STT

Kun Leijonat keikkuivat kuilun partaalla - Saksan MM-kisat 40 vuotta sitten olivat täyskatastrofi yhtä voittoa lukuun ottamatta

STT - logo STT 04.05.2023 14:32:12 STT
Debyyttivalmentaja Alpo Suhosen luotsaamat Leijonat lähtivät Saksassa keväällä 1983 pelattuihin kisoihin sukupolvenvaihdoksessa. Kriisin keskellä valmentaja Suhonen ilmoitti olevansa valmis väistymään tehtävästään, jos "johto ja pelaajat niin haluavat". LEHTIKUVA / Vesa Moilanen

Janne Lehikoinen

Jääkiekon hallitseva maailmanmestari ja olympiavoittaja. Kaikkiaan 15 arvokisamitalia tällä vuosituhannella. Suomi on jääkiekon suurvalta. Mutta oli aikoja, jolloin aina ei edes pelaaminen MM-jääkiekon ylimmällä sarjatasolla ollut kiveen hakattua. Tänä keväänä tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun putoaminen alemmalle tasolle oli viimeksi, ja kenties viimeisen kerran, varsin lähellä.

Debyyttivalmentaja Alpo Suhosen luotsaamat Leijonat lähtivät Saksassa keväällä 1983 pelattuihin kisoihin sukupolvenvaihdoksessa. Edelliskevään MM-kotikisoista selkeästi nuorentunutta ryhmää täydensi kotimaasta muutama kokenut huippupeluri. Lisäksi tuolloin vielä ensilentojaan ottanut ja sen jälkeen yhdeksi jokakeväiseksi MM-rituaaliksi kohonnut NHL-ilmasilta lennätti joukkueeseen puolustajat Risto Siltasen ja Tapio Levon sekä hyökkääjät Ilkka Sinisalon ja kesken kisojen tulleen Kari Jalosen.

Kisat aloitettiin otteluilla Tshekkoslovakiaa ja Neuvostoliittoa vastaan, ja vaikka odotusten mukaisesti tappiot tulivat, esityksissä ei ollut hävettävää. Kolmas ottelu oli sitten ratkaiseva, ja liitokset alkoivat natisemaan isäntäjoukkue Länsi-Saksan kaataessa virheisiinsä vajonneen Suomen. Italia voitettiin, mutta mitalisarja katosi sitten lopullisesti tappiolla Kanadalle jälleen vaisun esityksen jälkeen.

Vielä pahempaa oli kuitenkin edessä: kahden pääsarjajoukkueen kiekkomaa Itä-Saksa voitti Suomen kahdesti, ja niin oltiin nykypäivänä tyystin uskomattomalta kuulostavassa tilanteessa, eli putoaminen uhkasi silloisesta A-sarjasta.

- Kisoihin valmistava leiri Tshekkoslovakiassa oli jo katastrofi. Kehnoissa oloissa, ja reilut tappiot tshekeille (6-9 ja 2-9). Sieltä osaltaan alkoi jo se ongelmien kierre, ja kisoissa nuori joukkueemme ei ehkä ollut valmiina siihen painekattilaan. Sukupolvenvaihdos edellisvuoden kotikisoista oli ollut voimakas, meitä untuvikkoja oli paljon. Joukkueesta varmaan puolet oli MM-ensikertalaisia, kuvailee maalivahti Kari Takko, yksi joukkueen nuorukaisista.

Erouhka - josta juniorit eivät kuulleet

Kriisin keskellä valmentaja Suhonen ilmoitti olevansa valmis väistymään tehtävästään, jos "johto ja pelaajat niin haluavat". Taustalla oli pelisurkeuden ohella myös kurinpitoon liittyviä vaikeuksia: lehdistö niin kotimaassa kuin Saksassakin revitteli joidenkin pelaajien seikkailuista yöelämässä.

