Luis Moya koki rallin parissa niin ilon kuin murheenkin hetkiä. Nykyään hän asuu Barcelonassa ja toimii monissa eri auto- ja liikennealan tehtävissä. Kuva: Mikko Immonen, Reuters, Anton Want / Allsport / Getty Images

Legendaarinen kartanlukija Luis Moya keskittyi Suomen rallissa enemmän kuin missään muualla.

Rallihistorian karismaattisimmaksi kartanlukijaksi sanottu Luis Moya käy kotikaupungissaan A Coruñassa vähintään joka toinen kuukausi.

Paikkakin on monesti sama: "Rallin nopeimpana äänenä" tunnettu Moya on läsnä vähävaraisille ruoka-apua ja sosiaalista tukea tarjoavan Cocina Económica de A Coruña -järjestön tiloissa.

Moyan lääkäri-isä oli sen toiminnassa mukana yli neljä vuosikymmentä, ja hän itse tukee järjestöä aina kun voi. Ennen kuin ehdimme istua edes alas, Moya kertoo jo täydellä höyryllä tunnetusta varainkeräystapahtumasta, jossa hän ui Gibraltarinsalmen yli vuonna 2007.

- Salmi on 16 kilometriä leveä, mutta merivirtojen vuoksi uin 24,5 kilometriä. En päätynyt uimalla sentään Saharaan asti, koska siellä ei ole vettä, pitkänmatkan uintia harrastava Moya kuvailee tempausta omaan humoristiseen tyyliinsä.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 15/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Haastattelua edeltävänä päivänä hän oli ollut tapaamassa viereiseen Arteixon kaupunkiin avattavan automuseon taustahenkilöitä.

- Saan sinne oman osaston. Eilen vein museoon kahdeksan ajopukua ja joitakin pokaaleja, joita meidän aikana jaeltiin ihan hillitön määrä, hän vielä kertoo ennen kuin siirrymme keskustelemaan nykypäivästä, muistelemaan menneitä ja raottamaan rallin tulevaa kehitystä.

Carlos Sainz ja Moya tunnettiin rallipiireissä tyyppeinä, jotka panostivat fyysiseen kuntoon. Entinen kartturi urheilee edelleen jopa kaksi kertaa päivässä, jotta paikaltaan oleva selkänikama ei aiheuttaisi ongelmia. Vuonna 2018 valtimopullistumat aivoissa olisivat voineet viedä hengen, mutta Moya selvisi silloin leikkauksella ja jatkaa aktiivisena monella rintamalla.

- Volkswagenin lähettiläs olen ollut siitä asti, kun Carlos pyysi minut vuonna 2012 kehittämään autoja Dakar-ralliin ja MM-sarjaan. Olen myös galicialaispankin mainoskasvo ja mukana eri liikenneturvallisuuden kehittämiskampanjoissa. Meillä on Volkswagenilla myös ajokoulu, Driving Experience, jonka riveissä olimme reilu kuukausi Ruotsin Lapissa, Moya selvittää tärkeimmät nykyprojektinsa ennen kuin jatkaa.

Moya tukee ruoka-apujärjestöä kotikaupungissaan. Kuva: Mikko Immonen

- Volkkarilla minua on koh­deltu todella hie­nosti, tai kaikki­han minua ovat aina kohdel­leet hienos­ti. Jotain olen var­masti tehnyt oikein elämäs­sä, koska ralli­uran jälkeen olen saanut tienata elan­toni hyvin vaihte­levilla hommilla. Radiossa ja tele­visios­sakin olen ollut paljon mukana.

- Kun Volkswagen voitti neljä maailman­mestaruuttaan 2013-16, olin Suomessakin tehtaan markki­nointi­osaston riveissä. Kuljin toimit­tajien kanssa kisan erikois­kokeilla ja avasin heille, mistä rallissa on kyse. Osaan englantia, ranskaa, italiaa ja ymmärrän portugalia, ja koska rakastan yli kaiken puhumista, se oli mahtava työ.

Keski-Suomen nopeita sorateitä Moya muistelee lämmöllä. Hän ei halua asettaa ralleja paremmuusjärjestykseen, mutta pitää Suomen kilpailua teknisesti haastavimpana.

- Suomen MM-ralli oli vaativin, koska ajorytmi siellä on äärimmäinen kova. Ouninpohjan 33 kilometriä olivat vaikeimmat koko MM-sarjassa. Tiet ovat kapeita, on loivia hyppyreitä, joista ei näe mihin ne päättyvät, on pitkiä kurveja, joissa on kaksi nyppylää, joista toisessa auto hyppää, toisessa ei. Jos tekee virheen, on varmasti ulkona, Moya tiivistää ja jatkaa.

- Carlos osasi ajaa siellä heti, ja voitimme jo kolmannella kerralla (1990). Helppoa se ei ollut, koska suomalaiset ja muut skandinaavit olivat opetelleet pätkät ulkoa.

