Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Romanien kokema työsyrjintä alkaa usein jo yläkoulun tet-jaksolla. Dmitri Lingren, 26, ja Ramona Lindeman, 27, kertovat omat kipeät kokemuksensa ennakkoluuloista ja sen, miten lopulta onnistuivat saamaan töitä.

Varokaa Dimitriä, sillä on veitsi!

Dimitri Lindgren jonotti muiden joukossa logistiikka-alan ammattikoulun ruokalassa. Kenellekään muulle ei huudeltu, kun he nostivat ruokailuvälineet tarjottimelleen.

Lindgrenille huudeltiin, sillä hän on romani. Iänikuisen stereotypian mukaan romanimiehellä on aina teräase mukanaan.

Kaikki nauroivat. Lindgrenistä tuntui, että oli pakko nauraa mukana.

Niinpä hän nauroi, vaikka oikeasti sisällä kiehui. Luokkakaverin heitto ei ollut yksittäistapaus. Se ilmensi asennetta, johon hän oli törmännyt koko elämänsä ajan.

Muut eivät näe Lindgreniä yksilönä, vaan romanina, johon liitetään tukku negatiivisia ennakkoluuloja.

Enää Lindgren, 26, ei edes yritä nauraa niille. Nyt hän uskaltaa sanoa, että ne satuttavat.

Dimitri Lindgren työskentelee Suomen Romaniyhdistyksessä. Kuva: Aleksi Jalava

Ramona Lindeman tietää, mistä Lindgren puhuu.

Hän opiskeli merkonomiksi ja jutteli puhelimessa potentiaalisen työharjoittelupaikkaa tarjoavan firman edustajan kanssa. Sovittiin jo työhaastattelua seuraavalle päivälle.

- Ramona Lindeman, hän selvensi nimensä.

Luurin toisesta päästä ei kuulunut hetkeen mitään. Sitten alkoi erikoinen kiertely ja kaartelu, joka päättyi siihen, ettei mitään harjoittelupaikkaa ollutkaan saatavilla.

Lindeman on varma, että vastapuoli ymmärsi vasta tässä vaiheessa hänen olevan romani ja veti siksi harjoittelupaikan pois.

- Ei sille voinut olla muita syltä. Tällainen lannistaa. Mutta pitää yrittää ajatella, että se oli heidän menetyksensä, Lindeman, 27, sanoo.

Lindeman sai lopulta harjoittelupaikan romanien koulutusta tukevan Romako-hankkeen kautta. Dimitri Lindgren ei taas koskaan saanut työharjoittelupaikkaa, vaikka haki aktiivisesti.

- Luokkakaverit saivat harjoittelupaikan sellaisista paikoista, joihin olin ollut aiemmin yhteydessä, Lindgren sanoo ja pyörittää päätään.

Ramona Lindeman työskentelee sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan yhtiön etuuskäsittelyn tiimivastaavana Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Moni on voinut kuulla stereotypian siitä, etteivät romanit kävisi töissä.

On totta, että romanien työttömyys on arvion mukaan suurempaa kuin Suomessa keskimäärin. Tarkkaa lukemaa romanien työllisyys- tai työttömyysprosentista ei ole saatavilla, sillä Suomessa on laitonta rekisteröidä henkilöitä etnisin perustein.

Romanien koulutustaso on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Yksi ilmiö työttömyyden taustalla on mitä ilmeisimmin työsyrjintä.

Katri Perho huokaisee syvään. Hän on romanien työllistymistä edistävän Romako-hankkeen projektipäällikkö.

- Haasteet näkyvät usein jo yläkoululaisten tet-harjoittelupaikoissa, hän sanoo.

Perho tietää tapauksia, joissa romaninuori on luokan ainoa oppilas, joka ei ole saanut tet-paikkaa.

- Että sellainen tervetulotoivotus työelämään. Voi vain kuvitella, miltä tällainen nuorista tuntuu, Perho sanoo.

Lisätietoja

Suomen Romaniyhdistyksen nuorisotyön koordinaattori ja tapahtumatuottaja Dimitri Lindgren pitää yhtenä viime vuosien positiivisimpana romanien työllistymistä edistävänä tempauksena Diakonia-ammattikorkeakoulun vuoden 2018 Työnimi-kampanjaa.

