Vitutus on suomalainen tunne, mutta mikä meitä oikeastaan vituttaa? 28 suomalaista piti Me Naisten pyynnöstä kuukauden ajan vitutuspäiväkirjaa, johon he merkitsivät jokaisen vitutuksensa.

Kuva: Suvi-Tuuli Junttila

Kun suomalainen sanoo, että häntä vituttaa, kaikki tietävät, mistä on kyse.

Muissa kielissä ei ole vastaavaa sanaa. Esimerkiksi englannin annoyed ja pissed off tai ruotsin irritera tai att vara förbaskad eivät pääse käsiksi täysin samaan tunnetilaan. Tästä syystä vitutusta on kuvailtu suomalaisten kansallistunteeksi: sen sanotaan olevan meillä verenperimässä.

Vitutus on iskostunut syvälle myös suomalaiseen kulttuuriin. Siitä ovat tehneet lauluja muun muassa Ismo Alanko (Vittu kun vituttaa), Zen Cafe (Antaa vituttaa), Irwin Goodman (Kyllä vituttaa) sekä Petri Nygård (Vituttaa).

Näkyypä vitutus politiikassakin. Paavo Väyrynen kysyi jo vuonna 1987: "Voiko vitutukseen kuolla?". Hiljattain Li Andersson totesi eduskuntavaalien tuloksesta, että häntä "vituttaa kuin pientä eläintä".

Mikä meitä suomalaisia vituttaa, ja mitä se vitutus oikeastaan on? Päätimme selvittää.

Pyysimme ihmisiä pitämään kuukauden ajan vitutuspäiväkirjaa. Projektiin osallistui 28 ihmistä. He olivat iältään 21-64-vuotiaita, suurin osa pari-kolmekymppisiä. Ylivoimainen enemmistö oli naisia.

Osallistujat kirjasivat maaliskuun ajan päiväkirjoihin ylös jokaisen kerran, kun he kokivat, että heitä vitutti. Ylös kirjattiin vitutuksen ajankohta ja syy. Ennalta ei määritelty, mikä lasketaan vitutukseksi - sen jokainen sai arvioida itse.

Kuukauden aikana osallistujia vitutti yhteensä 651 kertaa.

Jos määrä jaettaisiin tasan osallistujien kesken, vitutuskertoja olisi noin 23 kuukaudessa osallistujaa kohden.

Todellisuudessa vitutuksen määrä vaihteli valtavasti päiväkirjan pitäjien kesken. Kaikkein positiivisin kuukausi oli osallistujalla, jota vitutti maaliskuun aikana vain yhden kerran. Useimmin vitutusta kokenut henkilö kirjasi päiväkirjaansa 95 vitutuskertaa, parhaimmillaan kuusi yhtä päivää kohden.

Päiväkohtainen numero kertoo, kuinka monta kertaa osallistujia vitutti yhteensä minäkin maaliskuun päivänä.

Päiväkirjoista kävi ilmi, että joskus vitutus on helposti määriteltävissä: se ilmenee yhtäkkiä ja kohdistuu tiettyyn asiaan. Toisina päivinä voi vaivata "yleisvitutus", joka saattaa kestää tunteja tai koko päivän. Tällaisena päivänä kaikki nyppii, vastoinkäymiset kasaantuvat eikä mikään tunnu sujuvan.

Edellä mainittuihin lukuihin laskettiin mukaan kaikki vitutuskerrat, jotka päiväkirjoista oli selvästi eroteltavissa.

Vitutus voi iskeä koska tahansa, mutta tyypillisesti se vaikuttaa ajoittuvan arkipäiviin. Eniten osallistujia vitutti projektin ensimmäisenä päivänä, keskiviikkona 1. maaliskuuta. Seuraavaksi eniten vitutuskertoja osui torstaille 2.3., maanantaille 6.3. sekä 13.3. ja tiistaille 7.3., mutta lopulta viikonpäivällä ei juuri vaikuttanut olevan väliä. Myös lauantaisin ja sunnuntaisin vitutti.

Etenkin aamut, työpaikalle siirtymiset sekä matkanteko olivat päiväkirjojen perusteella vitutukselle alttiita ajankohtia.

Oikeastaan mikä tahansa voi vituttaa.

Päiväkirjojen perusteella yksi asia nousee kuitenkin muiden ylitse: eniten meitä vituttavat muut ihmiset.

