Henna Saarenkedolle diagnoosi oli paitsi helpotus, myös järkytys. Pian seurasivat myös kauhu ja häpeä. Kuva: Laura Juntunen

Henna Saarenketo on yksi niistä tuhansista suomalaisista, jotka ovat joutuneet jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Paluu työelämään on onnistunut vasta omat rajat tunnistamalla.

-?Auttakaa. Haluan kuolla.

Elettiin kevättä 2019. Henna Saarenketo istui oululaisen sairaanhoitajan vastaanotolla ja itki. Hän oli saavuttanut pohjan, jossa oli vihdoin valmis ottamaan apua vastaan.

Elämä oli ollut vuoristorataa jo lähemmäs kahden vuosikymmenen ajan. Suuria iloja oli aina seurannut musertava melankolia.

Lääkäri oli ehdottanut Saarenkedolle masennusdiagnoosia ensimmäisen kerran jo vuonna 2004.

-?Vastasin aina, että ei, nyt olette väärässä. En missään nimessä halunnut ajatella olevani masentunut. Vuosien varrella masennukseen myös tottui. Siitä oli tullut minulle tavallinen olotila, Saarenketo muistelee.

Mutta tällä kertaa hän oli aivan lopussa. Ahdinko oli syvempää kuin koskaan. Taustalla vaikutti myös yhä paheneva työuupumus. Niitäkin Saarenkedolla oli ollut jo aiemmin. Silti hän ei ollut valmis päästämään työpaikasta irti.

Avun hakemisesta kesti vielä muutaman kuukauden, ennen kuin Saarenketo romahti lopullisesti. Työuupumus vei toimintakyvyn täysin.

-?Se oli todella hurjaa. Hyvänä päivänä pystyin laittamaan pyykit koneesta kuivausrumpuun. Sitten palasin sänkyyn makaamaan, Saarenketo muistelee nyt, noin neljä vuotta myöhemmin.

-?Työelämässä olisi paljon parannettavaa. Meitä kaatuu nyt koko ajan. Ihmisiä tipahtaa jatkuvasti pois työelämästä, yhä nuorempana ja nuorempana, Saarenketo harmittelee. Kuva: Laura Juntunen

Paluuta vanhaan ei enää ollut. Kuukausien odottamisen jälkeen Saarenketo pääsi siirtymään sairaanhoitajan vastaanotolta mielenterveyspalveluiden piiriin. Sieltä hän sai diagnoosin oireilleen: kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuus.

Diagnoosi oli paitsi helpotus, myös järkytys. Helpotusta seurasivat pian myös kauhu ja häpeä.

-?Kyllähän siinä itku tuli. Ajattelin, että en voi edes kävellä tästä talosta ulos. Kysyin hoitajaltakin, että tuleeko minusta enää ihmistä? Voiko näiden asioiden kanssa oikeasti elää?

Saarenketo ei ole kokemustensa kanssa yksin. Työterveyslaitoksen julkaiseman tuoreen selvityksen mukaan jo joka neljäs suomalainen oireilee tai kokee työuupumuksen uhkaa.

Myös mielenterveysongelmien aiheuttamat sairauspoissaolot ovat lisääntyneet merkittävästi etenkin nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla. Vuonna 2019 noin 84?000 henkilöä sai sairauspäivärahaa mielenterveydenhäiriöiden vuoksi. Vuosina 2016-2019 määrä kasvoi jopa 43 prosenttia.

Vuodesta 2019 lähtien mielenterveysongelmat ovat olleet yleisin syy myös uusiin työkyvyttömyyseläkkeisiin.

Saarenketokin joutui luopumaan unelmiensa työstä tanssinopettajana mielenterveyden vuoksi. Iltapainotteiset opetustunnit saivat kaksisuuntaisen mielialahäiriön riehaantumaan.

-?Aktiiviset illat ja valvominen eivät yksinkertaisesti sovi yhteen tämän sairauden kanssa. Ne ajavat minut ylivireyteen, joka kasvaa maniaksi ja päättyy masennukseen, Saarenketo selittää.

Henna Saarenketo joutui luopumaan kutsumustyöstään tanssinopettajana kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Tanssi on hänelle kuitenkin yhä rakas, luonnollinen ilmaisukeino. Kuva: Laura Juntunen

Saarenketo myi yrityksensä ja vaihtoi alaa. Mutta uupumus seurasi mukana.

