Tämän päivän Venäjällä suorapuheisuudesta joutuu yleensä maksamaan. Tämän on kokenut myös rokkari Boris Grebenshikov, 69. Se ei kuitenkaan ole vaientanut häntä.

- Kuinka joku voi asua paikassa, jossa on tällainen sää! hihkaisee Boris Grebenshikov noustessaan autosta Sanomatalon edustalla Helsingissä.

On helmikuu, ja sää on surkea. Jalankulkijat kahlaavat hangessa ja tuuli puree äkäisesti kuin raivotautinen koira.

Suomeen keikalle saapuneen Grebenshikovin, 69, nimi ei välttämättä sano suomalaiselle mitään, mutta Venäjällä hänet tuntevat kaikki.

Grebenshikov tunnetaan parhaiten vuonna 1972 perustetun Akvarium-yhtyeen perustajajäsenenä, mutta se ei yksinään kuvaa riittävästi hänen merkitystään venäläiselle rock-musiikille.

Grebenshikov tunnettiin aikoinaan "Neuvostoliiton ensimmäisenä rock-tähtenä" ja se on tehnyt hänestä maansa supertähden, venäläisen rockin grand old manin.

Nyt hänet tunnetaan kansainvälisesti myös esittämästään sotakritiikistä. Grebenshikov on yksi niistä harvoista venäläisjulkkiksista, jotka ovat uskaltaneet vastustaa Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Sodan kritisointi on tehnyt hänestä epäsuositun hahmon Venäjällä, mutta Grebenshikov on korottanut panoksia entisestään keräämällä rahaa Ukrainan sodan uhreille.

Nytkään hän ei sievistele sanojaan.

- Sanon sen, mikä on ilmeistä: tämä sota on häpeällinen ja sen aloittaneet ihmiset ovat hulluja.

Boris Grebenshikov on niitä harvoja venäläisiä julkisuuden henkilöitä, jotka ovat avoimesti rohjenneet tuomita Putinin hyökkäyssodan. Kuva: Ivan Bessedin

Tämänkaltainen suorapuheisuus ei ole tavallista tämän päivän Venäjällä, sillä yleensä siitä saa maksaa kalliisti.

Myös Grebenshikov on saanut tuta, kuinka vanhat ystävät ovat kääntäneet hänelle selkänsä ja alkaneet herjata häntä julkisesti.

Grebenshikovia ei ole vielä sentään nimetty vieraan vallan agentiksi, kuten monille Putin-kriitikoille on käynyt, mutta hänen radio-ohjelmansa lakkautettiin Venäjällä pikavauhtia. Grebenshikovia itseään tämä ei juuri näytä hetkauttavan.

Grebenshikov sanoo, että tähän vaikuttaa varmasti se, että hän kovetti nahkansa sensuurille ja panettelulle jo 1970-luvun Neuvostoliitossa, jolloin rock-musiikkiin suhtauduttiin länsimaisena propagandana.

Akvarium ei pamahtanut yhdessä yössä venäläisten suosioon, vaan alkuaikojen äänitteet levisivät laittomina kasetteina. Kun hän 1980-luvun lopulla matkusti ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin, hänen kotirappuunsa ilmestyi graffiteja, joissa häntä haukuttiin petturiksi. "Palaa takaisin haisevaan Amerikkaasi".

- Koimme tämän kaiken bändini kanssa jo silloin. Mitään uutta suhteessa siihen ei ole vielä tapahtunut. Kirjoittakoon ihmiset minusta mitä haluavat. Kyse ei ole minun ongelmistani vaan heidän.

Grebenshikov yhtyeineen vieraili Helsingissä helmikuussa. Kuva: Ivan Bessedin

On selvää, ettei Grebenshikov ole enää tervetullut Venäjälle. Grebenshikov ei ole siitä järin pahoillaan, sillä hän on asunut jo pitkään Isossa-Britanniassa.

- Lontoossa minulla on muusikkoystäviä, studio, mahdollisuus tehdä töitä niin paljon kuin haluan - toisin sanoen kaikkea sitä, mitä minulla ei olisi Pietarissa.

- Oikeastaan ainoa varjopuoli Lontoossa asumisessa on se, etten voi esiintyä enää niille ihmisille, jotka tulivat kuuntelemaan konserttejani Venäjällä.

Moni muukin muusikko on tehnyt saman ratkaisun ja lähtenyt maasta.