Sama tulos havaittiin, kun professorit Lauri Nummenmaa ja Jari Hietanen toteuttivat keväällä 2022 vapaa-ajan projektinaan Suuren suomalaisen vitutustutkimuksen. Tutkimuskyselyyn vastasi netissä noin 20?000 suomalaista. Kyselyssä suomalaiset saivat listata vitutuksen syitä.

- Kaikista vitutuksen syistä muut ihmiset olivat ylivoimainen ykkönen. Se kertoo ehkä jotain ihmislajista. Olemme siinä paradoksaalisia, että välitämme toisistamme paljon, mutta olemme myös aggressiivisia toisiamme kohtaan, Lauri Nummenmaa sanoo.

Vitutuspäiväkirjoista selviää, että läheisistä ihmisistä vitutusta aiheuttivat useimmiten kumppani, lapset, ystävät sekä työkaverit.

"Äitini tupsahtaa ovelle ilmoittamatta. Olemme juuri käymässä kiireellä syömään ennen lähtöä. Ärsyttää, että olemme aina myöhässä, ja ettei äitini koskaan soita etukäteen tulostaan. Myös oma ärsyyntymiseni vituttaa - erityisesti, kun äiti on tullut tuomaan minulle syntymäpäiväonnittelut." Marianne, 43, 24.3.2023

"Naapuri ei kolaa koskaan lumia omalta parkkipaikaltaan, vaan odottaa, että minä hoidan oman ruutuni ja hän voi kävellä sen jälkeen omalle autolleen." Siru, 64, 12.3.2023

Vähintään yhtä usein vitutuksen syynä olivat tuntemattomat ihmiset. He aiheuttivat vitutusta julkisilla paikoilla, liikennevälineissä sekä sosiaalisessa mediassa.

"Yritän löytää parkkipaikkaa keskustassa. Olisi ollut yksi spotti, mutta joku on parkkeerannut auton niin vittumaisesti, että viereen ei mahdu. Miksi ihmiset ovat niin itsekkäitä ja ajattelemattomia?" Maria, 36, 6.3.2023

Toiseksi eniten osallistujia vituttivat työhön liittyvät asiat. Ne liittyivät usein byrokratiaan, kommunikaatio-ongelmiin, asioiden junnaamiseen ja omiin sekä muiden mokailuihin. Useamman osallistujan töissä käytiin päiväkirjan pidon aikana muutosneuvottelut. Niiden aiheuttama huoli, pelko ja suru ilmeni myös vitutuksena.

"Ammattitaitoani kyseenalaistettiin julkisesti. Koin tilanteen todella epäreiluksi ja oloni nöyryytetyksi." Saana, 45, 22.3.2023

Kolmas selkeä vitutuksen aiheuttaja olivat arjen pienet ja isot vastoinkäymiset.

"Teen mikrossa kaurapuuroa. Ajatuksissani laitan mikrokuvun puurokulhon päälle sillä seurauksella, että puolet kuurosta kuohuu yli ja lainehtii mikrossa." Marianne, 43, 7.3.23

Muita toistuvasti päiväkirjoissa mainittuja vitutuksen aiheita olivat muun muassa tietokoneen temppuilu ja muut tietotekniset ongelmat, rahaan liittyvät huolet, yhteiskunnan epäkohdat, kiire, sairastelu ja kotityöt - sekä tietysti suomalaisten klassikkovituttaja, sää.

"Kuulin, että lentolippujani ei hyvitetäkään perumisen jälkeen. Tuli itku, kun vitutti niin paljon." Mirva, 32, 18.3.2023

"Törmään tuttavan jakamaan postaukseen, jossa Samu Haberin UMK-finaalissa käyttämää hametta kritisoidaan. Vituttaa ihmisten ahdasmielisyys." Eva, 31, 1.3.2023

Maaliskuulle osuivat eduskuntavaalit, jotka näkyivät muutamissa päiväkirjoissa. Professori Lauri Nummenmaa kertoo, että politiikka mainittiin usein myös Suuren suomalaisen vitutustutkimuksen aineistossa.

- Meidän tutkimuksemme tehtiin keväällä 2022, jolloin ajankohtaisista ilmiöistä vituttavimpina nousivat esiin Putin, Venäjä ja korona.

Tyypillisesti vitutusta aiheuttavat sellaiset asiat, joihin ei voi itse suoraan vaikuttaa tai joita ei voi kontrolloida. Toisaalta vastaavasti myös oma käytös voi vituttaa.