Sainz ja Moya vauhdissa Jyväskylässä vuonna 1997. Moyan katse on tiiviisti nuoteissa. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Sen jälkeen Moya alkaa kuvailla tarkemmin, mitä Sainzin autossa tapahtui Suurajoissa.

- Keskityin kartturin töihin siellä eniten koko MM-sarjassa. Oli pakko, koska Carloksen nuotit ovat kuvailevia ja niissä on paljon lukemista. Joskus joku toimittaja kysyi katsojista, mutta ei heistä pikataipaleella jää mitään mielikuvaa, koska ote nuoteista ei saa herpaantua hetkeksikään.

- Ouninpohjalla on ensin noin 4 kilometriä kovaa, sitten risteys vasempaan, jonka jälkeen seuraaville 12 kilometrille, Kakariston risteykseen asti, olin merkinnyt nuotteihin "nelonen kerran, vitonen kaksi kertaa, loppu kutosella". Siitä voi kuvitella rytmin millä mentiin. Missään muualla ei ollut vastaavaa, hän vielä antaa konkreettisen esimerkin Suomen rallin erityisyydestä.

Noihin aikoihin rallitallien toimintaa ei rajoitettu samalla tavalla kuin nykyään. Moya kertoo viettäneensä vuodesta noin 300 päivää matkoilla, koska silloin kun ei kilpailtu, testattiin.

Moya voitti Sainzin kanssa kaksi maailmanmestaruutta: 1990 ja 1992. Kuva: Europa Press / Europa Press / MVPhotos

- Meillä oli paljon yhteistä aikaa. Nykyään aikataulut ovat tiukemmat, eikä sama ole mahdollista. Juha Kankkusen kanssa minulla on aina ollut hieno ystävyyssuhde, kuten monen muunkin suomalaisen. Olin ensimmäinen ei-suomalainen, joka kutsuttiin Jyväskylän Rantasipi-hotellin saunaosastolla rallin jälkeen järjestettyihin yksityisjuhliin.

- Ja Juha Piironen on tosi sympaattinen. Hänellähän oli aivoverenvuoto, mutta ei yhtä hyvää onnea kuin minulla. Olemme hyviä ystäviä, mutta tästä on jo aikaa kun olemme tavanneet, enkä ihan tarkkaan tiedä mitä hänelle kuuluu nykyään. Muista suomalaisista olin eniten tekemissä ehkä Markku Alénin ja Ilkka Kivimäen kanssa, jotka ovat huippumukavia hekin, Moya mainitsee muutamia uransa alkuvuosien läheisimmistä kilpakumppaneistaan.

Kartturilegendan viimeisestä Suomen rallista on jo yli 20 vuotta, mutta kristallinkirkkaita muistoja löytyy niin suomalaisista lapsista kuin itikoistakin.

- Harjoituksissa ja testeissä maatalojen edessä seisoi aina lapsia heiluttelemassa vihkoja merkiksi, että pysähtyisimme antamaan nimikirjoituksia. Ja pätkien loppuun heitä oli joka kerta tullut meitä vastaan polkupyörillään. Missään muualla vastaavaa ei tapahtunut, minusta se oli aina yhtä hauskaa, Moya kertoo lisää Suomen erikoisuuksia.

- Ensimmäisestä testikerrasta Suomessa kesäkuulta 1988 muistan erityisen elävästi itikat. Minulla ei ollut hajuakaan, että niitä olisi niin paljon. Oli kuuma ja menin kesken testin uimaan, mutta vedestä noustessani ne yrittivät syödä minut elävältä. Huidoin niitä oksalla koko 300 metrin matkan takaisin pelkät uimahousut päällä, mutta eihän se mitään auttanut. Kotiin palattuani vaimo laski selästäni sata pistosta.

Moya puhuu paljon ja nopeasti, mutta eniten hämmästyttää hänen muistinsa. Vilkkaan tarinoinnin lomassa yksittäisiä paikannimiä ja erilaisia syötyjä aterioita tipahtelee kuin apteekin hyllyltä.

- Useimmiten nukuimme Hotelli Jämsässä valtatien varrella. Muistelisin, että ensimmäisellä kerralla Piironen suositteli sitä, ja sen jälkeen palasimme lähes joka vuosi tuttuun paikkaan, Moya kuvailee majoittumista Suomessa.

Moyalla on paljon muistoja Suomesta. Kuvassa Sainzin kanssa kolmanneksi sijoittunut Moya onnittelee toiseksi tullutta Richard Burnsia Jyväskylässä 1999. Juha Kankkunen oli ykkönen. Kuva: Pentti Koskinen / HS

- Usein ruokailimme Jyväskylän Rosso-pizzeriassa, mutta ainakin kerran Kankkunen vei syömään rapuja johonkin. Parastahan siellä yleisesti on savulohi, poroakin söin monesti, se on todella hyvää, ja kuulemma terveellistä.

- Viidentoista minuutin päässä Jyväskylästä on Savutuvan Apaja -niminen paikka, joka on kuin menisi 150 vuotta ajassa taaksepäin. Savustavat siellä lohta silmiesi edessä, erittäin suositeltava vierailukohde, mies jatkaa ruokamuistojensa kertomista.