Diagnoosin saamisen jälkeen hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 38-vuotiaana. Se oli Saarenkedolle suuri kriisi. Hän oli aina antanut työlle kaikkensa - ja juuri siinä piili myös ongelman ydin.

Jälkeenpäin Saarenketo, nyt 41, on ymmärtänyt ajaneensa itsensä toistuvasti uupumuksen partaalle. Ylisuorittaminen oli tapa kompensoida mielenterveysongelmien mukanaan tuomia haasteita ja häpeää.

Kierre alkoi jo lukiossa, kun Saarenketo sairastui ensimmäiseen masennusjaksoonsa. Yhtäkkiä ennen niin tunnollinen tyttö ei pystynytkään enää opiskelemaan.

-?Olin pitänyt itseäni siihen asti hyvänä oppijana ja omaksunut asioita nopeasti. Nyt vain rämmin lukion läpi ja sain ihan surkeat paperit. Se oli minulle hirvittävä isku, kun en enää pärjännytkään.

Lukion jälkeen Saarenketo lähti opiskelemaan tanssijaksi. Se tuntui uudelta alulta, tilaisuudelta korvata lukiovuosien matalalento. Saarenketo alkoi paahtaa opintoja niin, ettei jaksanut koulupäivien jälkeen tehdä muuta kuin nukkua. Pian sekään ei enää riittänyt.

-?Tein itsestäni projektin. Halusin muuttua täysin. Aloin muokata kroppaani, hiuksiani, kynsiäni ja ihoani. Haalin itselleni hirveästi töitä. Lopulta minulla oli kymmenen eri toimeksiantajaa, joilla kävin opettamassa tanssia. Janosin jatkuvasti hyvää palautetta ja kiitoksia, ja jos en niitä saanut, ajattelin olevani aivan surkea. Tarvitsin kehuja ulkopuolelta, koska en osannut antaa niitä itselleni, Saarenketo pohtii.

Nyt Saarenketo hahmottaa tapahtumissa myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön selkeät syklit: masennukset, hypomaniat ja maniat.

Elämänmuutos seurasi toistaan. Kun mieliala lähti nousuun, Saarenketo saattoi muuttaa uudelle paikkakunnalle, mennä kihloihin ja aloittaa uudet opinnot. Joka kerta hän ajatteli, että tällä kertaa kaikki on toisin. Tällä kertaa hänestä tulee täydellinen.

-?Mutta eihän se niin mene. Ei kukaan voi olla täydellinen. Ei puolisona, työntekijänä eikä vanhempana. Eikä sitä kukaan vaadikaan, hän huokaa.

Lopulta Saarenketo romahti yhä uudestaan. Masentuessaan hän irtisanoutui töistä, lopetti parisuhteet, etääntyi ystävistään ja lukittautui kotiinsa. Sama sykli toistui vuodesta toiseen. Vasta ammattilaisten tuella hän uskalsi pysähtyä kokonaan.

Aiempaan suorittamiseen Saarenketo suhtautuu nyt lempeydellä. Hän pitää sitä jopa luonnollisena. -?Jokainen ihminen kaipaa onnistumisen kokemuksia ja pysyvyyttä elämään. Myös me, jotka sairastamme. Jokin vain kinnaa vastaan, vaikka kuinka ponnistelemme. Kuva: Laura Juntunen

Vuonna 2022 jo yli 100?000 työikäistä oli eläkkeellä masennuksen tai muun mielenterveyden häiriön vuoksi.

Saarenketo uskoo, että moni heistä haluaisi kyllä tehdä työtä, jos se olisi omien voimavarojen puitteissa mahdollista.

-?Ajatus siitä, että masentuneet tai muista mielenterveyden haasteista kärsivät tahtoisivat vain olla kotona ja katsoa Netflixiä, on ihan höpöhöpöä. Mielekäs työ antaa ihmiselle iloa elämään. Jos minulta kysytään, en haluaisi enää koskaan olla pois työelämästä, Saarenketo painottaa.

Viime vuosina Saarenketo onkin tehnyt taas paluuta työelämään. Nykyisessä työpaikassaan hän on viihtynyt erityisen hyvin. Ilmapiiri on lämmin ja kannustava, eikä osatyökykyisyys ole ollut työnantajalle ongelma. Kalenteri on rakennettu sellaiseksi, että Saarenketo kykenee työskentelemään sairaudestaan huolimatta.