Erityislaatuinen tilanne laukesi kapteeniston ja suomalaisen kiekkojohdon vakuutettua tukeaan Suhoselle. Silloisen Leijonaryhmän parikymppiset nuorukaiset kuvaavat neljä vuosikymmentä myöhemmin "kriisikisoja" mielenkiintoisesti: nuorisolla ei ollut oikeastaan edes tietoa, mitä "kulisseissa" tapahtui. Ajat olivat erilaiset, netittömät, ja kohuista kuultiin kenties puhelinsoitoilla kotiin tai vasta kotiin tultua kisojen jälkeen.

- Se oli vanhempien, kokeneempien pelaajien kanssa käytyä vääntöä. Alpo (Suhonen) pettyi siihen, että viihdetouhua oli liikaa. Me juniorit ei kauheasti ääneen päästy, Risto Jalo muistelee.

- Kapteeniston kanssa sitä on silloin puitu. Ei meille junnuille paljon kerrottu. Ei ollut nettiä silloin, Petri Skriko toteaa.

- Kotiin palattua tuo tuli esille, täydentää puolestaan Arto Sirviö muistellessaan Suhosen erouhkaa.

"Tunne oli mahtava"

Kuilun partaalla keikkunut Suomi kuitenkin vältti putoamisen ja matkan B-sarjaan vuodeksi 1985 (1984 pelattiin vain olympialaiset, ei MM-kisoja). Skriko maalasi kahdesti Suomen voittaessa viimeistä edellisessä pelissään Länsi-Saksan, ja pääsarjapaikka varmistui.

- Ei sitä itse oikein osannut hahmottaa, miten isoista asioista siinä oli kyse, Skriko naurahtaa onnistumisestaan ratkaisuvaiheissa.

- Olihan se paha paikka. Mutta joukkueen vastuunkantajat näyttivät, että pystytään voittamaan ja jatkamaan A-sarjassa. Ei edes mietitty, että jos hävitään, vaan mentiin voittamaan, Sirviö muistaa.

- Münchenin Olympiahalle oli täysi, kauhea meteli, mutta siinä se säilyminen ratkesi. Tunne oli mahtava, kuvaa Takko.

Entä jos...?

Jälkikäteen voi miettiä, olisiko MM-putoaminen jotenkin vaikuttanut suomalaiseen kiekkoiluun. Olisiko Leijonien tarina ollut erilainen viime vuosikymmenten aikana?

- Paluu ylimmälle tasolle olisi tullut nopeasti. Perustaso oli meillä sen verran kovempi kuin noilla pienemmillä mailla. Se olisi ollut vain pieni keikaus, Jalo vakuuttaa.

- 1982 kotikisoissa ensin hirveä buumi päällä, ja seuraavana vuonna putoaminen, olisi se ollut kova isku suomalaiselle jääkiekolle. Mutta meillä oli nuori sukupolvi tulossa, ja lopultahan se tuotti hedelmää (arvokisamitaleilla). Uskon, että olisi jäänyt lyhytaikaiseksi (vaikutukseksi), vaikka paineet noususta takaisin A-sarjaan olisivatkin tietysti olleet kovat, aprikoi Takko.

Ja niin jatkettiin, jatkuvasti yhä ammattimaisemmaksi kehittyneellä tiellä, joka johti ensimmäisiin arvomitaleihin, maailmanmestaruuksiin ja lopulta aina olympiavoittoon. Eikä 40 vuoden takaista katastrofitunnelmaa putoamispeikkoineen enää luultavasti koskaan koeta. Vaikka eihän urheilussa koskaan kannatakaan sanoa ei koskaan, vai kannattaako...

- Ihan mahdottomalta se nykyään tuntuu, Skriko toteaa.

- Ei se ihan lähellä kyllä ole, alempaan sarjaan putoaminen. Nykyään voidaan ehkä puolivälierissä pudota, ja silloinkin puhutaan katastrofista, Jalo sanoo.

- Kyllä sen voi sanoa, ettei koskaan, päättää Takko naurahtaen itsekin ajatukselle nyky-Leijonien vajoamisesta alemmalle sarjaportaalle.

jeudi 4 mai 2023 17:32:12 Categories: STT

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 LI-V6.3.2.1497

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.