Kampanjassa neljä tunnettua suomalaista - toimittaja Tuomas Enbuske, malli, graafikko ja yrittäjä Anne Kukkohovi, catering-yrittäjä ja juontaja Meri-Tuuli Väntsi sekä yritysvalmentaja Jari Sarasvuo hakivat töitä avoimista työpaikkailmoituksista käyttäen tyypiliisiä romaninimiä. Nelikko käytti hakemuksissa omia ansioluettelotaan. Niitä kuitenkin muokattiin sen verran, ettei henkilö ollut tunnistettavissa julkisista meriiteistään.

Enbuske, Kukkohovi, Väntsi ja Sarasvuo tekivät hakivat yhteensä 54 työpaikkaa. Ainoastaan yksi hakemukseen vastaanotettiin yhteydenottopyyntö.

- Totta kai mä olen tiennyt tämän, mutta kun sen kokee oikeasti, se tulee vielä tunnetasolla enemmän voimakkaasti ihmisen mieleen - että näin se todella menee, Enbuske kommentoi kampanjan julkaisemalla videolla.

Tempaus herätti paljon keskustelua. Sen yhteydessä pohdittiin myös sitä, miksi romanien syrjintään herääminen vaati joukon valtaväestöstä koostuvia julkisuuden henkilöitä.

Ainakin osa romaneista valitsee opiskelualan sen perusteella, mihin voi työllistyä - ei sen, mikä ala kiinnostaa.

Toki muutkin saattavat valita tällaisen taktiikan. Moni romani kokee, että heidän on yksinkertaisesti pakko.

- Aika harvaa ryhmää koskee tällainen ajattelumalli, Perho sanoo.

Katri Perho kertoo, että romanien keskuudessa suosituin koulutusala on sosiaali- ja terveysala. Alalle päätyy myös esimerkiksi niitä merkonomiksi kouluttautuneita romaneita, jotka eivät ole saaneet töitä kaupasta. Ei siksi, että he eivät olisi olleet osaavia, vaan siksi, että ovat romaneita.

Dimitri Lindgren kertoo, että viimeisen 5-10 vuoden aikana on tapahtunut huima kasvu ammattikorkeakouluissa opiskelevien romanien määrässä. Lindgreniä itseäänkin voisi kiinnostaa kouluttautua sosionomiksi eli sosiaali- ja terveysalalle.

Niin hän ei kuitenkaan tee, koska se on romanille niin tyypillinen valinta. Lindgren on kyllästynyt olemaan osa massaa. Hän haluaa olla yksilö.

- Ehkä vähän surullista ajatella näin, mutta eiväthän työnantajat reagoi enää niin, että wau, romani, joka on sosionomi.

Sekä Ramona Lindeman että Dimitri Lindgren ovat olleet jo vuosia työelämässä. Lindeman työskentelee sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan yhtiön etuuskäsittelyn tiimivastaavana, Lindgren Suomen Romaniyhdistyksen nuorisotyön koordinaattorina ja tapahtumatuottajana.

Lindgren ei ole aikuisiällä työskennellyt muualla kuin Suomen Romaniyhdistyksessä. Se ärsyttää, vaikka työssään hän viihtyy. Nuorena muukin työ olisi kelvannut, mutta ilman "omia" verkostoja työllistyminen oli vaikeaa.

- Rakenteelliseen syrjintään ei pitäisi tottua, mutta kyllähän siihen on tottunut. En pyri uhriutumaan, mutta kyllähän se painaa takaraivossa ja ohjaa elämää sekä valintoja, Lindgren sanoo.

Millaista tämä rakenteellinen syrjintä käytännössä on?

Lindgren kertoo, että yläkoulussa opinto-ohjaaja kannusti häntä opiskelemaan sellaiselle alalle, jotka "ovat teille olennaisia ja ominaisia".

"Teille" eli romaneille.

- Tehän pidätte vanhuksista ja autoista hyvää huolta, kokkaatte ja siivoatte. Näitä aloja mulle suositeltiin. Aika kapeakatseista, Lindgren sanoo.