Volkswagenilla Moyalla on eturivin paikka seurata autoteollisuuden kehitystä. Hän on pitänyt luentoja alan tulevasta kehityksestä ja keskustelee säännöllisesti autojätin tutkimusosaston kanssa. Moya ei arkaile paljastaa omaa näkemystään siitä, mihin suuntaan rallin ja autoteollisuuden pitäisi kehittyä.

- Teknologian täytyy edetä, maailma kehittyy. Oli välttämätöntä, että hybridiralliautot tulivat, koska ralli on ainakin teoriassa epäekologisin moottoriurheilumuoto. Meidän täytyy yrittää laskea hiilidioksidipäästöjä, Moya sanoo kiertelemättä.

Vastakohtien menestyspari: Carlos Sainz oli hiljainen, Luis Moya puhelias. Kuva: Sutton Motorsports / ZUMA / MVphotos

- Uskon, että hybridien jälkeen tulevat sähköautot välittämättä siitä, tuleeko mahdollisesti myös muita teknologioita kuten vety, joka on maailman yleisin materiaalia. Mutta vetyauton tankki on kolme kertaa isompi kuin bensa-auton ja sen paine 700 baaria, se on kuin pommi. Toivottavasti se kuitenkin tulee [yleisillekin markkinoille], koska sähköautomonopoli ei olisi normaalia. Biopolttoine puolestaan ei, koska sitä valmistetaan eloperäisestä aineesta, sähköpolttoaine ehkä, mutta pääasia, että tulisi vaihtoehtoja.

- Sitä en osaa sano, miten pitkään rallissa mennään nykyisillä hybrideillä. FIA:lla on tapana vaihtaa sääntöjä joka kolmas vuosi, joten täytyy odottaa.

Lopuksi Moya vielä kertoo näkemyksensä Kalle Rovanperän maailmanmestaruuden merkityksestä rallin MM-sarjalle.

- Kalle Rovanperä rikkoi kaikki perinteiset kaavat. Aina ajateltiin, että menestykseen rallissa tarvitset vuosien kokemuksen, nyt se lainalaisuus ei enää päde. Maailmanmestaruus 22-vuotiaana tuntuu minusta täysin käsittämättömältä.

Tie rallin MM-sarjaan

Luis Moya (oik.) ei ollut uskoa silmiään Sainzin ja Moyan auton hajottua vuonna 1998 vain 500 metriä ennen maalia ja MM-titteliä. Kuva: Reuters

Vuonna 1960 syntynyt Luis Rodríguez Moya istui Carloz Sainzin vieressä rallin MM-sarjassa viidentoista kauden ajan (1988-2002). 161 osakilpailua toi 24 voittoa ja kaksi maailmanmestaruutta (1990 ja -92).

Kolmas mestaruus oli tulossa 1998, mutta viimeisessä kilpailussa Walesissa espanjalaisten auto syttyi palamaan puoli kilometriä ennen maalia ja mestaruus meni Tommi Mäkiselle. Hetkestä jäi rallikansan kollektiiviseen muistiin elämään Moyan raivoisasti karjumat sanat: "Yritä käynnistää se, Carlos, Jumalan tähden!"

Vaikka Moyan ja Sainzin tarina oli kuin rallijumalien johdatusta menestyksen osalta, kaksikon ura alkoi sattumalta.

- En halunnut ajaa. Ensimmäisessä rallissani, johon eräs ystäväni minut yllättäen kahvilassa istuessamme pyysi vuonna 1983, oli 160 osallistujaa, ja saavutimme lähes normiautolla sijan viisitoista. Tajusin tykkääväni kartturin hommista, ja myöhemmin voitin toisen kaverin kanssa Galician mestaruuden kahdesti. Vuonna 1987 pääsin Renault'n viralliseen tiimiin, mutta en tykännyt autosta ja jätin hommat, Moya kertoo uransa ensimmäisistä vuosista.

Pitkään hänen ei tarvinnut olla ilman rallia lopettamisensa jälkeen.

- Saman vuoden jouluna olin illallisella paikallisessa ravintolassa, kun siskoni soitti sinne ja käski ottamaan heti yhteyttä Sainziin, sillä tämä oli pirauttanut meille kotiin. Kun soitin, Carlos kysyi ensimmäiseksi, puhunko englantia. Puhuin, koska vanhempani olivat lähettäneet minut 13-vuotiaana Englantiin kieltä oppimaan. Espanjassa oli paljon minua kokeneempia karttureita, mutta he eivät osanneet englantia.

Moya ja Sainz löysivät autossa nopeasti toisensa.

- Meillä synkkasi täydellisesti, koska olemme ihmisinä toistemme vastakohtia. Ruokamieltymykset meillä ovat samat, mutta muuten emme muistuta toisiamme missään, Moya kertoo pitkän yhteisen taipaleen peruspilarin.