Saarenketo kokee löytäneensä omat rajansa, joiden puitteissa hän pysyy työkykyisenä. Se tarkoittaa noin 4-6 tunnin työpäiviä, säännöllistä ruokailua ja pieniä taukoja työpäivän aikana. Vain silloin hän voi välttää niin maniaan johtavan ylivireyden kuin uupumisenkin.

-?Uskon, että moni muukin mielenterveyskuntoutuja voitaisiin nostaa takaisin työelämään, jos heidän työtehtävänsä räätälöitäisiin sellaiseksi, että he voivat sitä tehdä. Toivoisin, että mielenterveyteen suhtauduttaisiin samoin kuin fyysisiin haasteisiin. Jos minulla olisi vaikkapa välilevyn pullistuma, ei kukaan vaatisi minua nostelemaan töissä raskaita tavaroita, Saarenketo vertaa.

Saarenketo toivoo, että yhteiskunta ja työelämä muuttuisivat tulevaisuudessa joustavammiksi, jotta niissä olisi sijaa työntekijöiden erilaisille voimavaroille.

-?Nykyään ihmisen odotetaan olevan sataprosenttisen tehokas koko ajan ja aina tavoitettavissa. Ja kyllähän meillä ollaan hirvittävän työorientoituneita. Aina kun tapaamme uuden ihmisen, kysymme ensimmäisenä, mitä hän tekee työkseen. Ihminen on kuitenkin paljon muutakin kuin työ, jota hän tekee.

Elämä jatkuu. Sen Saarenketo on saanut huomata jo monta kertaa.

Nykyisin hän kuvailee elävänsä hyvää, tasaista arkea, jossa käydään töistä, harrastetaan ja vietetään aikaa perheen kanssa.

Loppuvuodesta 2022 Saarenketo julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen Onnellinen hullu (BoD, 2022), jossa hän kertoo avoimesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, työuupumuksesta, epävakaasta persoonallisuudesta ja bulimiasta.

-?Siinä vaiheessa, kun kirja lähti painoon ja annoin sen ensimmäistä kertaa jollekin luettavaksi, minua oikeasti oksetti. Mietin, miksi ihminen tekee tällaista itselleen! Miksi en voi vain istua sohvalla, juoda vihreää teetä ja katsella lintuja, Saarenketo naurahtaa ennen kuin vakavoituu ja jatkaa:

-?Mutta kyllä siellä taustalla on ollut koko ajan voimakas sisäinen palo, että tätä minä haluan tehdä. Koen, että jos kirja lisää yhdenkin ihmisen ymmärrystä näistä asioista, se on ajanut asiansa.

Saarenketo painottaa, että hänen matkansa on yhä kesken. Hän opettelee edelleen elämään sairauksiensa kanssa.

-?Koen, että tässä alkaa olemaan jo aika hyvä pohja, jolta ponnistaa. Tunnistan suhteellisen hyvin omia voimavarojani ja kuulostelen, että missä nyt mennään. Minulla on myös ihana perhe, lähipiiri ja ystävät, jotka myös huomaavat, jos alan väsymään. Nyt rakennan arkea omien arvojeni pohjalta, ja opin koko ajan enemmän pois suorittamisen pakosta, ankaruudesta ja vaativuudesta.

Elinikäisen sairauden hyväksyminen ei ole ollut helppoa. Vaikka kaksisuuntaisen mielialahäiriön kulkuun voi vaikuttaa terapialla, lääkityksellä sekä terveellisillä, säännöllisillä elintavoilla, kaikkea ei voi kontrolloida. Oireet voivat silti karata käsistä.

-?Se on todella ärsyttävää. Kyllä minä silloin saatan olla vihainen tälle sairaudelle ja kateellinen ihmisille, joilla ei ole tällaista, Saarenketo tunnustaa.

Saarenketo kertoo, että hänellä on juuri takanaan muutaman kuukauden mittainen, tasainen ja onnellinen jakso, johon ei kuulunut sen enempää masennusta kuin maniaakaan. Takaraivossa kolkutteli kuitenkin jatkuvasti ajatus siitä, ettei keveys tule kestämään ikuisesti.

Saarenketo päätti kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä.

-?Koen, että olen selviytyjä, kun jotenkin kahlaan tässä rämeikössä. Mutta ei tämä ole sankaritarina, jossa olisin jotenkin voittanut tämän sairauden. Ei todellakaan. Yritän kuitenkin iloita aina, kun asiat ovat hyvin.

Tilastojen lähteet: Työterveyslaitos: Miten Suomi voi? -selvitys, kela.fi, valtioneuvosto.fi