Pate Mustajärvi ja Costello Hautamäki ovat olleet yhdessä lavalla lukemattomia kertoja. Kuva Himoksen juhannusfestivaaleilta 2021. Kuva: Tommi Anttonen / Lehtikuva

Ensi syyskuussa kuusi­kymppisiään juhliva Costello Hautamäki revittiin suoraan ylioppilas­juhlista Popedan keikkabussiin. Nyt yhtye on lopettamassa, mutta musiikista Costello ei luovu.

Rokkitähti Costello Hautamäki virnistää leveästi pohtiessaan IS:n esittelemää tietoa, jonka mukaan kitaristilla ja Popedalla on ollut suomalais­artisteista eniten yleisöä kaikkina aikoina.

Yli 45 vuotta keikkalavoja kiertäneen Popedan on nähnyt livenä vähintään pari miljoonaa suomalaista.

- Onhan se huima määrä, Costello sanoo.

- Vetää aika sanattomaksikin.

Costello Hautamäki vuonna 2006, kädessään Popeda-juliste vuodelta 1985. Kuva: Laura Vesa / Aamulehti

Tieto perustuu muun muassa Teoston ja Musiikintuottajat IFPI Finlandin 2019 tekemään tutkimukseen.

- Olemme vetäneet tuhansia ja taas tuhansia keikkoja, emmekä ole pitäneet taukoa oikeastaan kuin kerran, vuonna 2000, Costello muistuttaa.

Kitaravirtuoosin mielestä tutkimus osoittaa Popedan tallentuneen eeppisesti suomalaisten tajuntaan.

- Tutkimus kertoo myös siitä, että ainakaan minä ja Mustajärven Pate (Popedan laulusolisti ja toinen keulahahmo) emme ole osanneet elää muuna kuin rokkareina. Tältä istumalta en osaisi edes kuvitella maailmaa, jossa olisin tehnyt elääkseni jotain muuta kuin soittanut kitaraa, hän alleviivaa.

Syyskuun alussa Popedan tarun­hohtoinen matka päättyy, kun vuonna 1977 perustettu bändi vetää jää­hyväis­keikkansa Tampereen Ratinan-stadionilla.

Popedan 40-vuotiskeikka veti Hartwall-areenan täyteen marraskuussa 2017. Kuva: Juha Metso

Ennen valojen sammumista suomirockin dinosaurus kiertää aktiivisesti keikoilla, esiintyen kesän alussa toiveidensa mukaisesti seuraavaksi Lahdessa XXL Mössö -tapahtumassa perjantaina 16. kesäkuuta.

- Mössö oli alkujaan pelkkä huolto­asemalava, mutta se vetosi kansaan maan­läheisyytensä vuoksi. Juuri aitouden vuoksi Mössö kasvoi isoksi tapahtumaksi, Popeda puolestaan samasta syystä isoksi bändiksi, Costello perustelee.

Popeda on odotetusti tuttu näky myös muun muassa Iskelmä- ja Suomipop-festivaaleilla, jotka bändin tavoin ovat juurtuneet 2000-luvun suomalaiseen tapahtuma­kesään.

- Emme ole koskaan tavoitelleet paikkaa kansakunnan kaapin päällä. Olemme laulaneet suomalaisuudesta suomalaisille, ja niistä aineksista on syntynyt värikäs matka, jonka varaan myös oma identiteettini on pitkälti rakentunut, Costello linjaa.

Popeda vuonna 1983. Costello Hautamäki etualalla Pate Mustajärven tarakalla. Kuva: Sanoman arkisto

Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Costello Hautamäki revittiin 1982 liki suoraan omista ylioppilasjuhlistaan Popedan keikka­bussiin. Tamperelainen oli tuolloin vasta 18-vuotias pojankloppi, joka tosin ensimmäisen varsinaisen keikkakesänsä jälkeen yritti vielä opiskellakin.

Elettiin aikaa, jolloin pankki­automaatit ilmestyivät kadun­kulmiin ja Mauno Koivisto valittiin Suomen presidentiksi.

- Juuri tuolloin ammatti­kouluun oli perustettu automatiikka-asentajan linja. Kun kysyimme opettajaltamme, että mitä meistä tulee isona, hän ei osannut sanoa mitään. Se vahvisti tunnetta, että paikkani oli jossain muualla, muistelee Costello, joka viihtyi ammatti­koulussa lopulta vain parisen kuukautta.

