Pihassa kasvoi vain isoja puita, nokkosia ja juolaheinää, kun Hannele hankki talonsa. Hän teki siitä paratiisin, jossa riittää sopivasti tekemistä.

Hannele Kokko rakensi ensimmäisen puutarhansa jo 24-vuotiaana, kun hän osti silloisen omakotitalonsa. Kuva: Panu Rissanen

Punnertaessaan painavia ruukkuja kesän jäljiltä kellariin Hannele Kokko vannoo ja vakuuttaa, ettei enää seuraavana syksynä täyttäisi kellaria kasveilla. Silti, syksy toisensa jälkeen terassihortensiat, verililjapuut, japaninvaahterat ja joukko arkajalkoja päätyvät sinne odottamaan seuraavaa kesää.

Puutarhuri ei voi mitään pelastusvietilleen, vaikka kellari on hankalassa paikassa jyrkkien rappusten takana. Sieltä kasvit on nosteltava keväällä valoon, ja jokaiselle täytyy löytyä lämmin paikka.

Noin 6?000 neliön tontti oli alkuun lähes täysin villiintynyt. Kuva: Panu Rissanen

Kokon sisäinen puutarhuri herää eloon viimeistään maaliskuussa, kun ensimmäinen hortensia alkaa tehdä silmuja.

- Monta kertaa päivässä pitää käydä katsomassa niitä silmuja. Tulee sellainen levottomuus, että voi hyvänen aika. On pakko alkaa raahata muitakin kasveja ylös, vaikka välilevy huutaa hoosiannaa.

Kokko asuu yksin. Ympärillä on iso piha, jossa riittää tekemistä yhdelle naiselle.

Ensimmäisen puutarhansa hän teki jo 24-vuotiaana, kun hankki silloisen omakotitalonsa. Kipinä puutarhanhoitoon oli syttynyt oman äidin rakkaasta harrastuksesta. Myös luonto ja sen ihmeet ovat aina kiinnostaneet Kokkoa, jonka puutarhassa viihtyvät kasvien lisäksi myös linnut.

Nykyisessä paikassa Asikkalan Vesivehmaalla hän on asunut 23 vuotta. Punatiilistä taloa ympäröivä, noin 6?000 neliön tontti oli alun perin täysin villiintynyt. Pihassa kasvoi vain isoja puita, nokkosia ja juolaheinää.

Kokko on rakentanut puutarhaan erilaisia polkuja. Kuva: Panu Rissanen

Uusi asukas oli epätoivoinen ja lamaantunut ensimmäiset kaksi vuotta. Pikkuhiljaa hänen kättensä jäljet alkoivat näkyä.

- Yli 20 vuotta olen tehnyt tätä. Vaikka se kuulostaa pitkältä ajalta, se ei ole pitkä, kun tekee kaiken yksin.

Osa tontista on jykevää kalliota, ja alhaalla on jättömaata. Kokko on rajannut pihaa pienemmäksi aidan avulla sekä tehnyt sitä puutarhaksi pala kerrallaan.

Katsoessaan pihaansa Kokko sanoo sen olevan aivan erilainen kuin se, jonka hän alun perin siitä rakensi. Maku on muuttunut vuosien varrella: pihassa ovat kukkineet ruusut sekä "kaikki Suomessa myynnissä olleet kärhöt".

Kasvit ovat opettaneet puutarhuria kukoistuksen ja kärsimyksen kautta. Esimerkiksi kärhöistä suurin osa on kuollut. Jäljellä on vain muutama sitkeä tapaus.

- Kärhöt olivat mielettömän hienoja, mutta niillä on oma elämänsä eikä siihen ihminen pysty vaikuttamaan. Ne elävät ja kukoistavat tai sitten eivät. Vaikka tietää, miten ne istutetaan ja millaiseen paikkaan, voi käydä niin, etteivät ne nouse.

Nykyään Kokko ei kaipaa puutarhaansa yhtään kiukuttelevaa kärhöä. Hän on oppinut arvostamaan selkeitä ja yksinkertaisia, mutta näyttäviä kasveja. Kukat ovatkin kadonneet tontilta lähes kokonaan, ja puutarhaa koristavat nyt hienot lehtiperennat sekä erikoiset puut ja pensaat.

Pihassa on kolme erilaista aluetta ja kasvuvyöhykettä. Kuva: Panu Rissanen

Kevään tulon tietää siitä, kun Hannele Kokko alkaa siirrellä kasveja paikasta toiseen.

- Tämä on haasteellinen tontti. Jos haluaa kokeilla arkajalkoja ja erikoisuuksia, yläpiha kallion kupeessa on kyllä lämmin ja suojaisa paikka aroille kasveille, mutta liian kuiva. Muualla taas olisi hyvä peltomulta ja kosteus, mutta kylmempää ja tuulisempaa. Pitää kokeilla, kumpaan kasvi suostuu asettumaan paremmin.