Lue lisää: Miljoonan ruusun nainen kääntyi Putinia vastaan - asiantuntijat arvioivat, ketkä ovat Kremlille uhka

Grebenshikov muistuttaa, että taiteilijoiden vapaaehtoinen maanpako Venäjältä on toistuva ilmiö maan historiassa. 1920-luvulla niin sanotut "viisasten laivat" kuljettivat ei-toivottua kulttuuriväkeä Neuvosto-Venäjältä muihin maihin.

- Millainen hallitsija tarvitsisi joukon ihmisiä, jotka ovat kykeneviä ajattelemaan itse ja kertomaan, että hän on väärässä?

Grebenshikov sanoo, että kulttuuriväki pakenee Venäjältä yhä uudestaan ja uudestaan, ja se synnyttää valtavan tyhjiön.

- Ja aina sitä seuraavan sukupolven on opeteltava kaikki alusta uudelleen, ilman opettajia. Oppia, miten käyttäydytään, kirjoitetaan, piirretään ja luodaan musiikkia.

Millaista on tällä hetkellä olla venäläinen muusikko? Tai ylipäätään: venäläinen.

Esimerkiksi taannoisessa Helsingin Sanomien kyselyssä selvisi, että yli puolet suomalaisista ajattelee, että tavalliset venäläiset ovat vastuussa sodasta.

Ukrainalaisprofessori Oleksi Haran puolestaan sanoi, että Venäjä on yhteiskuntana kollektiivisesti vastuussa sodasta aivan kuten natsi-Saksakin oli.

Grebenshikov ei niele ajatusta purematta.

Grebenshikov esiintyi helmikuussa Helsingissä loppuunmyydyssä Savoy-teatterissa. Kuva: Ivan Bessedin

- Miten runoilija Osip Mandelstam, joka tapettiin vankileirillä, olisi vastuussa Josif Stalinin teoista? Jotta voisi olla kollektiivinen syyllisyys, pitää olla kollektiivinen tietoisuus.

Mandelstam oli 1891 syntynyt runoilija, joka pidätettiin Stalinin vastaisten runojen vuoksi vuonna 1934. Hänen elämänsä päättyi leirillä lähellä Vladivostokia 48-vuotiaana.

- Tiedän kyllä, että meitä venäläisiä syytetään kollektiivisesti sodasta. Mutta kuulkaa, minua ei voi syyttää kollektiivisesti. Olin alusta asti sotaa vastaan, sanoo Grebenshikov.

- Jos esimerkiksi joukko ihmisiä menee hirttämään noidan, mutta yksi ei mene vaan yrittää pelastaa hänet, niin onko hän vastuussa noidan kuolemasta?

Puhuessaan Grebenshikov pudottelee viittauksia niin neuvostoliittolaisten Strugatskin veljesten tieteistarinoihin kuin apostoli Paavalin mietelmiin.

Useimmin hän kuitenkin viittaa J.R.R. Tolkieniin ja Taruun sormusten herrasta. Grebenshikov ei mainitse Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia nimeltä, mutta sanoo "tietyn poliitikon" tuovan mieleen kirjan mustan ruhtinaan Sauronin.

Siinä missä fiktiivinen Sauron jakoi yhdeksän sormusta ihmisille pitääkseen nämä lieassaan, Putin lahjoitti kahdeksan sormusta entisten neuvostotasavaltojen johtajille ja piti yhdeksännen itsellään.

Grebenshikov sanoo Venäjän "tietyn poliitikon" tuovan mieleen mustan ruhtinaan Sauronin J.R.R. Tolkienin Tarusta sormusten herrasta. Kuva: Ivan Bessedin

- Tolkien kuvasi kirjassaan hyvin sitä, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu, sanoo Grebenshikov.

Mutta: vaikka "tietty poliitikko" onkin nyt vallassa, Grebenshikovin mielestä sodasta ei voi syyttää ainoastaan häntä. Ongelma on paljon laajempi, kuin leviävä epidemia.

- Tämä sota on osa kamalaa, häpeällistä tietä, joka meidän venäläisten on näemmä kuljettava, jotta Venäjä voi syntyä uudelleen. Vielä jonain päivänä meillä on uusi kulttuuri, joka ei toimi niin kuin varas vaan rakentaa ihmisten välisiä suhteita, käy kauppaa ja kulttuurivaihtoa koko maailman kanssa, tasavertaisena muiden joukossa.