"Selasin Tiktokia neljä tuntia makuuasennossa. Vituttaa, miten paljon vietän aikaa puhelimella." Reetta, 26, 25.3.2023

- Hyvin erilaiset asiat voivat vituttaa meitä. Se, mikä on toiselle pientä, voi olla toiselle tosi isoa, Lauri Nummenmaa sanoo.

"Vituttaa, että lemppariduoni tippui Muodin huipulta -sarjasta." Aino, 30, 16.3.2023

"Olen muuttamassa yhteen kumppanini kanssa. Rakastan häntä kovasti, mutta miten hänellä voi olla niin paljon niin rumia tavaroita?" Jatta, 36, 17.3.2023

Top 10 -lista kertoo, mikä meitä vituttaa. Eniten vitutusta projektiin osallistuneissa aiheuttivat muut ihmiset, työ sekä arjen vastoinkäymiset.

Psykologi ja psykoterapeutti Linda Litmanen kertoi Me Naisten aiemmassa jutussa elokuussa 2022, että tilannetekijät voivat vaikuttaa vitutuksen ilmenemiseen. Väsyneenä tai nälkäisenä poimimme ympäristöstä helpommin niitä tekijöitä, jotka lietsovat jo valmiiksi ärtynyttä olotilaa.

Nälän ja väsymyksen lisäksi myös stressi ja kivut sekä esimerkiksi kuukautisten aiheuttamat hormoniheilahtelut voivat olla itsessään vitutuksen syy, mutta myös taustatekijä sille, että muut asiat vituttavat herkemmin.

"Vituttaa aivan kaikki asiat ja jokainen ihminen. Odotinkin, milloin tämä kuukautisten aikainen vitutus iskee." Merilla, 31, 12.3.2023

Linda Litmasen mukaan myös temperamentti voi vaikuttaa siihen, kuinka helposti tai voimakkaasti vitutusta tunnetaan. Jotkut ihmiset ovat taipuvaisempia tuntemaan negatiivisia tunteita kuin toiset - ja myös ilmaisevat niitä voimakkaammin.

Projektiin osallistuneet kertoivat vitutuksen purkautuvan muun muassa pahantuulisuutena, kiroiluna, itkuna, valittamisena, huutamisena ja asioiden paiskomisena.

Toisaalta vitutus saattaa ilmetä myös nauruna: etenkin arjen vastoinkäymisten koomisuus voi huvittaa samalla, kun se kismittää.

Moni päiväkirjaa pitänyt harmitteli, että vitutusta tuli purettua läheisiin, kuten kumppaniin tai lapsiin.

- Vaikka kaikki tunteet on lupa tuntea, ei kaikenlainen käytös kuitenkaan ole sopivaa. Oman vitutuksen jatkuva purkaminen muihin ihmisiin voi kertoa tunnetaitojen puutteesta, Linda Litmanen kertoi aiemmin Me Naisille.

Tunnetaidot, eli esimerkiksi omien tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja sääteleminen, vaativat harjoittelua kaikilta, mutta toiset saattavat joutua tekemään niiden kanssa enemmän töitä.

"Maanantaiaamu, väsyttää. Hermostun lapselle, joka ei löydä edellisiltana riisumaansa paitaa mistään, mutta ei myöskään suostu etsimään sitä tai valitsemaan toista paitaa. Myöhästyminen koulusta on ilmeistä. Lapsi lähtee nyyhkien kouluun ja minä vittuunnun itseeni. Pitikö olla auttamatta, pitikö huutaa?" Saana, 45

Mistä tunnistaa vitutuksen? Onko se eri asia kuin ärsytys? Tätä moni päiväkirjan pitäjä pohti.

Professori Lauri Nummenmaan tutkimuksen mukaan vitutus on yhdistelmä inhoa ja vihaa.

- Halusimme selvittää, kuinka samanlainen tunne vitutus on muiden tieteessä tutkittujen tunteiden kanssa. Selvisi, että vitutus liittyy läheisimmin kiukkuun, ei esimerkiksi niinkään ahdistukseen, pelkoon tai suruun.

Vihan ja kiukun tunnetta on tutkittu paljon. Nummenmaan mukaan näyttää siltä, että vitutus tuntuu kehossa melko samalla tavalla.

- Tutkimuksessamme selvisi, että vitutus tuntuu useimmiten ylävartalon, hengityselinten ja sydämen, pään, raajojen ja vatsan alueella.

- Vitutus majailee pään ja rintakehän alueella puristavana olona, toisinaan myös koko kehon kihelmöintinä. Kasvot kiristyvät, suu tiukkenee viivaksi, joskus tuntuu kuin lihakset räjähtäisivät vitutuksesta, kuvailee projektiin osallistunut 28-vuotias Reetta.

