Kuva: Miska Puumala

Noora Soini loukkasi itsensä pudottuaan hevosen selästä, ja kivuliaat oireet jatkuivat hoidosta huolimatta. Lopulta röntgenkuvat paljastivat totuuden - ne eivät olleet kaunista katsottavaa.

Oikea käsi ei liikkunut, Noora Soini, 23, tajusi. Hän makasi maassa, ratsastuskentällä.

Vain hetkeä aiemmin oli alkanut tuttu ratsastustunti.

Tunnin alkaessa Noora oli ollut jännittynyt. Ratsastettavana oli hevonen, jonka selästä Noora oli aiemmin pudonnut. Hevonenkin oli epävarma.

- Se oli huono yhdistelmä, Noora muistelee.

- Sain säikäytettyä hevosen, se otti ja lähti, juoksi ihan täysiä ja teki 90 asteen käännöksen. Silloin lensin.

Lensikö Noora suoraan maahan vai ensin päin maneesia, sitä hän ei muista. Mutta kun hän yritti nousta, kävely ei onnistunut muutamaa askelta pidemmälle.

Ohjaajan oli soitettava ambulanssi.

Koska pääsen taas ratsastamaan? Se oli Nooran ensimmäinen kysymys fysioterapeutille. Kuvassa kaverina Nasse-hevonen. Kuva: Miska Puumala

Oliko kello jo kahdeksan? Noora muistaa miettineensä Kajaanin keskussairaalan ensiavussa. Shokki oli sen verran kova, että ajantaju oli kateissa.

Alaselkä ja lantio tuntuivat kipeiltä, ja päätäkin oli alkanut särkeä.

- Kypärä on minulla yhä tallella. Siinä näkyy vieläkin ruskea jälki, josta näkee, mikä kohta osui maahan kun tulin alas.

Päätä ei kuitenkaan sen tarkemmin tutkittu, eikä lantiotakaan. Nooran mukaan lääkäri sanoi, että lantion CT-kuvausta ei tehtäisi niin nuorelle naiselle säteilyannoksen vuoksi. Magneettikuvaakaan ei otettu.

Kyynärpää oli murtunut, ja se leikattiin seuraavana päivänä. Murtumien paraneminen varmistettiin levyllä ja ruuveilla.

Lantiokipu alkoi lääkityksen myötä laantua sairaalassa sen verran, että Noora pystyi käymään itse vessassa.

- Taisi vain olla kova tärähdys, Noora muistelee lääkärin sanoneen.

Noora oli kaikkiaan neljä päivää sairaalassa. Sitten ystävä haki hänet kotiin.

Mutta kotona Noora ei pärjännyt itsekseen. Leikattua kättä ei voinut käyttää, ja kävely oli kivuliasta ja vaikeaa.

Noora päätti matkustaa äitinsä luo Turkuun toipumaan.

Noora Soini joutui ratsastusonnettomuuteen, mutta on palannut takaisin hevosten luo. Hänellä on oma hoitohevonen, Armi. Kuva: Miska Puumala

Kuin sydän pysähtyisi. Niin kovasti Maija Soini, 49, järkyttyi nähdessään lapsensa.

Juna oli jo mennyt, kun Noora tuli ulos asemalta.

- Talvilenkkarin nauhat laahasivat maata, koska Noora ei ollut saanut niitä kiinni yhdellä kädellä. Takki roikkui auki miten roikkui, Maija kertoo.

Kaikesta näki, että liikkuminen oli tyttärelle vaikeaa.

- Äiti totesi heti, että kaikki ei ole kunnossa, Noora muistelee.

Jo aikaisemmin Maija oli kummeksinut sitä, miksi tyttären lantio oli jätetty kuvaamatta. Hän on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta leikkaussalihoitajana.

Seuraavana päivänä Turkuun saapumisesta Maija vei Nooran tapaturmavakuutuksen turvin yksityislääkäriin.

- Lääkäri kokeili käden, ja minäkin kuulin sen kauhean rutinan, vaikka toisessa korvassa on huono kuulo, Maija kertoo.

Jo leikkauksen jälkeisenä aamuna kädestä oli Nooran mukaan kuulunut outoa rutinaa, mutta asiaa ei selvitetty sen enempää.

Yksityislääkäri kuvautti sekä Nooran lantion että kyynärpään.

Paljastui, että yksi kyynärpäähän laitetuista ruuveista oli aivan liian pitkä, ja se oli sisällä nivelessä. Käden luussa taas törrötti katkennut poranterä.

Röntgenkuvissa paljastui hoitovirhe.

Sitten Maijan sydän oli pysähtyä toisen kerran: Nooran lantiossa erottui kuusi murtumaa.

