisen kova. Voin sanoa iloitsevani, että selvisin raittiina, Lahtela toteaa helpottunut vire äänessään.

Johannes Lahtela on koulutukseltaan teatteritaiteen ja ortodoksisen teologian maisteri. Hän on kirjoittanut Samuli Edelmannin ja Redraman elämäkerrat, joissa käytiin läpi päihdeaddiktiota. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Turbulenssin jälkeen elämässä alkaa olla tyyntä. Lahtela on juuri aloittanut uuden työn Vantaan päihde­kuntoutus­yhdistys A-Killan toiminnan­johtajana. Myös rakkaus­elämässä paistaa, sillä Lahtela ja Sipilä ovat palanneet yhteen - eikä avioeroa viety loppuun.

- Kirjaprojekti laittoi liikkeelle sellaisia voimia, että se oli yksi osasyy meidän aviokriisiimme. Viime vuodet ovat olleet hurjinta aikaa. Jouduimme Anskin kanssa kohtaamaan omat sekä toistemme demonit, hän ruotii.

- Omaelämäkertaa varten jouduin menemään niin syvälle itseeni ja omiin traumoihini, että kyseenalaistin, onko yksi kirja sen arvoista, että oma elämä ja henkinen tasapaino menevät aivan sekaisin.

Lahtela tutustui alkoholiin jo 13-vuotiaana. Se auttoi hänen mukaansa käsittelemään omia demoneitaan ja turrutti tunteet. Hän koki varttuessaan ylisuku­polvisia traumoja, kuten puhumattomuutta.

- Isäni elämä päättyi oman käden kautta alkoholismin seurauksena. 20-vuotiaana olin itse alkoholisti. Pitkä ihmissuhde päättyi, mistä alkoi parin kuukauden juomaputki. Koin lopulta sellaisen romahduksen, joka oli yksi elämäni hirveimmistä pohjakosketuksista, hän avautuu.

Lahtela hakeutui kaupungin järjestämään nuorten taide- ja mediapajaan, jossa hän käsitteli tunteitaan kirjoittamisen ja luovuuden keinoin. Tukipalvelu auttoi hänet takaisin jaloilleen.

Lopulta Teatterikorkeakoulun ovet avautuivat. Opinnot olivat vaikeaa aikaa, mutta viimeisellä vuosikurssilla Lahtela hakeutui vertaistuen piiriin ja raitistui 25-vuotiaana.

- Kun tuska yltyi liian kovaksi, oli pyydettävä apua.

- Meidän välillämme on syvä kumppanuus kaiken tämän turbulenssin jälkeen, Johannes Lahtela sanoo vaimostaan Anna-Leena Sipilästä. Kuvassa pariskunta syksyllä 2021. Kuva: Milka Alanen

Raitistumisen tie on Lahtelan mukaan ollut monivaiheinen, mutta vertaistuki on ollut hänen pelastuksensa. Hän painottaa, että korkin sulkemisen jälkeen alkaa aivan uudenlainen kamppailu.

- Kärjistetysti voi sanoa, että kun juominen loppuu, varsinainen alkoholismi alkaa. Alkoholismi ilmenee raittiina esimerkiksi karua laatua olevana itsekeskeisyytenä. Se näkyy myös tunne-elämän yliherkkyytenä ja itsetunto-ongelmina, jotka heijastuvat ihmissuhteisiin, Lahtela kuvaa.

Kirjailijan mukaan on tyypillistä, että addiktio vaihtuu toiseen. Hänellä se oli alkuhuuma.

- Jo ennen Anskin tapaamista olin eräänlainen rakkausaddikti, ja tunnistin sen saman alkoholismin mekanismin. Metsästin kerta toisensa jälkeen alkuhuumaa, joka oli koukuttavaa.

Suhteet kestivät vain tietyn syklin ajan. Lahtela kertoo olleensa elämäkerran ja aviokriisin takia yhteydessä aiempiin kumppaneihinsa peilatakseen kokemuksiaan ja kuunnellakseen, miten he kokivat tilanteet. Sama kaava oli toistunut.

- Sieltä paljastui hirveän paljon rikkinäisyyttä ja tasapainottomuutta. Parisuhteeni alkoivat aina elämää suurempina rakkaustarinoina. On ollut surkuhupaisaa huomata, että vaikka henkilö on vaihtunut, se sama dramaattisuus ja alkuhuuman hakeminen olivat aina läsnä. Yritin sillä tunteella ja aiemmin alkoholilla paikata jonkinlaista sisäistä tyhjyyttä, rikkinäisyyttä ja levottomuutta, hän pohtii.

Entinen ortodoksipappi Johannes Lahtela joutui eroamaan pappisvirastaan ilmoitettuaan eroavansa vaimostaan. Kuva: Aleksi Jalava / IS

- Anskin kanssa meillä oli myös hyvin vahva alkuhuuma. Minun piti vain tajuta se, ettei se ole todellisuutta. Se on fantasiaa ja aina tuomittu loppumaan. Nyt 20-vuotisen yhteisen taipaleen jälkeen olemme päässeet siihen, että voimme puhua todellisesta rakkaudesta.