- Miksi ei sanottu vaikka niin, että Dimitri, näen sut hyvänä bussikuskina, kun tykkäät jutella ihmisille ja olet positiivinen sekä iloinen. Se olisi tuntunut mukavalta, Lindgren sanoo.

Ramona Lindemanin mielestä romaneihin ennakkoluuloisesti suhtautuvien työnantajien tulisi avata mielensä. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Ramona Lindeman kertoo tilanteesta, jolloin hänen lähikauppaansa palkattu uusi työntekijä käännytti hänet ovelta ja sanoi, että hänellä olisi porttikielto. Lyhyen rupattelun jälkeen kaupan pomo tuli paikalle ja pyysi anteeksi. Hän sanoi, että kaupasta näpistellyt henkilö oli joku toinen.

Sama vanha tuttu kaava toistuu. Heidät nähdään romaneina, ei yksilöinä.

Miten työnantajat ihan käytännössä suhtautuvat aikuisiin, koulutettuihin romaneihin, jotka hakevat heille töihin?

Ainakin jotain osviittaa antaa Romako-hankkeen marraskuussa 2022 Taloustutkimuksella teettämä kysely, jossa tutkittiin suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten asenteita yhdenvertaisesta rekrytoinnista ja työnantajapoolista.

Tutkimuksen mukaan vain 47 prosenttia ajattelee, että romanitaustaisella on hyvät tai melkein hyvä hyvät mahdollisuudet työskennellä kuin muilla. Vastanneista pk-yrityksistä 5 prosenttia ilmoitti suoraan, ettei halua palkata romanitaustaista henkilöä.

Katri Perhon mukaan romanin palkkaamatta jättämisen syynä ei aina ole työnantajan oma negatiivinen suhtautuminen romaneihin. Osa pelkää sitä, mitä asiakkaat ajattelisivat.

- Tämä tulee esiin etenkin auto- ja myyntialalla, Perho sanoo.

Autoalalla kouluttautuminen voi keskeytyä siihen, ettei romani pääse myyntiharjoiteluun, joka kuuluu autoalan opintoihin siinä missä auton korjaaminenkin.

Lindgren tietää monta romania, jotka ovat vaihtaneet nimensä ns. valtaväestönimeksi, jotta työllistyisivät paremmin. Hänen mukaansa moni romani kokee, että nimenvaihto on pieni vaiva siitä, että saa perusoikeudet ja mahdollisuuden toimia "normaalina" kansalaisena.

- Minä en suostu muuttamaan nimeäni syrjinnän ja rasismin takia, kun teen työtä, jossa taistelen noita asioita vastaan päivittäin. Mutta ymmärrän heitä, jotka nimeä vaihtavat.

Dimitri Lindgren tietää monia romaneita, jotka ovat vaihtaneet itselleen nimen, josta ei voi tulkita henkilön olevan romani. Kuva: Aleksi Jalava

Katri Perho kertoo Romako-hankkeen työntekijöiden kokemuksen olevan, että romanit eivät haasteista huolimatta ole antamassa periksi.

- Esimerkiksi korkeakouluun hakeutuvien romaniopiskelijoiden määrä kasvaa nopeasti ja kouluttautumisalat laajenevat, Perho sanoo ja jatkaa:

- Myös erityisesti työvoimapula-aloja edustavat työnantajat ovat ottaneet itse yhteyttä Romakoon ja osoittaneet kiinnostuksensa romanitaustaisia harjoittelijoita ja työntekijöitä kohtaan.

Onko työnantajan kuitenkin huomioitava jotain erityisiä seikkoja, jos rekrytoi romanin?

Dimitri Lindgrenillä tulee mieleen yksi seikka, joka on sekin enemmän romanin itsensä kuin työnantajan vastuulla. Niissä työpaikoissa, joissa vaaditaan työasua, romani ei voi käyttää perinneasua. Joillekin romaneille tämä voi olla kynnyskysymys - mutta vain joillekin.

Romaninainen voi kulttuuristen sääntöjen mukaan käyttää työpaikan työasua, kun ei ole mahdollista, että paikalle tulisi iäkkäämpi romani. Jos tulee, niin perinneasuttoman työntekijän tulisi siirtyä toiseen huoneeseen tai tilaan.

Ramona Lindeman voi nykyisessä työssään pitää yllään perinneasua eli romanihametta.

