Upseerioppilaat harjoittelevat simulaattorissa samat asiat kuin oikeassa Leopardissakin - käsimerkkejä myöten. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Pelimäinen Virtual Battlespace tulee nykyään tutuksi kaikille varusmiehille.

IS julkaisee pääsiäisen aikaan uudelleen suosituimpia juttujaan alkuvuodelta. Tämä juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa 26.1.2023.

Neljästä Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunusta koostuva joukkue hyökkää aukean läpi kohti puiden katveessa odottavaa vihollista Parolannummen harjoitusalueella.

- Charlie, kevyt tankki, 12, kympin edessä, tuhoa!

- Maali selvä.

- Charlie, ryhmä rivissä mars!

- Tuhottu!

Tietokoneen näytölle piirtyy ensin Leopardin panssarivaunukanuunan laukaus, sitten vihollisen rynnäkköpanssarivaunusta nouseva paksu, musta savu. Grafiikka ei ole ihan viimeisintä huutoa, mutta ei sen tarvitsekaan olla.

Vaunujoukkueen johtajat istuvat tietokoneiden ääressä toinen käsi näppäimistöllä, toinen joystickia muistuttavan johtajan sauvan kahvalla. Sen avulla he ohjaavat Leopardiensa optiikkaa ja esimerkiksi laseretäisyysmittaria. Välillä näytöllä vilahtaa taistelupanssarivaunun sisätiloja, kuten lämpökameran käyttöliittymä.

Kyseessä voisi hyvin olla asialle omistautunut, sotapelejä harrastava kaveriporukka, mutta näiden vaunujen johtajat ovat Panssariprikaatin upseerioppilaita.

Vaunun johtajan näkymä ulos Leopardin luukusta hyökkäyksen aikana. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Tietokoneilla pyörivä "peli" taas on Steel Beasts Pro. Se "ammattilaisversio" eSim Gamesin kehittämästä strategiaa ja toimintapeliä yhdistävästä simulaattori, jota Puolustusvoimat käyttää panssarijoukkojensa kouluttamiseen.

Lue lisää: Painoa 60 tonnia, pituutta yli 10 metriä - tällainen on Suomen puolustus­voimien käytössä oleva Leopard 2 -taistelu­panssarivaunu

Ajatuksena on, että ensin varusmiehet harjoittelevat simulaattorissa ja vasta sitten samat harjoitukset tehdään oikeilla panssarivaunuilla.

Upseerioppilas Markkanen toimii tänään siipivaunun, eli rivistön reunimmaisen Leopardin johtajana. Hän kertoo, että aluksi oli vaikeaa muistaa, mistä napista mikäkin asia tapahtuu.

- Minulla on aika paljon taustaa konsolipeleistä, ja se on auttanut tässä. Sormimotoriikkaa löytyy, mutta tämä on kuitenkin paljon monimutkaisempaa. Näppäimiä on paljon enemmän, Markkanen sanoo.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Vaunun ajattamisesta ja sen kanssa toimimisesta pääsee kuitenkin nopeasti jyvälle. Markkanen kuvailee perusasioita, joita on helppo toistaa simulaattorissa: vaunun johtajan komentoja ajajalle (vaunu mars!), tuliasemaan ajamista (ei kaasu pohjassa) ja johtajien välistä radiokeskustelua. Jos reilun 60 tonnin painoinen Leopard-tankki kaataa mennessään puun, sen saa istutettua takaisin nappia painamalla.

Upseerioppilas kertoo, että toisaalta oikean vaunun tunnelma puuttuu, eikä diesel haise.

- Toisaalta simulaattoriluokassa on aina hyvä sää, Markkanen toteaa.

Insinöörimajuri Lasse Lahdenmaa seuraa harjoittelua luokan perältä. Hän on Panssariprikaatin simulaattorisektorin johtaja ja koko Puolustusvoimien virtuaalikoulutusympäristön pääkäyttäjä - hän siis tuntee Puolustusvoimien käyttämät pelimäiset simulaattorit, Puolustusvoimien kielellä virtuaaliset koulutusympäristöt eli VKY:t läpikotaisin.

Niistä kokonaisvaltaisin, Virtual Battlespace 3, on ollut valtakunnallisessa käytössä jo vuodesta 2016, joten se tulee tutuksi myös kaikille varusmiehille. Puolustusvoimiin 16 joukko-osastoon on rakennettu yhteensä 29 luokkaa sekä Rajavartiolaitokseen kolme luokkaa. Tietokoneita on yhteensä 1?200.

VBS3:n takana on Bohemia Interactive Simulations, jonka perusti Arma-pelisarjastaan tunnettu tsekkiläinen pelitalo Bohemia Interactive. Arma on lähes inhorealistinen ensimmäisen persoonan taktinen ammuntapeli.

Virtual Battlespace pyörii tehokkailla pelitietokoneilla, joiden sisuksista löytyy muun muassa uudenkarheat näytönohjaimet. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Insinöörimajuri Lasse Lahdenmaa Panssariprikaatin simulaattorihallin VSB3-luokassa. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Virtual Battlespace muistuttaa hyvin paljon Arma 2:sta. Voisi jopa sanoa, että se on sen sotilaskäyttöön tarkoitettu versio. Sitä käyttävät muun muassa kaikki Nato-maat ja yli 30 muun valtion asevoimat.

- Pelimoottori ei ole ihan viimeisintä huutoa, mutta tämä onkin tarkoitettu koulutuskäyttöön, ei viihteeksi, Lahdenmaa sanoo.