- Popedan keikkabussissa tunsin oloni heti kotoisaksi. En kuitenkaan olisi ikinä arvannut, että tulisin sittemmin esiintymään miljoonille suomalaisille ja tienaavani elantoni kitaran varressa. Silloin riitti, että sai farkkujen taskuun sen verran käteistä, että pystyi viettämään kuuluisaa rokkarin elämää.

Erityisesti kasarivuosi­kymmenellä monet suomalaiset rokkibändit tulivat kuuluisaksi siitä, että naisia ja viinaa riitti. Popeda ei tehnyt poikkeusta.

Popeda esiintyi rockmuusikoiden jalkapallo-ottelussa Porissa 1985. Kuva: Marja-Leena Helin

Popeda vauhdissa kesäkuussa 1994. Kuva: Jukka Lehtinen

Tamperelaisyhtye oli jo orastavan suosionsa myötä onnistunut hankkimaan oman keikkabussin Costello Hautamäen liittyessä siihen. Kun Popeda julkaisi biisit Kaasua, komisario Peppone 1983 ja Matkalla Alabamaan 1984, sen tie tähtiin oli kirjoitettu.

- Siihen aikaan suurimpienkin artistien oli esiinnyttävä nuoriso­seurojen­taloissa ja kaiken maailman hikisissä lauta­hökkeleissä, joissa ei ollut bändiä varten minkäänlaista infraa. Ankeissa olosuhteissa ei ollut mitään tekemistä, joten päätimme jo sen vuoksi vetää jurrit joko ennen keikkaa tai viimeistään sen jälkeen, Costello kummastelee ajan meininkiä.

- Ylipäätään alkoholi kuului sen ajan bändi­kulttuuriin. Se oli meillekin poltto­ainetta, mitä hulluimpien ideoiden synnyttäjä. Eikä krapula haitannut, silloin se vielä lähti lasillisella vettä.

Costellon mukaan monet Popedan biiseistä ovat syntyneet "joko humalassa tai krapulassa". Yksi niistä on 1984 ilmestynyt Sukset, jonka kertosäkeessä lauletaan: Suksi, suksi ei luista mihinkään, varsinkin jos ei niitä ole ensinkään, kuka vei porstuasta porkat, voi sian sorkat.

Popeda lavalla vuonna 1995. Kuva: Mauri Ratilainen

- Sukset-biisikin syntyi jurrissa, tai krapulassa, Costello muistelee.

- Olin mielestäni saanut tehtyä hyvä­soundisen biisin studiossa. Siinä pöhnässä en kuitenkaan ollut löytänyt mieleistäni kertosäettä, kunnes keksin pyytää Sundqvistin Mikalta (tamperelaisrokkari) lainaksi yhtä hänen mainos­biisinsä kohtaa. Se kolahti, mutta sanoitus uupui yhä.

Kertomusten mukaan Sundqvist ja Pate Mustajärvi vetäytyivät ranta­saunaan sanoja ideoimaan. Kaksikko oli änkyrä­humalassa olutta ja Jägermeistetria kitattuaan, eikä paperille kirjatuista sanoista ollut edes tarkoitus tulla biisiä. He kirjoittivat sanoja paperille vitsimielessä.

- Ei kukaan keksi selvin päin biisiin sanoitusta, jossa puhutaan sian sorkista ja vastaavista, Hautamäki sanoo naurahdellen.

- Hämmensikin, että biisistä tuli hitti.

Räväkän bändikulttuurin aikana Popeda menetti ennen­aikaisesti kaksi jäsentään. Toinen heistä oli alkuperäis­kitaristi Arvo Mikkonen, joka menehtyi 1986 vain pari tuntia ennen erään keikan alkua - sydämensä petettyä. Toinen oli yksi bändin roudareista.

Arvo Mikkonen (vas.) menehtyi nuorena. Kuva vuodelta 1978. Kuva: Sanoman arkisto

- Ne olivat todella pysäyttäviä ja surullisia hetkiä. Totta kai näin myös Mikkosen kohdalla, vaikka emme olleet mitään kavereita keskenämme. Hän oli usein aika ärhäkkä minua kohtaan, mikä kenties ainakin osaksi johtui hänen sydän­vaivoistaan. Ne kun lääkäreiden mukaan lisäävät aggressiivisuutta, Hautamäki linjaa.