Lopulta kyse on kielestä ja siitä, millä sanoilla tunteita kuvataan. Vitutus on yksinkertaisesti sana, jota suomalaiset käyttävät kuvatakseen kielteisiä tunteita.

- Tunteet ovat lähtökohtaisesti ei-kielellisiä. Vitutus on hyvä esimerkki siitä, miten omat tunteet voidaan sanoittaa muille, Nummenmaa sanoo.

Tämä on Nummenmaan mukaan kiinnostavaa myös tieteen näkökulmasta.

- Pitkittynyt viha ja kiukku ovat sydän- ja verisuonitaudeille altistava tekijä. Voi kuitenkin olla, että ihminen ei osaa tunnistaa tai kuvailla lääkärille, että kokee pitkittynyttä vihaa, mutta osaisi kyllä kertoa, että vituttaa. Vitutuksen mittaamista kannattaisikin harkita esimerkiksi mielialan ja hyvinvoinnin seurantahankkeissa.

Moni päiväkirjaa pitänyt kertoi yllättyneensä siitä, miten harvoin kuukauden aikana lopulta vitutti - siitäkin huolimatta, että osa lähti mukaan projektiin, koska pitää itseään helposti vittuuntuvana tyyppinä.

Osa huomasi, että päiväkirjan pitäminen oli tehokas keino tarkastella arjen ongelmia ja omia tunteita. Marianne, 43, kertoo, että vitutuspäiväkirja toimi kuin käänteinen kiitollisuuspäiväkirja.

- Omien vitutusten reflektointi pakotti analysoimaan vitutuksen syitä ja havainnoimaan omaa käytöstä. Usein mieleen hiipii ajatus, että elämässä on loppujen lopuksi kaikki aika hyvin.

Saipa vitutuksen seuraaminen aikaan myös elämänmuutoksen:

- Päiväkirja auttoi huomaamaan, että työpaikkani sai minut todella usein vittuuntuneeksi. Tämän oivallettuani hain ja pääsin uusiin töihin, kertoo Emmi, 25.

Osallistujat kertoivat päiväkirjoissaan, että vitutus loppuu yleensä itsestään, kun saa muuta ajateltavaa. Joskus se voi loppua, kun perustarpeet tyydyttyvät eli saa ruokaa tai lepoa.

Vitutus voi laantua myös konkreettisten tekojen avulla: purkamalla mieltä ystävälle tai sopimalla riidan kumppanin kanssa. Myös oma aika, rentoutuminen, liikunta ja television katselu voivat hälventää vitutusta.

Toisaalta vitutuksesta ei aina tarvitse pyrkiä aktiivisesti eroon. Vaikka sitä pidetään kielteisenä tunteena, vitutus voi olla myös arjen selviytymiskeino.

- Vitutus nousee päällimmäiseksi tunteeksi useimmiten julkisilla paikoilla tai muiden seurassa. Luulen tämän johtuvan siitä, että aivot yrittävät suojata itseään vaikeammin käsiteltäviltä tunteilta, kuten pelolta, häpeältä tai ahdistukselta, ja paketoida ne vitutukseksi, pohtii Reetta, 28.

Saana, 45, havaitsi kuukauden aikana, että vitutus on usein hänen ensitunteensa jostain muusta, kuten väsymyksestä, surusta, pettymyksestä tai huolesta.

- Kun sain kiinni todellisen tunteen laadusta, vitutus hälveni. Voisi sanoa, että vitutus on suojatunteeni, Saana kuvailee.

Lopulta vitutus on tunne muiden joukossa. Se tulee ja menee, ja joskus se on vain tunnettava täysillä.

- Tunteen vältteleminen saattaa todellisuudessa jopa lisätä sitä, joten kannattaa mieluummin pyrkiä menemään tunteen läpi, Linda Litmanen neuvoo.

Ismo Alangon sanoin:

"Vitutus on otettava kokonaan

Silloin kun vituttaa".

Kuvitukset: Suvi-Tuuli Junttila

Lue lisää: Vituttaako? Yksi täsmäkeino tuo helpotuksen hetkessä - asiantuntija antaa ohjeet

Lue lisää: 5 merkkiä, että olet liian vaativa - psykologian tohtori kertoo, minkä kysymyksen hän itse esittää itselleen, kun huomaa, että oma vaatimustaso menee överiksi