Se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla myös viihdyttävää. Pelillinen tapa harjoitella on epäilemättä monelle mielekkäämpää kuin perinteisemmissä kalvosulkeisissa istuminen. Visuaalisina, tietokoneen ruudulle rakennettuina esityksinä monimutkaisetkin asiat on helpompi hahmottaa.

Lahdenmaan mukaan Puolustusvoimat on mallintanut virtuaaliympäristön sisällön pitkälti itse, enimmäkseen erikoistehtävissä - muun muassa 3D-mallintajina ja koodaajina - palvelevien varusmiesten voimin.

Kartat ovat yksi yhteen Maanmittauslaitoksen datan kanssa. Ammukset noudattavat oikeaa ballistiikkaa ja tuulikorjaukset on huomioitu.

Varusmiesten kädenjälki näkyy myös näytölle ilmestyvissä ohjeteksteissä, jotka eivät ole tarpeettoman vakavia: F-näppäimellä voit tehdä kissamaisen loikan! Voi ei, ukostahan on veto ihan loppu!

Steel Beasts -luokassa on neljä riviä tietokoneita. Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunu vaatii neljän hengen miehistön: johtajan, ampujan, ajajan ja lataajan. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Kirjalliset ohjeet on hyvä pitää käsillä, sillä Virtual Battlespace vaatii totuttelua ja opettelua. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Pelihahmojen varusteet, aseet ja ajoneuvot ovat identtisiä Puolustusvoimien kaluston kanssa jopa äänimaailmaa myöten. Pelistä löytyy käytännössä kaikki armeijan käyttämät ajoneuvot aina polkupyörästä sotilaskotiautoon ja ilmatorjuntakonekivääristä telamiinaan.

- Telamiinan laukaisin on mallinnettu yhtä kapeaksi kuin se on oikeassakin elämässä. Koulutuksessa voidaan näyttää miinoitteen vaikutus tai harjoitella sitä, että vihollinen pääseekin miinoitteesta läpi, Lahdenmaa sanoo.

Simulaattoriympäristö mahdollistaa asioita, joiden harjoittelu olisi tosielämässä käytännössä mahdotonta. Lahdenmaa antaa esimerkin ja rakentaa peliin skenaarion, jossa useampi mekanisoidun jalkaväen tukema panssarivaunujoukkue hyökkää aukean yli kohti metsän reunassa sijaitsevaa vihollisen ryhmitystä. Aikaa kuluu vain neljä minuuttia, kun Lahdenmaa klikkailee joukkoja kartalle ja kaivaa pudotusvalikosta oikeat panssarit.

Ennen kuin Leopardit vyöryvät eteenpäin, panssareiden tukena olevat kranaatinheittimet ampuvat vihollisen ryhmitykseen minuutin kestävän tuli-iskun.

- Näin tehtäisiin oikeassakin elämässä, mutta tykistön iskun vaikutusta on hankalaa havainnollistaa luonnossa.

Virtuaaliympäristössä näkyy savua ja räjähdyksiä, kun kranaatit iskevät tantereeseen. Kun viimeinenkin räjähtää, Leopardit ovat edenneet kranaattien maastoon repimien kraatterien reunustoille.

- Tuhovaikutuksenkin näkee. 120 millin kranaatti ei vielä välttämättä kaada puita, mutta jos ammuttaisiin 155 millisiä, niin tuo metsä olisi ihan sileänä, Lahdenmaa osoittaa ruutua.

Tykistön ampumista toki harjoitellaan Puolustusvoimissa oikeastikin. Tosielämässä tykistö ei kuitenkaan voi ampua esimerkiksi keskelle Hämeenlinnaa, mutta virtuaaliharjoituksen kaupunkitaistelusimulaatiossa voi.

Pelit ovat tuttu juttu suurimmalle osalle alokkaista, mutta simulaattoriharjoittelun omaksumiseen ei vaadita pelitaustaa. Lahdenmaa kertoo, että paljon pelanneita joutuu usein vähän toppuuttelemaan.

Virtual Battlespacen suomalaisajoneuvot on mallinnettu pitkälti varusmiesvoimin. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Tässä hiotaan ajoneuvon sisätiloja. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

- Paljon yksinpelejä pelanneet saattavat lähteä yksinäisinä susina liikkeelle. Sitten taas he, jotka ovat pelanneet paljon ryhmäpelejä, ovat olleet tosi hyviä.

Varusmiehet saavat simulaattorikoulutusta maksimissaan kaksi tuntia viikossa. Aikaa ja rahaa säästyy, kun harjoituspaikalle päästään nappia painamalla, kalustoa ei tarvitse huoltaa käytön jälkeen eikä paukkupatruunoita kulu.

Toisaalta koulutuksen jälkeen samat harjoitteet tehdään aina myös maastossa, mutta "kuivaharjoittelun" myötä se on tehokkaampaa.

Puolustusvoimien vuosittaisiin suuriin sotaharjoituksiin osallistuu kerrallaan tuhansia sotilaita. Virtuaaliympäristössä on harjoiteltu enimmillään noin 120 sotilaan joukolla, Lahdenmaa kertoo.

- Siinä alkoi tulla raja vastaan ja ruudunpäivitys putoamaan. VBS:n nelosversioon siirryttäessä ongelma poistuu.

Periaatteessa suomalaiset voisivat harjoitella virtuaaliympäristössä vaikkapa ruotsalaisten kanssa tai järjestää varuskuntien välisiä kilpaharjoituksia. Sellaisiakin on ollut, sillä kaikkien varuskuntien simulaattoriluokat on verkotettu keskenään.

- Ne ovat aina liittyneet seuraavaan harjoitukseen. Virtuaaliympäristössä on harjoiteltu sitä, mitä mennään kohta vaikkapa Lappiin tekemään.