- Silloin tajusin, kuinka paljon lapseeni on sattunut. Ajattelin, että tämä ei ole todellista. Pulssini nousee vieläkin, kun puhun asiasta.

Noorassa heräsi yksityislääkärin tutkimusten jälkeen kiukku.

- Ajattelin suoraan sanottuna, että voi vittu.

- Kiitti, hyvin hoidettu!

Missähän sairaalan lääkärien ajatukset oikein olivat olleet? Noora pohti. Mitä, jos päässä olisi ollut jotain vakavampaa?

Noora ei ollut osannut ajatella, että mitään vastaavaa voisi edes tapahtua.

- Ajattelin, että ehkä tähän kuuluu se, että olen vielä viikonkin päästä tosi kipeä.

Nooran käsi leikattiin uudestaan nopealla aikataululla yksityissairaalassa. Pitkä ruuvi poistettiin, mutta poranterä jäi käteen - oli turvallisempaa antaa sen olla.

Kun äiti lähti töihin, Noora opiskeli sen minkä jaksoi. Sitten hän katsoi televisiota tai nukkui.

Toipuminen pääsi alkamaan.

Maija teki välittömästi vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukseen, vaikka sairaalan potilasasiamies suosittelikin häntä odottamaan puoli vuotta. Potilasasiamiehen mukaan siinä ajassa näkisi, kuinka paljon kuluja tapaturmasta kaiken kaikkiaan koituisi.

Potilasvakuutuskeskus otti asian käsittelyyn nopeasti.

Tapaturma sattui tammikuussa 2022, vahinkoilmoituksen Maija teki helmikuussa, ja syyskuussa samana vuonna tuli päätös. Selvityksessä Potilasvakuutuskeskukselle lääkäri puolustautui muun muassa näin:

Toisena kritiikkinä olivat myöhemmin todetut lantiomurtumat. En ole tavannut potilasta primääritilanteessa päivystyksessä (tuloteksti hyvin niukka / ei mainintaa lantion loukkaamisesta / kivusta), eikä potilas tuonut esille lantiokipua allekirjoittaneelle, joten epäily tästä ei valitettavasti noussut esille.

Potilasvakuutuskeskus totesi kaksi hoitovirhettä: niveleen ulottuneen ruuvin diagnoosiviive sekä lantion murtumien diagnoosiviive. Korvauksia maksettiin Nooralle lopulta noin 1?500 euroa.

- Lähtökohtana ei ollut rikastua vaan se, että virhe myönnetään, Maija sanoo.

Hän kokee, että asia on mennyt kuten sen pitikin. Noora on samaa mieltä.

- Olen tyytyväinen siihen, että virhe todettiin tapahtuneeksi.

Noora on toipunut onnettomuudesta hyvin.

Toinen käsi ei tosin suoristu kunnolla, ja alaselkä on alkanut kipuilla sen jälkeen, kun Noora palasi pari viikkoa sitten osa-aikaisiin ravintola-alan töihin.

Siivoajan työstään Noora joutui kesällä irtisanoutumaan. Keho ei sitä kestänyt.

- Pystyn kuitenkin elämään normaalisti.

Noora viettää paljon aikaa talleilla. Kuvassa hevoset Armi (vas.), Nasse ja Karkki. Kuva: Miska Puumala

Koska pääsen taas ratsastamaan? Se oli Nooran ensimmäinen kysymys fysioterapeutille.

Viime toukokuussa hän sai luvan palata tallille.

- Tänäänkin olen menossa, minulla on oma hoitohevonen, Noora kertoo.

Tutulle tunnille hän ei heti rohjennut palata.

- Olin jo varannut tunnin, mutta sitten iski paniikki, että nyt pitää mennä takaisin.

Noora varasi itselleen puolikkaan alkeistunnin, josta liki vartti kului hevosta taluttaessa. Siitä se hiljalleen taas lähti.

Ratsastuksen lisäksi Nooran peliohjelmointi-opinnot jäivät tapaturman vuoksi tauolle, mutta hän toivoo valmistuvansa mahdollisimman pian ja löytävänsä alansa töitä.

Ennen muuta Noora ja Maija toivovat, että vastaavia hoitovirheitä ei enää koskaan sattuisi kenellekään muulle.

Lue lisää: Suomessa ilmoitettiin viime vuonna yli 9?000 potilasvahinkoa - näissä leikkauksissa sattuu eniten virheitä

Lue lisää: Kun 23 ihmistä kuoli, Saana selvisi hengissä - vakuutusyhtiöltä tuli käsittämätön linjaus

Lue lisää: Tunnista vaarallinen selkäkipu - näistä merkeistä heti lääkäriin