Itse asiassa tontilla on kolme erilaista aluetta ja kasvuvyöhykettä. Kokon ehdoton lempipaikka on suojaisa metsä, jossa viihtyvät magnolia, tulppaanipuut ja muut aremmat kasvit.

- Sinne olen tehnyt polkuja. Rakastaisin hiekkakäytäviä, mutta laitoin kuorikatetta, sillä hiekka olisi ollut liian raskasta ylämäkeen kärrättäväksi.

Hannele Kokko ei osaa arvioida puutarhassaan kasvavien eri kasvilajien tarkkaa lukumäärää. Kuva: Panu Rissanen

6?000 neliön alueesta Kokko hoitaa noin 4?000 neliön alaa. Se saa riittää, eikä hän aio enää laajentaa puutarhaansa.

Vaikka Kokko yrittää hillitä itseään kasvien hamstrauksessa, kevättalvella nouseva puutarhakuume vie häntä verkkosivulta toiselle. Multasormet hamuavat uusia kasveja esimerkiksi puolalaisesta verkkokaupasta.

- Viime kesänä tilasin sieltä erikoisen hortensian, joka osoittautui erittäin kauniskukkaiseksi. Suomalaisilta puutarhoilta tilasin kultahondonvaahteroita. Niitä olen pitänyt kellarissa talven, ja nyt mietin, jokohan ne voisi istuttaa maahan, vai pidänkö vielä ruukuissa ja jatkan kellarissa talvettamista.

Kokolta kysytään usein, miten monta erilaista kasvia puutarhasta löytyy.

- Joudun vastaamaan, etten ole ikinä laskenut. Tontin kokoon nähden lajeja ei ole ihan hirveästi, eli tämä ei ole mikään monilajinen puutarha. Eri lajikkeita on kuitenkin paljon, ja samat kasvit toistuvat: täällä on tosi paljon esimerkiksi kuunliljoja, keijunkukkia ja hortensioita.

- Siitä huolimatta että puutarhani on "valmis" ja kaikki paikat on käyty jollain tavalla läpi, kevät tuo yleensä esiin kohtia, jotka ovat päässeet vähän villiintymään, tai eivät vastaa sitä mitä haluaisin. Siksi alan aina penkoa jotain ylös.

- On hukkaan heitettyä rahaa hankkia kasveja, jos ei niitä hoida, tuumaa Hannele Kokko. Kuva: Panu Rissanen

Kun syksy saapuu, työt puutarhassa loppuvat. Se on Kokon mielestä ihmisen parasta aikaa.

- Silloin vain nautin syyspäivistä ja puutarhasta. Syksyllä ei käy niin paljon vieraitakaan, että voin hyvin heittää hanskat tiskiin, hän naurahtaa.

Taukoa tulee myös alkukesän jälkeen, kun hyttyset valtaavat puutarhan.

- En ole niin fanaattinen, että viihtyisin siellä hyttysinvaasion keskellä, tai jossain 32 asteen lämmössä.

Hannele Kokon tavoitteena on ollut jo useana vuotena laittaa piha kuntoon aina Avoimet puutarhat -tapahtumaan, jota tänä kesänä vietetään 9. heinäkuuta.

Avatessaan puutarhansa portit ihmiselle ja ryhmille hän kuulee usein saman kysymyksen: "Mitä oikein teet, kun kasvit voivat näin hyvin?".

Kevään tulon tietää siitä, kun Hannele Kokko alkaa siirrellä kasveja paikasta toiseen. Kuva: Panu Rissanen

- Korostan kastelemisen tärkeyttä. Kasveja täytyy kastella varsinkin ensimmäisinä vuosina hyvin. Kasvi ei voi hyvin, jos ei se pääse kasvattamaan kunnon juuristoja. Varsinkin puuvartisille on talvehtimisen kannalta ehdottoman tärkeää, että niillä on kunnon syvät juuristot. Joka päivä ei tarvitse lorotella vettä, vaan riittää, että silloin tällöin lorottelee kunnolla 10-30 litraa.

- Kasveja ei saa jättää oman onnensa nojaan, vaan niitä pitää auttaa! On hukkaan heitettyä rahaa hankkia kasveja, jos ei niitä hoida.

Aika usein myös luonto järjestää hankaluuksia. Kokolla on kokemusta sekä takatalvista että vesimyyrästä, joka söi pylväshaavasta juuret.

- En tiedä oliko se vesimyyrä vai -rotta, mutta oletin sen elävän tontin rajalla olevassa ojassa. Näin 20-30 sentin syvyydessä käytäviä. Kaivoin ne isommiksi ja täytin käytetyllä kissanhiekalla. Taisivat moittia hajua, sillä sen koommin niitä ei ole näkynyt.

Kotipuutarhuri toivoo keväälle tasaisia lämpötiloja ilman yöpakkasia ja näkee itsensä jo metsäpuutarhassa kallion kupeessa kuopsuttamassa.

- Siellä punarinta pitää minulle seuraa.