Venetsian tulvaporttien rakentaminen kesti lähes 20 vuotta.
Venetsian tulvaportit ovat rakennushankkeena samassa sarjassa kuin Olkiluoto kolmonen. Ydinvoimalan rakentaminen aloitettiin 2005 ja valmista tuli tänä vuonna. Tulvaportteja alettiin rakentaa 2003 ja niiden piti valmistua 2011.
Venetsian suojaksi rakennetut portit saatiin käyttöön 2022, mutta kokonaisuudessaan ne eivät ole valmiita vieläkään.
Mutta tulvaportit ovat tuoneet kiistatta helpotusta kaupunkilaisten elämään. Vuosisatojen ajan vesi on noussut säännöllisesti Venetsian jalkakäytäville, aukioille ja rakennusten alakerroksiin, kun on koittanut acqua alta, korkea vuorovesi.
Ei enää.
Nyt kaupunkia suojaa Mose (Modulo Sperimentale Elettromeccanico), kokeellinen elektromekaaninen moduuli.
Yksi seuraus Mosen käyttöönotosta ovat varsinkin katutasossa sijaitsevien kiinteistöjen kohonneet hinnat, kirjoittaa The Economist.
Mose rakentuu 78:sta saranoidusta tulvaportista, jota makaavat normaalisti meren pohjassa. Niitä on kaikissa kolmessa Venetsian laguuniin johtavassa salmessa, yhteensä 1,6 kilometriä.
Kun korkea nousuvesi on tulossa, jokaiseen tulvaporttiin pumpataan paineella ilmaa. Se pakottaa meriveden ulos ja pohjaan saranoidut portit nousevat pystyyn. Muodostuu yhtenäinen pato, joka pitää Adrianmeren poissa laguunista.
Insinöörien mukaan tulvaporttien käyttäminen vie saman verran sähköä kuin pieni kaupunki kuluttaa.
Yksi käyttökerta maksaa noin 150?000 euroa. Sen lisäksi laitteistoa pitää huoltaa, muun muassa putsata hiekasta.
Viime vuonna, kun Mose lopulta pääsi tositoimiin, sitä käytettiin 36 kertaa. Kulut olivat reilut 70 miljoonaa euroa.
Hinnan lisäksi Mose häiritsee luonnollisesti laivaliikennettä. Siitä ovat valittaneet kalastajat ja varsinkin laguunissa sijaitsevan vilkkaan rahtisataman Porto Margheran käyttäjät. Satamaviranomaisten mukaan yhden päivän viive voi maksaa rahtilaivalle 80?000 euroa.
Tähän tosin on tulossa helpotusta myöhemmin tänä vuonna, kun tulvaportteihin valmistuu sulkuja, samanlaisia kuin kanavissa on käytössä.
Portit vaikuttavat myös ympäristöön. Suurin osa Venetsian jätevesistä päätyy kanaviin.
"Jos laguuni on liian usein suljettuna, se muuttuu viemäriksi", sanoo Suomen VTT:tä vastaavan Consiglio Nazionale delle Ricerchen (CNR) geologi Luigi Tosi.
Kaikki tämä on johtanut siihen, että tulvaportit nostetaan ylös vain, jos vuoroveden ennustetaan nousevan yli 110 senttiä. Se merkitsee sitä, että matalalla olevat alueet, kuten Pyhän Markuksen tori, tulvivat edelleen.
Ilmaston lämmetessä merivedenpinta nousee edelleen ja tulvaporttiakin pitäisi käyttää useammin.
CNR:n Luigi Tosi kollegoineen onkin ehdottanut uudenlaista ratkaisua. Nostetaan kaupunkia.
Ongelmia aiheuttava vesi voisi olla myös pelastus.
Vuosien 1940 ja 1980 välillä Venetsia vajosi noin 15 senttiä, kun alueen teollisuuslaitokset pumppasivat kaupungin alta pohjavettä.
Alueen geologia on lupaava. Venetsian alla on hiekkakerroksia, jotka pystyisivät laajenemaan, kun niihin pumpataan vettä. Hiekka on vesitiiviiden savikerrosten välissä. Savi pitäisi meriveden erossa vielä jäljellä olevasta pohjavedestä.
Padovan yliopiston hydrauliikan tutkija Giuseppe Gambolati kertoo The Economistille, että yhdessä vuosikymmenessä kaupunkia voitaisiin nostaa 25 senttiä.
Hän ehdottaa, että ensi vaiheessa porattaisiin kolme testireikää. Jos niistä ei aiheutuisi ongelmia, tehtäisiin kymmenkunta reikää lisää eri puolille kaupunkia. Ne porattaisiin 600-800 metrin syvyisiksi.
Gambolati laskee, että kaupungin nostamisen kustannukset olisivat vain noin kaksi prosenttia siitä 5,5 miljardista eurosta, jonka tulvaportti maksoi.
Tässä vaiheessa veden pumppaaminen kaupungin alle on toki vain idea. Mutta tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyiset portit eivät ratkaise Venetsian tulvaongelmia loputtoman pitkälle tulevaisuuteen.