- Rajuun menoomme nähden olemme loppujen lopuksi selvinneet aika vähällä.

Costellon elämässä tapahtui suuri muutos jälkikasvun myötä. Jimi Hautamäki syntyi 1995 ja Alex Hautamäki 1997.

- Rokkarielämäni muuttui automaattisesti poikien synnyttyä. Ei auttanut olla krapulassa aamulla, kun piti olla kuskaamassa poikia ensin tarhaan ja myöhemmin kouluun. Isäksi tuleminen pakotti ottamaan vastuuta, "Costi" painottaa.

- Mutta vaikka muutos oli luontainen, ei silti ollut yksinkertaista istua yhtäkkiä selvin päin keikka­bussissa. Sopeutumista helpotti ymmärrys siitä, että rokkarin elämässä aplodit loppuvat aina kotiovelle.

Syyskuussa kuusi­kymppisiään juhliva Hautamäki kertoo saavuttaneensa sielunrauhan. Tamperelainen korostaa saaneensa ratkaisevan ahaa-elämyksen 2002-2004, jolloin hän soitti myös maineikkaassa Hanoi Rocksissa.

Costello (vas.) Hanoi Rocksin kanssa Lontoossa vuonna 2002. Kuva: TUOMAS SELÄNNE

- Tuona aikana koin oivalluksen, joka on opettanut minua nauttimaan elämästäni juuri sellaisena kuin se on, Costello painottaa.

- Olin aina unelmoinut isoilla stadioneilla soittamisesta ja kuvitellut sen jotenkin erityiseksi. Hanoi Rocksin kanssa maailmaa kiertäessämme kuitenkin ymmärsin, ettei rokkarin elämä siitä juuri muuksi muutti, soittipa sitä sitten pikkuklubilla tai stadionilla, jo rippikouluikäisenä punkia Sensuuri-nimisessä bändissä veivannut Costello peilaa.

Hänen mukaansa kuvio on keikkapaikasta riippumatta aina hyvin samanlainen.

- Ensin kamat ja soundcheck pystyyn, sitten keikka läpi, jonka jälkeen kamojen purku ja nokka kohti uutta esiintymispaikkaa. Samaa arkea se on 5?000 tai 50?000 katsojan edessä, Costello näkee.

- Näin liki kuusikymppisenä sitä osaa jo arvostaa ihan sitä, että mies saa olla kitaransa kanssa ihmisten läsnä.

Popedan lopettamispäätös oli tyystin omaan soolouraansa keskittyvän Pate Mustajärven käsialaa.

Pate Mustajärvi ja Costello Hautamäki ovat kulkeneet yhdessä pitkän matkan. Kuva: Mari Mäkinen

- Mustajärven päätös yllätti, mutta sitä pitää kunnioittaa. Mustajärvi on tehnyt huiman uran rokkarina, Costello linjaa.

- Hän kuuluu niihin harvoihin, jotka osaavat väistyä ennen kuin joku tulee sanomaan, että nyt olisi jo korkea aika väistyä. Kaikilla ei ole riittänyt rohkeus siihen.

Costello muistuttaa, ettei Popedan musiikki ole mihinkään kuolemassa - ei edes katoamassa.

- Suurin osa Popedan biiseistä on käsialaani. Kun mietin, että mistä elämässäni nautin, innostun ja tulen onnelliseksi, niin vastaus on yksinkertainen: Popedan musiikista, Costello alleviivaa.

Costello Hautamäki esiintymässä kevään jääkiekon MM-kisoissa. Kuva: Kalle Parkkinen

- Eli vaikka Popeda lopettaa syksyllä, minä en lakkaa soittamasta ja laulamasta Popedan biisejä.

Costello on perustanut poikiensa kanssa Costello and Rock´n Roll Boys -nimisen bändin, jonka ensimmäinen keikkakiertue alkaa lokakuussa. Jimi soittaa bändissä rumpuja, Alex bassoa.

- Jatkan hamaan tappiin Popeda-henkisenä rokkarina. Tulen viihdyttämään mummoja kitaransoitolla vielä vanhainkodissakin, Costello sanoo.

- Osaan soittaa Matkalla Alabamaan, eikä minun itse asiassa tarvitse muuta osatakaan.