- On vain hyvä, jos romani voi pitää kansallisasua työelämässä, koska se voi murtaa ennakkoluuloja. Moni on varmasti törmännyt lukuisiin töitä tekeviin romaneihin, mutta eivät ole tienneet, että he ovat romaneita, Lindeman sanoo.

Lue lisää: Naiset saivat potkut romani­hameidensa takia - työnantaja joutuu maksamaan kymppi­tonnien korvaukset

Romanien koulutustaso on siis noussut, mutta työnantajien suhtautuminen romanien palkkaamiseen ei ole pysynyt perässä.

Entäs suhtautuminen noin muuten? Joutuvatko Lindgren ja Lindeman kohtaamaan vihakommentteja jokapäiväisessä elämässä?

Lindgrenin kohdalla kaduilla huutelu on nykyään aniharvinaista. Tilanne on toinen netissä ja somessa. Lindgrenistä on tehty meemejä, jotka ovat syrjiviä ja rasistisia. Siitä hän on kuitenkin tyytyväinen, että esimerkiksi Tiktokissa myös valtaväestön edustajat ovat puuttuneet romaneihin kohdistuneeseen loukkaavaan toimintaan.

Lindemanin kokemus on toisenlainen. Hän kertoo kohtaavansa syrjintää arkielämässä päivittäin. Kun hän menee kauppaan, vartija lähtee säännönmukaisesti seuraamaan. Kun hän ajaa autoa, poliisi saattaa pysäyttää ja tarkistaa, onko haku päällä.

Kadulla Lindemanille huudellaan joskus halventavasti. Oli vaihe, jolloin Lindeman oli turtunut huutoihin, eikä reagoinut niihin lainkaan. Ne ajat ovat takanapäin. Nykyään hän saattaa marssia huutelijan viereen ja kysyä, että anteeksi, tunnetaanko me.

- He yleensä järkyttyvät, kun heidät uskaltaa kohdata. Usein he vain kävelevät pois eivätkä tiedä, mitä sanoa, Lindeman kertoo.

Hänen mukaansa huutelijat ovat yleensä iäkkäämpiä, vähintään 40-vuotiaita.

Katri Perhon mukaan tietoisuus ja toimet syrjintään puuttumisesta ovat lisääntyneet. Hänen mukaansa romanit ovat alkaneet vaatia itselleen yhdenvertaista kohtelua.

Ramona Lindeman pukeutuu romanihameeseen niin työssä kuin vapaa-ajalla. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Edistääkseen romanien työllistymistä Romako-hanke on perustanut työnantajapoolin, johon kuka tahansa työnantaja voi liittyä.

Ilmoittautumalla pooliin työnantajat viestivät, että romanitaustainen hakija on rekrytoinneissa samalla viivalla kuin muutkin ja myös hänelle tarjotaan harjoittelupaikkoja mahdollisuuksien mukaan. Hakijan voi olla helpompi ottaa yhteyttä, kun tietää etukäteen työnantajan positiivisen asenteen.

Pooliin liittyessä työnantajalla ei tarvitse olla avoimia harjoittelu- tai työpaikkoja. Maaliskuun loppuun mennessä pooliin oli liittynyt 116 työnantajaa. Hanke kestää vuoden 2024 loppuun saakka.

- Tavoitteena on, että hankkeen aikana määrä nousee tuhanteen, hankkeen projektipäällikkö Katri Perho sanoo.

Dimitri Lindgren uskoo, että hanke on väylä, jonka kautta yhä useampi romani saavuttaa työpaikan ja murtaa ennakkoluuloja.

Ramona Lindeman on samaa mieltä. Hän ei tiedä, mitä tai miten romanit itse voisivat toimia vielä paremmin oman tilanteensa edistämiseksi. Lindemanin mukaan he ovat yrittäneet paljonkin. Hän kertoo Tiktokiin videoita julkaisevista romaneista, jotka yrittävät murtaa ennakkoluuloja.

- Ne, joilla ennakkoluuloja on, pitäisi avata mielensä. Mun mielestä vastuu on nyt työnantajilla, jotka voisivat murtaa ennakkoluuloja.

8. huhtikuuta vietetään romanien kansallispäivää.