Addiktiosairauden haamut kummittelivat myös omassa avioliitossa.

- Alkoholismi on näkynyt itsekeskeisyytenä ja tunne-elämän ailahtelevaisuutena. Alkoholismin mekanismin ymmärtäminen pitää nöyränä. Täytyy myös olla valppaana kaiken suhteen, mikä tuottaa mielihyvää, hän korostaa.

Pappeudesta eroaminen oli Lahtelan mukaan eräänlainen taitekohta. Hän toimi pappina yrittäjyyden ohella viisi vuotta. Lahtela tiesi kirkon säännöt, eikä yrittänyt lähteä kamppailemaan niitä vastaan.

- Pohdin kuitenkin, onko se nykypäivää, että aviokriisiin joutunut pappi 2020-luvulla joutuu luopumaan tehtävästään ja että papiksi päästäkseen on oltava ennestään naimisissa. Kirkon piirissä tämä johtaa salailuun ja kaksoiselämään, kun halutaan pitää toimeentulosta kiinni, hän ihmettelee.

- Siinä kävi niin, että vaimoni oli armahtavampi kuin hengellinen yhteisö. Kuva: Aleksi Jalava /IS

- Olin surullinen, mutta toisaalta helpottunut. Pappina julistin olevani ennen kaikkea synnin ammattilainen ja avoin kokemastani. Siinä kävi niin, että vaimoni oli armahtavampi kuin hengellinen yhteisö.

Lahtela ja Anna-Leena Sipilä palasivat yhteen viime vuoden lopulla ja asuvat jälleen saman katon alla.

- Meillä molemmilla oli halu kohdata, käsitellä ja ymmärtää toista. Minulle oli keskeistä oivaltaa, että olin suhteessa tai en, minun täytyy ensin tulla itseni kanssa toimeen. Lopulta olemme aina tiettyjen asioiden kanssa yksin.

Kirjailija sanoo oivaltaneensa erillisyyden merkityksen parisuhteessa,

- Olemme Anskin kanssa päässeet siihen pisteeseen, ettei meidän tarvitse ripustautua suhteeseen jostakin pelosta käsin. Olemme yhteisymmärryksessä siinä, että olemme yhdessä niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Arkirauha on palautunut ja meidän välillämme on syvä kumppanuus kaiken tämän turbulenssin jälkeen.

- Vain itse voi kääntää suunnan kohti raitistumista, Johannes Lahtela sanoo. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Perheelleen Lahtela on antanut tiukan linjauksen: mikäli hän vielä avaisi korkin 22 vuoden raittiuden jälkeen, tulisi heidän katkaista välit välittömästi. Hän on jyrkästi sitä mieltä, että kun henkilö on tehnyt valinnan palata päihteisiin, ei yhteydenpidosta ole mitään hyötyä.

- Se on kovaa rakkautta. Vain itse voi kääntää suunnan kohti raitistumista.

Hän myös tietää, ettei pitkäkään raittius takaa selvää huomista.

- Pitkäaikaistutkimusten mukaan vain 1-3 prosenttia alkoholismin selättäneistä pysyy raittiina. Varsinainen parantuminen on siis eräänlainen ihme ja poikkeus.

Redraman ja Samuli Edelmannin addiktiokuvaukset kirjoittanut Lahtela on kiitollinen, että hän saa nyt työkseen auttaa päihdekuntoutujia. Hän kokee, että addikti ymmärtää toista addiktia parhaiten.

Uusi työ inspiroi, vaikka karut faktat laittavat mielen synkäksi.

- Päihdeongelmien haittakustannukset meidän yhteiskunnalle ovat noin 14 miljardia vuositasolla. Samalla Suomi on kärkimaa alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemissa Euroopassa. Nämä datat ovat kylmääviä.

Johannes Lahtela esitteli Vantaan A-Killan tiloja. Ilmapiiri oli lämmin. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Vantaan A-killan toiminnanjohtajana Lahtela haluaa löytää uusia toimintamuotoja päihdeongelman ehkäisyssä, kuten taiteen hyödyntämistä. Paljon on tehtävää, mutta Lahtela on päättäväinen.

- Uudessa pestissäni olen henkilökohtaisesti julistanut sodan addiktiosairauksia vastaan.

Lahtela näkee, että nykyajan yksilökeskeinen kulttuuri ja kilpailuhenkisyys ajavat etenkin nuoret päihteiden pariin.

- Nuoret reagoivat epäterveeseen tilanteeseen loogisesti. Armottomuus ja suorituskeskeisyys johtavat monilla mielenterveysongelmiin, joihin on vaikeaa saada apua. Kaikki eivät kestä tämän yhteiskunnan meininkiä. Meillä on liian kovat arvot.